Koirat.com

Olemme opiskeleva pariskunta, 22 ja 23vuotiaat, asumme kerrostalokaksiossa kaupungin laidalla. Meillä kummallakaan ei ole ollut koiraa, mutta itse olen monta vuotta sellaisen halunnut hankkia. Minulla on ollut ennestään jyrsijöitä, sekä meillä oli kotona asuessani kissa(ja onhan hän siellä edelleen). Monella ystävälläni on koira. Miehellä ei ole ollut lemmikkejä kotona asuessaan, mutta pitää kovasti eläimistä, eikä varsinaisesti mitenkään vastusta koiran hankintaa. Molemmat viihdymme ulkona, silti mies on selkeästi liikunnallisempi. Halusinkin kysyä mielipiteitä, että voiko näihin tietoihin nojaten, meille tulla koira?

Että vaikka toinen ei nyt 100% innokkuudella haluaisi koiraa, mutta toisella intoa riittäisi? Mies on rauhallinen ja hänen alotteestaan ei kyllä mitään tapahtuisi, varmaan elettäisiin samalla rutiinilla hamaan loppuun :P Minusta taas tuntuu, että koira olisi loistava lisä perheeseemme! Mies valmistuu pian, ja minullakin on kovin lyhyitä päiviä opiskelualallani. Rahaakin on säästössä...Lapsia meillä ei ole, eikä ole lähivuosina tulossakaan. Esim ranskanbulldog kiinnostaisi.

Mielipiteitä?

Miksipä ei? Meidän tilanne esim on seuraavanlainen... Minä halusin alunperin koiraa ja kokonaan sen maksoinkin. Päävastuu lemmikistä on minulla, eli huolehdin siitä täysin. Minä maksan kaikki kulut, ruuat, ell-käynnit ynnä muut. Muutaman kerran pyytämättäni mies on käyttänyt koiraa lenkillä. Enkä kyllä ole varmaan pyytänytkään kuin kerran. Mies toki on aivan lääpällään Rontista, eikä varmasti ikikuunapäivänä siitä luopuisi, mutta minä kuitenkin miellän itseni omistajaksi (vain minun nimi papereissakin). Myöskin koira mieltää minut johtajakseen, minähän sen kanssa enemmän touhuan joten kunnioittaa luonnollisesti enempi minua.

Ennen koiran hankintaa kannattaa tehdä selväksi pelisäännöt koiran suhteen. Aina eläimen kanssa eläminen ei ole helppoa, varsinkin alkuvaiheessa on melko rankkaa kun pentua pitäisi kuskata pihalle joka välissä ja ehkä vähän kouluttaakin...

Mutta sullahan on helppoa kun ei ainaskaan tarvi ketään ympäri puhua! Rotuehdotuksia en tähän kirjoita kun en tapauksesta enempää tiedä.

Kiitos vastauksestasi :)

Tänään ollaan taas aiheesta keskusteltu lisää, päätymättä mihinkään. Mies on niin hitaasti lämpenevä! Siksi varmaan ollaankin hyvä pari, kun toinen tasoittaa toista :D
Nytkin tutulta olisi saanut pennun (ei tosin ranskanbulla) jo melkein samantien, ja kun sitä lähdin ehdottelemaan "kepilläjäätä"-tekniikalla, niin mies ei lämmennytkään! "No eikös se ole vähän liian nopeeta toimintaa...".. NIIN turhauttavaa! En missään nimessä pakottamalla tule ajamaan koiranhankintaa "läpi", mutta saa nähdä miten pitkään asian kanssa pitää jahkata, onhan pentuideaa jo pyöritelty ajatustasolla pari vuotta! Mies lähti nyt harrastuksensa pariin, kiroaa koirakuumeista vaimokettaan varmaan kavereilleen. Jos ei nyt,niin kevään pentueisiin haluaisin kuitenkin jonottaa...

