Koirat.com

Olen 17v yksin asuva nuori, koiraa olen ollut hankkimassa jo vuosia mutta aina se on tyssännyt johonkin (perheenjäsenen allergia, rotuvalinnan vaikeus). Kääpiövillakoira, shetlanninlammaskoira ja bichon havanais ovat olleet kärkisijoilla jo pitkään, uusimpana ihastuksena kooikerhondje. Sekarotuistakin olen harkinnut, kunhan molemmat vanhemmat olisivat tutkittuja ja terveitä.

Isoimmaksi ongelmaksi koiran valinnassa on tähän mennessä osoittautunut epätietoisuus tulevaisuudesta, aikaa kyllä järjestyy aina koiralle mutta sopiiko sama koira sinne pohjoisen talveen (esim. Lappi) sekä etelän helteisiin (esim. Espanja)? Opiskelen tällä hetkellä vielä useamman vuoden etelä-Suomessa, mutta sitä kun ei koskaan tiedä mihin elämä kuljettaa vuosien päästä. Vaikea kuvitella esimerkiksi villakoiraa kovin pohjoiseen asumaan :).

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamulla pikalenkki, iltapäivällä ja illalla vähän vaihtelevasti yhteensä 1½h-4h lenkkeilyä, koirapuistoa ja harrastuksia. Viikonloppuisin sitten enemmän ulkoilua.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Tällä hetkellä pieni yksiö kaupungissa (puistoja ja metsiä vieressä). Koiran tulisi kuitenkin sopeutua eri asumismuotoihin ja ilmastoihin, kymmenen vuoden päästä asunto voi olla kooltaan mikä vain pienestä kaupunkiasunnosta omakotitaloon ja sijaita missä päin maailmaa tahansa.

¤ Lapsien määrä
Ei omia, tultava kuitenkin lasten kanssa toimeen.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Kaverien koiria silitellyt, mutta omaa ei koskaan ole ollut.

¤ Harrastustoiveet
Tokoa olisi kiva päästä harrastamaan, ehkä jopa kilpailemaan pikkukisoissa. Siinä sivussa voisi piipahtaa muutamassa virallisessa näyttelyssä vuodessa. En kuitenkaan halua erityisesti harrastuskoiraa, vaan olen hankkimassa koiraa ennen kaikkea kaveriksi.

¤ Turkkitoivomukset
Keskipitkä, ei vaativa hoitaa. Villakoiran turkki on liikaa, kooikerhondjen turkki unelma.

¤ Minkä kokoinen koira
Maksimissaan polven korkuinen, sellainen että menee vaikka sylissä matkoilla. Ei kuitenkaan liian pieni, kuten chihuahuat tai toyvillakoirat.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Ihmisrakas, tulee toimeen muiden koirien kanssa, ei mikään tyhmä toohottaja ja häslääjä (ei siis missään tapauksessa jackrusselinterrieriä), melko helppo kouluttaa, sopeutuvainen.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Kooikerhondje
- ehkä hieman liian iso?
- riistavietti
- saattaa vaatia enemmän aktiviteettia kuin olen valmis tarjoamaan
+ vaikuttaa terveeltä rodulta
+ ulkonäkö, helppo turkki

(Kääpiö)villakoira
- näyttelyturkki tosi ruma ja vaativa hoitaa, lyhyellä kotitrimmillä jää näyttelyt käymättä
- arka?
+ monipuolisuus ja sopeutuvaisuus

Shetlanninlammaskoira
- paljon olen kuullut haukkuherkkyydestä puolesta ja vastaan, mutta entä jos uutena koiranomistajan en saisikaan haukkua kuriin? siinäpä sitä iloa seinänaapureille
- arka?
- pitkä turkki (lyhyempi käytännöllisempi ja omaa silmää miellyttävämpi)
+ koko, ulkonäkö

