Koirat.com

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
- Aamulla ja illalla 30min hihnalenkki, iltapäivällä tunnin hihnalenkki tai lyhyempi lenkki+koirapuisto. Mahdolliset reenit 1-2krt/vko.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
- Rivitalokaksio rauhallisella kaupunkialueella.

¤ Lapsien määrä
- Ei ole lapsia, ei myöskään suunnitteilla, mutta todennäköisesti koiran elinaikana kuitenkin.

¤ Aiemmat koirakokemukset
- Itsellä ei kokemusta, miehellä kotona ollut saksanpaimenkoira.

¤ Harrastustoiveet
- Agility ja/tai toko. Kuitenkin vain harrastus-, ei siis kilpailumielessä. En itse ole kilpailuhenkinen ja haussa on pääasiassa lenkki- ja sohvakaveri

¤ Turkkitoivomukset
- Voi olla "suuritöinenkin" (jos viitsitte ehdottamanne rodun kohdalla kertoa miten turkki hoidetaan)

¤ Minkä kokoinen koira
- Pieni/keskikokoinen

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
- Helppo ensimmäinen koira. Miellyttämishaluinen

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
- Cavalier, Cockerspanieli (EI sheltti, chihuahua)


Koira olisi siis tulossa minulle ja avomiehelleni. Ymmärrän että kaikki koirat tarvitsevat tekemistä ja lenkkiä, mutta haussa on koira joka tarvitsisi tätä hieman vähemmän, eli ei siis aktiivisimmasta päästä olevaa koiraa. Itselläni on oma hevonen, joten ymmärrän että myös koira vaatii säännöllistä jokapäiväistä hoitoa.

Olen arka, aiemmin olen jopa pelännyt, isojen vieraiden koirien läheisyydessä johtuen huonoista kokemuksista kun olen ollut lapsi. Tämä ei tarkoita sitä ettenkö osaisi koiralle asettaa rajoja, mutta se kaikista omapäisin ei varmastikaan ole minun rotuni. Samoin kuin pienen kokoni (sulka päässä 160cm) vuoksi en halua isoa koiraa, vaikka tiedänkin että esim. käyttäytyminen remmissä riippuu koulutuksesta.

Rotuja olen katsellut jonkin verran ja Cavalier ja Cockeri vaikutti sellaisilta että voisivat olla minun juttu. Plussaa jos koira ei ole haukkuherkkä. Millainen Cavalierin terveystilanne nykyään?


*Muokattu turkin hoito ja aiemmat rotupohdinnat*

Cockeria voin lämpimästi suositella, mutta cockeria kyllä trimmataan ellei kyseessä ole luonnostaan lyhytturkinen yksilö kuten meidän tytön äiti. Itse olen tavannut vaan tosi hyväluonteisia cockereita ja itseä rotu miellyttää luonteen puolesta tosi paljon. Meidän oma 9 viikkoinen narttu on tosi fiksu ja oppii nopeasti, miellyttämishaluakin löytyy ja on tosi ihmisystävällinen. Ja koska cockeri ei ole kauhean iso, voi pienikokoinenkin huoletta ulkoilla sen kanssa. Cockeri soveltuu myös harrastuskoiraksi, tietenkin luonne- ja temperamenttivarauksella, meidän koiran isää ei vaan kiinnostanut treenailu kun kyllästyi aina kesken. Jedin emo taas on kunnostautunut sekä agilityssä että tokossa, samoin isoäiti. Cockereita kannattaa ehdottomasti käydä vaikka läheisen kasvattajan luona tai näyttelyssä katsomassa ja tutustumassa lisää!

Mites kleinspitz?

Se on helppo ensimmäiseksi koiraksi, hyvin miellyttämisenhaluinen ja iloinen veijari. Se ei ole aktiivisimmasta päästä, mutta jaksaa varmasti enemmänkin. Kleinin kanssa siis pärjää mainitsemallasi liikuntamäärällä hyvin, ja kotiaktivoinnit sekä mainitsemasi harrastelu on kleinille mieluista.

Kleinspitz on pieni koira, kuten toivoitte. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 26+- 3 cm. Painoa löytyy yleensä 3-5 kiloa. Turkinhoito ei ole kovin vaativaa: kerta viikkoon harjaaminen riittää. Turkki hylkii likaa hyvin, joten koiraa ei tarvitse pestä usein. Itse pesen kleinini noin pari kertaa vuodessa.

