Koirat.com

Hei! Eli olen piakkoin 18-vuotias opiskelija tyttönen. Olen aina ollut sitä mieltä että haluan oman koiran ja nyt tuntuisi sopivalle ajankohdalle semmoinen hankkia. Yksinäni kun asustelen ja mikään seurapiiri-ihminen kun en ole niin koira olisi mukava seuralainen Nyt vain on se että minkälainen koira sopisi minulle.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu

Aamulla 15min. Iltapäivällä 30min - 1h lenkki. Illemmalla semmoinen 1-2h ja sitten ennen nukkumaanmenoa pissatus. Kävelynopeuteni on melko rivakkaa ja joskus tulee hölkättyäkin.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)

Kerrostalo kaksio tällä hetkellä, mutta olen muuttamassa hissilliseen yksiöön. Sijainti on kaupungin laidalla ja lenkkipolkuja on paljon lähettyvillä.

¤ Lapsien määrä

Juuri nyt ei ole, mutta koiran elinaikana luultavasti tulee hankittua pari.

¤ Aiemmat koirakokemukset

Meille tuli koira perheeseen kun olin 8-vuotta ja olen sitä hoitanut siskoni ja äitini avustuksella siihen asti kun muutin omaan kämppään.

¤ Harrastustoiveet

Ensisijaisesti haen koiraa lenkkikaveriksi, mutta saatan myös innostua tokosta. Lisäksi keksisin koiralle kaikennäköistä puuhaa jossa se saisi aivotyöskentelyä.

¤ Turkkitoivomukset

Saisi olla melko helppohoitoinen. Harjaamaan olen valmis viikottain.

¤ Minkä kokoinen koira

Minusta koolla ei tosiaankaan ole väliä. Kauhean pientä koiraa en tosin haluaisi ja iso koria tuskin viihtyy yksiössä.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)

Metsästysviettiä ei mielellään lainkaan tai ainakin niin että se on hallittavissa. Itsepäisyys ei välttämättä ole toivelistalla. Ihanne luonne olisi rauhallinen, ystävällinen ja uskollinen. Ja toivoisin että koira ei omaisi mahdotonta vahtiviettiä. Näissä asioissa koulutus on tietenkin avainsana, joten koiran tulisi olla hyvin koulutettavissa.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

Rotuja jotka kiinnostavat ovat ainakin:
- Bostoninterrieri
- Berninpaimenkoira
- Tiibetinspanieli
- Irlanninsusikoira
- Labradorinnoutaja
- Englanninbulldoggi

Nämä siis ovat jotenkin kolahtaneet, mutta haluisin myös kuulla muita ehdotuksia. Luonne ratkaisee ja ulkonäkö ei niinkään Sekarotuistakin olen miettinyt, mutta niistä kun ei koskaan tiedä Tietenkin toivon että koira olisi mahdollisimman terve niin fyysisesti kuin henkisestikin :)

Moikka!

Tuli tuosta mieleen sheltti:) Meillä on shetlanninlammaskoira joka sopii meilestäni vallan hyvin kriteereihisi

Sheltti sopii kerrostaloon ja onkin monipuolinen seura- ja harrastuskoira. Sheltti kuuluu paimenkoira ryhmään (FCI 1). Mitä haukkuherkkyyteen tulee niin voi olla hankalampi juttu kerrostalossa, mutta senkin saa kuriin oikeanlaisella koulutuksella. Energinen koira sheltti on mutta meille on kasvattaja sanonut ettei sekoaisikaan vaikka joku lenkki jäisi lyhyemmälle.

Sheltti on myöskin lapsirakas. Meillä on kotona kouluikäisiä ja naapuristossa ihan pienistäkin lapsista ylöspäin. En näkisi lapsia ongelmaksi

Sopii kokemattomallekkin koiranomistjalle. Eli hyvä ensikoiraksi:)

Kiva kaveri on lenkeille koska niistä pitää. Hyvä kaveri myöskin tokoon. Oiva harrastuskaveri

Turkki on pitkä, mutta helppohoitoinen. Viikottainen harjaus ja pestä tarvii vain kun on likainen (ja kun mennään näyttelyihin). Ei tarvitse trimmata.

Onko sheltin koko eli n.37-40cm liian pieni?

