Koirat.com

Minä ja avopuolisoni olemme molemmat 21-vuotiaita ja olemme alkaneet miettiä yhteisen koiran hankkimista. Meidän molempien perheillä on ollut koiria lapsuudestamme asti, joten meillä on jonkin verran kokemusta koirista. Nyt olemme miettineet, että mikä koirarotu sopisi meille parhaiten.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamuisin noin 20-30 minuutin lenkki, päivällä ja iltaisin taas pidemmät lenkit (1-2 tuntia).

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Asumme tällä hetkellä kerrostalo kaksiossa (46 neliötä), mutta todennäköisesti muuttaisimme isompaan kaksioon tai kolmioon ennen koiran hankkimista.

¤ Lapsien määrä
Ei ole eikä ole tulossa vielä vähään aikaan.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Lapsena meillä oli kaksi koiraa, sekarotuinen ja basset hound. Sain 10-vuotiaana "oman" koiran, jackrussellinterrierin, jota oma äitini pääasiassa hoitaa yhäkin. Osallistuin kuitenkin paljon koirien elämään ja hoitamiseen kun asuin vielä kotona. Poikaystävälläni on myös samankaltaista kokemusta oman perheen koirista.

¤ Harrastustoiveet
Ei toistaiseksi mitään, pääasiassa ulkoileminen. Olen vähän miettinyt tokoa.

¤ Turkkitoivomukset
Mieluiten lyhytkarvainen, jota tarvitsee harjata hyvin vähän.

¤ Minkä kokoinen koira
Pieni tai keskikokoinen.

¤ Koiran luonne
Mieluiten suhteellisen helposti koulutettava, ystävällinen (varsinkin ihmisille) ja seurallinen, hiljainen, pärjää hyvin yksin kotona työpäivän aikana ja tietenkin rakastettava.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Mielessä on pääasiassa käynyt staffordshirenbullterrieri. Olemme rakastuneet poikaystäväni kanssa kyseiseen rotuun niiden ihmisystävällisyyden ja ulkonäön vuoksi. Kyseinen rotu mietityttää kuitenkin, koska olen kuullut, että staffit tarvitsevat todella paljon liikuntaa (normaali lenkkeily ei riitä..?). Olemme miettineet myös shibaa, mutta kyseisen rodun koulutettavuus arveluttaa.

Kyselisin vielä hieman tarkennuksia tuohon turkkiasiaan. Turkin pituus ja sen vaatima hoitomäärähän eivät aina juurikaan korreloi keskenään. Ja onko ok että karvaa lähtee paljon vai mielummin vähemmän?

Monilla lyhytkarvaisilla roduilla (esim. sk collie, dalmatialainen, pinseri jne jne..) karvaa lähtee ympäri vuoden, joten pientä tikkukarvaa joka tunkeutuu kaikkiin tekstiileihin on 12kk vuodessa ympäri asuntoa ja vaatteita. Toki turkki ei vaadi juuri mitään harjauksia (pois lukien kaksinkertaisella karvalla olevien pohjavillan vaihdon, esim sk collie) eikä huoltoa, pyyhkäisee veden ja lian lenkin jälkeen pois ja se on siinä. Lyhytkarvaiset rodut eivät kuitenkaan tarkene kovinkaan hyvin Suomen kylmissä sääolosuhteissa, eli näiden koirien kanssa joutuu varautumaan siihen, että niitä joutuu talvisin ja kylmässä vesisateessa mahdollisesti vaatettamaan.

Jotkut vähän pidempi karvaiset rodut taas ovat huomattavasti helpompia hoitaa, kun mitä ensisilmäyksellä luulisi. Esim. oma rotuni sheltin ja suomenlapinkoiran turkki on kaksinkertainen, eli karvan vaihtuessa sitä kyllä lähtee muutaman viikon reilusti, mutta ainakin meidän sheltillä muuna aikana karvaa ei lähde käytännössä ollenkaan. Harjata tarvii joskus ja jouluna, lähinnä korvan takaa ja pöksykarvoja, ja pestä jos on likainen. Vaatettaa ei yleensä tarvitse.

^ Komps. Mulla kun on esimerkiksi just tuo sileäakarvainen collie ja sitten taas puolipitkäkarvainen belgianpaimenkoira, niin kyllä toi belgi on vaan helpompi mitä turkin hoitoon tulee. Toki sen joutuu joskus ja jouluna harjaamaan, mutta pohjavilla vaihtuu ryppäinä eikä karvaa varise alvariinsa. Plus että irronnut karva kertyy pölypalloiksi jotka voi vaan noukkia lattialta. Lyhyt tikkukarva jää vaatteisiin, sohvaan ja paljaisiin jalkapohjiin (jonka lisäksi collie vielä räjähtää pohjavillan puolesta yllättävän rökälemäisesti). Kurakeleillä lyhy tikku on ässä, mutta talvella joutuu tosiaan varsinkin pohjavillattomia sitten pukemaan.

