Koirat.com

Otsikkoon koitin tiivistettynä laittaa koko viestin sisällön.. :)

Eli olen 22vuotias vuorotyössä käyvä yksin asuja, ja koiran ottoa miettinyt jo lähes viiden vuoden ajan. Aikaisempaa koirakokemusta on lapsuusvuosilta, meillä oli Siperian Husky, kun olimme pieniä ja kaikkien mahdollisten tuttujen koirien kanssa on tullut oltua ja hoidettua aina tarpeen mukaan. Kuitenkin opiskeluajat ja nuoruusvuodet ei tuntunut oikeilta ajoilta ottaa koiraa. Otin kolme vuotta sitten kanin pahimpaan koirakuumeeseen, mutta eihän se samaa asiaa korvaa. Koko tämän ajan olen miettinyt itselle sopivaa rotua. Suuren koiran tahtoisin, mutta se saa varmasti odottaa sitä aikaa kun asun omakotitalossa, koska kerrostalo yksiöön/kaksioon en halua isoa koiraa ottaa.

Nyt olisi tutulla kasvattajalla myynnissä kääpiöpinserin pentuja ja tuo rotu on alkanut tuntua omalle.. Mietityttää vaan kun olen aika urheilullinen ja tulee viikottain juostua pitkiäkin lenkkejä (10-20km), että jaksaako tälläinen pieni koira (tottakai täysikasvuisena, en pentua ole tälläisille lenkeille viemässä :D) oikeasti mukana näillä lenkeillä? Muuten tulee kyllä liikuttua päivittäin ainakin tunnista kahteen tuntiin. Koira tulisi olemaan mukana tallilla ollessani ja mahdollisesti myös ratsastuslenkeillä.

Toinen mikä rodussa mietityttää on, kun minulla on se kani. Että onkohan tällä rodulla niin voimakas metsästysvietti, että eläimet vaan stressaisivat toistensa seurasta, vai voisiko niistä olla oikeasti toisilleen "seuraa"? Olen kyllä miettinyt, että niinä aikoina, kun joudun olemaan töissä pitkiä putkia, niin koira voi olla myös vanhempieni luona. Ja näitä aikoja nyt ei ole joka viikko, vaan ravintola-ala kun sattuu olemaan hieman kausiluonteista, niin pari-kolme kertaa vuoteen..

Rodun kouluttaminen mietitytti aluksi paljon, kun monessa paikassa lukee, ettei sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Mutta uskoisin, että kun on tullut hevosten kanssa touhuttua polven korkuisesta asti, niin koira tuskin pääsee niin helposti "niskan päälle". Tosin eihän hevosta ja koiraa tule koulutukseltaan missään nimessä verrata, mutta tietynlaista samaa auktoriteettiähän kumpikin tarvitsee..

Nyt siis tarvitsisin kokeneempien apua, näihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.. :)

En omista kääpiöpinseriä, vaan toisen "tallikoirarodun" edustajan eli schipperken (kääpiörotu, tutummin laivakoira) Minusta tuo kuulostaa ihan hyvälle, onhan se parempi että kääpiöpinserin omistaja on aktiivinen, kun koira kasvaa ja mahdollisesti saa olla mukana monessa, kuten talliympäristössä, niin kyllähän sillä siinä riittää virikettä ettei luulisi kauheasti käytösropleemia tulevankaan. Osin riippuu tietenkin minkätyyppistä yhdistelmää pennut ovat.

Kyllä nämä pienet koirat useimmat jaksavat aikuisena ihan hyvin 10-20km juoksulenkeillä, jos vaan ovat kasvaneet terveiksi rakenteeltaan, ja eihän sitä koiraa aina aikuisenakaan tarvitse jokaiselle maratoonille mukaan ottaa kun on muutakin aktiviteettia kuten juuri tallilla vierailut ja oleskelut. Koulutusta monet pikkurodut vaativat, johdonmukaista varsinkin koska ovat suhteessa nopeampia kuin isommat ja ajoitus palkkaamiseen onkin siksi joskus haasteellista. Ei minusta ainakaan mikään huonoin rotuvaihtoehto tuo kääpiöpinseri.

Tuo kanikysymys taas vaatii ehkä jonkinverran varmistusta ja pohjustusta joltain jolla mahd. ollut tuontyyppinen koira kanin kaverina. Ensiksi tulee kyllä mieleen ettei kanin ehkä ole hyvä joutua olemaan koiran "silmän alla" kokoaikaa ts. kun olet poissa kotoa, kani ja koira oleskelisivat eri huoneissa.