Ei ole sheltillä metsästysviettiä. Eikä ole kovapäinen, paitsi tällä hetkellä meidän sheltillä on murrosikä eli käskyt menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muuten on tosi oppivainen. Helppo kouluttaa. Kyllä se sheltti osaa olla rauhallinenkin, mutta kun on meno päällä niin mielellään riehuisi (tämäkin on yksilöllistä). Meillä joskus käsketään omaan petiin ja kyllä se sitten rauhoittuu. Ystävällisiä ovat, mutta kylläkin vähän varautuneita vieraita kohtaan. Kannattaa sosiaalistaa hyvin. Uskollisia ovat omaa perhettään kohtaan. Hyvin kouluttettavissa on, mutta luultavasti vaikein on kouluttaa haukkuherkkyyttä. Kaikki edellä mainittu riippuu suuresti yksilöstä ja koulutuksesta:)

Ei hirveästi ole sairauksia, mutta kyllä niitäkin valitettavasti löytyy.
Tässä vielä linkki josta voi lukea lisää: Shetlanninlammaskoirat ry

Kiitos vastauksesta!

Sheltti tosiaan voisi olla sopiva. Haukkuherkkyys tietenkään ei naapurisovun kannalta ole hyväksi, mutta eiköhän sen koulutuksella saataisi aisoihin =) Ja eiköhän tuo ole ihan kooltansakkin ole sopiva kerrostalossa kun sellaisessa tulen vielä monta vuotta asumaan Muuten vaikuttaa ihan minulle sopivalle koiralle Eli ehdottomasti pistän sen tarkempaan harkintaan :)

Kiva että vaikutti varteenotettavalta vaihtoehdolta

Voisin tulla kertomaan vähän labradorinnoutajasta, kun sellainen tyttö meiltä löytyy.

Labbis on keskikokoinen, vankka ja lihaksikas koira. Turkki on kaksikerroksinen ja hyvin säänkestävä. Värejä on kolme, musta, keltainen ja ruskea.
Labbikset ovat perinteisesti jaetut kahteen linjaan, näyttely- ja käyttölinjaisiin. Viime vuosina monet kasvattajat ovat kuitenkin palaneet takaisin aikaan ennen linja-jakoa, ja kasvattavat ns. Dual purpose-labbiksia, eli tarkoitus on että näissä yhdistyy käyttisten työilo ja mielyttämisenhalu, sekä näyttölinjaisten ulkonäkö. Tosin dual purposet eivät ole yhtä isoja ja romuluisia kuin näyttölinjaiset yleensä.
Luonteessa on linjoittain joitakin eroja. Näyttikset ovat yleensä höseltäviä, ja niiltä puuttuu joissakin tapauksissa miellyttämisenhalu. Käyttikset saattavat taas olla varautuneita vieraita kohtaan, ovat yleensäkkin rauhallisempia ja omaavat suuremman mielyttämisenhalun.
Suurin ero linjojen välillä on kuitenkin koko ja rakenne. Näyttiksistä on jalostettu todella isoja koiria, jotka kasvavat nopeasti aikuiskokoonsa jo nuorena. Tämä aiheuttaa rakenteellisia vikoja, kuten esim. kyynärnivelen dysplasiaa. Käyttikset taas ovat pienempiä ja paljon hennompia, ja usein rodunomainen vankkuus ja "tynnyrimäisyys" uupuu.
Perusluonteeltaan labbikset ovat ystävällisiä, sosiaalisia, energisiä ja elämäniloisia koiria. Varsinkin nuoret labbikset ovat koheltajia, ja eivät tiedosta omia voimiaan.
Labbis tarvitsee liikuntaa ja virikkeitä. Työrotuna pelkästään lenkkeily ei riitä, vaan pääkopasta täytyy myös huolehtia esim. jäljestämisen ja tokon avulla. Turhautunut labbis rupeaa helposti sisustamaan uusiksi kotona.
Labbis on elementissään kun saa toimia pienriistan talteenottajana, ja vaikka ei tähtäisi oman koiransa kanssa rodunomaisiin kokeisiin olisi silti hyvä harjoitella noutoja, koska se tuo niin paljon mielihyvää koiralle.
Myös esim. verijälki, haku ja rauniot ovat hyvin palkitsevia harrastuksia labbiksen kanssa, koira käyttää mielellään nenäänsä riistan jäljittämiseen.
Labbis käy kuitenkin kaikkeen harrasteluunn ja on helposti motivoitavissa ruuan ja herkkujen kanssa.
Terveydestä mainitisin jo kyynärdysplasian, rodusta löytyy myös lonkkadysplasiaa sekä joitain silmäsairauksia. Linjoja tutkimalla ja varmistamalla että vanhemmat ovat terveistä suvuista löytää aika vaivattomasti terveen pennun.

labradorinnoutajakerho

Kiitos vastauksesta! :)

Alkoi vähän arveluttaa tuo labbis nytten En kuitenkaan halua sellaista koiraa jolle en pysty tarpeeksi virikkeitä järjestämään :l

