Koirat.com

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Suurin osa päivistä menisi varmaankin näin: aamulla n 15 min juoksentelua lähipusikossa vapaana (jos koira pysyy tarpeeksi hyvin hallinnassa), töiden jälkeen 60-90 min lenkki osittain kytkettynä ja suurimmaksi osaksi vapaana metsässä, illalla pissatuslenkki 15-30 min kytekttynä ja vapaana.
Näiden lisäksi juoksen itse jonkin verran ja liikun paljon pyörällä. Talvisin jos vain kelejä on, läheiseltä merenlahdelta pääsee jäälle hiihtämään ja luistelemaan. Vaelluksia ja eräilyä on myös muutama vuodessa. Myös merellä liikumme kesäisin veneen kanssa.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Asumme kerrostalossa, tilavassa kaksiossa. Neliöitä 65. Asunto sijaitsee kaupungissa melko rauhallisella asuinalueella, missä on lähellä rantaa ja varsin laajoja metsäalueita.
Meillä on myös mökki, missä ollaan viikonloppuja ja kesällä pidempiä aikoja. Siellä koira saisi olla vapaana.

¤ Lapsien määrä
Ei vielä yhtään, mutta oletettavasti koiran elämän aikana tulisi kyllä.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Minulla on ollut vuoden verran ”pitkäaikaishoidossa” aikuinen suomenlapinkoiranarttu. Sen kanssa viihdyin pääosin oikein hyvin. Upea luonne ja kaunis kuin mikä, mutta toisinaan ehkä turhankin itsenäinen: teki omia päätöksiä ja saattoi hyvin itsepäisesti pysyä niissä. Metsässä myös irtosi toisinaan turhan pitkälle. Lisäksi sitä koiraa ei kyllä juurikaan juoksulenkkeily ja pyöräily kiinnostanut. Se lyllersi perässä vastahakoisesti ja olisi vaan halunnut metsään tutkimusmatkailemaan.
Avopuolisollani ei ole ollut koiraa. Eikä itsellänikään siis ole juurikaan kokemusta koiran kouluttamisesta, ennemminkin koen, että kokemusta on jonkin verran niiden kanssa elämisestä ja kommunikoinnista. Haalimme parhaimmillaan mahdollisimman erilaisia koiria hoitoon! :)

¤ Harrastustoiveet
En ole vielä aivan varma, tuleeko harrastettua mitään säännöllisesti. Haluan varmasti ainakin kokeillla tokoa ja agilityä. Veto kiinnostaisi myös aina silloin, kun tulee käytyä juoksemassa enemmän ja talvella hiihtäessä se olisi upeaa! Mutta toki nykyilmastolla saattaa etelässä tulla täysin hiihdottomia talvia, niin siihen ei oikein voi luottaa. Lapinkoiran kanssa tuli silloin tehtyä yksi pitkä hiihtovaellus jäällä, minkä se toki jaksoi, mutta vetointoa sillä ei ollut juurikaan edes lyhyille matkoille.
Luulen, että realistisesti sanottuna harrastaminen on varmaankin melko kausiluonteista. Emme siis etsi ensisijaisesti harrastuskoiraa.

¤ Turkkitoivomukset
Mieluiten puolipitkä. En haluaisi ”tikkukarvaa”, mikä tunkeutuu ja varisee kaikkialle. Ei kuitenkaan mitään pitkäkarvaista karvakasaa, jonka silmiä ei näe ja näyttää enemmän lampaalta. Trimmattavatkaan eivät oikein kiinnosta. Säänkestävä! Ulkona saatetaan olla vuorokauden ympäri talvellakin.

¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen 40-60 cm säkä. Ehkä mieluiten alle 20 kg. Ei se nyt niin tarkkaa ole, mutta toivoisin, että koira olisi helppo ottaa mukaan julkisiin liikennevälineisiin, sillä meillä ei ole autoa eikä kyllä kovin pian tulekaan. Ja toisaalta kokoa saisi olla siinä mielessä, että jaksaa juosta, kulkea lumessa ja pyörän kanssa.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Riistavietti ei ole toivottavaa. Saalisviettiä nyt löytyy melkein kaikilta, mutta sekin voisi mielellään olla matala. Minulle on tärkeää, että voin pitää koiraa myös vapaana. Se on mielestäni NIIN paljon mielekkäänpää molemmille, koiralle ja ihmiselle. Eli olisi myös tärkeää, että sille olisi luontevaa pysytellä lähellä, eikä sen kanssa joutuisi ikuisesti jumppamaan luoksetulon kanssa ja hermoilemaan kun se ei pysy mukana. Kovuudeltaan koiran olisi ehkä hyvä olla hieman pehmeä tai kohtuullisen kova. Toivoisin, että koira olisi varsin helposti koulutettavissa. Koiralla saisi olla edes jonkin verran miellyttämisenhalua, ettei kaikista komennoista aina tarvitsisi palkita saadakseen eläimen tottelemaan. Itsepäisyyttä voi olla hieman, muttei niin että se hankaloittaa arkea. Rohkea! Arkaa en haluaisi.

Toivoisin, että koira olisi hyväntuulinen innostuja, joka tykkää tehdä yhdessä ja olla meidän kanssamme. Kotona se osaisi kuitenkin olla rauhassa ja ei olisi koko ajan haluamassa huomiota ja vaatimassa tekemistä. Koira joutuu olemaan todennäköisesti melko vaihtelevia aikoja yksin, enintään 10h, mutta niitä päiviä varmasti välillä tulee. Koira myös todennäköisesti kulkee varsin paljon mukana reissuilla, joten matkustamisen ja uusien ihmisten pariin meneminen tulisi olla helppoa. Ennen kaikkea haluaisin koiran, joka on rakastettava persoona ja perheen jäsen. Ei mikään lössykkä persoonaton karvakasa, jonka olemassaololla ei oikein ole väliä.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Luulen, että meidän koiramme löytyy ryhmistä FCI 1 tai FCI 5. Eli jokin keskikokoinen ja terverakenteinen paimen tai alkukantainen pystykorva.

Niistä erityisesti mielessä ovat pyörineet nämä:

Suomenlapinkoira (onkohan liiankin itsenäinen ja innostuukohan tarpeeksi reippaista lenkeistä?)
Samojedinkoira (mietityttää, onkohan hihnassa oleminen ikuista vetämisestä pois harjoittelua? En tietenkään haluaisi, että lenkkeily on epämiellyttävää.)
Keeshond (löytyykö potkua reippaille ja pidemmille kilometreille?)
Eurasier (sama kuin yllä)
Shetlanninlammaskoira (herkkähaukkuisuus ja arkuus? Löytyykö näistä persoonaa ollenkaan?)

Lisäksi olemme pohtineet näitä:

Japaninpystykorva (pieni ja haukkuukohan liiaksi? Avokkini mielipide: ”muistuttaa liikkaa pikkuräksyä”)
Mittelspitz (sama kuin yllä)
Australianpaimenkoira (onkohan turha herkkä? Työkoiramainen varjo?)
Pyreneittenpaimenkoira (Liian fiksu/toimelias jos ei vakkariharrastusta tulekaan?)
Bordercollie (sama kuin yllä)
Belgianpaimenkoira tervueren tai groenendael (terävyys voi olla liikaa? Iso.)

Näitä ei kannata ehdottaa, eli ei oikeen kiinnosta:

Noutajat, spanielit, vinttikoiratyyppiset ja tietysti kaikki metsästyskoirat eivät tule kuuloonkaan. Myöskään collie ei oikein tunnu omalta jostain syystä.

HUH! Tulipa pitkä sepustus! Toivottavasti jaksoitte lukea ja odotan innolla, jos kommentteja kuuluu :) Niin ja kysykää jos jokin kohta on epäselvä/ristiriitainen.

