Koirat.com

Eli siis ensimmäinen oma koira hakusessa. Ihastunut minun Belggariin, mutta on kuitenkin hänelle turhan haastava rotu. Pärjäämisestä ei ole varsinaisesti kiinni ja on osoittanut kyvykkyyttä kuunnella ohjeita ja toimia naturellisti koirien kanssa ihan jo maalaisjärjellä, mutta hakee itselleen kuitenkin vähempään tyytyvää koiraa. Urheileva koti, koiralta haetaan koulutettavuutta, miellyttämisenhalua ja reipasta luonnetta, koiraa, joka saisi olla kohtuullisen kova jotta ei jää asiat painamaan liiaksi mieltä. Rodun tulee pääsääntöisesti tulla toimeen muiden koirien ja tai ainakin oman lauman kanssa. Riistaviettiä ei pahemmin toivota, tai sen tulisi olla hillitty siinä suhteessa että ei lähde hajujen perään ja keskittyminen olisi pääsääntöisesti kuitenkin hihnan toisessa päässä metsäretkellä.

Kooltaan saa olla mitä tahansa, mutta ei aivan pientä. Keskikokoinen-iso on selvästi se toivotuin, rakenteen tulisi olla suht atleettinen. Terveys on tärkeää, eli esimerkiksi bokserit on täysin poisrajattu.

Jonkinlaisiin harrastuksiinkin toki myös intoa löytyy, agilitystä on ollut puhetta useampaan otteeseen. On aktiivinen liikkumaan, pyörällä, juosten ja minä mahdollisesti motivoin niiltä saroilta kisoihin saakka.

Ja vaikka on varsinaisesti hänelle koira menossa, niin kyllähän sitä itsekin haluaisi jotain rotuvalintaan sanoa. Eli pk rodulle olisi pointsit ylhäällä, niin voisin ottaa projektiksi omien ohelle :). Tähän mennessä ollaan mm. Mietitty mudia ja jos joku mudin omistaja nyt tätä sattuu lukemaan, niin kertokaa ihmeessä millainen on ollut treenikentällä ja arjessa, sekä tietty että oletteko paimentaneet ja miten on se sujunut ;). Itse olen helkkarin kanssa käynyt pariin otteeseen ja vienyt sydämen.

Mudi ei välttämättä hirveän helppo ole, niillä osalla taitaa löytyä riistaviettiä, ja ne ovat nopeita reagoimaan, eikä kaikki ole aivan sosiaalisia aina yms. Ihaniahan ne on kyllä, ja niilläkin luonneskaala on aika laaja, eli joutuu aika paljon työtä tekemään että löytyy juuri sopiva yhdistelmä ja sieltä sopiva pentu. Mä oon tavannut yhden aivan ihanan mudin, ja aina sitä ajatellessani suunnittelen seuraavaksi hankkivani mudin.

Tarviiko olla paimen? Sopisiko esim. käyttislabradorinoutaja (sopisi agilityyn, aika hyvin kuulolla, helppo kouluttaa) tai novascotiannoutaja? Jostain syystä nämä noutajat tuli ensimmäisenä mieleen kun puhutaan sosiaalisuudesta, reippaudesta ja koulutettavuudesta. Näiden kanssa olisi varmasti hyvä harrastaa jotain.

Paimenkoirista jostain syystä tulee mieleen saksanpaimenkoira ja valkoinen paimenkoira, tyytyvät ehkä vähempään kuin belggari ja eivät ole yhtä häsliä/vilkkaita. Kuitenkin palvelushaluisia. Terveyden kannalta joutuu katsomaan vähän tarkemmin, ehkä saksanpaimenkoirasta käyttölinjainen, ja mahdollisimman terverakenteisista vanhemmista.

Jos pienempiä paimenia mietitään, niin sitten tulee australianpaimenkoira, australiankelpie, ja bordercollie. Kaikki tarvitsevat yhtä paljon aktiviteettia kuin belggari, ja ovat yhtä aktiivisia. Paimentamiseen näistä ainakin on erityisen hyvin ja harrastuksiin, eikä näillä ole niin paljoa riistaviettiä että se ylittäisi miellyttämisenhaluisuuden. Australianpaimenkoira voi olla aika terävä, ja sillä on hyvä ottaa huomioon vahva vahtimistaipumus. Nämä ovat agilityssä nopeita rotuja ja vaativat aika paljon ohjaajalta että pysyy mukana. Jos kovempaa luonnetta haluaa, niin australiankarjakoira, mutta niillä ei ole kovin hyvä lonkkatilanne, ainakaan täällä Suomessa.

tupla pois

^Jos haetaan helpompaa koiraa kuin belgi, jättäisin kyllä suosiolla bortsun ja aussien pois listoilta.

Käyttölabbis tosiaan toiveiden pohjalta voisi passata hyvin, mutta eihän se vähempään tyytyväisempi ole mitä belgianpaimenkoira. Tarvitsee siis ihan samassa mittakaavassa vähintäänkin tekemistä sekä liikuntaa. Monet malinois-ihmiset ovat olleet sitä mieltä, että tuo mun käyttis on malinois labbiksen vaatteissa Belgiin kun vertaa, niin labbis keskittyy enemmän siihen tehtävään ja se vilkkaus sekä työinto näkyy enemmän sitten siellä harrastuksissa/tekemisessä. Ei mielestäni yhtä häiriöherkkä ja kestää toistoja. Lisäksi se on mielestäni nöyrempi, hieman pehmeämmäksin epäilen, mutta ei kuitenkaan ikuisiksi ajoiksi traumatisoidu jos jotain kamalaa tapahtuu. Terävyyttä käyttölabbiksista myös löytyy, joten vähän saa kulkea silmä selässä, että ehtii tarvittaessa reagoimaan ajoissa. Sopii kokemattomallekin ohjaajalle, koska sillä on oikeasti sitä työintoa sekä nöyryyttä tehdä mitä sanotaan.

Alla kuva meidän sporttimallista sekä pari videota.


Inni hakutreeneissä, kuvaajana Martta Räisänen
Treenaamista talvella ja treenaamista kesällä