Koirat.com

Hei, olen 19 vuotias opiskelija nainen, joka nyt on miettinyt koiran hommaamista ensi keväällä avopuolisoni lähtiessä puoleksi vuotta RT- hommiin.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
- Koiralle olisi mahdollista tarjota liikuntaa 1-2h/ päivä (aamuisen ja iltaisen pissalenkin lisäksi). Lisäksi harkinnassa on myös ollut Tokon harrastus tai joitain pk-lajeja jos asuinalueella on mahdollista.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
- Asumme kerrostalo kaksiossa (57neliötä) kolmannessa kerroksessa. Tavoitteena olisi saada rivitaloasunto.
¤ Lapsien määrä
- Ei ole, eikä muutamaan vuoteen ole tulossa.
¤ Aiemmat koirakokemukset
- Lapsuus on vietetty nöffien, lenbergien ja saksanpaimenkoirien keskellä, mutta varsinaisesti omaa koiraa ei ole koskaan ollut. Olen toiminut 5 vuotta 4H-dogsitterinä joten kaikenlaiset ja kokoiset koirat on tulleet tutuiksi. Lähipiirissä on myös pari seropipentua, joita on saanut vahtia enemmän ja vähemmän.
¤ Harrastustoiveet
- Kuten ylempänä mainitsin koiran kanssa olisi tarkoitus ainakin kokeilla Tokoa ja pk-lajeja, mutta "kotikoira-päivät" ovat mahdollisia.
¤ Turkkitoivomukset
- Turkilla nyt ei niin suuremmin ole väliä, mutta mielellään koiran tulisi tareta talvisin kävellä ilman takkeja.
¤ Minkä kokoinen koira
- aivan pieniin koiriin en ole koskaan tykästynyt, joten keskikokoinen tai suuri koira olisi hakusessa.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
- Koulutuksen kohdalla olen valmis olemaan johdonmukainen ja kärsivällinen ja näkemään vaivaakin sen eteen, haittaa siitä ei tietenkään ole jos nopeasti oppisikin asioita. Mitään hermoherkkää koiraa en halua, eli suoraan voi minun puolesta unohtaa kaikki colliet. Samoin kaikki toisen ääripään koirat kuten pitbullit voi jättää pois. Kerrostaloasunnon vuoksi haukkuherkkyys olisi pahasta.
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
- Viimeisen parin vuoden aikana on mietitty saksanpaimenkoiraa, valkoistapaimenkoiraa, leonbergiä, berhandilaista ja samojediä.

Ehdotetaampa nyt tuota toista omaa rotuani, kun aikalailla toiveisiin istuu.

Eli lapinporokoira. Pystykorvainen poronhoitoalueen koirista polveutuva paimenkoirarotu. Soveltuu monenlaiseen harrastukseen ja omaa myös pk-oikeudet. Ei ole varsinaisesti "tykki" harrastuksissa, mutta peruspuurtaja. Ei myöskään hypi seinille välipäivistä. Lapinporokoira on haukulla paimentava rotu ja tästä syystä herkkähaukkuinen, joten sisällä haukkumattomuuden opettamiseen kannattaa panostaa heti pennusta. Lapinporokoiria asuu kuitenkin paljon ilman ongelmia kaupungeissa ja kerrostaloissa. (Omat koirani (slk- ja lpk-urokset) eivät hauku ovikelloa, eivätkä rivitalopihallamme ollessa ohikulkijoita jne. Irti riekkuessa leikkiessä haukku sitten irtoaakin.)

Vaikka lappalaiskoirat tarkenevat turkkinsa puolesta ulkona, kiintyvät ne kovasti laumaansa ja viihtyvätkin parhaiten siellä, missä ihmisväki on. Tästä syystä moni lappalaiskoira ei viihdy pelkkänä ulkokoirana. Lappalaisrodut ovat yleensä innokkaita lenkkeilykavereita säällä kuin säällä, sekä soveltuvat myös monenlaiseen harrastamiseen. Jonkin verran koiria on myös vielä työkäytössä porotiloilla. Koiria myös testataan vuosittain kevättalvella pohjoisessa pidettävissä porokoirakerhon järjestämissä poronpaimennustesteissä.

Lapinporokoiria rekisteröidään vuosittain reilu kaksisataa yksilöä. Lapinporokoiran rotukirjat ovat edellen avoimet, eli rotuun rotuunotetaan uusia koiria. Rotuunotetut koirat ovat lähinnä pohjoisen työkäytössä olevia rekisteröimättömiä lappalaissukuisia koiria. Rotuunotot tuovat rotuun monimuotoisuutta sekä uutta geenistöä. Lapinporokoirista löytyy avoimien rotukirjojen sekä rodun monimuotoisuuden takia hyvin monetyyppistä yksilöä. Rotu ei ole jakautunut kuitenkaan eri linjoihin.

