Koirat.com

Nykyisen vajaa 2v nartun seuraksi olisi hakusessa kaveri - ei kiireellisellä aikataululla vaan ennemminkin "sitten kun sopiva tulee vastaan", ehkä ideaalein tilanne olisi ensi kesäksi. Miksi toinen koira? Koska mielelläni treenaisin myös toisen koiran kanssa kun pitkiä matkoja halleille ajelen kuitenkin. Nykyinen koira myös nauttisi seurasta, sillä on taipuvainen eroahdisteluun.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
- Samaan tyyliin kuin nykyiselle koiralle, eli päivässä kaksi-kolme pikapissatusta (5-10min) ja yksi pidempi lenkki n. 1h hihnassa. Kerran tai kaksi kertaa viikossa tuo pitempi lenkki korvataan vapaana rälläämisellä useimmiten metsässä, joskus koirapuistossa. Oma aidattu piha jolla saa temuta. Treenipäivinä ei pitkää lenkkiä, mutta toki alku- ja loppulämppälenkit siihen treenin yhteyteen.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
- OKT hyvien lenkkimaastojen läheltä, naapurit ihan vieressä.

¤ Lapsien määrä
- Ei juuri nyt yhtään mutta toiveissa olisi koiran eliniän aikana.

¤ Aiemmat koirakokemukset
- Nykyinen 2v mittelspitz.

¤ Harrastustoiveet
- Agility ja toko.

¤ Turkkitoivomukset
- Nykyisellä koiralla on hyvinkin toiveideni mukainen turkki: lämmin talvella, ei pudota merkittävästi karvaa ja ei ole sitä raivostuttavaa tikkukarvaa jota saa pinseteillä irrottaa sohvista, hoidoksi riittää harjaus pari kertaa kuussa, ei takkuunnu jne.

¤ Minkä kokoinen koira / ulkonäkö
- Pieni - keskikokoinen. Ei niin väliä. Tärkeintä on sopusuhtaisuus eli ei tappijalkoja, lyttykuonoja tms. Liioittelemattomuus, sopusuhtaisuus on pop. Terveys (fyysinen ja pääkopan) ajaa monen muun asian edelle.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
- Miellyttämisenhalu / into yhdessä tekemiseen. Harrastuksiin soveltuva ja niistä nauttiva.
- Avoimuus. Nykyinen narttu on hieman liian pidättyväinen (ihmisiä kohtaan), toivoisin että seuraava koira on jonkin verran avoimempi. Ei tarvitse olla labbismaisen innokas, mutta ei saa olla pidättyväinenkään.
- Ei vahtiviettiä. Yksi vahti löytyy jo.
- Ei riistaviettiä, vapaanapito onnistuttava.
- En vaadi koirasosiaalisuutta niin että pitäisi olla koirapuistokoira, mutta toinen koirahan multa jo löytyy eli sen kanssa olisi tultava toimeen. Samoin treeneissä siedettävä muita koiria lähellä.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
- Mittelspitz - yksi löytyy ja ja on kyllä mieluinen rotu, varsinkin jos löytäisin hieman nykyistä rohkeamman / vähemmän vahviviettisen version. Näitähän kyllä löytyy mutta terveystutkimukset voi sitten uupua.
- Islanninlammaskoira. Oikein kivan oloisia koiria, mutta luonteenpiirteet vaihtelee kai aika paljon rodun sisällä?
- Sheltti. Tämän olen kenties jo hylännyt, liian suuret tsäänssit saada toinen pidättyväinen koira... Näitä toisaalta sitten (kai) tutkitaan terveyden osalta enemmän kuin mitteleitä, mikä on hyvä asia.
- Ruotsalais-tanskalainen pihakoira. Joku tässä tökkii vaikka periaatteessa kuulostaa kivalta koiralta, livenä en ole tavannut ainuttakaan. Turkki ei mun toiveiden mukainen mutta ei se rotuvalinta siihen kaatuisi jos muuten kaikki natsaisi.
- Schipperke. Kärskisijoilla mittelspitzin kanssa tällä hetkellä! Terveystilanteesta en ole niin perillä?
- Mudi.

Sana on vapaa.

Kaikilla noilla sun pohtimilla roduilla on vahtiviettiä, eivätkä ne välttämättä ole juuri sen avoimempia kuin mittelikään. Mietin siis vain, kun sitten tuolla sun luonnetoivomuksissa luki, että ei vahtiviettiä jne.

