Koirat.com

Olen 18-vuotias nuori nainen, jonka unelmissa se ensimmäinen oma koira on ollut jo yli kymmenen vuoden ajan. Koirakirjoja olen selaillut aina pienestä tytöstä lähtien, mutta omaa koiraa en ole syystä tai toisesta vielä hankkinut. Olen keväällä lopettamassa opiskeluni ja siirtymässä työelämään. Tämä tarkoittaa sitä, että vihdoin minulla olisi aikaa keskittyä opiskelun sijasta koiraan. Koiraa etsin tarkoin ja harkiten ja haaveissa olisi, että oma karvaturri tulisi kotiin kesän aikana.

Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu

Aamuisin ulkoillaan perus pissatuslenkki. Töistä palatessa noin 1h ja myöhemmin illalla 0,5-1h.

Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)

Asun kolmenkymmenenkahden neliön yksiössä kerrostalossa, lähellä kaupungin keskustaa. Viikot koira asustaisi kanssani siis kaupungissa, mutta usein viikonloppuisin lähden vanhempieni luo maalle. Maalla meillä on maatila, jossa riittää peltoa ja metsää juoksenteluun.

Lapsien määrä

Lapsia minulla ei ole, eikä lähitulevaisuudessa ole suunnitteillakaan.

Aiemmat koirakokemukset

Kyse on omasta ensimmäisestä koirasta, joskaan koirat eivät ole minulle täysin tuntematon käsite. Suvustani ja kaveripiiristäni löytyy useita ahkeria koiraharrastajia. Rotuina tutuksi ovat tulleet muun muassa saksanpaimenkoirat, ajokoirat, hirvikoirat, suomen lapinkoira, parson jackrusselin terrierit, chihuahuat sekä belgianpaimenkoirat. Mitään hoitokoiria minulla ei koskaan ole ollut, mutta "perustouhotuksessa" olen usein ollut mukana.

Harrastustoiveet

Harrastustoiveita ei mielessäni vielä ole. Haluan toki koiran kanssa tulevaisuudessa harrastaa ja touhuta, mutta laji riippuu täysin koiran valinnasta. Olen avoin kaikille mahdollisuuksille.

Turkkitoivomukset

Etsin lyhyt- tai puolipitkäkarvaista koiraa, jonka turkki on helppohoitoinen.

Minkä kokoinen koira

Olen aina ollut mieltynyt keskikokoisiin ja suuriin koiriin, mutta pienempiäkään en jätä huomioitta. Ääripäät, kuten chihuahua tai tanskandoggi eivät kuitenkaan ole sitä mitä etsin.

Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)

Etsin sosiaalista koiraa, joka tulisi toimeen niin kissojen, lapsien kuin muidenkin koirien kanssa (tämäkin tosin aivan totuttelu kysymys). Kova metsästysvietti ja herkkähaukkuisuus eivät ole toivottua. Ylienergistä koiraa en etsin, mutta en myöskään pelkkää sohvanvaltaajaa. Koiralla tulisi olla mielenkiintoa jonkinnäköiseen harrastamiseen ja toimintaan.

Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

Jostain syystä olen erityisen viehättynyt bulldoggeihin, joskin ne eivät taida aivan ensimmäiseksi koiraksi sopiakkaan. Rotuja olen miettinyt pääni puhki aina staffista ja ranskanbulldoggista labradorinnoutajaan ja lyhytkarvaiseen collieeseen. Tämän takia kysyisinkin teiltä kokeneemmilta koiraihmisiltä neuvoa, mitä te ehdottaisitte?

