Koirat.com

Nyt olisi kova halu ja into hankkia perheeseen toinen koira, josta olen jo pari vuotta haaveillut. Ennestään meillä asuu 4-vuotias terrieriuros.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
-Yksi pidempi 1-2 h lenkki päivässä, aamulla ja illalla lyhyemmät lenkit 15-30 min. Mutta joustoa on tossakin, en ole seitsemästä neljään-työssä joten aamuisin voi olla aikaa pidempäänkin lenkkiin.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
-60 neliöinen kt-kaksio kaupungissa (ei keskusta), hyvät lenkkeilymaastot
¤ Lapsien määrä
-Yksi alle kouluikäinen lapsi
¤ Aiemmat koirakokemukset
-Nykyinen koira on ensimmäinen oma koira, olen paljon ollut tekemisissä koirien kanssa, mutten kouluttanut
¤ Harrastustoiveet
-Lenkkeilykaveriksi itselle sekä toisen koiran leikkikaveriksi. Agility kiinnostaa, mutten halua mitään hyperaktiivista rotua, joka vaatii jokapäiväistä aktivointia ja aivojumppaa
¤ Turkkitoivomukset
-Mielellään pitkä turkki, sellainen säänkestävä ettei tarvitse puolet vuodesta olla korvista varmaisiin asti topattu, koska pidän itse kirpeässä pakkasilmassa lenkkeilystä. Saa olla trimmattava ja työläskin, koska pidän turkin "tuunaamisesta" nykyisellä koirallakin. Mutta ei karkeakarvainen rotu.
¤ Minkä kokoinen koira
-Keksikokoinen olisi ihanne, mutta koko ei ole pääasia. Ei kääpiörotu, eikä hirmu iso koska muuten tulee ahdasta. Koiran pitäisi olla terverakenteinen, eli ei lyhytjalkainen, lyttykuonoinen eikä pitkäselkäinen.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
-Saa olla omaa tahtoa, ei hirveä herkkä (nykyinen koiramme on, ja se on välillä rasittavaa) eli kovapäisyyttä saa olla mutta ei mahdoton kouluttaa kuitenkaan. Lapsiystävällinen. Ei ole väliä onko "jokapaikanhöylä" vai rauhallinen, kunhan tykkää rapsuttelusta ja hellyydenosoistuksista, koska niitä meillä harrastetaan. :)
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
-En halua mtn ns. muotirotua, kuten kultainen noutaja, labradori, sheltti tai jackrussel.
Olen miettinyt eurasieria tai lapinkoiraa (lapinkoiran haukkuminen tosin epäilyttää kun kerrostalossa kuitenkin asutaan), ne vaikuttaa luonteeltaan ja ulkonäöltään hyvältä. Myös vanhaenglanninlammaskoiraa olen miettinyt, mutta on aika kookas. Terrieriryhmästä kerry kiinnostaisi, vaikuttaa aika samanoloiselta kuin nykyinen koiramme, mutta "kovempi" luonteeltaan, joten voisi sopia meille. Mutta tosiaan mitään tiettyä roturyhmää ei ole josta
koiran ehdottomasti haluan, joten voi ehdotella mitä vaan mikä sopisi suht hyvin :)

Tuli ihan mieleen tiibetinterrieri. Sehän ei nimestään huolimatta ole terrieri, vaan luostareissa kasvatettu - no, ehkä eniten paimenkoiratyyppinen rotu. Rotu soveltuu ketteryytensä vuoksi hienosti agilityyn ja yhteystyöhalukkuuttakin löytyy kokemuksieni perusteella kyllä, vaikka totiseen harrastamiseen joku muu rotu saattaakin olla parempi vaihtoehto. Ja rotuyhdistyksen sivujen perusteella tibbet soveltuvat mainiosti ihan vain seurakoiriksikin, joten pakko ei ole koiran kanssa harrastaa, jos käykin niin, että agility ei jaksakaan niin paljon innostaa tai ryhmiä ei löydy.