Oletko miettinyt jotakin spanielia (cockerspanieli, walesinspringerspanieli jne.)? Mä en niistä aivan hirveästi tiedä, mutta sen perusteella mitä tiedän, niin osa niistä voisi sopia sun toiveisiin ihan kivasti. Ovat innokkaita ja miellyttämisenhaluisia, sopivat varmasti hyvin harrasteluun. Mulla on kaveri, jolla on ekana koirana sprinkku, ja ovat päässeet tokossa ja agilityssä tosi pitkälle. Niissä on varmasti arkojakin yksilöitä, mutta tavoitteena on avoin ja ystävällinen koira. Jos yhdistelmän valitsee oikein, niin sellaisen varmaankin saa. Ne eivät ole erityisen herkkähaukkuisia taikka vahtiviettisiä. Osalla voi olla metsästysvaistoja jäljellä, mutta mun tuntemat yksilöt ainakin lenkkeilevät päivittäin vapaana ilman ongelmia.

Tosiaan en sen enempää niistä tiedä, mutta voit ottaa selvää ja joku asiantuntevampi voi kertoa tarkemmin.

Shelttiä olit miettiny.
Shelttejen luonnehan on aikalailla kortilla tällähetkellä. Rodusta löytyy paljon arkoja, liialliseen pidättyväisyyteen taipuvaisia huonohermoisia koiria. Kuitenkin nyt lähiaikoina on tullut huomattua, että asiaan on kiinnitetty paljon huomiota. Itseltäni löytyy yltiösosiaalinen, rohkea, itsevarma sheltti, joka ei turhia jännittele. En siis millään usko, että on mahdotonta löytää sosiaalinen ja rohkea, itsevarma sheltti. Ja varsinkin hyvällä aikaisella sosialistuttamisella saa ihmeitä aikaan.
Harrastuskaverina sheltti on mitä mainioin, varmaan yksi parhaista mitä rotuihin olet luetellut. Aktiivinen, oppii todella nopeasti ja miellyttämisenhaluan löytyy hurjasti. Agilityssa sheltti on hyvin tavallinen näky, mutta tietenkin myös sheltin koko on ongelma. Shelttejä kun löytyy standartista poiketen vähän joka kokoon ja makuun. Pienimmät jota tiedän ovat säkä 29cm ja suurimmat 50cm paremmalla puolella.
Terveyttä shelteiltä tutkitaan aika kattavasti, varsinkin jalostusta ajatellen. Lonkat, kyynärät, polvet, silmät, sydän on lähes kaikilta aina tukittu. Ainakin luusto on. Lisäksi nyt on alettu paljon kuvaamaan selkiä, kun niistä on virallisia lausuntoja saanut. Koska sheltti on usein aktiivinen harrastuskoira, tämä varmasti selittää, miksi niitä myös terveyden kannalta tutkitaan paljon.
Koiran luonteen kohdalla kaikki muu pätee, paitsi vahtiminen. Oma shelttini ainakin vahtii ja niin vahtii monen muunkin kaverini sheltti. Varsinkin jos aikasempi koirasi vahtii, alkaa myös sheltti aika varmasti matkimalla tekemään tätä samaa.

Saarameow kirjoitti:

Varsinkin jos aikasempi koirasi vahtii, alkaa myös sheltti aika varmasti matkimalla tekemään tätä samaa.

Tai sitten välttämättä ei :) Meillä Hertta ei ole koskaan reagoinut ovikelloon tai rappukäytävän ääniin vaan on sisällä hipihiljaa. Pentuna haukkui joskus leikin tiimellyksessä kun yritti meitä komentaa, mutta kun joka kerta kiellettiin niin sekin tapa karsiutui pois. Hertta ei myöskään lähde mukaan muiden haukkukonserttiin sisällä. On ollut nyt 5 viikkoa kasvattajallaan mammalomalla, ja ei reagoi haukkumalla vaikka kasvattajan koirat ilmoittavat kuorossa ovikellosta. Eli tässäkin suhteessa shelttejä on moneen lähtöön :) Sinänsä tilannetta ei helpota se, että vanhempien luonne ei välttämättä tähän vaikuta. Hertan emä tosiaan on kova juttelemaan, ja haukkuu paljon, ja Hertta tosiaan taas hyvin vähän. Pennusta on vaikea päätellä, löytyykö sitä vahtiviettä ja miten vahva se on eli onko koulutettavissa pois, ennen kuin elo pennun kanssa sen osoittaa.