Ulkomuodoltaan lapinporokoira on ravaajarakenteinen, korkeuttaan pidempi, sekä hyvin kulmautunut. Karvapeite on kaksinkertainen ja suojaa kylmältä ja sateelta. Lapinporokoira ei tarvi juurikaan turkinhoitoa, joskin karvaa lähtee paljon. Luonteeltaan lapinporokoira on älykäs ja oppivainen ja soveltuu moniin eri harrastuslajeihin. Lapinporokoira on ihmistä kohtaan nöyrä, avoin sekä ystävällinen.

Lapinporokoirien yleisimpiä sairauksia ovat silmäsairaudet ja lonkkaniveldysplasia. Myös epilepsia esiintyy jonkinverran.

Jos rotu kiinnostaa, niin voin toki kertoa lisääkin, ja mikäli Oulun seudulla asutte, niin noita minun koiriani saa toki tulla katsomaankin.

Ja jos turkikkaammasta tykkää, niin sittenhän tietty on sukulaisrotu suomenlapinkoira, jota löytyykin sitten kahdesta eri linjasta.

Kiitos todella paljon vastauksestasi. Täytyy myöntä että lpk on käynyt myös mielessä, mutten ole onnistunut sellaista livenä näkemään ainakaan vielä :) Asustelemme täällä Pohjois-Karjalassa niin niihin harvemmin törmää. Entisellä luokkakaverilla oli kyllä suomenlapinkoira, mutta siitä jäi päähän jatkuvasti haukkuvan koiran kuva. Sellainen pentu meille kyllä olisi ollut tarjolla tässä alkutalvella, mutta jäi hommaamatta kun päätös ei ollut varma. Kriteerit tuo lapinporokoira kyllä täyttäisi just hyvin! :) Hieman tuo haukkuherkkyys vaan huolettaa, että miten sen saisi sit heti alussa jo pois kytkettyä. Pitää alkaa lueskelemaan kyseisestä rodusta vähän enemmän ja olisi kiva jos kertoisit siitä vähän enemmän, henkilökohtainen kokemus on aina luetettavampaa. Osaatko sanoa millaisessa hintaluokassa rodun keskiarvo pyörii? Lopulta hinta kyllä ei merkkaa ollenkaan jos on se oikea rotu kyseessä. :D

^Pohjois-Karjalassa on itseasiassa useampikin lpk-kasvattaja. Omista koiristani +sijoituskoirista on kolme itseasiassa sieltäpäin eri kasvattajilta. Ensi keväällekkin sinnekkin suunnalle on pentuja tulossa. Rodun keskihinta on tällä erää n.800-850€.
Jos rotu kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä sen alueen kasvattajiin ja kysyä voitko käydä tutustumassa koiriin niin pääset livenä näkemään noita. Kasvattajia löytyy lappalaiskoirat ry:n sivuilta.
Lappalaiskoirien kevään jalostuspäivänäyttely on myös sillä suunnalla, eli Kuopiossa 30.1 ja siellä pääsee varmasti siis myös näkemään myös paljon lappalaiskoiria.

Voi tosin olla mahdollista että tuo slk on enemmän meidän näköinen rotu, onko niiden luonteessa miten paljon eroavaisuuksia? Hieman olen lapinporokoirista kuullut että saattavat olla herkkiä räyhäämään laumassa ja lenkillä muiden koirien kanssa.

^"Räyhäämisherkkyyden" suhteen slk:t ovat varmasti vähintään samanveroisia kuin lpk:t (ellei pahempiakin), mutta noin muuten lpk:t ovat slk:n verrattuna yleensä hitusen enempi työtä vaativia. Slk on enempi seurakoiramaisempi. Kumpikaan roduista ei ole välttämättä mikään kaikkien kaveri koirapuistokoira, tai siis koirien suhteen. Ihmisystävällisiä molemmat tyypillisesti kyllä ovat. Kummankaan rodun urokset eivät todennäköisesti tule vieraiden urosten kanssa juttuun ja kummankin rodun nartut voivat olla tulematta juttuun vieraiden samanikäisten narttujen kanssa. Tutut koirat ovat sitten eriasia, onhan minullakin noita koiria täällä aina erinäköinen lauma, kun sijoituskoiria ja hoitokoiria on usein porukassa mukana. Vakiosti minulla itselläni on kaksi lappalaisurosta kotona, slk sekä lpk. Näiden suhteen ei ole keskenään ollut ikinä ongelmia.