Tibbe passaa hienosti muutenkin toiveisiisi: rotu on keskikokoinen ja rakenteeltaan terve ja muutenkin terveeksi mielletty rotu. Turkkia löytyy sen verran, että säännöllistä hoitoa se kaipaa, mutta toisaalta oikeanlainen karva ei kuitenkaan takkuunnu hirveästi. Tutustu rotuun tarkemmin Tiibetinterrierit ry:n sivuilla

Jos kovaa koiraa haluat niin kerry ei välttämättä vastaa toiveitasi. Useimmat kerryt kun ovat ennemmin pehmeitä ja herkkiksiäkin yksilöitä löytyy. Toki niillä on myös omaa päätä ja tahtoa ja ennen kaikkea tulista temperamenttia :) . Oletko käynyt katselemassa kerryjen luonnetestituloksia rotujärjesteön sivuilta? www.kerryvehna.net Tietysti yksilöeroja löytyy ja kerryhän on aivan mahtava rotu! Oma kokemukseni tosin rajoittuu vain tähän yhteen keskenkasvuiseen.

Tiibetinterrieri kuulostaa kivalta rodulta, täytyy tutustua enemmän. En olekaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi tuota.

Hmmh, minä kun luulin että kerry olisi oikein kovapäinenkin kaveri :D No, pitää siitäkin ottaa enemmän selvää. Tuo meidän nykyinen koira (bedlington) kun on todella herkkä ja loukkaantuu helposti, se vähän vaikeuttaa elämää välillä kun vaikka lasta kieltää niin koira on heti luimussa kun luulee että sitä komennetaan. Kerry kyllä kovasti houkuttelisi, joten ei se herkkyys mikään ehdoton este ole. Mutta katsellaan..

Itse voisin ehdottaa lhasa apsoa ( ikäänkuin tiibetinterrieristä pienempiverso), mutta tosiaan tämä rotu on pieni, n 5kg. Mutta se miksi tätä suosittelen on siinä että kyseinen rotu on itsepäinen, mutta kiintyy todella omistajaansa. Meillä on kotona ollut lhasa apso ja äiti kun on perhepäivähoitaja oli tämä pieni karvakasa oikein lapsirakas: lasten lenkittäessä sitä se huolehti kaikista ja touhusi mielellään lapsista.

Sanoit että pidät turkin hoidosta, joten tämän rodun turkissa riittää tehtävää :) Ensinnäkin turkki kammataan joka päivä kokonaan läpi ja pestään aina tarvittaessa.

Meidän neiti eli vähän yli 13 vuotiaaksi hyvin terveenä. Viimeisenä elinvuotenaan se sairastui kohduntulehdukseen, joka olisi tietenkin ollut ennaltaehkäistävissä kohdun pois leikkauttamisella..

Lhasa apsot ovat hyvin iloisia ja niistä on moneksi; meidän neiti tykkäsi hirmuisesti juoksennella metsissä ja lenkkeillä irti järvenjäällä ym. Sen kanssa kokeiltiin agilityakin ja rotu onkin suht helppo kouluttaa, vaikka tosiaan sitä omaa päätäkin löytyy. Lenkillä ainakin meidän tyttö osasi ehdotella että käännyttäisiin sen haluamaan suuntaan eikä suinkaan sinne minne itse olin menossa ! :D Lhasa apsosta saat itsellesi oivan seuralaisen joka varmasti pitää omaa ja myös sinunkin puoliasi !

Lhasa apso vaikuttaa kyllä kivalta rodulta, harkitsin sitä ja shih tzua kun olin ensimmäistä koiraa hankkimassa, jolloin yhtenä kriteerinä oli pieni koko. Nyt haluaisin kuitenkin vähän isomman kaverin, vähintään samankokoisen kuin tuo nykyinen (säkä 40 ja risat) mutta mielummin isompi.

Yksi rotu tuosta harkittujen rotujen listasta puuttuu, lyhytkarvainen collie. Se on ollut vuosikausia haaveissa minulla. Ensimmäiseksi koiraksi en sitä halunnut ison koon takia, ja olen ymmärtänyt että se kaipaa paljon virikkeitä ja mieluiten harrastuksia, joissa purkaa energiaa enkä ollut varma voisinko antaa niitä sille. Nyt olisi kuitenkin isompi koti tarjolla ja vakaa aikomus alkaa harrastaa agilityä koiran kanssa, joten ehkä sen voisi laittaa uudestaan harkintaan..

