Koirat.com

Heissan. Ajattelin kysäistä täältä yleisön mielipidettä mieltäni askarruttavaan asiaan; millainen koira sopisi juuri minun tarpeisiini? (Tätähän kaikki kyselevät, liityn siis kerhoon. )

TIETOJA:
Oma tilanne: Olen siis parhaillaan avohoidossa (koiran kasvattaminen on mahdollista) pitkäaikaisen masennuksen takia. Haluaisin kovasti helpottaa yksinäisyyttäni ja muita sairauteni mukana tulevia psykologisia komplikaatioita, kuten huonommuuden tunnetta, koiran pyyteettömällä rakkaudella, huomionhalulla ja seuralla. Vanhempani ja terapeuttini ovat suhtautuneet positiivisesti varovaiseen kyselyyni. Epävarmuustekijänä toimii se, mihin lähden kouluni loppuessa jouluna. Harkinnassa ehdottomasti jotain, missä koira voi olla mukana tavalla tai toisella, eivätkä päiväni tulisi hirmuisesti pitenemään. (Tämä ei ole opinto-ohjaajan juttutuokio, siispä itse aiheeseen!)

LIIKUNNAN MÄÄRÄ/LAATU
Liikun mielelläni ulkona, juoksen kuitenkin harvemmin. Päivittäin 0,5-2h lenkkejä olisi kuitenkin tiedossa. Omaa pihaa ei tällä hetkellä ole, mutta irtiolemista on tarjolla vanhempieni luona, kummini luona, metsissä, jne. Koira saisi toisaalta motivoida lähtemään ulos useammin, mutta ei saisi repiä hermojaan jos joku päivä menee kevyemmällä liikutuksella.

TALOSTA
Asun juuri nyt opiskelijakämpässä - tila on pieni verraten omakotitaloon. Yksin ei koiran tarvitsisi olla kuitenkaan kuin max. 6h päivän tunneista. Koulupäiväni ovat lyhyehköjä. Muutto mahdollinen esim. rivitaloon.

LAPSET
Nolla nyt, nolla varmaan myöhemminkin. En koe ajankohtaiseksi seuraavan 10 vuoden aikana.

AIEMPI KOKEMUS
Olen ollut tekemisissä niin vastasyntyneiden kuin "eläkeläisten" kanssa - mahtuupa mukaan myös ahdistushäiriöinenkin tapaus. Olen käsitellyt PONeja (polski owczarek nizinny) jo lapsena itsenäisesti. Olen hoitanut nuorta lapinporokoiraurosta muutaman viikon, yhtä pelokasta spanielia myös. Olen saanut myös kurkistaa pentueen elämään hoitamalla 1vko ja 4vko ikäisinä serkkuni labradorinnoutajan pentuja ja emoa parina päivänä. Omaa koiraa ei ole ollut.

HARRASTUSTOIVEET
Ei ole niinkään. Näyttelyt varmaan sujuisi, sekä pelastuskoiratoimintaa olisi mahtava kokeilla. Agilitykään ei ole kokonaan poissuljettu, mutta harrastuneisuus ei ole missään nimessä koirarotua rajaava tekijä.

TURKKI
Ei pitkäkarvaisia, päivittäin puunattavia koiria. Harjailla ja hoitaa tykkään, mutta lähinnä perusjuttuja.

KOKO
Keskikokoisesta isoon.

LUONNE
Hakisin mieluusti seuraksi kelpaava, omistajaan kiintyvää koiraa joka ei kuitenkaan riehaannu jos omistaja on poissa hetken päivästä. Liian kovaa koiraa en kaipaa, mutta luonnetta pitäisi kuitenkin olla. Tykkäisi makoilla rapsutettavana, leikkiä kuin myös vaeltaa tarvittaessa ulkosalla. Riistaviettiä en kaipaa metsästyskoiran tyyliin, olen ymmärtänyt että paimensukuiset pysyvät herkemmin omistajan näkyvissä? Loppupeleissä peruskoulutettava rotu on jees. Kovin jääräpäistä "minä-teen-kuten-haluan-enkä-välitä-mistään" -tyyppiä en kuitenkaan etsi.

MITÄ JO MIETIN
Kiinnostuin erityisesti lapinporokoirasta sen seurallisuuden takia, ja kun koira on vielä kauniskin! Viehätyn herkästi alkukantaisista, "susimaisista" koirista, mutta en ole varma sopisiko esim. CSV tälläiseksi koiraksi. Kävin myös spanieleita ja labradorinnoutajaa läpi. Tällä hetkellä porokoira olisi kuitenkin ykkönen.

Toivottavasti viestini ei ole liian sekava! Kiitos jo etukäteen mielipiteistänne!