Rotuehdotuksia saa esittää/kommentoida ranskanbulldogin soveltuvuutta meille:

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu:
Ulkoilua 3 kertaa päivässä, aamulla lyhyempi, koulun jälkeen ja illalla. Koulun jälkeinen tai iltalenkki olisi pidempi, ja lähellä on koirapuisto. Emme ole himourheilijoita, mutta kävely on molemmille mieluisaa ja ympärillä on hyviä lenkkipolkuja, ei tarvitsisi mitään asvalttiteitä tallustella
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa):
Kerrostalokaksio 50neliötä, kaupungissa, mutta enemmän kaupunginlaidalla kuin keskusta-alueella
¤ Lapsien määrä:
Ei lapsia, eikä lapsia suunnitteilla lähitulevaisuudessa. Mahdollisuudet avoimia, ja toivomme kuitenkin lapsiystävällisyyttä :)
¤ Aiemmat koirakokemukset:
Kummallakaan ei ole ollut koiraa, ystävillä on koiria.
¤ Harrastustoiveet
Perheenjäseneksi, vaihtelevankokoisia lenkkejä, ei erityisiä suunnitelmia agilityyn tms
¤ Turkkitoivomukset
Lyhyt ja helppohoitoinen
¤ Minkä kokoinen koira
Pienestä keskikokoiseen
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Itsepäisyydestä selvitään, mutta toivoisin, ettei rodulla olisi (ainakaan kovin suurta metsästysviettiä. Seurallinen, sosiaalinen seurakoira
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Ranskanbulldog
Tanskalaisruotsalainen pihakoira

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoira on toiveidesi mukainen seurallinen ja sosiaalinen, avoin ja iloinen koira. Ne tulevat yleensä mainiosti toimeen lasten kanssa eivätkä ole yhtä teräviä kuin useimmat terrierit. Metsästysviettiä niillä ei juurikaan ole ja se on tavallisesti hallittavissa, mutta (alkuperäisten tehtäviensä mukaisesti) jyrsijät ja muut pikkueläimet niitä kyllä kiinnostavat. Ensikoiraksi ne sopivat hyvin, sillä niillä on miellyttämisenhalua - mutta kyllä ne osaavat tilaisuuden tullen myös huijata!

Pihakoira tahtoo olla mukana kaikissa perheen arkipäivän touhuissa. Ne ovat toimeliaita ja aina valmiita töihin. Et ole ajatellut mitään erityistä harrastusta eikä pihakoira sellaista toki välttämättä tarvitsekaan, mutta koiralle olisi hyvä järjestää päivittäistä aivojumppaa ja muuta puuhaa - muuten ne keksivät kyllä jotakin sellaista tekemistä, mikä voi olla isäntäväen mielestä vähemmän miellyttävää Pihakoirasta on moneen harrastukseen; niin tokoon, agilityyn kuin raunioillekin. Oman pihakoirani kanssa harrastan pelastuskoirahakua (palveluskoiraoikeuksiahan rodulla ei ole). Meillä ulkoillaan päivittäin vähintään kaksi tuntia, tavallisesti kolme. Tähän päälle sitten treenit ja aivojumpat, eikä koiralta kyllä lopu virta kesken.

Pihakoirat ovat upeita, tavallisen näköisiä, tavallisia koiria. Jos aktiivisuus mietityttää, saat siitä parhaimman kuvan tietysti käymällä tutustumassa pihakoiriin. Ainakin Varsinais-Suomen aluetoiminta on melko aktiivista ja pihakoiraväki yleensä ottaa mieluusti vierailijoita koiriaan tervehtimään.

Pentukuume on iskiessään kova ja monet haluaa se pennun hetinytäkkiä. Kannattaa siis pitää pää kylmänä. Varsinkin kun ensimmäistä koiraa hankkii, kannattaa käyttää aikaa siihen, että katselee eri rotuja, miettii kriteereitään, katselee kasvattajia ja seurailee suunnitelmia. Vaikka ei olekaan näyttelyvoittajaa ja agilitymestaria hakemassa, niin kannattaa tutustua rodun perinnöllisiin sairauksiin ja vanhempien terveyteen.