Moikka!

Miten sopis partacollie? Se on hiukan kookkaampi (säkä nartuilla 51-53, uroksilla 53-56 cm), pitkäkarvainen, aktiivinen rotu, joka sopii hyvin agilityyn.

Partacollie ei ole kova koira sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan hieman pehmeä. Hieman pehmeä koira muistaa tapahtuneet jäämättä märehtimään niitä. Hieman pehmeät ovat oikeastaan kaikkein helpoimpia koiria, koska ne oppivat helpommin eivätkä kuitenkaan arastele mitään. Pehmeys/kovuus ei ole sama asia kuin arkuus/rohkeus. Rohkeakin koira voi olla hieman pehmeä. Meillä välillä on vaikka minkämoista metakkaa kun tuttavaperheiden lapset tulee käymään ja nyt ollaan remonttia tehty kämpässä eikä noista kumpikaan ole moksiskaan. Tahti saattaa hyvin makoilla sirkkelin vieressä samalla kun avokki pistää listaa poikki. Rytmi taasen ei nyt ihan siihen viereen itseään tunge, mutta se ei välitä siitä äänestä. Se jatkaa makoilua samassa paikassa kylkeä kääntäen.

Partacollie on koko perheen koira ja viihtyy siellä missä sen perhekin on. Partis on säänkestävä, toki kovilla pakkasilla sillekin täytyy jonkunlainen takki laittaa päälle. Partiksella on kaksinkertainen turkki, pehmeä alusvilla ja karkea päällikarva. Partacollien turkkia ei nypitä eikä trimmata, vaan se pidetään kunnossa harjaamalla ja silloin tällöin pesemällä. Partiksen turkki on melko hyvn likaa hylkivä eli sitä ei tartte jatkuvasti pestä. Rytmin pesen n. 2-3 kertaa vuodessa, jos mennään näyttelyyn, Tahtin pesen n. kerran vuodessa. Pesun jälkeen turkki föönataan kuivaksi, koska muutoin sen kuivuminen kestää pari-kolme päivää. Aikuisen partiksen turkkia voi harjata miten usein vaan, mutta itse harjaan nuo reukkuset kerran kuukaudessa. Tällöin ne pysyy melko takuttomina. Toki jos pohjavillaa on todella paljon, voi turkkia joutua harjaamaan useamminkin. Silloin kun partacollie vaihtaa pentuturkkia aikuisturkkiin, voi sitä joutua harjaamaan kerran viikossakin. Tätä vaihetta kestää onneksi aika lyhyen aikaa. Toisilla ei tota pentu"pöhö"vaihetta tule lainkaan, toisilla se saattaa kestää puolisen vuotta.

Partiksen kanssa voi harrastaa niin tokoa kuin agilityäkin ja sillä on myös PK-oikeudet. Partis soveltuu myös pelastuskoiraksi. Nyttemin on myös paimennusta alettu enenemissä määrin harrastamaan partiksen kanssa.

Kun partis saa riittävästi liikuntaa ja sopivasti aivojumppaa, sen toiminnantarmo pysyy hyvin kuosissa. Toki aktiivisuudessa on myös yksilöeroja, toiset ovat paljon rämäpäisempiä ja vilkkaampia kuin toiset. Kasvattajat osaavat kyllä valita sopivimman pennun juuri perheenne tarpeisiin.

Mikäli kiinnostuit partiksesta rotuna, toki voin kertoa lisää. Kannattaa myös tutustua rotujärjestön nettisivuihin Suomen Partacolliet ry.

Keeshond?
Lisää tietoa voit lukea http://www.suomenkeeshond.fi/keeshond.html
Todella reipas ja nopeasti oppiva, hyvin seuralllinen ja turkkia löytyy, ettei ainakaan pakkasessa palele :) Itselläni täällä yksi ja harrastetaan monen moista ja motivoituu helposti.