No kyllähän se labradorinnoutaja noihin kriteereihin passaa

Labbis on keskikokoinen, elämäniloinen, sosiaalinen ja positiivisesti elämään suhtautuva koira.
Ulkomuodoltaan labbis on vankka, lihaksikas ja jäntevä.
Labbiksen karva on kaksinkertainen, rungonmyötäistä, tiheää ja hyvin säänkestävä. Värjeä löytyy kolme, keltainen, ruskea ja musta.
Labbikset ovat perinteisesti jaettu kahteen linjaan, käyttö-ja näyttely-linjoihin. Eroavaisuuksia löytyy niin luonteista kuin ulkonäöstäkin.
Näyttöpuolen labukat ovat jalostettu suuremmiksi ja näyttävemmiksi kuin mitä käyttikset. Niillä ei välttämättä ole yhtä paljon mielyttämisenhalua kuin käyttiksillä, ja ns. "broilerigeeni" on yleisempi näyttispuolella, eli koira kasvaa liian nopeasti täysiin mittoihinsa, jolloin syntyy kasvuhäriöitä. Näyttiksillä on myös tapana koheltaa enemmän, ja höseltää enemmän kuin käyttislinjaiset.
Toisaalta, käyttikset eivät välttämättä täytä kaikkia ulkomuodollisia kriteereitä, ne ovat huomattavasti kevyeempiä ja pitkäjalkaisempia kuin näyttikset. Suurin ero luonteissa on ehkä se, että käyttikset tuppaavat olemaan syrjäänvetäytyviä ja välillä jopa pelokkaita.
Nykyään monet kasvattajat ovat ruvenneet kasvattamaan ns. dual purpose-labbiksia, eli "sekoittamalla" linjoja, niin että saadaan koiria, joissa yhdistyy hyvät käyttöominaisuudet, sekä myös rotumääritelmän täyttävä ulkonäkö. Eli mennään ajassa taaksepäin, ennen kuin labukat oli jaettu kahteen linjaan. Itselläni on tällainen narttu.

Harrastuskoirana labbis on varsinainen joka paikan höylä. Se soveltuu niin tokoon, hakumetsään, raunioille ja vaikka koiratanssiin. Elämäniloinen labbis on aina mukana kaikessa
Labbikset ovat täysiverisiä metsästyskoiria, ne toimivat pienriistan talteenottajana, ja noutaminen on niiden intohimo. Vaikka ei tähtäisi koiransa kanssa metsästyschampioniksi, niin olisi silti hyvä järjestää pari noutotreeniä viikossa, koska koira nauttii tästä suuresti.
Labbikset rakastavat käyttää nenäänsä, ja siksi jäljestys on oiva harrastus.
Kuitenkin esim. vapaanaolo lenkkeilessä ei ole ikinä aiheuttanut minulle ongelmia, labbikset on jalosettu toimimaan ohjaajan läheisyydessä pitäen tiukkaa kontaktia ohjaajaan, ja tämän vuoksi ei ole juurikaan vaaraa, että labbis häipyisi omille teilleen.

Labbis ei ole mikään sohvakoira, ja varsinkin nuoren koiran kanssa on tehtävä jotain, mihin se saa purkaa energiaansa. Turhautunut labbis alkaa helposti sisustamaan uudelleen kotona, jos ei saa muita virikkeitä.

Labbiksilta löytyy joitain perinnöllisiä sairauksia, yleisimmät ovat lonkkanilveldysplasia, kyynärniveldysplasia, jotkin silmäsairaudet. Epilepsiaa esiintyy joskus, ja korvaongelmat ovat suht yleisiä johtuen luppakorvista. Sukulinjoja tutkimalla löytää aika vaivattomasti perusterveitä yksilöitä.

Tässä tällainen tietopläjäys, toivottavasti otat labukan harkintaan

vielä linkki rotujärjestön sivuille: klick

Kiitos ragetti informaatiosta!
Miulle tuli kuitenkin mieleen vielä pari ehkä tyhmääkin kysymystä, mutta mistä sitä tietää kasvattajia selatessa, että ovatko koirat käyttö- vai näyttelylinjaisia? Entäpä mitenpä tämä pieni yksiöni, onko labbis kuitenkin liian suurikokoinen koira? Mielestäni koti tulisi olla paikka rauhoittumiseen ja kaikki riehuminen tulisi suorittaa ulkona, eikä näin suuria sisätiloja tarvitsisi. Olen kuitenkin tähänkin saanut niin paljon palautetta, että olen ruvennut miettiimään asiaa uudelleen.. Ja sitten vielä hintoja. Missä suunnassa pyörii terveen ja elämäniloisen labbispennun hinnat?

kiva että kiinostus heräsi

Linkkaamani labradorinnoutajakerhon nettisivuilla on pentuvälitys, joissa on listattu ns. tavalliset kasvattajat (eli näyttikset) ja siinä sivun alaosassa on käyttisten kasvattajat. Monet kasvattajat kertovat myös heti kotisivuillaan, mitä linjaa kasvattavat. Yleinen käytäntö on, että käyttisten kasvattajat eivät myy käyttölinjaisia pentuja kotiin, joissa ei metsästetä tai ei ole selkeitä uratoiveita, esim. pelastuskoiratoimintaan. Parhaimman vastauksen saa silti, jos kysyy kasvattajalta itseltään mitä linjaa koirat edustavat. Itse pidin kriteerinä labbista hakiessani sen, että taipumuskokeet ovat hyväksytyt molemmilla vanhemmilla, tämä kertoo siitä, että vanhemmilta löytyy yhteistyökykyä, rodunomaisuutta ja ovat perusvarmoja luonteeltaan.