Keskustelisin myös miehen kanssa rodusta, vaikka olisitkin koiran varsinainen omistaja. Ja ihan hyödylistä on ennen koiran hankintaa tutustua vähäsen koulutusasioihin ja miettä pelisäännöt (sängyllä nykkuminen yms.). Jos muistan oikein, sanoit, että miehesi on liikunnallinen. Haluaisiko hän juoksukaverin?

Minkä mittaisia lenkkejä (ajallisesti) olette valmiit tarjoamaan koiralle? Kiinnostavatko harrastukset, esim. agility tai toko, vaikkei varsinaisia tavoitteita näiden suhteen ilmeisesti ole?

Sinänsä se, että perheen toinen osapuoli ei suhtaudu samalla innolla koiran hoitoon kuin toinen, ei ole mikään este koiran hankinnalle. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että koiran tuoma työmäärä voi tuntua melkoiselta tottumattomasta ihmisestä ja se auttaa kovasti, jos toinenkin henkilö on valmis sitoutumaan koiran hoitoon. Joka päivä on lähdettävät lenkille 4-5 kertaa päivässä, teki mieli tai ei, satoi tai paistoi. Pentuaikoina ulkoilua joutuu/saa harrastamaan huomattavasti useammin.

Meilläkin isäntä ei varmasti olisi yksinään asuessa ottanut koiraa, eikä suhtaudu kovin fanaattisesti sen hoitoon. On kyllä eläinystävä, mutta ei halua sitoutua koiran tuomaan työmäärään (minkä minä ymmärrän täysin). Mutta minkäs teki, kun yksi koira tuli minun mukanani "kaupanpäälliseksi". Mutta säännöt ovat alusta asti olleet niin, että minä hoidan oman koirani ja maksan siitä aiheutuvat kustannukset ja hän auttaa hoidossa, jos tarvitsen apua (koska tietysti aputilanteissa on järkevintä kääntyä sen puoleen, joka asuu samassa taloudessa). Ja tietysti olemme sopineet tiettyjä default-juttuja arkeen, esim. se luonnollisesti pissattaa koiran, joka tulee ensimmäisenä kotiin, ettei koiran tarvitse turhaan odottaa jalat ristissä. Koulutusvastuu on 100% minulla ja minä määritän koirankoulutuksen pelisäännöt. Näillä sovituilla jutuilla arki rullaa mukavasti. Itse pidän sitä tärkeänä, että isännän ei tarvitse minun koirani takia luopua mistään itselleen tärkeästä, koska koiran hankinta ei ole ollut hänen valintansa.

Nykyisen koiran hoitoon hän suhtautuu paljon suuremmalla innolla kuin edellisen, liekö johtua siitä, että nykyinen on asunut samassa taloudessa pennusta asti, edelliseen hän tutustui koiran ollessa jo varttuneessa iässä, eikä se tuntunut ikinä niin "omalta" kuin nykyinen. Jopa silloin tällöin yllättää oikein varta vasten pyytämällä koiruutta juoksulenkkiseuraksi, mikä ei todellakaan ollut tilanne edellisen kanssa. Ja onhan noilla noita omia "poikien juttuja" niin kuin sählypeliä olkkarissa.

Mikene kirjoitti:

... mutta koiralle olisi hyvä järjestää päivittäistä aivojumppaa ja muuta puuhaa - muuten ne keksivät kyllä jotakin sellaista tekemistä, mikä voi olla isäntäväen mielestä vähemmän miellyttävää

Kiitos vastauksestasi Mikene!
Olisiko tämmöistä aivojumppaa esim aktivointi/herkkupallo? Tai esim sellaisen satulalaukun kanniskelu? Temppujen opettelu? :)

Eagle kirjoitti:

Pentukuume on iskiessään kova ja monet haluaa se pennun hetinytäkkiä. Kannattaa siis pitää pää kylmänä. Varsinkin kun ensimmäistä koiraa hankkii, kannattaa käyttää aikaa siihen, että katselee eri rotuja, miettii kriteereitään, katselee kasvattajia ja seurailee suunnitelmia. Vaikka ei olekaan näyttelyvoittajaa ja agilitymestaria hakemassa, niin kannattaa tutustua rodun perinnöllisiin sairauksiin ja vanhempien terveyteen.