Bichon havanais /muut vastaavat valkoiset
- trimmattava turkki, näyttelyturkin hoito liian vaativaa (havannoilla ei saa trimmata lainkaan turkia jos näyttelyihin aikoo?)
- onko ihan tokoon parhaiten sopiva rotu?
+ luonne, koko

Sekarotuinen
- moraalinen kysymys, onko järkeä teettää tutkimattomista vanhemmista pentuja? pentutehtailu? näytti olevan paljon kääpiöroturisteytyksiä liikkeellä...
- "sika säkissä"
- kasvattajan tuki puuttuu
- ei asiaa virallisiin näyttelyihin
+ terveys

Löytyisikö täältä apua oikean rodun löytymiseen?

Mitä pidät schipperkestä? Pieni ja toimelias koira, jolta ei virta lopu kesken. Schipperke on oppivainen ja älykäs koira, jonka kanssa voi harrastaa lähes rajattomasti. Tokossa ja agilityssa se on parhaimmillaan. Se ei kuitenkaan tule hulluksi jos joinakin päivinä aktiviteetit jäävät vähemmälle. Se kiintyy vahvasti omistajaansa, ja suhtautuu välinpitämättömästi vieraisiin.
Schipperkellä on kuitenkin iso ego, ja etenkin urokset saattavat pullistella muille uroksille kokoon katsomatta. Meidän parivuotias nuorimies on muuten oikein hyvätapainen ja sosiaalinen, mutta tyttöjä puolustaessaan saattaa äkkiä roikkua mastiffinkin poskessa kiinni.
Schipperke on suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu, mutta valitettavasti epilepsiaa esiintyy jonkin verran.
Ihannekokoinen schipperke on 4-7 kg painoinen ja säkäkorkeudeltaan 30 cm:n paikkeilla. Turkki on aina musta ja todella helppohoitoinen. Häntä on yleensä kiertynyt selän ylle, mutta luonnontöpöjäkin on.

Hienoa että olet miettinyt sekarotuisen hankintaa myös tuosta aspektista. Sekarotuisesta voi saada mitä parhaimman lemmikin, mutta sellaisen hankinta on enimmäkseen arpapeliä niin terveyden, luonteen, koon kuin ulkonäönkin suhteen. Harvoin on pentujen vanhempien ja suvun terveystulokset tiedossa. Toisinaan isästä ei ole tietoa, ja toisinaan koiria risteytetään holtittomasti juuri tarvittavien tulosten puuttumisen takia.

Vanis, schipit ovat jo liiankin energisia minulle, oikeita energiapakkauksia jotka eivät pysähdy koskaan, ainakin tämän käsityksen olen saanut :)! Olen rotuun ihan vakavissani joskus tutustunut, mutta jotenkin se ei vain tuntunut omalta (energisyyden, valppauden ja "pystykorvamaisuuden" vuoksi?).

Pystykorvista muuten tuli mieleen japaninpystykorva, joka myös on rotu mikä minua kiinnostaa aloitusviestissä mainittujen lisäksi. Käsittääkseni japski on muita kääpiöpystykorvia, mitälie-spitzejä tasapainoisempi ja terveempi rotu?

Tällä hetkellä vahvimmilla on kuitenkin villakoira, rohkealla luonteella ja kotitrimmillä kiitos :).

Havannankoira (entinen bichon havanais) kyllä sopisi tosi hyvin turkkia lukuun ottamatta. Listaamistasi roduista ehdottomasti koulutuksen ja vaativuuden suhteen helpoin, mutta tämän todennäköisesti tiesitkin jo. Havaa ei tosiaan trimmata näyttelyihin, mutta jos näyttelyt hylkää niin kotitrimmissä nämä ovat mitä helpoimpia hoidettavia. Terveys havoilla on (yleensä) priimaa kun pitää huolen että polvet sun muut perusjutut on vanhemmilta tutkittu terveeksi. Hyvin menee sylissä ja kyllä hava mielestäni luonteensa puolesta tokoonkin ihan hyvin soveltuu.