Staffi olisi varmaankin aivan passeli rotu, enkä olisi turhan huolissani sen aktivoinnista kun liikuntaa on noinkin paljon luvassa ja tokokin saattaa kiinnostaa. Vilkkaiden koirien kanssa pääsee aina vähän helpommalla kun niille järjestää myös päänvaivaa pelkän lenkkeilyn lisäksi, mutta ei se tosiaan ole kovin vaikeaa ja onnistuu ihan kotioloissakin jos harrastaminen ei innostakaan. Asunnon koon puolesta koira sinne kyllä mahtuu, ei sisätiloissa tarvitse olla varaa juosta ympyrää.

Kiitos vastauksista!

Minua ei toki häiritse, jos koirasta lähtee karvaa. Olen siihen tottunut, mutta tietenkin olisi ihan mukavaa jos joka paikka ei olisi täynnä tuota tikkukarvaa. Se ei kuitenkaan ole se pääasia. Pääasia on siis vain se, että turkki olisi helppohoitoinen.

Staffin liikunnasta ja aktivoinnista vielä. Olen itse valmis viemään koiraa ulos, varsinkin hyvillä keleillä vaikka todella pitkällekin lenkille (15 km <). Töitten takia en kuitenkaan usko, että aika riittäisi jatkuviin harrastuksiin (taakan veto, agility, jäljittäminen jne). Kuulin tutultani, joka harrastaa paljon koirien kanssa, että staffille ei riittäisi pelkkä lenkkeily ja kotona aktivointi, mikä vähän huolestuttaa.

Kaikille koirille riittää kunnon lenkkeily+kotona aktivointi, riippuen tietty millaisista määristä puhutaan. Mikään koira ei tarvitse virallista harrastamista, se on omistajia varten. Koiralle on ihan sama touhuaako se reenikentällä vai kotipihalla, kunhan saa touhuta.

Sarahia, näin olen kanssa itse ymmärtänyt. Normaali lenkkeily ei tuota ongelmaa, mutta jatkuvalle harrastamiselle ei tosiaan pakolla löydy sitä aikaa. Kiva kuulla kuitenkin, ettei tämä ole este staffin hankkimiselle :)

Sanotaanko niin että siitä maksetusta/kiinteästä treeniajasta on helpompi pitää kiinni, kuin siitä jos kotona opettaa temppuja tai vetää lähipuistoon jälkeä. Mutta tosiaan kuten Sarahia sanoi, koiralle näillä ei ole eroa.

Samaa mieltä Sarahian ja naukusen kanssa. Sovituista treeneistä on tosiaan helpompi pitää kiinni, mutta jos on hurjan itseohjautuva ja kykenee pitämään kiinni siitä, että tarjoaa säännöllisesti sille koiralle aivojumppaa kotona, niin eihän niitä kimppatreenejä tarvitse. Pennun/nuoren koiran kanssa on mun mielestä hyvä käydä edes muutamissa yhteistreeneissä, et se oppii kuuntelemaan sitä ohjaajaa myös muualla kuin kotona.

Mä en kyllä henkilökohtaisesti saa treenattua koiran kanssa lähellekkään yhtä tehokkaasti ilman kisaamista. Ilman tavoitteita köpöteltäis vaan lenkillä ja homehduttais muu aika kotona.

Oon laiska ja kävin kaivamassa vanhan tekstin, jonka oon kirjoittanut jollekin toiselle joskus mutta samaa asiaa kuin tässäkin:

Oletteko te koskaan päässeet tapaamaan yhtään staffia livenä? Mikäli ette, niin siitä on hyvä aloittaa, koska staffin luonne on kuitenkin melkoisen ääripää monessakin mielessä eikä se välttämättä kaikkia sitten kuitenkaan miellytä vaikka paperilla kuulostaakin hyvältä.

Staffi on aina valmis ja aina mukana kaikessa 100%, se on myös touhussa mukana silloinkin kun ei aina olisi niin tarvis...Mitä luonnepuoleen tulee niin staffi on varmasti leikkisä, iloinen ja ystävällinen, ihan liiallisuuteen asti. Sitten kun puhutaan tottelevaisuudesta niin staffi ei ole kaikkein helpoin koulutettava, se oppii kyllä nopeasti ja on innokas tekemään. Staffi on kuitenkin vilkas koira, jonka mielenkiinto on nanosekunnissa jossain ihan muualla kuin missä pitäisi ja siinä vaiheessa kun itse olet kerennyt sanoa "istu" -käskyn loppuun niin staffi on kerennyt tarjota jokaisen tempun jonka osaa, noin karrikoidusti ja keskittymiskyky etenkin nuorella staffilla on yleensä tasan kahden sekunnin mittainen. Haasteita koulutukseen ja tottelevaisuuteen tuo nimenomaan staffille luontainen häsläys ja sähläys sekä ylenpalttinen energisyys. Semmoisen perustottelevaisen koiran saa suht vähällä vaivalla, tosin tietyin reunaehdoin.