Tuo olikin hyvä tietä, avokki tuntuu tykkäävän enemmän slk:n ulkonäöstä enemmän (muistuttanee enemmän niiden omaa koiraa) ja kieltämättä tuo skl houtukkaa juuri tuon turkkinsa takia. Tässä lähi piirissä on vanha seropi narttu, pari uhmaikäistä seropi urosta ja iso pyreneittenkoira uros joten olisi hyvä niiden kanssa jotenkin tulla toimeen. Pentuna koira tulisi olemaan aika paljon niidenkanssa tekemisissä sillä ne olisivat lähimmät hoitopaikat tarpeen vaatiessa ja kyseessä on avokin perheen eri jäsenten koirat.

Jos lähipiirissä on monta urosta, joiden kanssa pitää juttuun tulla niin turvallisempi vaihtoehto on ehdottomasti ottaa itselle narttu.

Narttu meillä tässä on ollut hieman etsinnässäkin, urokset kaitavat tämänkin rodun kohdalla olla kovempi luonteisempia? Narttu slk:ssa miellyttää enemmän myös pienemmän turkkinsa takia. :) Onko suomenlapinkoiralle kuinka helppoa opettaa esim. erilaisia temppuja? Ja voiko sitä pitää irti vaikka mökillä tai retkillä? Toki asia varmaan on aika koira kohtainen ja omistaja-koira-suhteesta riippuva, mutta yleensä. Eilen tuossa katselin slk kenneleitä ja huomasin että viereisessä rapussamme on yhden koiran kenneli ja monta muuta kenneliä tässä Joensuun seudulla.

Suomenlapinkoirat ovat oppivaisia, mutta motivoinnin kanssa voi joutua työskentelemään hitusen enempi. Tärkeää on lähtä luomaan pennusta lähtien suhdetta koiraan ja ruveta kouluttamaan asioita heti pennusta. Jos koiralle opetetaan varma luoksetulo niin pystyy pitämään irti, jos ei opeteta niin sitten irtipito voi toki olla ongelmallisempi. Slk:t eivät yleensä ole riistaviettisiä, että lähtisivät riistan jäljille, mutta edestä lähtevän pupun perään saattavat näkölähdöltä singota -ja palata kun jänis on näöltä kadonnut.

Itse harrastan slk-urokseni kanssa agilityä, koirantanssia sekä jonkinverran myös välistä tokoillaan. Koira on luoksetulovarma vaikka muita koiria tai ihmisiä tulee vastaan, ei lähde jänisten perään ja kulkeekin minulla päivittäin irti lenkeillä. Tähänkin on kuitenkin tehty tarkoituksenmukaisesti pennusta työtä koulutuksen suhteen, mutta toki se sitten myös palkitsee helpomman olemisen kanssa.

Slk:ta kun mietit niin kerrottakoon, että slk:ta kasvatetaan kahta eri linjaa. Linjoissa erot eivät ole käyttö/näyttöerot vaan verilinjaero ja tätä mukaa pitkälti ukonäöllinen ero. Lisätietoa löydät Lappalaiskoirat ry:n sekä
Paimensukuisen lapinkoiran seuran sivuilta. Slk:ta ottaessa kannattaa kiinnittää huomiota vanhempien terveystuloksiin (ainakin lonkat, silmät sekä prcd-pra geenitesti).

No se motivointi ei sit ole iso ongelma jos mielikuvitusta käyttää ja tietää mistä koirasa tykkää, toivottavasti :) Osaisitko jo nyt kertoa miten voi kouluttaa koiralle tuon varman luoksetulon? Sen suhteen olen valmis tekemään vaikka kuinka paljon töitä, mutta metodit vain puuttuu. Kumminkin olisi ihana kävellä koiran kanssa metsis ja pitää sitä isoisänkin luona irti pihamaalla (tulee siellä olemaan aika paljon kun olemme minun kotona käymässä). Appiukon luona pelottaa se jos koira on irti pihamaalla karkailevan koiran kanssa niin lähteekö mukaan (koulutus vinkkejä voisi viedä sinnekin päin).
Huomasinkin videon sinusta ja koirastasi Rukasta (?) harjoittelemassa koiratanssia. :) mukavan näköistä touhua ja koiratanssin temput ovat vähän sinnepäin mitä itse olen ajatellut koiralle opettaa. Pitäisin enemmän hoikkalinjaisemmista slk:ista, joilla ei ole niin leijonanharjamainen turkki, onko niillä sitten luonteessa eroja? En onnistunut löytämään tarkempaa tietoa tuosta verilinjaerosta. Turkinhoito ei kyllä itseäni pelota, mutta karvanlähtöaika voi olla vähän mukavampi lyhyempi karvaisen kanssa.
Osaisitko suositella jotain kenneliä täältä Pohjois-Karjalasta päin? Olemme tässä avokin kanssa keskustelleet vakavissamme, että laittaisimme hyviltä vaikuttaviin kenneleihin pentukyselyitä tästä keväästä. Suunnilleen huhti-toukokuussa jos olisi jo pentu tiedossa niin olisi hienoa. :)