Meillä asustaa kaksi koiraa n. 48 neliömetrin mummonmökissä, toinen on juuri tämä meidän labbisneiti ja toinen sekarotuinen isohko uros. Hyvin mahtuvat, meillä ei telmitä sisällä, vaan nukutaan ja syödään. Jos labukka saa purettua energiaa lenkkeilyn ja vaikka nenätyöskentelyn kanssa, on se aika huomaamaton kotona. Tietysti tämäkin on yksilökohtaista, sekä myös jonkunverran koulutuksesta kiinni. Tämä nyt taitaa kuitenkin päteä melkein kaikkiin koiriin/rotuihin.

Labbisten hinnat taitavat liikkua siinä 1000€ molemmin puolin, tuo tonni on aika normi hinta.

Olikohan tässä kaikki... No, voit vaikka laittaa yksäriä jos tulee muita kysymyksiä mieleen, vastaan mielelläni!

No mie mietinkii noita metsästyslinjasia, et onko ne viel eriksee, mut hyvä ku tääkii selvis Labradoriin jos päädyn niin hankinnassa ilmeisesti olisi näyttelylinjainen koira.

Kiva kuulla, että mie tosiaan saan mielipiteelleni tukea tuosta asumismuodosta. Kun tosiaan oli koira sitten mitä rotua tai kokoa tahansa, tulisi koti olla rauhoitettua aluetta. Jostain syystä rupesin kuitenkin tätäkin pohtimaan uudelleen, kun sitä omakohtaista kokemusta ei keskikokoisesta koirasta pienessä asunnossa ole.

Vielä tuli yks kysymys mieleen labradoriurosten ja -narttujen eroista. Onko luonteissa kuin paljon eroja? Tosin tääkii niitä tapauskohtasia, mutta olis kiva saada jotain suuntaa antavaa

Säästöpossuahan täs vissii on ruvettava nikkaroimaan, kun tuntuu että tähän koirakuumeeseen ei taida kuin oma haukku tehota!

Mielelläni kuulisin lisää informaatiota ja omakohtaisia kokemuksia eri roduista

yleinen mielipide taitaa olla, että nartut ovat helpompia, niitä pidetään pehmeämpinä kuin urokset.
Mielestäni sukupuolen valinta riipuu enemmän ihmisestä itsestään. Jos on suorakaiteinen näkemys esim. koulutuksesta, on hyvä ottaa uros, ja sitten taas jos jaksaa mielialavaihteluita, loukkaantuneita katseita ym. muuta feminiimistä niin ottaa nartun
Labbis on perusluonteeltaan aika kova siinä mielessä, että huonot kokemukset ja mokat saa aloittelevana kouluttajana aika helposti anteeksi kun ne eivät jää kummittelemaan koiran mieleen. Eli sinäänsä sukupuolella ei ole kauheasti väliä.
Labbisurokset saattavat kuitenkin olla aikamoisia hormooni-höyrypäitä kun lähiseudun nartuilla on juoksut, ja teini-iässä voi esiintyä pientä kovistelua muutenkin.
Narttujen kanssa kannattaa huomioida juoksut, silloin harrastukset ovat katkolla, ja nartun mieliala saattaa heilahdella rajustikkin. Monien urosten mielestä labbisnartuilla on niin hemaiseva ominaishaju, että vaikka juoksuja ei näkyisi mailla halmeillakaan, niin rupeavat silti jynkyttämään täyttä höyryä Tässä saattaa sitten mennä esim. koirapuistokäynti mönkään...

Itse valitsisin koiran vanhempien luonteen mukaan, ja erityisesti äidin luonne on tärkeä. Jos vanhemmat ovat perusvarmoja ja turvallisia luonteeltaan, niin tulee aika varmasti jälkeläisistä myös sellaisia.
Sitten voi itse miettiä, jaksaako nartun veritiputtelua ja mielialanvaihteluita pari kertaa vuodessa, tai uroksen höyryämistä narttujen perään ja syömättömyyttää...
Ymmärthän että kärjistän aika paljon noissa antamissani esimerkeissä Meillä ei ole ainakaan vielä näkynyt juoksut mitenkään nartun käytöksessä...kopkop, koputetaan puuta!

