Koirat.com

Tarvitsisin kiperästi apua rodun valinnassa. Tähän mennessä tuntemani koiraihmiset ovat torpanneet kaikki aiemmat vaihtoehtoni, mitä olen miettinyt. Olen 18-vuotias ja rankunut koiraa aivan pienestä asti. Äidin allergia ollut esteenä, mutta nyt hän on myös itse innostunut, koska on kuullut positiivisia tarinoita, kuinka helposti omalle koiralle siedättyy jopa vuoden sisällä, tosin vahvojen allergialääkkeiden avustuksella.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Runsas. Vanhempani sekä minä tykkäämme vaeltaa luonnossa useita tunteja. Lisäksi olen itse aina halunnut aktiivisen harrastuskoiran. Sisko 11v. haluaisi agilityyn soveltuvan koiran ja on harjoitellut jo lainakoirilla. Itse toivoisin koiran soveltuvan myös tokoon ja pk-lajeihin. Lopetin juuri kilpaurheilun joten koira saisi olla myös kuntoilukaverina.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Olemme muuttamassa omakotitaloon, missä oma piha-alue

¤ Lapsien määrä
Sisarukseni 11v ja 16v mutta mieluiten tulisi toimeen myös lasten kanssa. Tosin asia on myös kiinni, mitesn hyvin itse totutetaan pentu lapsiin.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Isällä ollut lapsuudessa koiria, itse ensimmäiset kontaktit isovanhempien luona. Omaa koiraa ei ikinä ole ollut mutta hoitokoiria ollut viikkojenkin ajan, joten jonkinlainen käsitys on, minkälaista koiraperheen arki on.

¤ Harrastustoiveet
Agility, toko, pk-lajit

¤ Turkkitoivomukset
Viikoittainen harjaaminen vielä ok. Olen lukenut, että vesikoirat&villakoirat ei olisi niin allergisoivia kun karvaa ei irtoa..?

¤ Minkä kokoinen koira
Medi tai iso, härdelli kotona usein melkoinen joten pienempi voisi jäädä jalkoihin :D

Ja tosiaan käytiin sawo showssa ja netistä lueskeltua bordercollie miellytti kaikkia eniten ulkonäöllisesti ja luonteelta myös. Tutut koiraihmiset torppasit idean samoin tein. Ei sovi ensimmäiseksi koiraksi kuulema? Itse asiaa olin googlaillut jo etukäteen ja asiasta oli monia mielipiteitä. Sama asia tollerin ja belggarin suhteen. Shelttejä on hoitokoirina usein meillä kotonakin, eikä äiti saa enää mitään allergisia oireita kyseisistä yksilöistä. Samoin hoidossa olleesta mäyräkoirasta ei tullut mitään. Sheltti ei oikein kiinnosta minua eikä vanhempiani koon ja haukkuherkkyyden suhteen. Ei oikein meidän tyylinen, jos niin voi sanoa. Viimeisimpänä olen miettinyt myös barbettia ja perroa.

Koiran luonteessa tärkeintä olisi helppo motivoitavuus. Metsästysvietti ei kovin toivottavaa, jotta vietti ei veisi omille teille, jos pitäisi metsässä irti. Esimerkkinä hoidossa olleet lammaskoirat, ovat olleet niin helppoja kun pysyvät koko ajan näköetäisyydellä.

Belggaria en suosittele missään nimessä, terävyys, vilkkaus ja iso energiantarve vaatii paljon ohjaajalta. Tolleritkin ovat hankalia kokemattomalle nuorelle, koska niissä on kovin paljon hyvin vaativia koiria. Bordercolliekaan ei ole kyllä ensimmäinen mitä suosittelen, koska toiminnatarve on kova ja reaktionopeus hurja, joten vaikka ne ovat oppivaisia, niin se, että saa ne halutut jutut opetettua vaatii ohjaajalta taas huomattavasti enemmän.