Ehdotan collieta. Löytyy niin pitkä kuin lyhytkarvaisena, luonteeltaan on ystävällinen, helposti koulutettava, ei sekoa jos jonain päivänä jää lenkki lyhyemmäksi, suhtautuu vieraita kohtaan ystävällisesti kunhan tutustuu, ainakaan minun käsittääkseni ei löydy kovin vahvaa vahti tai riistaviettiä. Miinuksena herkkä vatsaisuus ja arkuus. Pehko harjataa 1-4 kertaa kuussa, kuka mitenkin, pesu pari kertaa vuodessa+lenkin jälkeen tassut+mahan alusta. Sopii tokoon ja ainakin meidän yksilö menee vaikka solmuun kunhan on palkkio tiedossa ;) Rauhallinen koira pääosin joka kuitenkin nauttii omistajan läsnäolosta ja kyllä vauhtiakin löytyy kun pääsee vapaana juoksemaan/harrastamaan. Kolme väräi: soopeli, on pääväriltään ruskea, joka saa vaihdella vaaleasta kullasta tummaan soopeliin.tricolour, joka on pääväriltään musta, jossa päässä, poskissa ja silmien yläpuolella sekä takajalan etuosassa lämpöisen ruskea tanväri. blue merle, jossa tricolour-värin tan-merkit, mutta pääväriltään puhtaan siniharmaa, jossa selvästi havaittavat mustat merkit, jotka eivät saa olla hallitsevan suuret. Säkäkorkeus: Uroksilla 56-61 cm, nartuilla 51-56 cm. Tässä linkki collie yhdistyksen sivulle: collie yhdistys

Kiitos vastauksesta! =)

Collie kyllä täyttää kaikki vaatimukset :) Ja luulen että tuo arkuus ei olisi ollenkaan ongelma sillä olen melko kärsivällinen ja hieman arka itsekkin Pitkäkarvaista en välttämättä hankkisi mutta lyhytkarvainen saattaisi sopia =) Tätäkin harkitsen sillä on kyllä ihanan oloinen rotu :)

Sen verran oon kuullut nahkoista (eli lyhytkarvaisesta colliesta), että ovat aktiivisempia jonkun verran kuin pitkäkarvaiset, mutten tiedä miten tää ilmenee. Arkuudesta en osaa sanoa nahkojen suhteen mitään. Mutta lenkkeilyllä, nenätyöskentelyllä ja vaikka alkuun ihan kotitokoilullakin luulisin sun pärjäävän :)

Lenkkimääräsi varmasti riittävät labbikselle, ja jos saa välillä kirmailla vapaana ja päästellä höyryjä niin hyvä vaan. Labbistahan pidetään perinteisesti lapsiperheiden koirana, ja jos kasvattajalle sanoo rehellisesti että ei halua harrastuskoiraa niin osaa valita sellaisen pennun joka sopii ihan vaan kaveriksi.
Labbikset kuitenkin vaativat aivotyötä, vaikka sitten ihan kotitokoilun merkeiss taikka naminetsiskelyä lähimetsässä. Näiden aktivoiminen ei ole vaikeeta, koska ovat aina mukana kaikessa ja ruoka toimii suurimpana moottorina.

Collietkin ovat alkujaan työrotu, eli nekin tarvitsevat jonkun verran aivotyötä voidakseen hyvin.
Näiden kahden rodun ero taitaa kuitenkin olla se, että labbikset purkavat helpommin turhautumistaan irtaimistoon, kun taas collieista tulee jännittyneitä ja säikkyjä jos eivät saa tarpeeksi virikkeitä.
Perus-labbis on varsinainen höösäri nuoruusvuosinaan, meidän neidillä ei tätä ongelmaa ole ollut, ehkä johtuen siitä että meillä on toinen koira johon saa purkaa energiaansa.Joillekkin ihmisille tämä luonteenlaatu ei vaan sovi, jotkut eivät yksinkertaisesti jaksa aina iloista ja hyörivää pusukonetta :)

Ehdottaisin uutta rotua: tanskalais -ruotsalaista pihakoiraa.
Pihikset ovat 32-37cm korkeita pieniä pinserityyppisiä koiria. Niillä on lyhyt, rungonmyötäinen turkki, ja väritys on aina kokovalkoinen ruskeilla tai/ja mustilla läikillä.
Pihikset ovat alkujaan olleet pihanvahteja sekä pientuhoeläinten hävittäjiä. Varoittava haukku kuulu näin luonteenpiirteisiin, mutta turhia räksyttäjiä nämä eivät ole.
Ne ovat perusluonteeltaan iloisia, älykkäitä, ystävällisiä ja valppaita. Sosiaalisuutensa ja kokonsa takia ne sopivat hyvin kaupunkiympäristöön.
Ne ovat erittäin nopeita oppimaan, ja viihtyvät siellä missä omistajakin.
Pihakoira ei sovellu pelkäksi sohvakoiraksi, mutta ei myöskään tarvitse yltiömääriä aivotyötä. Peruslenkit + jokapäiväinen lyhyt tokohetki tai namienetsintä- tai vastaava aktiviteetti riittää hyvin. Pihiksen kanssa on kuitenkin mahdollista harrastaa kaikkea tokosta ja koiratanssista aina raunioradoille asti. Agilityyn rotu sopii erityisen hyvin koska sillä on yleensä hyvä kontakti omistajaan ja vauhtia piisaa.
Terveydeltään pihakoirat ovat hyvin perusterve rotu, perinnöllisiä sairauksia ei juuri ole.
Pihakoirat ovat tuikitavallisia koiria, jotka nauttivat omistajiensa seurasta ja niiden kanssa puuhailusta