Mitä tekemiseen ja lenkkeilyyn tulee niin mielestäni siitäkin löytyy aika paljon yksilöeroja. Omani oli juurikin 3kk sairaslomalla ja käytännössä liikuntakiellossa (max 20min kerrallaan) eikä sitä koirasta erityisemmin huomannut eikä käyttämätön energia purkaantunut kiellettyihin touhuihin. Normaalisti me lenkkeillään n.5krt viikossa 1h-1,5h osittan vaipaana ja sitten pari kertaa viikossa hieman lyhyempi hihnalenkki about 45miin. Omalle yksilölleni tää on varsin riittävä ja tarpeen tullen voi ihan huoletta vähän nipistääkin jos muutoin arki on kiireistä. Onnellisimmillaan tuo kuitenkin on kun pääsee mukaan ihan normaaleihin arjen puuhiin ja esimerkiksi omaan pihaan touhuamaan ihmisten kanssa.

Cirneco dell'etna? Cirneco on keskikokoinen (42-50 cm, 8-12 kg) ja lyhytkarvainen koira. Cirnecon turkki on alusvillaton ja karvanlähtö on yleensä vähäistä. Turkkia ei tarvitse harjailla tai mitenkään muutenkaan hoidella.

Luonteeltaan cirneco on ystävällinen, iloinen, eloisa, leikkisä, älykäs ja hyvin läheisyydenhaluinen ja seurallinen koira. Cirneco rakastaa pusuja ja rapsutuksia ja sen lempipaikka on sohvalla ihmisensä kainalossa tai sängyssä peiton alla vierellä (jos se sallitaan). Nuorena cirneco on yleensä erittäin vilkas, mutta aikuisena kotioloissa yleensä rauhallinen koira, mutta aina valmis tarvittaessa leikkimään ja toimintaan.

Cirneco tarvitsee määrätietoisen ja johdonmukaisen, mutta lempeän peruskasvatuksen. Älykkäänä koirana cirneco oppii yleensä nopeasti asiat, kun motivointikeinona käytetään palkkiota (kehuja sekä namia tai lelua). Cirneco yleensä nauttii uusien asioiden opettelusta yhdessä omistajansa kanssa. Miellyttämisenhalua cirnecolla ei ole esimerkiksi palveluskoirien tapaan, mutta kyllä se aika hyvin kuitenkin tottelee, vaikka ei aina ensimmäisestä käskystä tai ihan heti. :) Cirnecolla on enemmän miellyttämisenhalua kuin vinttikoirilla. Aikuinen hyvin pentuaikana sosiaalistettu ja peruskasvatettu cirneco on yleensä helppo ja vaivaton ja mitä mukavin seuralainen. Monelle cirneco on mennyt ensimmäiseksi koiraksi.

Cirneco tarvitsee yhden pidemmän noin tunnin lenkin päivässä parin lyhyemmän lenkin lisäksi, mutta ei yleensä turhaudu, vaikka pitkät lenkit jäisivät silloin tällöin väliin. Cirnecoa olisi hyvä juoksuttaa ainakin pari kertaa viikossa vapaana. Cirnecolla on riistaviettiä, joten sitä on hyvä pitää vapaana vain turvallisella alueella poissa autoteiden lähettyviltä. Vapaana ollessaan se pysyttelee yleensä lähettyvillä, mutta esimerkiksi rusakon nähdessään lähtee melko varmuudellla perään.

Cirneco sopii hyvin kerrostalon asukiksi ja kaupunkilaiskoiraksi. Cirneco on myös kätevän kokoinen, sillä sitä jaksaa kantaa tarvittaessa hetken vaikkapa rullaportaissa ja se mahtuu yleisissä kulkuneuvoissa syliin, vaikka ei ihan pikkukoira olekaan. Se menee kuitenkin yllättävän pieneen tilaan!

Cirneco on koirarotu terveemmästä päästä.

Cirnecon kanssa voi halutessaan ja yksilöstä riippuen harrastaa näyttelyiden lisäksi vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua, agilityä, rally-tokoa ja verijälkeä.

Tutustu rotuun meidän sivuillamme ja rotuyhdistyksen sivuilla. Jos rotu kiinnostaa, kysele sähköpostitse lisää tai FB:n cirnecoryhmässä.

Lyhyt cirnecoesjaittelyvideo
Cara-pennun ensimmäinen päivä kotonaan
Toscan eka agilitykisa kolmosluokassa
Dina maastojuoksukisoissa
Jokunen juoksukisavideo ym.