Koikkerista voisin sanoa sen verran, että sillä kuten sheltilläkin on rodussa paljon arkuutta, tai "pidättyväisyyttä" mitä lie millä hienolla termillä sitä halutaankin kuvata. Pehmeänä ja herkkänä rotuna muistaa pelottavat jutut usein kauan. Terveytensä puolesta koikkeri on tosiaankin yleisesti hyvin terve. Riistavietti vaihtelee paljon, toisilla on hyvinkin vahva mutta suurin osa tietämistäni koikkereista pysyy hyvin vapaana kun vaan asiaan on kiinnittänyt pienestä pitäen huomiota. Tokossa kisaa monia koikkereita (huomattavasti useampia kuin esimerkiksi havoissa) joten tokoon näistä kyllä on. "Lievä" vilkkaus saattaa joskus kuitenkin tehdä kouluttamisesta hieman haastavaa :). Uskon kyllä että myös (erityisesti jos valitset vaikka vähän rauhallisemman pennun) koikkeri kävisi toiveisiisi hyvin. Tai jos tokoakin meinaisit yhtään enemmän tosissasi harrastaa niin kyllä sillä ja lenkkeilyllä pieni koikkeri hyvin todennäköisesti pysyy tyytyväisenä.

Lisätään vielä, että valitettavasti monilla koikkereilla murrosiän myötä sietokyky saman sukupuolen koiriin pienenee enkä uskaltaisikaan luvata että varmasti koira tulisi toimeen yleisesti ottaen kaikkien koirien kanssa.

Miten olisi jos pitkä turkki silmää miellyttää, Silkkiterrieri (http://www.silkkiterrierit.fi/)
Pieni ja kaunis koira, joka kumminkin menee menossa mukana, säkä korkeus keskimäärin 24-26cm. Pitkää turkkia ei kannata pelätä. Silkin turkki on helpohko, pesu 1-3 vko välein, pesun yhteydessä turkki selvitetään puhtaana ja föönataan kuivaksi. Aikaa kuluu keskimäärin puolisen tuntia. Pesujen välillä silkin turkkiin ei kosketa, itse pidän silin turkin hoitoa helppona vaikka kotoa löytyy myös ns helppo turkkinen rotu (cavalier) ja nautin ettei koiran takkuja tarvitse päivittäin olla setvimässä vaikka koiralla on kaunis pitkä turkki. Plussana vielä että koirasta ei lähde karvaa.

Näyttelytrimmi on helppo oppia tekemään ensikertalaisenkin itse kasvattajan neuvojen perusteella, kotikoiralle trimmaus ei välttämätön. Näyttelyturkkia ei nyytitetä tms, vaan tukka hulmuten meilläkin painetaan menemään, myös näyttelykaudella. Silkki saa olla koira vaikka onkin näyttelykaveri. Rotuna silkki on pitkäikäinen ja perus terve, 15 vuotias silkki ei ole harvinaisuus. Lenkkikaverina on jaksava ja aina mukaan lähtevä, helposti oppiva vaikka terrierin itsepäisyttäkin toisinaan löytyy. Yleisesti helposti kaikkien ihmisten ja koirien kanssa toimeen tuleva ja myös lapsiperheenkoira.

Menee niin pohjoisen pakkasissa kuin etelän lämmössäkin, kasvattajia löytyy ympäri suomea. Tilaa ei vaadi, mutta kyllä pallo suussa isommassakin huushollissa viihdytään. Kerrostalo ei ole ongelma, vaan useampia silkkejä on kerrostaloasukkeina.

Kiitos tosi paljon teille vastanneille, kommenteistanne on paljon apua!

Silkkiterrieri ei taida olla se minun rotuni, on niin kovin pienikin! :) Yleisestikin pidän hieman isommista koirista (unelmakoira olisi saksanpaimenkoira!), mutta käytännöllisistä syistä olen hieman joutunut tinkimään koiran koossa.

