Koirat.com

Tervehdys!

Nyt on elämäntilanne sen verran stabiloitunut, että olisi mahdollisuus ottaa koira. Eri rotutestejä olen kauhonut netissä, mutta kovin ristiriitaista tulosta sieltä tarjotaan, joten kysynpä täältä jos joku osaisi ystävällisesti ohjata oikeaan suuntaan.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu

Kohtuullisesti, elikkäs lenkkeilyä tai muuta reippaampaa ulkoilua 45 minuutista reiluun tuntiin per päivä plus pari lyhyempää (esim. 15 min) aamu- ja iltalenkkiä.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)

Tällä hetkellä 60-neliöinen kerrostalokaksio, mutta tarkoitus olisi vuoden-parin sisällä muuttaa snadisti isompaan kolmioon. Tilaa siis on jonkin verran, mutta ei ylenpalttisesti. Asunnon sijainti on kaupungissa väljemmällä asutusalueella, eli lenkkipolkuja, luontoa ja koirapuistoja on lähiympäristössä tarjolla.

¤ Lapsien määrä

Nolla, eikä ole tulossa.

¤ Aiemmat koirakokemukset

Elämäni 17 ensimmäistä vuotta on talossa aina ollut koira. Aluksi saksanpaimen ja myöhemmin viheliäs kääpiösnautseri. Varsinaista omaa koiraa kotoa muuttamisen jälkeen ei ole ollut opiskeluiden ja alati muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.

¤ Harrastustoiveet

ToKo kiehtoisi viljalti ja olisi myös käytännöllinen näin kaupunkiympäristössä toimiessa.

¤ Turkkitoivomukset

Kernaudella lyhytkarvainen ja suht helppohoitoinen. Kunhan hurttaa ei tarvitse lenkin jälkeen aina suihkuun heittää, kun turkki on imenyt 20 litraa kuraa. Säännöllisellä harjauksella olisi kiva selvitä.

¤ Minkä kokoinen koira

Keskikokoinen tai iso. Säkä mieluiten 40 cm tai yli. Pikkukoirat eivät kiehdo.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)

Älykkyys ja hyvä oppimiskyky ovat toivottavia luonteenpiirteitä. Myös tietynlainen leppoisuus olisi toivottavaa, eli ei haukkuherkkyttä ja koirien 24/7 Neste Rallya sisällä. Ilmeikkyydestä ja kujeilualttiudesta bonusta. Pöljäily sallittu.

Talossa on tällä hetkellä rauhallinen kissavanhus, jonka kanssa pitäisi tulla juttuun, joten metsästysvietti on vähän huono ominaisuus siihen (plus olisi mainiota pitää koiraa välillä vapaanakin ilman, että se lähtee rusakoita ajamaan). Myös muiden koirien ja vieraiden ihmisten kanssa olisi hyvä tulla edes jotenkin toimeen (pentuna totutetaan muihin koiriin ja ihmisiin, toki), ettei ole heti sota päällä, kun on vieraita kylässä.

Itsepäisyyttä saa olla jonkin verran, koska vähän tiukempi koulutus tulee olemaan keskeisessä roolissa tuon ToKo-harrastetoiveen ansiosta, mutta ei mielellään superjästipäitä, koska minulla ei ole mittavaa aikaisempaa kokemusta koiran kouluttamisesta - Haastetta saa olla, muttei liikaa.

Koiran pitäisi myös pystyä tarvittaessa viihtymään omissa oloissaan (maksimissaan työpäivän ajan) ilman eroahdistustraumoja.

Edit: Ja tosiaan ei mielellään kovin vahvaa vartiointiviettiä. Pitäisi olla suhteellisen helposti koulutettavissa hiljaiseksi, ettei ole hillitön haukkumisshow, kun vähänkin rappukäytävästä kuuluu rapinaa.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

Nettitestejä kauhoesani on niissä tarjottu testistä riippuen dalmatialaista, greyhoundia ja bullmastiffia, mutta mikään noista ei selvittelyiden perusteella jollain tapaa (tai yhtään) sovi ylläoleviin vaatimuksiin.