Japaninpystykorvasta voin kertoa vähäsen oman kokemukseni perusteella.

Japsi on siis herkkähaukkuinen, mutta tuntemani japsint (omani mukaanlukien) eivät turhia hauku ja räksytä. Osa vahtii kotiaan, eli koputuksen kuullessaan haukahtaa kerran/kaksi ilmoittaakseen, että joku tulee. Eli rotumääritelmän mukaisesti hälyttävä vahtikoira. Omani ei ainakaan muuten hauku, paitsi kun "kiusaan" itse sitä niin saattaa komentaa. Haukkuminen on siis helposti koulutettavissa ainakin lähes olemattomiin.

Japsi on täydellinen seurakoira ja omani pysyy ainakin todella hyvin näköpiirissä kun lenkkeillään vapaana ja tulee yhdestä käskystä luokse (ellei satu olemaan tarpeillaan pusikossa). Eli vapaana pidettävyys on hyvää myöskin, useamman tuntemani japsin tuntien, ei karkailuja tapahdu kuin hyvin harvoin. Riistaviettiä japsilla ei ole, vaikkakin omani(3v) lähti tällä viikolla ensimäistä kertaa oravan perään, mutta ilmeisesti lähinnä jahtaamisen ilosta. Tykkää siis kimppalenkeillä "leikkiä hippaa"

Turkki on valkoisuudestaan huolimatta helppohoitoinen. Itse harjaan kun muistan, mutta monet suosittelee n. 1xvko harjausta, niin turkki pysyy siistinä. Pesua ei juuri tarvitse, itse pesen 1-2x vuodessa ja näyttelyihin, kurakeleillä vain pyyhin vatsan ja tassut pyyhkeeseen, niin hiekka ei kulkeudu jokapiakkaan sisätiloissa. Trimmausta ei japsi tarvitse, mutta tassukarvoja kannattaa aika ajoin lyhentää niin ei liukastele eikä lumikokkareet jää kiinni. Ja se onnistuukin kynsienleikkauksen hteydessä.

Itse harrastan japsini kanssa agilityä, tokoa, rallytokoa ja canicrossia (koirajuoksua) ja sopii kaikkeen mainiosti. Koulutettavuudeltaan mielestäni hyvä, kun ei ole liian helppo mutta oppii kyllä nopeasti. Omaa siis oman tahtonsa ja aina ei vain kiinnosta treenailla. Vetämiseen koiraa jouduin opettamaan, kun ei tullut luonnostaan, mutta nyt treenien jälkeen jaksaa jo juosta pidempiäkin lenkkejä pissatauoilla, joita oman kunnon takia pidetään vielä melko usein.
Japseja ei tällähetkellä paljoa näy minkään lajin kisakentillä, mutta nyt on alkanut nuorit japsit saamaan omistajia, jotka ovat harrastuksista kiinnostuneet, niin eiköhän ne sieltä nouse.

Japseilla on myös terveys hyvällä mallilla. Pentua etsiessään, kannattaa olla arkkana, että molemmat vanhemmat on tutkittu ainakin polvien osalta terveiksi, kun patellaluksaatiota on rodulla esiintynyt.

En oikein tiedä, että mihin viittaat sheltin mahdollisella persoonattomuudella, kun harvalle oma koira tuntuu mitenkään persoonattomalta karvakasalta, joka vaan makaa turhana jossain nurkassa - oman koiran käytöksestä osaa lukea nyansseja joita muut eivät näe; oman koiran ja oman itsensä välillä on hassuja tai kivoja juttuja, joita ei kukaan muu näe tai ymmärrä. Se koira, joka voi ulkopuolisen silmään vaikuttaa jotenkin "turhalta" hiljaiselta sisustuselementiltä, harvemmin on sitä perheenjäsenten silmiin.