Paimenkoiratyyppiset kiinnostaa, niin miten olisi esim. sileäkarvainen collie? Olisi vähän vähemmän haukkuherkkyyttä kuin sheltissä, harrastuksiin potkua, mutta pikkasen helpommin hallittavassa paketissa kuin miettimäsi rodut. Eivät ole yleensä kovin teräviä ja ovat laumaviettisiä.

Joo minäkin allekirjoitan tuon että belgi ei ole oikein junnuohjaajan koira, mulla on tervunarttu kolmantena koirana ja vaikka se ei olekaan mikään hurjin tai vietikkäin rotunsa edustaja niin kyllä sen kanssa pitää ihan eri tavalla pelisilmää olla kuin noiden mun muiden koirien. Terävä, reaktiivinen ja energiaa on tosiaan ihan uskomaton määrä.

Sen sijaan bortsu ei minusta ole mikään ehdoton nou-nou. Jos on motivaatio kohdallaan niin varsinkin tuolta näyttöpuolen yhdistelmistä löytyisi varmaan hyvinkin sopivia koiria. Bortsu on kuitenkin kotioloissa yleensä aika vaatimaton pideltävä eikä vaadi samalla tavalla hallintaa kuin vaikka se belgi vaatii. Koulutuksessa on tosiaan omat kommervenkkinsä, mutta siinäpä sitä oppii sitten. Yksi silloinen lukiolaistyttö täällä kc:ssa otti ensimmäiseksi harrastuskoirakseen bortsunartun ja on pärjännyt sen kanssa hienosti. Oleellista minusta olisi jos bortsuun päätyisi että hakeutuisi alusta asti hyvälle kouluttajalle joka huolehtisi sekä koiran että nuoren ohjaajan turvallisuudesta esimerkiksi siinä agilityssa.

Mutta myös tuo mun toinen rotu eli sileäkarvainen collie olisi varmasti ihan passeli jos pienempi vääntö riittää. Nämä on yleensä putkiaivoisempia kuin bortsut ja varsinkin omani on koulutettavuudeltaan varsin kiva, se reagoi hyvin naksutteluun ja tarjoaa itse mutta ei ehdi pienessä päässään mua kymmentä askelta edelle jos en ole jatkuvasti tarkkana. Työmoraali ei ole keskimäärin niin korkea kuin bordercolliella mutta kun sitä löytyy niin sillä pääsee kyllä. Agilityssa yhtenä etuna mainittakoon se että nartutkin ovat järjestäen >50 cm jolloin maksihypyt tuottavat vähemmän ongelmia kuin pikkuisemmille roduille.

Kiitos paljon tähän astisista neuvoista! Sitä lk collieta olen kans miettinyt, mutta täältä varsinkin olen lukenut paljon, että ne on yleensä aika "hajuttomia ja mauttomia" jopa rodun omistajien omin sanoin. Olisi kiva jos koirassa olisi sentään vähän vääntöä, jos joskus tulisi ajankohtaiseksi kilpailla. Lk collie tuntuisi liian rauhalliselta ja sivistyneeltä, mutta korjatkaa toki jos mulla on vääränlainen käsitys rodun luonteesta..

Ei se, että nahka on omassa helppoudessaan monesti vähän persoonaton tee siitä vältämättä heikkoa kisakoiraa. Oma on rauhallinen ja sivistynyt kotioloissa, metsälenkeilläkään se ei kaahota enää niin kuin joskus junnuna pisti menemään (on nyt 4-vuotias). Agilityyn sen sijaan syttyi vuotiaana palavasti ja vasta nyt on alkanut kolmosluokassa sujumaan edes jotenkuten omantasoisesti, kun koira on kiihkeä ja ohjaaja kokematon.