Keskustelisin myös miehen kanssa rodusta, vaikka olisitkin koiran varsinainen omistaja. Ja ihan hyödylistä on ennen koiran hankintaa tutustua vähäsen koulutusasioihin ja miettä pelisäännöt (sängyllä nykkuminen yms.). Jos muistan oikein, sanoit, että miehesi on liikunnallinen. Haluaisiko hän juoksukaverin?

Kiitos Eagle. Pentukuume on minulla jo miltein krooninen ;) Olen sitä lyönyt torkulle jo monta kertaa, enkä ensimmäistä kertaa ole pennun hankkimista ehdottanut miehelle. Rotuja on katseltu, mietitty mihin omat rahkeet riittää jne. Nyt olen taas katsellut kasvattajien sivuja, mutta niistä ei ole suurta seloa saanut. Mistä tietää vanhempien terveydestä? Yritin jotain sukutauluakin selata, mutta eivät moiset oikein "aukene". Yhdellä kasvattajalla tämä kyllä kirjoitti kasvatusperiaatteistaan, ja rodun sairauksista, ja miten tulevan pentueen emolla ei näitä olisi. Uroksesta en nähnyt mitään linkkiä tms...

Olemme keskustelleet roduista, olen hänelle näyttänyt kuvia ja kertoillut niiden ominaisuuksia. Ollaan keskusteltu siitä, että minä kyllä koulutan, mutta miehen pitää myös muistaa rajat, ettei sitten tee tyhjiksi saavutuksia :D Sänkyyn koira ei tulisi, sohvasta ei olla päätetty mitään. Ulkoilut hoidettaisiin yhdessä, varmasti sen mukaan kuka on enemmän/ensimmäisenä kotona minäkin päivänä. Mies on liikunnallinen, mutta enimmäkseen tuolla salin puolella. Kysäisin tuota juoksukaveri-piirrettä, ja mies tokaisi, että ehkä enemmän kävelykaveriksi, pienillä spurteilla :D

sliippi kirjoitti:

Minkä mittaisia lenkkejä (ajallisesti) olette valmiit tarjoamaan koiralle? Kiinnostavatko harrastukset, esim. agility tai toko, vaikkei varsinaisia tavoitteita näiden suhteen ilmeisesti ole?

Ommm... En ole ajallisesti lenkkejä ajatellut :D Aamuisin varmaan joku puolen tunnin ulkoilu ja päivän loput ulkoilut... En tiedä :D En koskaan itsekään katso kelloa, kun ulkona liikun, ja olen hyvin huono arvioimaan aikaa..Tunnin lenkkejä?

Harrastusmahdollisuudet... kyllähän ne kiinnostavilta kuulostavat, mutta ne eivät ole ns "tärkeyslistalla".

Mimmi87 kirjoitti:


Kiitos Eagle. Pentukuume on minulla jo miltein krooninen ;) Olen sitä lyönyt torkulle jo monta kertaa, enkä ensimmäistä kertaa ole pennun hankkimista ehdottanut miehelle. Rotuja on katseltu, mietitty mihin omat rahkeet riittää jne. Nyt olen taas katsellut kasvattajien sivuja, mutta niistä ei ole suurta seloa saanut. Mistä tietää vanhempien terveydestä? Yritin jotain sukutauluakin selata, mutta eivät moiset oikein "aukene". Yhdellä kasvattajalla tämä kyllä kirjoitti kasvatusperiaatteistaan, ja rodun sairauksista, ja miten tulevan pentueen emolla ei näitä olisi. Uroksesta en nähnyt mitään linkkiä tms...

Kannattaa selailla koiranettiä. Sieltä pitäisi löytyä kaikki rekisteröidyt koirat, niiden terveystulokset, jos on tutkittu, kasvattajan pentueet yms.