Lisäksi sheltti on yleensä "oman perheen koira". Vieraita kohtaan se voi vaikuttaa välinpitämättömältä, eikä tuo luonnettaan vahvasti esiin. Omani on tosin noutajamaisen avoin, ja varsinainen persoona isolla P:llä - kiltti ja mukautumiskykyinen kääkkääni verrattuna, mutta persoona kaikki tyynni. Äärimmäisen seurallinen reipas höppänä, joka rakastaa yhdessä tekemistä enemmän kuin mitään muuta, koska saa pöristä ja roikkua lelussa ja vahingossa välillä mamman hihassa.

Suunnitellut ulkoilumäärät kuulostavat sheltille sopivalta. Meillä on aika sama rytmi, plus parit viikkotreenit päälle. Ihan noihin teidän kokomittoihin se ei mene, ellei venähdä ylikokoiseksi. Ihannesäkäkorkeus nartulle on 36 cm ja urokselle 37 cm, mutta vaihtelua on paljon yli ja alle, eikä pennusta voi sanoa kovin hyvin, että tuleeko siitä 30 cm korkea kirppu vai 45 cm korkea jättiläinen. Sheltti on aika aktiivinen rotu ja mielellään kaikessa menossa mukana, mutta kestää hyvin myös vähempää tekemistä. Vetohommiin siitä ei kokonsa puolesta ole, enkä oikein näkisi sitä luonteen puolestakaan hyväksi vetokoiraksi (minun yksilöni ei esim. ikinä ole lenkkeillessä varsinaisesti kiskonut hihnassa, ellei innostu kovasti, vaan mieluummin luontaisesti kulkee vierellä).

Sheltti on rotuna koulutettavuudeltaan helppo. En nyt omaani pitäisi mitenkään erityisen miellyttämisen haluisena, jos sillä viitataan koiran kykyyn työskennellä pelkillä kehuilla - kyllä se hommia tekee sen takia, että olettaa saavansa jossain vaiheessa leikkiä tai namin palkaksi, eikä tillitä mitenkään rakkautta täynnä olevin silmin ja odota seuraavaa käskyä, jonka saa täyttää vain omistajaa miellyttääkseen. Harvalle, jos yhdellekään, koiralle pelkkä kehu riittää tehokkaaksi koulutuksen välineeksi. Koiran kyky työskennellä kehuilla pitää yleensä rakentaa koiralle, ts. pentua joutuu namittamaan ja palkkaamaan paljon, ja välejä pidentämään hiljalleen, että koiran sisäinen motivaatio säilyy. Koira tottelee, mikäli se kokee sen hyödylliseksi. Sheltit kuitenkin yleensä ovat ahneita, eli helposti palkattavia.

Kesähelteillä turkki hidastaa, niin kuin kaikkia paksun turkin omaavia. En voi oikein kuvitella shelttiä kesällä pitkällä pyörälenkillä turkkinsa kanssa. Monet agility-harrastajat ajavat sen sporttimalliin kesäksi, koska lämmittää kyllä kesällä hyvin.

Riistavietti on rodussa yleensä hyvin vähäistä. Saalisviettiä voi olla. Paimenkoiramaiseen tyyliin sheltti usein viihtyy luontaisesti omistajiensa lähellä ja ainakin omani on aina ollut suhteellisen helppo irtipidettävä verrattuna esim. kääkkääni, joka on itsenäisempi rotu. Omani on aina pysynyt selkeästi suhteellisen lähellä ja haluaa nähdä, että missä omistaja viilettää.

Arkuutta rodussa valitettavasti esiintyy jonkin verran. Tätä pystyy parhaiten välttämään valitsemalla yhdistelmän, jossa sitä ei ole, koska arkuus on periytyvä piirre. Rodussa on paljon kasvattajia, jotka ottavat tämän huomioon jalostuksessa, eivätkä käytä arkoja koiria. Itse käytin aikoinaan pentua etsiessäni paljon aikaa siihen, että keskustelin kasvattajien kanssa yhdistelmän vanhempien luonteista, koska minulle oli tärkeää, ettei tuleva pentu ole arka.