OT/ Tuohon asumis-asiaan, luulen attä valtaosa opiskelijoista/nuorista jäisivät ilman koiraa, jos katsottaisiin asunnon kokoa. Hyvin koira pärjää, vaikka tilaa olisi vain pienen yksiön verran, jos sille tosiaan opetetaan että ne pahimmat hepulit vedetään ulkona ja sisällä rauhoitutaan. Kyllähän monet tekevät niinkin, että sulkevat koiran omaan huoneeseen yksinolon ajaksi, jotta koira voisi rauhoittua ja rentoutua. \OT

Kiitos ragetti taas selvennyksestä

Tosiaan kun minulla ei tästä asiasta vielä mielipidettä ole. Joistakin roduista kun olen kuullut ettei uroksia suositeltaisi aloittelijoille, mutta ilmeisesti labradorit kuitenkin ovat sen verran tasapainoisia, että minullakin on vaihtoehtoja

Valitsin sitten roduista minkä tahansa tulen varmasti kasvattajiin olemaan yhteyksissä. Kuuntelemassa, kattelemassa ja kyselemässä siinä missä nytkin, eiköhän se oikea koira vielä miullekkii löydy.

Parin viikon netin selailun jälkeen mielessäni labradorin lisäksi ovat pyörineet lyhytkarvainen collie, sekä welsh corgi. Koska minulla ei ole kokemusta kyseisitä roduista, kyselisin sopisivatko nämä rodut yhteen toiveisiini ? Toivottavasti jollakin on aikaa ja jaksamista tätäkin minulle valaista

No mun mielestä sulle sopis aikasta hyvin suomenlapinkoira. Itelläni oli melko samanlaiset jutut kriteereinä kun koiraa lähettiin hankkimaan, paitsi rivitalossa asun ja hieman isompi kämppä, mutta luulisin että kyllä toi suomenlapinkoira ihan pienempäänkin asuntoon vois tyytyä:).e Ja toi lenkitys hommakin tuntuu aikasta sopivalta, itelläni ei tosin oo mitään tiettyä aikaa kuinka kauan sen koiran kanssa ulkona vietän mutta noin keskimäärin se on melko samanlainen=). Meijän Hillalle riittää ihan hyvin se että se pääsee pari kolme kertaa mettään juoksemaan, sitten kun lähdetään mun isovanhemmille ni siellä se on lähes koko ajan vapaana ku ne omistaa myöskin tommosen isohkon maatilan mettän keskellä. Ja toi on tosi hienoa että sulla on jo kokemusta noin monista koiraroduista, ja näköjään olis kans suomenlapinkoirista kokemusta.
On tosi hienoa et sä oot avoin eri harrastuslajeille ja suomenlapinkoirahan sopii lähes kaikkeen hommaan, ellei tietenkään mitään metsästystä oteta huomioon, mutta ite oon koiran kanssa kokeillu vähän kaikenlaista ja ilokseni huomannu että tuntuu ainakin tolla aika moni asia uppoovan kaaliin. Mutta luultavasti ne pinttyneimmät harrastukset on jälki,agility ja toko. Näistä meijän koira tykkää eniten. Vaikka suomenlapinkoiralla on melko pitkä karva mun mielipide on ettei siitä lähde niin kaamesti karvaa, tietenkin on hyvä että sen kämpän imuroi kerran tai pari viikossa mutta keskimäärin ei sitä karvaa kaamesti lähde,mitä kuvittelis. Ja turkki on kanssa yllättävän helppohoitoinen, kun en vielä tuntenu tota rotua kovin hyvin luulin että siinä turkissa on kaamee hoitaminen, mutta ei, liika harjaus oikeestaan heikentää sitä karvan laatua. Harjaus pari kertaa kuussa riittänee meille ja en pese sitä ku toosi harvoin eli jotain 1-2 kertaa vuodesta,riippuu tietenki kui likanen koira esim. lenkin jälkeen. Jos on oikee kunnon mutakeli vetäsen vedellä vaan tassut ja mahan, ellei se nyt sentää oo kieriny siel mutalammikossa. Mun mielestä suomenlapinkoirat mitä mä tunnen ni on tullu hyvin toimeen niin lasten ku kissojenki kanssa. Hilla ainakin tietää että pitää vähän varoa pienten lasten kanssa ja antaa retuttaa itteää hännästä:D. Herkkähaukkusuus on tietyillä suomenlapinkoirilla mahdollista, mutta kyllä sen saa aika helposti kytkettyä pois:). Välillä lähtee pomppimaan jonnekkin jäniksen perään, mutta aina tulee takasin, kyllä se paimennusvietti ottaa aina vallan; perhettä ei saa päästää kauaksi.