Miten olisi joku saksanpystykorva? Jos pomeranian ja kleinspitz tuntuvat liian pieniltä, niin mittelspitz on jo jonkun kokoinenkin, sen kuuluisi olla 30-38cm korkea, nartut tietysti uroksia pienempiä jne. Turkki ei vaadi paljon hoitoa, menee varmasti viikottaisella (jopa harvemmalla harjauksella), vaikka sitä onkin. Karvanlähtöaikaan karvaa tietenkin lähtee, mutta muuten on helppo.

Kaikki minun tuntemat mittelit on reippaita pikkukoiria ja luonnettakin on. Oppivaisia ja virtaa löytyy riittävästi, ei kuitenkaan ole mitään touhottajia minun kokemuksien mukaan. Tokoon sopii, samoin agilityyn mainio kaveri, jos siitä sattuu kiinnostumaan. Näyttelykunnossa mitteli on helppo pitää helpon turkkinsa ansiosta, joten sielläkään pyörähtely ei varmasti ole ongelma muiden harrastuksien ohella.

Suosittelen tutustumista, minusta ainakin vaikuttaisi sopivan noihin sinun kriteereihin.

Lisäksi vois tutustua japaninpystykorviin, jotka on ulkonäöltään ja ehkä luonteeltaankin hieman pehmeämpiä, mutta muuten samantyyppisiä.

Japsi on myös yksi varteenotettava vaihtoehto, pitäisi vain päästä tutustumaan tähän(kin) rotuun vielä livenä ennen päätöstä! :D Kävin katsomassa japsikehän näyttelyissä, ja koirat kyllä osasivat käyttäytyä nätisti (tai sitten ne olivat vain hyvin koulutettuja;)).

Villakoira, japaninpystykorva, shetlanninlammaskoira. Tässä järjestyksessä tällä hetkellä.

En tiedä onko villakoira ihan sun rotu, jos haluat rauhallisen koiran, sillä näissä on tapauksia ihan laidasta laitaan. Tiedän pari ihan melko rauhallista villistä, mutta myös muutamia todella meneviä ja vähän kovapäisiä kavereita. Mutta tosiaan ihan yksilöstä kiinni ja ihan mukavia koiria mielestäni ovat:)

Pitäähän sitä aina omaa rotua mainostaa, eli itselläni tiibetinspanieli, joka on rauhallinen ja mukavaluonteinen. Tykkää ulkoilla ja touhuta lelujen ja puruluiden parissa, mutta todellakin kotioloissa rauhallinen ja sopeutuvainen. Tipsun koulutus on mielestäni suht helppoa, viisas koira joka oikealla palkkaamisella oppii todella nopeasti, tosin miettii kyllä kaks kertaa että onko tässä touhussa nyt mitään järkeä, eli miellyttämishalua ei välttämättä aina löydy;) Turkki on helppohoitoinen, silloin tällöin harjailen ja selviittelen vähän korvantaustoja ja pesu ehkä kaks kertaa vuodessa, eli turkki on mielestäni helpompi miltä näyttää.

Onnea koiranhankintaan!

Moi!
Mitä tulee shetlanninlammaskoiraan niin tosi mukava rotu on!

Sheltti on energinen seura- ja harrastuskoira, mutta kasvattaja sanoi että se ei sekoa jos ei saa joka päivä niin paljon liikuntaa kuin yleensä.

Sheltti sopii kerrostaloon, ja mainitsit sen haukkuherkkyyden niin se on suurimmaksi osaksi koulutus kysymys. Pennusta asti kun kouluttaa niin kyllä sen pitäisi kuriin saada

Tulee toimeen lasten kanssa (meilläkin lapsia kotona kuten minä kohta 14.v.)

Sheltti on myös hyvä valinta ensikoiraksi!