Rotu on jossain määrin haukkuherkkä, tosin itse en ole kokenut sitä ongelmalliseksi. Sheltistä saa räksyttävän koiran, jos sen antaa sitä tehdä, mutta koulutuksella saa kyllä pidettyä tämän kurissa. Meillä on ollut aina tiukat säännöt sisällä haukkumisen suhteen ja nykyinen pentu on hyvin hiljainen. Ainoastaan saattaa haukahtaa innostuessaan ja tämänkin säästää pääsääntöisesti treeneihin tai koirapuistoon.

Mikä tahansa terverakenteinen, terve ja liikkumaan tottunut koira jaksaa varmasti enemmän kuin ihminen. Myös ne keeshond ja eurasier. Eurasieriä en rotuna kovin tunne, mutta kessuja muutaman. Ovat varsin mutkattomia, perushelppoja, sosiaalisia, eivät vaadi ihmeellisyyksiä mutta ovat silti aina valmiita toimintaan, eivätkä ole yhtä haukkuherkkiä kuin pienemmät serkkunsa. Yksi näistä tutuista kulkenut vaelluksilla n. 30km päivämatkoja, ei mitään ongelmaa. Ovat yleensä myös suht helppoja irtipidettäviä, ei liikaa viettejä häiritsemässä. Toki luoksetulo pitää silti opettaa kunnolla kuten kaikille muillekin koirille, jos irti tahtoo pitää. Kyllä mun mielestä keeshond voisi olla juuri sitä mitä etsitte :)

Miksei sammari myös. Hihnakäytöksen oppivat ihan yhtä hyvin kuin muutkin rodut. Seurakoiramaistunut vetokoira, aika mutkattomia tuntuvat nämäkin pääsääntöisesti olevan, kovin montaa en tosin tunne. Eivät ymmärtääkseni varsinaisesti vaadi vetoharrastusta samoin kuin esim. huskyt, mutta valtaosa toimii valjaissa hyvin ja hommasta nauttii.

Jättäisin ehkä auspain, pyrrin, bortsun ja belgit pois listalta, etenkin kun harrastaminenkaan ei ole varmaa. Kaikki työkoiria, hyvin aktiivisia & teräviä rotuja, vilkkaudessa aika korkealla moniin muihin rotuihin verrattuna. Etenkin auspaissa, bortsuissa ja belgeissä on myös todella kovia ja todella pehmeitä koiria, eli pohjatyö luonteen osalta pitää ainakin tehdä huolella jos johonkin näistä päädytte. Auspailla lisäksi vartiointivietti ja osalla voimakaskin dominointi aiheuttavat välillä ongelmia. Pyrrit taas ovat suurimmaksi osaksi aika herkkiksiä, tosin vaihtelu rodun sisällä on aika suurta. Ja kaikilla näistä varsin voimakas saalisvietti, kuten suosituimmilla harrastusroduilla yleensäkin. Toki näistäkin roduista voi teille sopiva yksilö löytyä, mutta luovutusikäisestä ei ikinä voi varmalla sanoa, minkä luonteinen pentu tulee olemaan aikuisena, joten aika tuuripeliä vaikka vanhempiin tutustumalla jotain suuntaa pentujen luonteesta saakin.

Yhtenä vaihtoehtona tuli vielä mieleen partacollie, jos sillä ei vielä ole liikaa tukkaa makuunne. Asteen rauhallisempi kuin miettimäsi paimenet eikä yhtä terävä ja vietikäs. Jaksavat vaikka mitä, mutta osaavat myös ottaa rennosti. Monipuolinen rotu moniin harrastuksiin, muttei kuitenkaan erityisesti vaadi harrastamista kunhan muutoin saa riittävästi tekemistä.

Tai vähän pienempänä vaihtoehtona schapendoes, miltä kuulostaisi? Schapeista löytyy tietoa täältä ja partiksista täältä.