pihakoirien rotuyhdistys

Juu jos labbiksen hankkisin nii sen voisi sitten olla vähän semmoinen vähemmän höseltäjä tyyppinen Eli collie ja labbis molemmat voisi olla hyviä vaihtoehtoja koska uskon että tulisin toimeen melko aktiivisenkin koiran kanssa :) Pihakoirakin vaikuttaa kaikin puolin sopivalle :)

Päivitän vähän tuota toiverotu kohtaa:
- Lk collie
- Tanskalais -ruotsalainen pihakoira
- Labbis
- Sheltti
- Tiibetinspanieli
- Bostoninterrieri

Jätin tuon berninpaimenkoiran ja irlanninsusikoiran pois : l Samoin englanninbulldoggi jäi pois koska vaikuttaa aika sairaalle rodulle :(

Sekarotuistakin olen miettinyt mutta ne voivat sitten olla vähän arvaamattomia : o

Jos nyt vertaan omaa ja tuntemiani pihakoiria sekä tuntemiani labbiksia niin sanoisin, että ovat aktiivisuudeltaan aika samaa luokkaa. Pihakoira on vähän kuin vähemmän terävä ja vähemmän ovela versio russeleista. Ne eivät ole samalla tavalla hyperaktiivisia ja niillä on enemmän miellyttämisenhalua. Pihikset ovat iloisia ja reippaita koiria, jotka ovat aina valmiita hommiin mutta osaavat myös ottaa rennosti.

Jos pihakoirasta haluaa hiljaisen kerrostaloasukkaan, haukkukoulutukseen pitää kiinnittää huomiota pienestä pitäen, sillä ne tosiaan ovat kovia vahtimaan ja hälyttämään. Pihakoirissa on jonkinverran myös vietikkäitä, mutta suurin osa ei niinkään riistan perään ole. Ja jos toisten koirien kanssa toimeen tulemisessa tahtoo pelata varman päälle, kannattaa valita narttu: suurimalla osalla pelkästään meidän pihakoirapoikatutuista on tosi iso ego! Mutta jotenkin niillä tuntuu olevan taipumusta rähjätä vain oman rotuisille uroksille...

Tsemppiä rotujen kahlaukseen, ihastu pihakoiraan!

Kiitos vastauksesta! :)

Onneksi ei ole vielä kiire tällä koiran hankinnalla sillä vasta kesällä muuton jälkeen on koiran tarkoitus tulla taloon :)

Tuli mieleeni että onko näissä roduissa paljon eroa sopeutuvuuden kannalta : o Että pystyykö huoletta viemään hoitoon uuteen paikkaan vai kannattaako viedä tutun ja turvallisen henkilön hoitoon? Saatta tietenkin olla yksilökohtaista tämä

Moi!

Vaikka täällä on jo tuo collie mainittu niin kyllä minäkin sanoisin, että olis sulle sopiva rotu. Ja tuon arkuuden kanssa on tosi paljon eroja. Meillä ei ole koskaan esiintynyt minkäänlaista arkuutta. Enemmänkin kovuutta ja dominointia. Itse olen kovasti tykännyt että luonnetta on löytynyt.
Ja colliestahan saa sitten oiekin hyvän harrstuskoiran moneen menoon jos haluaa. (pk.lajit, toko, agility, ymsyms.) Mutta "pelkkänä kaverina" oleminenkaan ei colliesta tylsää ole. =)

Toivottavast ise oma rotu löytyy. n____n

Kiitos vastauksesta ^^

Collie on tosiaan alkanut kiinnostaa erittäin paljon ja se saattaisi ollakin just se mun rotu :) Kasvattaja varmasti osaisi valita juuri mulle sopivan pennun

Eli lk collie kärjessä ainakin toistaiseksi

Jos tulee jotain kysymistä collieihin liittyen niin pistä yv:tä :))

Joo pistän jos tulee jotain mieleen :)

Päädyin lopulta welsh corgiin tämän voipi sulkea

Kiva kun se oma rotu löytyi