Kleinspitz on haukkuherkkä rotu, joten turhanpäiväisen räksyttämisen kitkeminen täytyy aloittaa heti pennusta lähtien. Kleinistä saa suht hiljaisen koiran, kun panostaa tuohon haukun kitkemiseen määrätietoisesti. Vaikeaa sen ei kuitenkaan pitäisi olla. Täysin hiljaiseksi kleiniä tuskin saa, sillä sen alkuperäinen tehtävä on olla hälyyttävä vahtikoira. Todennäköistä on, että kleini ainakin ilmoittaa ovikellon soidessa. Itse annan kleinini haukahtaa muutaman kerran ovikellolle, mutta siihen se saa jäädäkin - en halua, että ovikelloa ja vieraita haukutaan yhtään kauempaa.

Kleinspitz on terve rotu. Jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkitaan usein silmät ja polvet. Jonkin verran rodussa - kuten myös muissa pienemmissä roduissa - esiintyy patella luksaatiota. Siksi kannattaakin valita pentu tervepolvisista vanhemmista, jolloin riski oman koiran huonopolvisuuteen pienenee.

Jos kiinnosti yhtään, kannattaa katsella seuraavat linkit:
Kleinitietokanta
Pienpystykorvat

Cavalierista:

Tämä on nyt sitten omaa höpinääni rodusta, en siis yleistä. Minulla on 11v. kokemus omasta cavalier herrastani. Cavalier on mielestäni mitä mainioin perhe ja seurakoira. Ei välttämättä aina penaalin terävin kynä, ja siksikin varsin veikeä tapaus. Useimmat tapaamani cavalierit ovat persoja ruualle, mukaan lukien oma cavalierini. Suurella ruokahalulla on tietysti plussat ja miinukset. Ruuan varastelu on syytä kitkeä heti alkuun pois, sillä se tuntuu olevan iskostunut selkärankaan :D Ruoka on suuri motivaattori, joten koirallehan opettaa helposti jos jonkin näköistä. Meillä koira ei hauku ollenkaan, ja jos haukahtaa - kuulostaa raukka lähinnä kiljuvalta kissalta. Mutta haukkuvia cavoja on ilmeisesti muilla omistajilla :D - mutta eivät tosiaan ole herkkähaukkuisia. Hyvillä mielin itse ottaisin Cavalierin rivitaloon.

Terveydentila ei käsittääkseni ole yhtään parempi. Me olemme sydänvaivoilta säästyneet, sillä koira on koko elämänsä pidetty hyvin hoikassa kunnossa. Nyt koira on "täysin(?)" kuuro. Sekä tämä cavalierien (ylinen? / tutkimaton?) nykiminen on voimistunut sen vanhennettua. Kuuroutuminen saattaa olla yksi ilmenemismuoto tästä cavalierien sairaudesta. En ole vakuuttunut mistä tämä kyseinen sairaus sikiää, niskan jostain hormonipesäkkeestä, vai siitä että aivoille ei ole tarpeeksi tilaa pienessä kallossa, sitä en tiedä. Korva- ja silmätulehduksiltä olemme pentuiän jälkeen säästynyeet. Paikat (lonkat) ovat olleet meidän herralla vaiva, mutta pistettänee se vanhuuden piikkiin, ja kipulääkkeellä koiralla ei ole niistä ollenkaan vaivaa.

Mikäli cavalier kuulostaa hyvältä sen sairaushistoriasta huolimatta, suosittelen sitä lämpimästi. Se on mukava kotikoira, sohvaperuna, lenkkeilijä jne jne. Mitä vain ikinä haluatte sen olevan.

^ Mielenkiinnosta kysyn (jos nyt satut tätä enää lukee) puhutko tässä:

Sekä tämä cavalierien (ylinen? / tutkimaton?) nykiminen on voimistunut sen vanhennettua. Kuuroutuminen saattaa olla yksi ilmenemismuoto tästä cavalierien sairaudesta. En ole vakuuttunut mistä tämä kyseinen sairaus sikiää, niskan jostain hormonipesäkkeestä, vai siitä että aivoille ei ole tarpeeksi tilaa pienessä kallossa, sitä en tiedä

Syringomyeliasta? Tietääkseni kuuroutuminen ja syringomyelia ei liity mitenkään toisiinsa.

Ketjun aloittajalle: kyllä cavoilla on terveysongelmia, siinä missä muillakin rotukoirilla. Kehotan Huolella (!) tutustumaan cavalieryhdistyksen, cavalierpalstan sivuihin sekä tulevan koiran tietoihin jalostustietokannasta.

Mitä cavoihin tulee niin vanhaa tekstiäni:

Noh kun sulle tota cavaa ehotettiin niin voin pistää jotain aikasemmin kirjottamiani tekstejä cavoista: Tosi ystävällinen, seurallinen, helppo kouluttaa ja ei hauku paljon. Tyytyy pienempiinkin lenkkeihin mutta tykkää pidemmistäkin lenkeistä. Pienen kokokonsa takia helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Cavat on pieniä, yleensä painaa 5-10 kg.