Näissä on paljon varianssia, osa on rauhallisempia ja motivointi hankalampaa, sitten on näitä reippaampia ja kaikkea siltä väliltä. Tuo mun narttu on suorittanut palveluskoirien käyttäytymiskokeen, sillä on kilpailuoikeus tokossa voittajaluokkaan, rally-tokossa avoimeen ja se nousi 12 startilla agilityn kolmosluokkaan ollen joka nollalla palkintopallilla, sen sisko kilpailee PK-jäljellä voittajaluokassa ja on viranomaistestiä vaille valmis pelastuskoira. Omasta näkökulmastani siis hyvinkin varteenotettavia koiria moneenkin touhuun kun hyvä koira kohdalle osuu ja varsinkin agilityssa tuntuvat yleistyvän koko ajan.

Vaikka ne bortsut ja malit dominoivat arvokisojen palkintopalleja, niin se rotukirjo seuratasolla näissä lajeissa on suuri. Tokossakin kisataan erikoisvoittajaluokassa asti spanieleilla ja corgeilla, ne vaikeudet on vaan eri kohdassa kuin missä ne ovat sillä bortsulla mutta helppoa se ei ole ikinä. On sääli että monella on sellainen käsitys että kilpaileminen vaatii koiralta jotenkin älyttömiä kun mun nähdäkseni kaikkein vaativin osuus on ohjaajalla. Koiran moottori on oleellinen työväline, mutta se ei ole edes bortsulla välttämättä sisäsyntyinen.

Laitan vielä muutaman videon tuosta omasta colliesta.

Tuore kolmosten nolla
Alokasluokan rally-tokokisa
Rally-tokotreeniä
Ensimmäinen agilitystartti
Ensimmäinen tokokoe

naukusella paljon hyviä pointteja!

Lisäksi kannattaa huomioida (tähän liittyen siis:),

Hippune kirjoitti:

Olisi kiva jos koirassa olisi sentään vähän vääntöä, jos joskus tulisi ajankohtaiseksi kilpailla.

että siellä kisakentillä vietetään oikeasti aika pieni osa koiran elämästä. Se "vääntö" näkyy myös arjessa, ja kannattaa vakavasti miettiä, haluaako jokapäiväisestä arjesta mahdollisesti kovinkin haastavaa ihan vaan mahdollisten kisojen ja kokeiden vuoksi. Varsinkin ensimmäisen oman koiran kanssa voi olla palkitsevampaa harrastaa, kun koira ei sinkoa kuin tykinkuula tekemään asiaa x ennen kuin ohjaaja ehtii suutaan avata, eikä se silti tarkoita menestysmahdollisuuksien olevan heikompia.

Kiitos, toi avasi tosi paljon!! Just tää on parasta kun saa oikeasti kokeneilta lisätietoa. Haluaisin just tietää myös niistä "ei niin tunnetuista" roduista, jotka olisi hyviä harrastuskoiria, kun on tullut tutustuttua livenä vaan noihin tutuimpiin rotuihin.

Angat kirjoitti:

naukusella paljon hyviä pointteja!

Lisäksi kannattaa huomioida (tähän liittyen siis:),
[quote=Hippune]Olisi kiva jos koirassa olisi sentään vähän vääntöä, jos joskus tulisi ajankohtaiseksi kilpailla.

että siellä kisakentillä vietetään oikeasti aika pieni osa koiran elämästä. Se "vääntö" näkyy myös arjessa, ja kannattaa vakavasti miettiä, haluaako jokapäiväisestä arjesta mahdollisesti kovinkin haastavaa ihan vaan mahdollisten kisojen ja kokeiden vuoksi. Varsinkin ensimmäisen oman koiran kanssa voi olla palkitsevampaa harrastaa, kun koira ei sinkoa kuin tykinkuula tekemään asiaa x ennen kuin ohjaaja ehtii suutaan avata, eikä se silti tarkoita menestysmahdollisuuksien olevan heikompia.[/quote]
Hei tota puolta en tosiaan oo osannu edes ajatella, hyvä huomio!