Eri harrastuslajeihin sopii mainiosti. Esim. tokoon ja agilityyn. Meillä on sheltti pääasiassa ihan seurakoirana, mutta olen itse harkinnut agilityä ja match show:ssa käyntiä.

Sheltin turkin pituuskin vaihtelee aika lailla. Olen nähnyt todella näyttäviä pitkäturkkisia shelttejä ja myös ns. keskipitkäisiä turkkeja, mutta pääasiassa ne ovat jotain siltä väliltä. Sheltin turkki on helppohoitoinen vaikka onkin pitkä. Tarvitsee pestä vain kun on likainen ja ennen näyttelyitä.

Sheltin säkä on n.37-40cm (eli n. polven korkuinen), naaraat hieman uroksia pienempiä. Meidän sheltti poika Poju oli mukanamme matkalla Kuopioon (n. 4h matka) ja koko juna matkan istuskeli tyytyväisenä laukkuni päällä.

Sheltti on helppo kouluttaa ja mielestäni myös sopeutuvainen. Meidän koiramme touhuaa kaiken laista jos sen kanssa vaan jaksetaan leikkiä ja jos ei jakseta niin se leikkii yksinänsä ja kun se väsähtää se menee omalle pedilleen nukkumaan. Joskus se myös käsketään sinne ja kyllä se sitten rauhottuu. Eli osaa kylla rauhottua. On ihmisrakas, mutta useasti sanotaan että se voi olla muita kohtaan väliinpitämätön, perhettä kohtaan uskollinen. Pitäisi tulla toimeen muiden koirien kanssa. Ei pidä olla millään tavalla agressiivinen toisia koiria kohtaan. Ja vielä siitä arkuudesta että se ei kuulu millään tavalla sheltin luonteeseen. Meidän koiramme ei pelkää ollenkaan muita ihmisiä vaan päin vastoin. Pentuna aristi muita koiria, mutta ei enää. Tykkää toisista koirista, mutta jos toinen koira on päälle käyvä, rupeaa haukkumaan ja hyppimään (lopettaa heti käskystä).

Eli sheltti voisi kyllä sopia teille
Kannattaa miettiä kuitenkin mikä mielestäsi sopisi sinulle parhaiten!;)

emppu97 kirjoitti:

Ja vielä siitä arkuudesta että se ei kuulu millään tavalla sheltin luonteeseen. Meidän koiramme ei pelkää ollenkaan muita ihmisiä vaan päin vastoin. Pentuna aristi muita koiria, mutta ei enää. Tykkää toisista koirista, mutta jos toinen koira on päälle käyvä, rupeaa haukkumaan ja hyppimään (lopettaa heti käskystä).)

Ikävä kyllä sheltin luonteeseen kyllä kuuluu arkuus tai miten sen nyt nätimmin sanoisi, varautuneisuus.

Sinun shelttisi on sosiaalistettu hyvin ja siksi se ei ole niin arka :) Ja toki yksilöissäkin on eroja.

-----

Jos sheltit kiinnostavat, minä en sitä varautuneisuuden takia hylkäisi, koska se on helposti hoidettavissa kun jaksaa vain sosiaalistaa pentuaan tarpeeksi. Haukkuherkkyys sen sijaan voi olla vaikeampi pala. Meidän seropissa on haukkuherkkiä rotuja (kuten shelttiä), mutta pentumme ei hauku oikeastaan melkeen koskaan, joskus kun on innostunut ja siihen leikkiin me emme lähde mukaan.

Siis korjaan tuota edellistä teksitäni:
Arkuus ei ole tyypillistä eikä toivottavaa shelteillä, jotkut yksilöt voivat olla arkoja, mutta siihen vaikuttaa kyllä se sosiaalistaminen.
Varautuneisuutta voi kyllä olla, eli ei heti hyökkää toisia ihmisiä katsomaan. Mutta tosiaan tuo arkuus ei ole toivottua sheltin luonteessa:)