^Juu pakko itseasiassa selventää et Atlashan on sheltiksi aika hiljainen. Kerrostalossa kun asuttiin niin ei vahtinut mitään ääniä. Nyt kun on oma piha, niin sitä se vahtii jonkunverran. Ei kuitenkaan ihmisiltä. Mutta meillä varmasti vaikuttaa tähän tuo Aussie joka taas vahtii todella paljon ja varmaan on villinny myös Atlasta

Keeshond voisi ehkä olla myös vaihtoehto? Sillä on hyvä turkki, ne yleensä ovat iloisia ja avoimia, eikä ole riistaviettiä. Vahtiviettiä saattaa vähän olla, riippuen yksilöstä. Mä olen tavannut muutamia tosi kiva kessuja, jotka on kivoja harrastuskoiria.

pinn kirjoitti:

Kaikilla noilla sun pohtimilla roduilla on vahtiviettiä, eivätkä ne välttämättä ole juuri sen avoimempia kuin mittelikään.

Totta. En kuitenkaan hae mitään yltiösosiaalisuutta, joten varmaan noista roduista löytyy myös niitä avoimia koiria - ja siks esim. sheltti houkuttelee enemmän, kun niiden parissa tästä arkuudesta puhutaan enemmän kuin esimerkiksi saksanpystäreiden piireissä. Eli tsäänssit saada avoin koira muista roduista kuin mittelspitz on mielestäni paremmat.

Spanielit ei jostain syystä sytytä, tapaamani (cocker)spanielit on ehkä olleet jotenkin liian häsliä ja all over the place... Vaikea selittää, mutta ei sovi mulle.

Shelttissä miellyttää just toi että siellä tuntuu olevan oikeasti kasvattajia joita kiinnostaa se rodun kehittäminen eikä vaan "söpöjen pentujen teettäminen". Käsittääkseni niille hyville/lupaaville pentueille vaan on usein jonoa... Vahtivietti toki miinusta.

Kessu onkin hyvä ehdotus - en vaan ole näyttelyitä lukuunottamatta nähnyt yhtään livenä. Pitääkin tutustua paremmin. Jonkun verran jalostustietokannan perusteella näiltä kuvataan luustoa mikä on hieno juttu! Turkki vaikuttaa vähän pöyhkeältä omaan makuun (mikä ongelma on tietysti myös mitteleiden ja joidenkin shelttien kanssa) mutta muuten oikeen kiva. Vahtiviettiä näiltä löytynee kuitenkin?

Schipperkestä:

Mikä niiden terveystilassa sua mietityttää? Rakenne näillä on ihan hyvillä kannattimilla. Polvet ja silmät tutkitaan jalostuskoirilta (käsittääkseni ei pakollista, mutta yhdistyksen ohjeistuksen mukaista, ja onneksi valtaosa kasvattajista noudattaa tätä ohjetta), ja osa kasvattajista kuvauttaa myös lonkat ja kyynärät. Kuvattujen koirien perusteella tilanne näyttäisi vielä olevan kohtuullisen hyvä. Epilepsiaa schipperkeillä esiintyy jonkin verran. Sitä yritetään kasvattajien toimesta kitkeä, mutta epilepsia on siitä kettumainen, että se voi puhjeta vanhemmalla iälläkin, eli sen jälkeen kun koiraa on jo ehditty käyttämään jalostukseen ehkä jo useamman kerran. Epileptikon voi tosin saada muistakin pohtimistasi roduista, ja ihan sama juttu, että ilmenee usein sen verran myöhään, että vahinko on voinut jo päästä tapahtumaan. Onneksi vastuulliset kasvattajat vetävät epileptikon (lähi)sukulaiset myös pois jalostuskäytöstä, ja näin epilepsian yleistymistä rodun sisällä voidaan hillitä.

Vahtiviettiä schipperkeillä on, mutta ovat täysin koulutettavissa haukkumisen osalta. Oman kokemuksen perusteella uskaltaisin melkein väittää, että helpommin koulutettavissa hiljaiseksi kuin vaikkapa mainitsemasi saksanpystykorvarodut. Riistaviettiä sinäsä ei ainakaan omillani ole, eli eivät lähde hajujen perään oikeastaan ollenkaan. Saalisviettiä näiltä löytyy kyllä, eli näköhavainnosta voivat lähteä pupun, oravan tai muun pieneläimen perään. Toisaalta saalisvietti helpottaa harrastamista, ja täysin vietittömällä koiralla harrastaminen on aika työlästä. Agiin ja tokoon schipperke soveltuu pääsääntöisesti ihan hyvin.