Meillä asustaa yksi kääkkä-poika. Aika hyvin natsaa noihin sun kriteereihin. Siihen liikunnan määrään voin kyllä sanoa, että kyllä kääkkä helposti jaksaa mennä pitkiäkin lenkkejä ja vaikka juosten. Itsekin käy varsinkin kesäisin reilu 10km lenkkejä ja välillä juosten. Enemmän siinä taitaa ihminen väsyä kuin koira. Kääpiöpinseri on myös aika aktiivinen rotu ja tarvitsee mielellään myös muuta aktivointi lenkkeilyn lisäksi. Helposti motivoitavissa ainakin meiän poika on olllut varsinkin nameilla. Eli nopea oppinenkin rotu on ja innokas toimintaan. Kääkkä on kyllä tietyllä tapaa myös haastava rotu ja tapakoulutukseen pitää panostaa pentuna paljon. Aikaisempi kokemus koirista on hyökdyksi muttei välttämätöntä. Kannattaa jo pienestä totuttaa pentu monenlaisii tilanteisiin ettei ongelmia tulisi. Rotu on melko herkkähaukkuinen, mutta koulutuksella siihenkin voi vaikuttaa. Kääkällä on myös aika kova vartiointivietti, joten täytyy olla myös tarpeeksi tiukka ettei koira ala liikaa omistelemaan tavaroita. Metsästys viettiä meidän Omppu-kääkällä ei juurikaan ole. Meillä asustaa kissa saman katon alla, että ihan hyvin ovat toimeen tulleet vaikkeivat nyt mitään parhaita kavereita olekkaan. Metsälenkeillä saa myös kaiken maailman vipeltäjät olla rauhassa ja irtipito onnistuu ilman ongelmia. Luulen vähän, että se on sen kanin kanssa tottumiskysymys.
Kaikesta huolimatta kääkkä on oikeissa käsissä oikea kultakimpale, jonka kanssa on helppo ja kiva liikkua kaikkialla. Siitä saa myös oivan toverin monenlaisiin harrastuksii kuten näyttelyihin, TOKOOn ja Agilityyn. :)

Mielenkiintoinen aihe, sillä itsekin harkitsen kpinseriä ekaksi omaksi koiraksi ja kani on kotona valmiina. Kerrostalossa asun minäkin nyt, opiskelija kun olen. Koiraa ei tule kuitenkaan tulemaan ihan heti, olen lähinnä aloittanut nyt seurailun millainen rotu on kyseessä ja sopisiko se todella minulle koiraksi. Iso kysymys tässä on juuri tuo kani, joka ei ole koiriin tottunut.

Tällä hetkellä olen yhdeltä kaniharrastajalta, jolla myös kpinseri on saanut vastauksen että heille sujuu kaikki kivutta. Lisäksi yksi kpinserikasvattaja totesi että riippuu täysin koirasta, hänellä oli semmoinen otus joka ei kissankaan kanssa toimeen tullut, ja sitten semmoinen joka varmasti olisi kaninkin kanssa toiminut hyvin. Tärkeintä kai siinä kuitenkin on, että koira pennusta pitäen kasvaa siihen että kani on talossa, ja pupu on perheenjäsen. Riippuen tietty vähän miten kova vietti pennulla on.

Itse haluan aktiivisen harrastuskoiran agiin ja tokoon. Otuksen joka voi olla vähän kaikessa mukana. Saa nyt sitten nähdä missä vaiheessa pentu oikeasti taloon tulee ja mitä rotua se lopulta on, mielestäny nyt on hyvä tunnustella ja oppia rodusta, että sitten kun mahdolllisuus todella tulee, ei koiranostosta tule hätiköity. (Itsellä ei siis koskaan omaa koiraa ole ollut, mutta 4H dogsittauksen kautta useita hoitokoiria).

^Toki voit seurata tätäkin keskustelua, mutta rotuehdotusten kannalta on selkeämpää että jokainen tekee oman rotukyselyn.
Tuo käytäntö on tässä vuosien aikana todettu selvemmäksi kuin se, että useammalle kysyjälle ehdoteltaisiin rotuja yhdessä ja samassa kyselyssä. Siten vastaajienkaan ei tarvitse miettiä kenelle kysyjälle vastailevat kun kaikki toiveet ei välttämättä käy yksiin.

Eli tee ihan oma kysely

Meillä asustaa kesällä kaksi vuotta täyttävä kääpiöpinseri tyttö. Itse päädyimme narttuun, koska kääkkäuroksissa tuntuu olevan hyvin paljon sisälle merkkailijoita eikä sen pois opettaminen ole aina simppeli homma. Nitalla ei ainakaan tätä ongelmaa ole koskaan ollut.

Kääpiöpinserin aktiivisuus yllätti minutkin vaikka olinkin tutustunut rotuun kohtalaisen hyvin etukäteen. Jaksaa hyvinkin lenkkeillä parin tunnin reippaita lenkkejä ja vielä riittää sen jälkeen virtaa vetäistä sisällä ilohepulit. Minä taidan väsyä nopeammin kuin koira. Tosin ei kyllä käydä juoksulenkeillä vaan kävellään todella reipasta vauhtia. Mökillä ollessaan jaksaa juosta metsässä koko päivän. Olenkin aina sanonut, että Nita on kofeiinitabletin ja kengurun risteytys.