Mutta mitä sitten tulee welsh gorgiin ni mun mielestä sekin vois ihan hyvin sopia, tosin agility-homma on tietenkin vähän rajotettua sen pitkän selän takia, mutta kyllä sekin on mahdollista:). Kaverini omistaa welsh gorgin ja ite sanoo et on ollu tosi tyytyväinen rotuun. Virtaa kuulemma tytöllä riittää ja tykkää olla siellä missä omistajakin eikä jäädä varjoon:). Lyhytkarvasesta colliesta en omista kokemusta joten siitä en pysty sanomaan mitään, mutta musta tuntuu että kyllä sä ihan oikeilla jäljillä liikut noitten rotuvalintojen suhteen:)!

Onnea koiran etsintään!!

Kiitos Ellu vastauksesta! Valotitpa miullekkin lisää tuota suomenlapinkoiraa

Tosiaan rotua en aiemmin ole miettinytkään. Tekstissä osasitkin kertoa juuri ne minua mieltä askarruttavat jutut eli lähinnä pohdin noita herkkähaukkuisuutta ja turkinhoitoa. Minulle on lapinkoirasta jäänyt juuri ylivilkkaan ja vaikeahoitoisen koiran mielikuva, kun tähänkään rotuun en ole monen yksilön kanssa päässyt tutustumaan Kerrostalossa kaverin koira on kuitenkin totuttelun jälkeen pärjännyt hyvin ja on muutenkin iloinen veijari. Jostain syystä ei lapinkoira kuitenkaan herätä sellaista ihastusta ensisilmäyksellä, mutta pistän tämänkin rodun kuitenkin korvan taakse

Osaatko tuosta gorgista kertoa yhtään minulle lisää Onko herkkähaukkuinen? koulutettavuus? Harrastaako kaverisi koiran kanssa millaisia lajeja? Onko yleensä lapsiystävällinen? Ja näinpäin pois. Anteeksi kun tällee hyökkäsin, mutta kiinnitti niin huomion

Enköhän mä tosta gorgista jotain vois kertoa:)). Kaverillahan on welsh gorgi pembroke ja niinku sanoinki ni viihtyy todella hyvin perheen lähettyvillä ja on sillo onnellisin. Kaveri koirineen on kokeillu mun lailla varmaan jotain viittä lajia mutta tokoa ja näyttelyitä ne harrastaa eniten. Valitettavast gorgi on herkkähaukkuinen mutta kyllä toi kaveri sai sen sitkeen harjotuksen ansiosta kytkettyy pois eikä oikeestaan hauku lähes olleenkaan nykyään. Kyllä ainakin tolla Pimulla (kaverin koira siis(: ) meni ihan hyvin koulutus päänuppiin ja siellä ne on pysyny, ei oo minnekkään karannu:). Pimulle on opetettu kaikkia hauskoja taitoja kuten sienten etsintää, ja on aikamoinen apu syksyisin metsässä:D. Kyllä gorgit ainakin yleensä on lapsiystävällisiä, mutta tietenkin niitä eroavaisuuksia löytyy joitakin kappaleita ja riippuu sit kans et miten se totutetaan. Karvaa tosta ei hirveesti muuten lähde muutakun karvanlähtöaikana ja turkki on tosi helppohoitonen. Energiaa riittää ja on välillä hauskan näköstä ku lumihangessa koirasta näkyy vaa hännän tyvi ja korvat:D. Toivottavast tää valasi edes vähän:))

Kiitoksia taas infoilusta! Tosiaan en tiie yhtää mistä miu innostus corgiikin o tullut, mutta mielessä tääki rotu on ollu jo vähän aikaan. Varmaakin se on se suloinen naama, kun en rodusta muuta tiiekkään Corgikin ilmeisesti mätsäis aika hyvin näihi miu toivomuksiin, mutta aika näyttää. Pitää siis jatkaa pohdintoja...