Moikka. Sulle vois sopia länsigöötanmaanpystykorva. Vai onko liian pieni? googlaa millainen se on :)

Minulla oli aika vastaava tilanne, kun hankin koiran keväällä. Olen toipumassa masennuksen lisäksi voimakkaasta uupumuksesta, ja jaksaminen pennun kanssa mietitytti. Kieltämättä se on mietityttänyt monta kertaa pitkin matkaa, mutta koiran hankintaa en ole katunut hetkeäkään. Myös rodun valintakriteerit olivat aika samat kuin sinulla. Itse päädyin perusteellisen rotupallottelun päätteeksi dalmatiankoiraan ja olen ollut tyytyväinen, vaikka rotu on melkoisen aktiivinen. Alkuaika adhd-pennun kanssa oli todella hektistä, mutta koko ajan pentu on rauhoittunut ja saanut järkeä päähänsä ja nyt koiran ollessa lähes puolen vuoden ikäinen alan uskoa että kyllä siitä vielä ihan lunki kaveri tulee :) Tulee tietysti tarvitsemaan aina päivittäistä aivojumppaa, ei niinkään hirmuista lenkitystä vaikka usein niin luullaan.

Luonnetta dalmatiankoirasta kyllä löytyy, sellaista ilkikurisuutta, eikä se toki ole mikään miellyttämishaluinen noutaja. Dallu on kuitenkin suht helppo kouluttaa kun oikea motivaattori (lue: ruoka) on käytössä. Pohjimmiltaan dallu haluaa touhuta kaikkea mahdollista omistajansa kanssa ja siksi se on mainio "joka paikan höylä". Viettejä ei yleensä juurikaan ole ja vapaana liikkuminen on siksi yleensä helppoa.

Itselle oli tärkeää löytää elämänkumppani joka olisi kaikessa menossa mukana. Koko elämäni olen tuntenut olevani jollain tavalla yksin, mutta koiran tulon jälkeen en hetkeäkään. Uskoisinkin että dalmatiankoira voisi vastata tarpeisiisi saada huomiota ja pyyteetöntä rakkautta, joten kannattaa tutustua rotuun :)

magik kirjoitti:

Moikka. Sulle vois sopia länsigöötanmaanpystykorva. Vai onko liian pieni? googlaa millainen se on :)

Katselin tuossa gööttiä, ja jäisi kyllä hieman liian pienen koiran puolelle. Mukavanoloinen rotu kuitenkin muuten, laitan korvan taakse jos mieleni joskus pienempää koiraa halajaa. :)

Töpseli kirjoitti:

Minulla oli aika vastaava tilanne, kun hankin koiran keväällä. Olen toipumassa masennuksen lisäksi voimakkaasta uupumuksesta, ja jaksaminen pennun kanssa mietitytti. -- Itselle oli tärkeää löytää elämänkumppani joka olisi kaikessa menossa mukana. Koko elämäni olen tuntenut olevani jollain tavalla yksin, mutta koiran tulon jälkeen en hetkeäkään. Uskoisinkin että dalmatiankoira voisi vastata tarpeisiisi saada huomiota ja pyyteetöntä rakkautta, joten kannattaa tutustua rotuun :)

Dalmatiankoira vaikutti uusivanhalta tuttavuudelta, varsin tuttu siis juurikin 101 dalmatialaisen yms kautta mutta itse rotu ja sen piirteet jääneet aina sivuun. Hieman jännittää juurikin tuo aktiivisuus sekä suojeluvaisto. Rotu jotenkin vaikuttaa yhä etäiseltä ja vieraalta, tuntuu jotenkin pahalta sanoa etten heti syttynyt. Faninsa rodulla kyllä varmasti on! :)

Kyllä kait lapinporokoira voisi toiveisiisi mennä, mutta toisaalta ne on aika väljät niin, että niihin menee hyvin moni rotu. Jäi vaan mietityttämään, kun sanoit kiinnostuneesi lapinporokoirasta sen seurallisuuden takia, että ei lpk ole mitenkään poikkeuksellisen seurallinen rotu. Joo, paimenkoirana luonnollisesti kiintyy ihmiseen ja viihtyy seurassa, mutta on niitä huomattavasti paljon seurallisempiakin. Riistaviettiä lapinporokoirilla on jonkinverran, vähän linjoistakin riippuen. Muihin paimenrotuihin verrattuna lapinporokoiralla on myös yleensä hieman vähäisempi laumavietti ja sitä kautta ei ns. luonnostaan pysy niin lähellä omistajaa kuin monet muut paimenet.

Harrastustoiveistasi tuli mieleen, että pelastuskoiratoiminta on melkoisen sitovaa.