Eli vähän tässä on auki tarkemmat rotumäärittelyt. Varmaan todennäköisimmät roturyhmät ovat FCI 2 ja 8. Tärkein vaatimus kuitenkin on, ettei rotu saa missään nimessä olla sairaaksi jalostettu (esim. lyttykuonoiset hengitysvaikeuksista kärsivät rodut).

Kiitos avustuksesta jo etukäteen!

Saanko kysyä, mistä syystä dalmatialainen ei sovi kriteereihisi? Kun mulla tuli tekstiäsi lukiessani mieleen heti dalmis! Mulla ei itselläni sellaista ole, mutta tuli ennen tuota whippettiä melkein sellainen hankittua, joten tuli kyllä otettua rodusta selvää.

Täällä on monta dalmiksen omistajaa, jotka varmasti tulevat enemmän rodusta kertomaan, mutta näin lyhyesti, oman mielikuvani perusteella: dallut ovat monipuolisia, aktiivisia koiria, jotka sopivat kyllä hyvin monenlaiseen menoon. Niiden kanssa voi hyvin harrastaa tokoa ja vaikka mitä muutakin, mutta eivät ole ihan sellaisia lassieita kuin esim. bortsut. Toisaalta tämä tarkottaa sitä, että moni muu asia arjessa sujuu mahdollisesti helpommin, koska eivät ole ihan niin vietikkäitä kuin nämä sähäkimmät paimenet.

Dallut pärjäävät varmasti monipuolisella, säännöllisellä liikunnalla, etenkin jos pääsevät lisäksi käyttämään päätään juuri esim. tokon parissa. Sellaista koiraa ei löydy, jolla olisi hyvät harrastusominaisuudet, mutta jotka tyytyisivät vähään liikuntaan. Kuitenkaan dallut eivät ole suinkaan niitä pahimpia hyrriä ja viettävät lepopäivätkin ihan lunkisti, koko aikaa ei tarvitse olla menossa. Sanoit, että pöljäilystä saa plussaa. Sitä kyllä dallun kanssa saa kohdata, varsin ovat ilmeikkäitä ja huumorintajuisia koiria!

Vahtiviettiä ei dalmiksilla liialti ole, ja suhtautuvat ihmisiin ystävällisesti. Osa onkin sellaisia, että mieluusti kiipeäisivät jokaisen ihmisen syliin. Koirasosiaalisuus on varsin yksilöllistä, niinkuin tavallaan kaikilla roduilla, mutta ongelmia tuskin on ainakaan niiden yksilöiden kanssa, joihin on totuteltu pennusta asti. Mun kokemuksen mukaan nartut ovat astetta sosiaalisempia, mutta tosiaan, yksilöllisiä eroja on paljon. Kissan kanssa tuskin tulee ongelmia.

Ainakin kaikki mun tuntemani dallut ulkoilevat paljon vapaana ja ne pysyvätkin kivasti lähellä.

Kokokin olisi sopiva ja karva helppohoitoinen ja lyhyt.

pinn kirjoitti:

Saanko kysyä, mistä syystä dalmatialainen ei sovi kriteereihisi?

Kiitos vastauksesta!

Kuten tuossa mainitsin, niin netistä saatavat rotuinfot ovat aika ristiriitaisia. Dalmis oli noiden testien ehdotuksista oma suosikkini! Keskeisin huoli dallun kohdalla on se, että useammalla sivulla oli mainittu, ettei dalmis sopisi kerrostaloasuntoon aktiivisuutensa vuoksi (joissain oli suosituksena jopa yli kaksi tuntia ulkoilua päivässä). Mikä lie asian todellinen laita? Kuitenkin tavoitteena olisi, että koira ei vain "pärjäilisi", vaan viihtyisi oikeasti ja saisi riittävästi liikuntaa. Onko tuo noin tunti päivässä + lyhyemmät lenkit dalmikselle riittävä, ettei sitten sisällä ole tuhoshow käynnissä?

Sitten myös oli kosolti mainintoja, että dalmikset tulevat aikuistuttuaan äkäisemmiksi muita koiria kohtaan. Tätä tapahtuu etenkin uroksille. Onko tämä käytös miten helposti koulutettavissa pois?