Kasvattajilta voi myös kysellä lisätietoja tulevan pentueen vanhemmista. Jos kasvattaja ei halua johonkin vastata, kannattaa melkein ottaa jalat alle tai ainakin harkita tarkkaan. Hyvä kasvattaja kertoo myös niistä huonoista puolista koirissaan, eikä yritä piilotella virheitään ja koiriensa puutteita.

Eagle kirjoitti:

Nyt olen taas katsellut kasvattajien sivuja, mutta niistä ei ole suurta seloa saanut. Mistä tietää vanhempien terveydestä? Yritin jotain sukutauluakin selata, mutta eivät moiset oikein "aukene". Yhdellä kasvattajalla tämä kyllä kirjoitti kasvatusperiaatteistaan, ja rodun sairauksista, ja miten tulevan pentueen emolla ei näitä olisi. Uroksesta en nähnyt mitään linkkiä tms....

Tiedän tunteen... Muuten myös itselläni oli n. 6 vuoden koirakuume ja nyt vihdoin on tullut se elämäntilanne, että koiran voi hankkia. Ja kesällä, kun aloin tutustumaan valitsemaani rotuun tarkemmin sekä kasvattajien suunnitelmiin kaikki näytti tosi hankalalta ja sekavalta. Nyt kasvattajien sivujen koiranetin selailu on jopa koukuttavaa. Jonkin verran on tosin auttanut koiraharrastaja/eläinlääkärisiskon konsultointi (mm. noista sairauksista ja siitä, mihin kannattaa tuolla koiranetissä/kasvattajalta kyselyssä kiinnittää huomiota ja mikä ei ole niin olennaista.) Ja kannattaa ihan rohkeasti ottaa niihin kasvattajiin yhteyttä, joilla on pentueita suunnitteilla ja kysellä vanhempien luonteesta ja sukulaisten terveydestä.

Kannattaa tutustua eri koirarotuihin, niiden plussiin ja miinuksiin rauhassa:) Kiinnostavista vaihtoehdoista kannattaa kysellä rodun harrastajilta ja kasvattajilta. Rotuyhdistyksen sivuja kannattaa myös tutkia, niistä löytyy usein paljon hyödyllistä tietoa.

Kasvattajalle kannattaa soittaa ja kysyä hänen koiristaan ja tulevista pennuista ja kaikesta itseään mietityttävästä maan ja taivaan välillä, eikö se ole niin että "kysyvä ei tieltä eksy";)

Aktivointilelut ovat hyvää aivojumppaa. Itse olen omani kanssa täyttänyt ruokakongeja(toimivat niin, että sisään pistetään esim. tuoreruokaa ja sitten kongi pakkaseen) ja aktivoitipalloja. Eläinkauppaan vaan tutkimaan, sieltä löytyy vaikka millasia aktivointijuttuja! Namia voi piilottaa kotona ja opettaa koira etsimään sitä tai laittaa vaikka pahvilaatikkoon kaikenlaisia kiinnostavia tavaroita, nameja, leluja yms. ja antaa koiran kaivella tavarat esiin vaikkapa kangaspalojen tms. täyteaineiden keskeltä. Temppujen opettelu on myös hyvää aivojumppaa, kannattaa vaikka lainata joku temppukirja, jos koiran kanssa touhuaminen kiinnostaa. Koiraa voi siis aktivoia monella eri tavalla, eri koirat innostuvat eri jutuista:) Pennun kanssa ei alkuun kannata mitään kovin monimutkaista touhuta, ihan perusasioiden opettelu ja maailman ihmettely on alkuun ihan tarpeeksi raskasta;) Pennulle kannattaa kuitenkin tarjota puruluita ja leluja sun muuta, että irtoavat hampaat saavat tekemistä, niin huonekalut ja muut jäävät (ehkä) rauhaan;)

Mutta joo, että ei mee ihan ohi aiheen tää mun juttu, niin joo, mun mielestä ranskis vois sopia teille. Kannattaa tosiaan ottaa yhteyttä siihen kasvattajaan, sillä hän osaa varmaan vähän paremmin arvoida, että onko ranskis just teille se oikea rotu. Mutta onnea koiranhankintaan! :)