Lapsiystävällinen tai oikeestaan ihmisystävällinen rotu. Lenkillä kiinnostaa melkein enemmän ohi menevät ihmiset kun muut cavat.

Turkkia ei tartte trimmata, tosin muuta pientä turkinhoidollista puuhaa on. Pesu useammin kuin monella muulla koiralla (eli noin joka toinen kuukaus), sen lisäks turkin harjaus viikoittain ettei tule takkuja. Tärkeimpänä on korvakarvojen kampaus, mieluiten useamman kerran viikossa. Se on helppoa ja suht nopsaa, kunhan vaan tekee usein,niin ei tuu takkuja. Sekä tietty karvojen lyhentäminen tassuista. Eli kaikki on aika helppoa, mutta meneehän tohon jonkun verran aikaa. Kasvattajat neuvoo noissa turkkijutuissa enemmän.

-Ei metsästysviettinen
Noh tätähän ei pitäs olla. Meillä tykkää jahdata lehtiä ja välillä sen tekis mieli jahtaa lintui, mut ei pokka riitä siihen. Cavat tykkää leikkii kävyillä ja kantaa keppejä yms.

Sopii moneen harrastukseen agilitysta tokoon ja mejään yms.

Koiran terveys on tärkeä juttu, cavoilla kun on noita perinnöllisiä sairauksia. Nykyään noi uudet kennelliiton säännöt velvottaa tutkii koirii entistä tarkemmin, joten teet vaan huolellista kennelin valinta tutkimusta. Tärkeää on että koiralla on terveet ja tutkitut vanhemmat. Sillon on todennäköstä että pentusi tulee olemaan terve. (täältä pääsee näkemään tarkemmin tietoja koirista http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx) Eli ei ota mitään paperitonta koiraa, jonka vanhemmista ei voi tietää. Käyttää siis vaan maalaisjärkeä.

Meijän oma poikaa ei kiinnosta ruoka tippaakaan. Enemminkin lelut on ykkösjuttu. Niitten avulla tehdään koulutus. Ruuan suhteen tuntuu cavat jakautuvan aika puoliks: puolet on nirsoja ja puolet syö niin paljon kun vaan saa. Meijän koira ei oo ikinä haukkunut, ja muutenkin aika vähän haukkuva rotu.

Kiitos tietoiskusta alphabetty! Puhuin kyllä juuri tuosta syringomyeliasta. Ja asiaa hetken tutkittuani löysin yhteyden sairauden ja kuuroutumisen välillä ainakin tuosta lähteestä: http://www.sidewaysdogs.com/cavalierit/cterveys.htm#syringo

Kyseisestä lähteestä löyty myös selkeästi muista cavojen sairauksista, jos ketjun aloittaja tykkää lukaista :) mutta tosiaan, kaikilla roduilla ovat omat tautinsa.. Cavoilla vaan pitkällisen jalostuksen kautta aiheutettuja ja siksi ehkä saaneet osakseen suurta huomiota. Ehkä. :D

^ Joo tutut on Sidewaysin sivut jo ennestään.
Omasta mielestäni tärkeää olisi havaita syringon ja korvatulehduksen tai erittävän keskikorvan tulehduksen erot. Aiheuttavat saman tyyppisiä oireita ja ainakin toi keskikorvantulehdus selviää yleensä syringokuvauksissa. Monet cavan omistajat jotka on alkanu havaita "syringo-oireita", onkin saanut diagnoosiks korvatulehduksen. Cavoilla kun tuppaa noita korvaongelmia olemaan.

Mutta näin silmät ristissä päädyn laittamaan mielenkiintoisia linkkejä aiheesta:
keskikorvan tulehduksesta
syringosta
Mri-lista.
syringo keskustelua.hyvin silmiä avaavaa.

(joo sori meni vähän off:iksi)

Jos lyttynaama miellyttää niin ehdottomasti suosittelen mopsia!
Pienikokoinen koira, mutta kuitenkin sen verran jykevää tekoa ettei ihan jalkoihin jää. :)
Mopsin turkki on superhelppohoitoinen, lyhyt ja luonnostaan hylkii likaa. Hyvä olis kuitenkin harjailla välillä niinkun varmaan kaikkia muitakin rotuja.
Plussana voisin sanoa myös että mopsit eivät ole yleensä (poikkeuksia on aina) yhtä haukkuherkkiä kuin monet saman kokoiset rodut.
Mopsi ei välttämättä ole ykkösvaihtoehto agilityyn, mutta harrastus/lenkkikaveriksi ja toisinaan myös sohvaperunaksi soveltuu kun nenä päähän. =)

Tässä linkki vielä, mistä virallisempaa tietoa
Suomen mopsikerho Ry