Vaatii myös napakan peruskoulutuksen ja haukkumisen kanssa tulee olla tarkkana. Kääkkä on mielestäni suhteellisen vahtiherkkä rotu (ainakin meidän oma on) ja haukkumiseen tulee puuttua jo pentuna. Muuten räksyttämisestä ei tule loppua kuin äärimmäisen kovalla työllä. Ego tuntuu myös olevan valtaisa eikä aina hevosten parissa tajua, että se isompi karvakorva painaa n.500 kiloa enemmän kuin viisi kiloinen kääkkä vaan komentaa tarpeen vaatiessa.

Oma kanivanhukseni jäi muuton yhteydessä vanhemmilleni, koska en halunnut silloin lähes 11 vuotiasta kania stressata muutolla. Nita rakastaa pupua! Pennusta asti koiralle opetettiin miten kanin kanssa ollaan, ja että kani on omassa kodissaan ykkössijalla. Kani osaa kyllä pitää puolensa ja osaakin hyvin pitää innokkaan koiran aisoissa. Nita ei ole koskaan jahdannut kania vaan tykkää leikkiä sen kanssa. Seuraa innokkaasti minne vapaana oleva kani menee ja tuo leluja sen eteen, jos se vaikka leikkisi. Ainoa asia mitä pitää vähän varoa on se, ettei koira innostuessaan raapaise ja satuta kania. Kääkkä on aikamoinen kenguru ja pomppija, jolloin tulee varoa ettei kania satu kun koira saa hepulin. Toki on varmasti kääkkiä, jotka eivät tule toimeen pupujen kanssa. Nita on jo pennusta asti tottunut niin kaneihin kuin hevosiinkiin ja suhtautuu niihin nätisti. Vanhempien luona ollessa ei kyllä uskalleta jättää kania ja koiraa samaan tilaan jos ollaan jonnekin lähdössä, vaan kani saa käyttöönsä keittiön ja apukeittiön.

Lisäksi kannattaa huomioida, että suurin osa kääpiöpinsereistä on kylmälle hyvin herkkiä. Korvat paleltuvat nopeasti ja meillä laitetaan "pipo" -15 asteen pakkasilla ja jo aiemmin jos on kylmä viima. Mantteleita, villapaitoja ja haalareita saakin olla pukemassa talvella jatkuvasti ja kerrospukeutuminen on pop. Tassutkin paleltuvat, mutta onneksi Nita on siinä asiassa suhteellisen sissi eikä tassut palele kovin helposti. Eli talvella kovilla pakkasilla lenkit käsittävät meillä 15 minuutin pissatuslenkin. Tässäkin asiassa eri yksilöt ovat erilaisia; osa palelee jo -10 ja osa kaivautuu lumeen. Pääsääntöisesti kääkät rakastavat kuitenkin lämpöä ja peittoihin kääriytymistä enemmän kuin pakkasessa tallille lähtöä. Meillä pitkien lenkkien pakkasrajana pidetty n. -10 astetta.

Tulipas pitkä tarina, mutta toivottavasti tuossa tuli jotain hyödyllistäkin tietoa.

griffon: Kiitos, mutta tarkoitukseni ei ollut, että minulle tarvitsisi neuvoja antaa. Lähinnä selvitin tähän samaan aiheeseen joka on erittäin samanlainen kun minun tilanteeni, millaisia vastauksia olen itse saanut kpinseri + kani kerrostalossa mietelmistäni (ja toin julki, että on ihmisiä jotka pohtivat ihan samaa kuin aloitteja). Jään siis taustalukijaksi seuraamaan keskustelua ja poimin siitä omaan haavini oppeja.

^Ok, ymmärsin niin että itsekin etsit rotua ja kääpiöpinseri olisi yksi ehdokas.

Minäkin selitän nyt vaikka tuskin osaan paremmin kertoa kääkästä kuin aikasemmin jo tuli ilmi. Mutta siis meillä majailee reilu 3kk vanha kääpiöpinseri uros. Energinen, rohkea ja pakkaselle arka. Meille kääkkä oli ensimmäinen ihka oma koira, joten sopii mielestäni aloittelijoillekin. Rotutuntemus ei ole pahitteeksi ja ite tenttasin kaikki ketkä tiesivät edes rodun nimen. Yksilöllisiä eroja on, mutta meiän kääkkä ei siedä pakkasta. Huomaa siitä että nyt on pihalla yli 5 astetta pakkasta kun poika ei suostu menemään pihalle. Että saa varautua pukemaan :D Ja hyppimisiin. Mutta kääkkä käy ekaksi koiraksi jos on itsellä halua oppia kouluttamisesta ja rodusta etukäteen :)