Mun mielestä kivoja "ensimmäisiä" harrastuskoiria olisi esim. vesikoirat, lagotto, labradorinnoutaja, kultainennoutaja, sileäkarvainen collie, collie, sheltti ja miksei bc, kyllä mulle on moni niitä luonnehtinut "helpoiksi", ei niitä tykimpiä yksilöitä vaan just esim näy puolen rauhallisempia.
Näitä kaikki on mun kaveripiirissä harrastuskoirina. Kaikissa roduissa on yksilötasolla niin paljon eroa, että sillä yhdistelmän valinnalla on tosi iso merkitys.
Mä miettisin tota avoimuus ja sosiaalisus kohtaa sen suhteen, onko ideana että se on kuitenkin "yhden ihmisen koira" vai lähteekö se kenen tahansa matkaan? Äärimmäisen sosiaalisen koiran kanssa harrastaessa on joskus hiukka hankalaa saada huomiota, kun ympärillä tapahtuu paljon, on paljon ihmisiä ja koiria, jotka olis koiran mielestä melkein yhtä kivoja kuin se omistaja, kenen kanssa pitäisi olla. Toisaalta sellaisen koiran kanssa on älyttömän helppoa liikkua joka paikassa ja matkustaa, ikinä ei tarvitse pelätä että se haukkuisi ketään tai pelkäisi ketään, ettei tulisi jonkun kanssa toimeen.
Moottoria ja vääntöä on kiva olla juu, mutta entä kun se moottori ja vääntö onkin vahingossa suuntautunut johonkin muualle kuin siihen mitä piti tehdä? Sellaista koiraa on huomattavasti vaikeampaa hallita kuin koiraa, jolla sitä vääntöä ei ole ihan niin paljoa, mutta vähän kuitenkin.
Kun on oppinut ekan koiran kanssa perusteet, tietää jo ehkä paremmin, mitä haluaa. Jos haluaa harrastaa paljon, kannattaa varmasti ottaa joku sieltä pk roduista ja sellainen jolla voi kokeilla montaa erilaista lajia, mutta minkä kanssa ei tarvitse olla tähtäämässä saman tien huipulle. Siinä voi sitten pikkuhiljaa tutustua koiraharrastuksen maailmaan ja miettiä jatkoa.
Sulla on kuitenkin niiiin paljon aikaa vielä elämässäsi harrastaa vaikka millaisilla koirilla, että ei kannata "pilata" ekan koiran kokemusta hirveällä väännöllä. ;)

Oi kiitos vastauksesta, juuri tuollaista vastausta odottelinkin, missä tuli useita eri rotuja esille! :) Juuri lagottoa ollaankin mietitty äidin allergiankin vuoksi, mutta myös villakoira on alkanut kiinnostaa. Enimmäkseen keskikokoinen villakoira, mikä ymmärtäkseni eroaa paljon kääpiöstä ja toysta tietenkin koon mutta myös korkeamman energiatason vuoksi..? Ja juu järkeä tosiaan tarvitsee käyttää tuon "väännön" suhteen, ettei ensikertalaisena ota liian tehokasta koiraa, minkä hallintaan ei vielä riitä tiedot ja taidot. Stabyhoun on yksi meidän perheen suosikeista tällä hetkellä, mutta se taitaa olla vielä vähän harvinaisempi rotu Suomen puolella :) Eipä se muuten siis vaikuta paitsi kasvattajia on harvemmassa :D

Juu villikset on melko aktiivisia ja ihan sopivia moneen harrastukseen, muttei vissiin kuitenkaan sinne pk puolelle. Staby on puolestaan kanakoira: kuinka paljon teitä kiinnostaa tuo metsästyspuoli? Tosin se taitaa olla enemmän sellainen monipuolinen käyttökoira. Kuitenkin vahva riistavietti voi olla ensikertalaiselle vähän kysymysmerkki, miten sen kanssa toimitaan...
Jos eniten kiinnostaa agi ja pk puolen harrastukset, niin ottaisin kyllä näistä vaihtoehdoista sen lagoton, tai miettisin uudelleen paimenkoiraryhmää.