Voisin kertoa omakohtaisia kokemuksia shetlanninlammaskoirasta:)

Meillä on uros sheltti. Sheltti on siis hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, minä kyllä suosittelen jos vaan tuntuu omalta, mutta maailmaan mahtuu kyllä monia muitakin rotuja jotka sopeutuvat ekaksi koiraksi:)

Meillä, minä käyn koulua joten aamuisin en ihan hirveän pitkälle lenkille voi koiraa viedä, mutta lenkki on n.15 minuutin pituinen, vanhemmat vievät koiraa ulos kun olen koulussa ja itse vien koulun jälkeen n.30min.-2h ja illalla n.15min-30min. Ei koiramme kuitenkaan hypi seinille vaikkei saisi joka päivä yhtä paljoa liikuntaa;)

Monesti olen kuullut shelti asustelevan kerrostalossa, joten uskon sen sinne myös sopivan. Itselläni ei ole kokemusta kerrostalossa asumisesta sheltin kanssa, mutta olemme olleet kylässä ja yötäkin eikä meillä ollut mitään ongelmaa.

Sheltti on monipuolinen harrastus koira ja nauttii kun saa tehdä kaikenlaista omistajansa kanssa. Meillä saatetaan aloittaa agility, mutta tällä hetkellä opetan koirallemme kaikenlaisia temppuja yms. eli ihan kotikoirana on. Muita harrastuslajeja on kyllä vaikka kuinka, mutta ensimmäisenä tulee mieleen tuo agility ja toko joita usein sheltin kanssa harrastetaan.

Sheltin turkin pituus vaihtelee paljon. Meillä sheltin turkki on puolipitkä, mutta olen nähnyt todella pitkäturkkisia ja möyskin melko lyhyt turkkisia. Sheltin turkki on helppo hoitaa, mutta nyt ole huomannut että jos turkkia ei pisimmistä kohdista (kuten korvien takaa) harjaa tarpeeksi usein sinne tulee herkästi isoja takkuja kuten meidän kohdallamme on käynyt.

Koko vaihtelee myös paljon mutta luulisin sen olevan n.37-40cm? Ei varmaa tietoisuutta mutta siinä pienen ja keskikokoisen rajalla.

Meillä koira on sosiaalinen, tykkää ihmisistä, niin aikuisista kuin lapsistakin, tykkää myös kissoista ja aluksi aristi muita koiria mutta enää ei arista. Metsästys viettiä ei ole, mutta tämä meidän yksilömme on kyllä kiinnostunut esim. hiiristä yms. Herkkähaukkuisuutta sheltillä on mutta sekin on tietenkin yksilö ja koulutus kysymys. Shelttimme ei ole kokoaikainen räksyttäjä, vaan haukkuu silloin kun esim. pelästyy jotakin tai kuule jonkun vieraan tulevan sisälle. Nyt kun vähän on kasvanut ja koulutukseen on kiinnitetty huomiota haukkuminenkin on vähentynyt. Tältä rodulta kyllä löytyy mielenkiintoa ja intoa kaikenlaiseen harrastamiseen.

Siinä oli nyt minun omakohtaisia kokemuksia sheltistä, mutta jos kiinnosti kannattaa kysellä kasvattajilta ja rodun yhdistyksessä käydä selailemassa. Toki minultakin saa kysyä, mutta kokemusta on vain tuosta yhdestä sheltistä ja samalla myös ensimmäisestä koirastamme:)

Toivotaan että se oma rotu löytyy!

Hei emppu!

Itsellänikin on käynyt shetlanninlammaskoira aikoinaan mielessä sitä oikeaa koirarotua pohtiessa. Kuitenkin olen päätynyt siihen ettei sheltti ole se "minun juttuni". Suurin syy tähän on, että etsin lähinnä lyhyt- tai puolipitkäkarvaista rotua. Lisäksi olen tavannut liian useita arkoja ja herkkähauisia shelttejä, jotka ovat vielä luoneet omaa mielikuvaani rodusta. Koiratkin ovat tosin aina yksilöitä, mutta mielessäni on silti hieman erilaiset rodut.

Kiitos kuitenkin kertomuksesta, luen näitä mielelläni