Luonteen puolesta schipperket ovat keskimäärin rohkeampia ja kovapäisempiä kuin sheltit, mutta mitään avoimia, kaikkia rakastavia koiria nämä eivät todellakaan ole. Schipperke on jo rotumääritelmänkin mukaan varautunut vieraita aikuisia kohtaani. Tähän ominaisuuteen pystyy hiukan vaikuttamaan yhdistelmä- ja pentuvalinnalla (kiinnittäisin huomiota etenkin emokoiran suhtautumistapaan vieraita kohtaan, mielellään jo ennen kuin sillä on pennut alla!) sekä huolellisella sosiaalistamisella, joka alkaa heti pikkupentuna ja jatkuu läpi koiran elämän (oleellista mun mielestä kaikilla koirilla rotuun katsomatta). Arkoja tai aggressiivisia schipperket eivät saa olla. Valitettavasti tämmöisiäkin yksilöitä joskus näkee, mutta siinä on menty metsään joko yhdistelmässä, emokoiraa valitessa, sosiaalistamisessa, koulutuksessa tai kaikissa näistä. Kunnon schipperke on rohkea, utelias, laumaansa kiintyvä ja vieraisiin uteliaan varauksellisesti suhtautuva, hiukan hitaasti lämpiävä jokapaikan koira.

Oikeanlainen schipperken turkki on mitteliä helpompi, koska hylkii likaa ja puhdistuu ihan vaan rätillä pyyhkimällä. Keskivertoschipperke ei tarvitse vaatetusta kuin kovimmilla pakkasilla, ja silloinkaan ei ehkä sitä kovin mielellään suostu käyttämään ;) Turkin pöyheys on hiukan linjakohtaista, ja kaikkea löytyy ihan slimmistä semmoiseen melkein mitteliä muistuttavaan karvakasaan. Rotumääritelmän mukaan turkki on rungon myötäinen paitsi kauluri ja pöksyt, mutta vaihtelevuus on sitten tosielämässä kovinkin suurta. Uroksilla karvaa lähtee joko vähän koko ajan tai kunnolla noin kerran vuodessa, nartuilla karva vaihtuu noin 1-2 kertaa vuodessa. Narttujen karvanvaihto on usein massiivisempi kuin uroksilla. Karvanvaihdon yhteydessä karvaa lähtee paljon, ja silloin koiraa kannattaa harjata, vaikka muuten ei juuri turkinhoitoa kaipaa. Irtoava karva on pehmeää höttöä, joka ei tunkeudu sohvakankaaseen, mutta leijuu mukavasti nurkissa pölypallon tavoin. Karvanlähdön ulkopuolella karvaa ei irtoa merkittäviä määriä.

Kriteereihisi schipperke sopisi ihan hyvin, kunhan olet valmis näkemään vähän vaivaa tuon haukkumispuolen kanssa. Jos edellinen koirasi on kova räksyttämään, toinen koira ottaa helposti mallia, jos sille ei pienestä pitäen opeta muuta käytösmallia noihin tilanteisiin, oli rotu mikä hyvänsä.

liebling kirjoitti:


Kessu onkin hyvä ehdotus - en vaan ole näyttelyitä lukuunottamatta nähnyt yhtään livenä. Pitääkin tutustua paremmin. Jonkun verran jalostustietokannan perusteella näiltä kuvataan luustoa mikä on hieno juttu! Turkki vaikuttaa vähän pöyhkeältä omaan makuun (mikä ongelma on tietysti myös mitteleiden ja joidenkin shelttien kanssa) mutta muuten oikeen kiva. Vahtiviettiä näiltä löytynee kuitenkin?

Voi olla vahtiviettiä jonkinverran, mutta lähinnä haukkumisen muodossa jos ovat pihalla keskenään. Niillä jotka itse tiedän, ei ole kovin vahva vahtivietti. Molemmat ovat narttuja ja aika sosiaalisia, kilttejä ja iloisia, aktiivisia ja aina valmiita kaikkeen ihmisen kanssa.