Kerrostalossa asuminen ei ole mikään este aktiivisen koiran omistamiselle. Ulkona liikutaan ja sisällä levätään! Tunnen kyllä lukuisia kerrostalodalluja ja kaikki kyllä pärjäilevät varsin hyvin.

Mun mielestä tunnin lenkki päivässä voi riittää, jos liikunta on monipuolista, eikä pelkkää tylsää remmilenkkeilyä tasaisella maalla. Jos koira pääsee remmilenkkien lisäksi juoksentelemaan vapaana, lenkkeilemään metsässä, kenties käymään juoksulenkeillä tms. niin tunti voi olla ihan passeli. Etenkin jos siinä lisänä on toko-treenit. Pelkkä tunnin kävely tasaista tahtia remmissä on taas mun mielestä aika vähän koiralle kuin koiralle, etenkin jos kaipaa sen verran aktiivista rotua, että sen kanssa voi jotain harrastaakin. Me lenkkeillään koirien kanssa normaalipäivänä n. 2h, ja se koostuu tunnin vapaanaololenkistä ja tunnin remmilenkistä. Olen huomannut, että tuo tunnin remmilenkki on aika lailla yhdentekevä koirille, ei ne siinä paljon aktivoidu. Mutta tunnin päivälenkki kyllä väsyttää ne, jos saavat sen ajan remuta metsässä tai pellolla, temppuilla ja leikkiä hiekkakentällä jne...

Tuo koirasosiaalisuus on tosiaan vähän kinkkinen juttu. Täysin koirasosiaalista, kaikkien kanssa automaattisesti toimeentulevaa, ei voi luvata yhdestäkään rodusta. Dalmisurokset voivat olla kyllä melkoisia kukkoilijoita, nartut taas astetta sosiaalisempia. Mutta nämä asiat ovat varsin yksilöllisiä. Jos kohdalle osuu koira, joka selkeästi on aggressiivinen toisille koirille, niin sitä ei kyllä oikein koulutuksella saa koirapuistokoiraksi. Mutta sitä voi kyllä opettaa sietämään toisia koiria, vaikka se ei niiden kanssa erityisesti leikkisikään. Ja yksittäisiin tuttavapiirin koiriin pystyy totuttamaan.

pinn kirjoitti:

Mutta tunnin päivälenkki kyllä väsyttää ne, jos saavat sen ajan remuta metsässä tai pellolla, temppuilla ja leikkiä hiekkakentällä jne...

Iees. Eli tuo tunti on siis ihan riittävä. Jännittää kuitenkin vielä tuo dalmatialaisten tuhovimma pentuna/teini-iässä. Esimerkiksi dalmatiankoiraseuran sivuilta löytyi itseaktivoivia dalmatialaisia. Tuleeko tuota tuhoamista vain, jos koiraa ei aktivoi riittävästi (esim. juurikin juoksuta sitä reippaasti ja sitten tarjoa älyllistä harjoitusta), vai onko tuo osa sitä yleistä pentukäytöstä, joka pitää vain sietää?

Asun vielä toistaiseksi vuokra-asunnossa, niin tuollaiset buzzwordit kuin "seinään reiän tekeminen" ja "oven- ja ikkunakarmien tuhoaminen" ovat vähän huonoja.

Jos kohdalle osuu koira, joka selkeästi on aggressiivinen toisille koirille, niin sitä ei kyllä oikein koulutuksella saa koirapuistokoiraksi.

Miten muuten tuo periytyvyys näissä käyttäytymisasioissa dalmatialaisilla (ja muillakin koirilla) menee? Eli jos isä ja emä ovat rauhallisempia, niin periytyykö tämä ominaisuus vai onko se aina enemmän tai vähemmän yksilöllistä arpapeliä?

Mutta olisiko tuolle dalmatialaiselle vielä jotain vaihtoehtoja? "Perustylsä" labradorinnoutaja voisi olla yksi vaihtoehto, mutta niille taitaa tulla kinttujen kanssa monesti ongelmia ja eläinlääkäri hyvin tutuksi?

Taidan taipua tuohon dalmatialaiseen. Tämän ketjun voinee siis kernaudella lukita.

^Kiitos tiedosta :)
Jos nyt kuitenkin haluat jatkaa, niin laita yksärillä pyyntö jollekin rotumodelle niin avataan ketju uudelleen.