Ei ole linjoissa merkittävää luonne-eroa. Erot ovat yksilöpohjalla. Ruka on muuten myös paimensukuinen. Eräälle tuttavalleni on tulossa paimensukuinen pentue sinne suunnalle ensivuodelle, voin laittaa kennelin yksärillä.

Luokstulon opettamisesta lyhyesti:
Ihan ensimmäisenä opetan pennulle katsekontaktin. Sen jälkeen lähden rakentamaan luoksetulon ensin sisällä opettamalla koiralle käskyn, joka tarkoittaa edessäni istumista. Tätä harjoittelen palkkaamalla koiraa eteeni istumaan ja siirtymällä aina askeleen taaksepäin ja toistamalla käskyn kun koira siirtyy uudelleen eteen. Tänä aikana käytän pihallaollessa muita houkuttelukäskyjä luoksetulokutsuina, joista myös palkkaan. Näillä en vaadi eteentuloa ja nämä toimivat koiralla aikuisenakin edelleen sellaisina "tule lähemmäs" käskyinä.

Kun koira on oppinut sisällä eteentulokäskyn lähden tekemään sitä ulkona, mutta en sen kummemmin häiriössä. Pikkuhiljaa vaikeustasoa kasvatetaan koiran osaamisen ja kestämisen mukaan. Kun koira osaa käskyn lähden liinan kanssa avoimeen maastoon lenkille. Päästän koirat leikkimään keskenään liinan laahaten luoksetulokäskyä opettelevalla perässä. Kesken leikkien kun liina on ulottuvillani nappaan sen ja käskytän koiran luokse. Jos koira ei tule, nykäisen liinasta pakotteen ja _palkkaan heti_ kun koira tulee (vaikka se olisi tullut vasta liinapakotteen jälkeen). Palkkaamisen jälkeen odotan, että koira malttaa olla edessäni rauhassa istumassa, jonka jälkeen vapautan sen taas leikkimään. Näin koira saa tottelemisestani palkaksi namin, kehun ja pääsee silti jatkamaan leikkejä. Koira myös oppii, että kivoista jutuista luoksetuleminenkaan ei tarkoita sen kivan jutun loppumista.

Periaatteena opetan koiralle ensin luoksetulopaikan, johon tulemalla luoksetulo tulee automaattisesti. Sen jälkeen opetan koiralle pakon, eli sen, että siihen on tultava myös silloin, kun olisi jotain mielenkiintoista näköpiirissä.

Kiitos viestistäsi. :) Millainen sana esimerkiksi voisi olla tuossa hyvä? Kerrostalo alueella voi olla hankalaa löytää paikkaa missä ei olisi kauheasti häiriöitä, mutta vanhempien luona niitä kyllä riittäisi. Täytyy tämä tapa pitää mielessä sillä se vaikuttaa hyvältä keinolta. Kiitos todella paljon :)

^Sanahan voi olla mikä vaan mikä omaan suuhun istuu, ja mitä ei tule ihan kokoaikaa hoettua normiarjessa. Minulla on toisella koiralla "tänne" ja toisella "kom". "Täällä" toimii minulla yleisenä "tule lähemmäs" -käskynä.

Kerrostaloalueella aloita reenimään ulkona aluksi vähän rauhallisempaan aikaan. Saa sitä häiriötä olla, kunhan se ei ylitä koiralla sitä rajaa, että se pystyy vielä keskittymään sinuun ja palkkaan.

Juolahti tässä mieleen että kuinka slk pärjää lasten kanssa? Vanhemmillani on 7 ja 4 vuotiaat lapset vielä kotona asustamassa (koira ei tosin sisälle siellä pääse kun allergisia ovat) ja avokin isosiskolla 4 ja 1 vuotiaat.