Koirat.com

Hei! Suunnittelemme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen koiran hankkimista. Vastailin näihin kysymyksiin parhaani mukaan, toivottavasti osaatte ehdottaa jotain rotuja!

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu

Koira pääsisi aamulla lyhyelle kävelylle (15-30 min.), iltapäivällä 30 min.-1h kävelylle ja illalla pidemmälle lenkille (1-2h). Lisäksi koira pääsisi myöhäisillalla pikaiselle pissatukselle juuri ennen nukkumaanmenoa. Osa lenkeistä olisi pelkkää kävelyä, osa hölkkää.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)

Kerrostalokaksio kaupungin laitamilla. Lenkkipolkuja on paljon, mutta mahdollisuus koiran vapaana pitämiseen on vain koirapuistossa, joka kyllä onneksi on ihan nurkan takana.

¤ Lapsien määrä

Ei ole, mutta koiran elinaikana todennäköisesti tulee. Ja vaikka ei tulisikaan, niin lähipiirissä on jo nyt paljon pikkulapsia, joihin koira saa totutella ja tutustua pennusta lähtien.

¤ Aiemmat koirakokemukset

Minulla on ollut kultaisennoutajan ja saksanpaimenkoiran sekoitus (uros), joka tuli minulle kouluttamattomana aikuisena ja jonka kanssa tuli opittua yhtä sun toista koirista. Lisäksi lapsuudenkodissani oli suomenpystykorva ja karjalankarhukoira. Miehelläni ei ole koirakokemusta, joten olisi hyvä, jos rotu soveltuisi ensimmäiseksi koiraksi (olen kyllä koko ajan opastamassa, mutta mitään kovin vaikeaa rotua emme halua, eivätkä edes minun taitoni välttämättä riittäisi sellaiseen).

¤ Harrastustoiveet

Ihan ykköstoive on kaverikoiratoiminta! Kävisin mielelläni koiran kanssa ilahduttamassa esimerkiksi alueeni vanhuksia ja vammaisia. Olisi siis erittäin tärkeää, että rodulla olisi hyvät edellytykset tähän.

Toinen harrastustoive on toko. Kilpailemaan asti tuskin lähden (ellen nyt vallan harrastamisesta innostu), mutta ohjatuissa treeneissä haluaisin käydä.

Lisäksi opettaisin koiralle mielelläni kaikenlaista kivaa, kuten sienten etsimistä, tavaroiden hakua ja kuljettamista ja kaikenlaisia temppuja. Tietysti koiran taipumusten rajoissa. Näistä on jo kokemusta edellisen koirani kanssa. Koiran pitäisi siis olla fiksu, ja ennen kaikkea jollain konstilla motivoitavissa erilaisiin "tehtäviin".

¤ Turkkitoivomukset

Turkki ei saisi olla aivan mahdottoman työläs; harjaus parin päivän välein onnistuu, ja pesu tarvittaessa. Muuten ei karvoilla ole väliä. (Trimmattavat rodut eivät ole poissuljettuja, jos turkki ei vaadi kamalasti työtä trimmausten välillä.)

¤ Minkä kokoinen koira

Etsimme pienehköä koiraa, emme kuitenkaan ihan mikroskooppisen pientä. Sellaista kompaktia citykoiraa :) jonka voi tarvittaessa kaapata vartiksi syliin täpötäydessä bussissa, ja joka mahtuu kotitalomme pikkuruiseen hissiin.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)

Ihannekoiramme on avoin ja ystävällinen kaikille. Se on myös suhteellisen hyvähermoinen ja sopeutuvainen, jotta sitä voi pitää mahdollisimman paljon mukana kaupungilla, kavereiden luona ja vaikkapa Lapin reissuilla.

Sen metsästysvietti on mielellään vähäinen tai ainakin hyvin hallittavissa. Samoin haukkumisen tulee olla hallittavissa, jotta emme saa häätöä asunnostamme :) haukkuminen ovikellon soidessa ei haittaa, mutta räkyttäminen joka kerta, kun joku kulkee rapussa haittaa. Tähän tietty paneudumme koulutuksella, jos tarvetta tulee.

Emme halua kovin itsepäistä koiraa, vaan mieluiten sellaisen suht helposti koulutettavan. Sellaisen, jonka kanssa mieheni (jolla ei siis mitään koirakokemusta) pärjää. Pieni kovuus ei olisi pahitteeksi siinä mielessä, että se ilmeisesti tekee koirasta rohkeamman ympäristön suhteen, esim. kaupungilla liikkuessa koira ei traumatisoidu äänistä yms. Toisaalta taas sitten koulutettaessa pieni pehmeyskään ei haittaisi..? En ihan täysin ymmärrä, mitä tällä kovuus/pehmeys -jutulla missäkin yhteydessä tarkoitetaan, mutta toivottavasti joku paremmin tietävä ymmärtää, mitä tarkoitan! :)

Summa summarum:
- etsimme koiraa, joka ei ole liian haastava miehelleni, jolla ei ole koirakokemusta
- koirasta tulee toivottavasti kaverikoira, joten edellytykset siihen tulisi olla
- koiran tulisi siis olla avoin ja ystävällinen (myös tuntemattomille)
- edellytykset myös tokoiluun ja temppuiluun tulisi olla
- koiran tulisi olla suht helposti koulutettavissa/motivoitavissa ja älykäs
- koira pääsisi säännöllisesti kävelemään ja hölkkäämään, yksi lenkeistä olisi vähintään 1h pituinen joka päivä
- pitäisimme koiraa mukana mahdollisimman monessa paikassa, minne menemme
- toivomme kompaktia kokoa


¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut

- länsigöötanmaanpystykorva
- schipperke
- shetlanninlammaskoira

Nuo vaikuttavat monin tavoin kivoilta roduilta, mutta en ole vielä hankkinut tarpeeksi tietoa tietääkseni, sopisivatko ne juuri meille. Gööteistä innostuin, kun tapasin sattumalta eläinlääkäriasemalla ison lauman niitä ja ne oli niin kivoja! Vähäisen lukemiseni perusteella rotu vaikuttaa mukavalta, mutta en tiedä vielä tarpeeksi. Schipperke ainakin ilmeisesti on varautunut vieraita kohtaan, joten ehkä se ei olisi paras valinta kaverikoiraksi.

Ehdottomat eit:
- ei aivan lyttynaamaisia koiria
- ei spanieleita
Nuo eivät vain tunnu omilta, vaikka söpöjä ja kivoja varmasti usein ovatkin.


Tässä tämä sepustus, kiitos jo etukäteen kommenteista!!!

Moikka!
Kerrotaampa vähän lisää tuosta shetlanninlammaskoirasta (eli sheltistä);)

Sopii kerrostaloon, mutta pitää muistaa että sheltti on herkkähaukkuinen koirarotu.

Pitää myös lapsista (meidän talossa kouluikäisiä ja naapuristossa myös ihan pieniä).

Sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi

Jaahas, sitten onkin kiperä kysymys: Sopiiko kaverikoiraksi? Meidän sheltti kyllä sopisi, mutta kun luonne vaihtelee aika lailla:/ Tokoon sopii ja myöskin tosi älykäs että kyllä temppuja oppii:)

Turkki on pitkä, mutta sanoisin että helppohoitoinen, pestä tarvitsee kun on likainen ja meidän shelttiä harjaan n. 1-2 kertaa/2vk. En tiedä pitäisiköhän useammin?

Sheltin koko on n.37-40, mutta voi kyllä vaihdella aika lailla, mutta sanoisin shelttiä ennemmin pieneksi.

Mielestäni on kyllä sopeutuvainen, mutta se avoin ja ystävällinen asia riippuu taas kerran yksilöstä. Sheltistä sanotaan että voi olla varautunut muita ihmisiä kohtaan, mutta esim. meidän shelttimme meinaa väkisin mennä keräämään rapsutuksia jokaiselta vastaan tulijalta (joskus jopa harmittaa;).
Metsästysviettiä ei ole. Mutta kuten tuolla aiemmin sanoin haukkuherkkä on. Se voi olla hankalakin hallittava, mutta olen sitä mieltä että jos kunnolla jaksaa yrittää niin saa kouluttamalla pois (koiranhan kuuluu haukkua, mutta räksytys ei ole hyvästä)
Sheltit ovat aika pehmeäluonteisia joten on helppoja kouluttaa. Ei kyllä minun mielestäni traumatisoidu kaupungilla kuuluvista äänistä vaikka maalla asummekin, mutta jos niihin tottuu jo pennusta

Uskon että sheltti menisi aika hyvin noihin kriteereihi, mutta kannattaa miettiä vielä kuitenki, koska jokainen on oma yksilönsä ja aina ei luonnettakaan voi taata juuri sopivaksi.

Tässä vielä linkki jossa voi lukea lisää: Shetlanninlammaskoirat ry

(Tässä vielä meidän pikku herramme vauvana ja 6kk vanhana:)

Itse schipperken omistajana voin sitä suositella :) Jos alusta asti opettaa niin ei se niin varautunut ole vieraita kohtaan. Lähinnä tilanteet jossa vieras ihminen tulee kotiin, sipukka ei ehkä heti ole niin innokas tutustumaan. Kaverikoira toimintaan voisin sipukan kuvitella, vaikkei siitä minulla kokemusta ole. Mutta esim. tässä on artikkeli että yksi schipperke on kaverikoiratoiminnasta palkittu ;) :

Kirjoita linkkiteksti...

Länsigöötanmaanpystykorva kuulostaisi myös teille sopivalta rodulta!

Varsinkin nämä luonnehdinnat kiinnittivät huomioni tuohon kaverikoiratoimintaan liittyen:

Wikipediasta: Länsigöötanmaanpystykorva sopii hyvin perhe- ja seurakoiraksi. Se rakastaa seuraa ja leikkii mielellään toisten koirien kanssa, mutta parhaiten se viihtyy perheensä kanssa eli laumassaan. Koira pitää huomiosta ja haluaa sitä joskus liikaakin. Tärkeintä on olla johdonmukainen ja päättäväinen.

Länsigöötanmaanpystykorvat.comista: Länsigöötanmaanpystykorva on miellyttävä perhekoira, joka tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Se tietää paikkansa joka tilanteessa ja on kaikessa aktiivisesti mukana. Onnellisimmillaan se on silloin, kun sen oma lauma on koolla.

Yksi suurempi mutta on göötin tarve "puhua", eli rotu on aika kova haukkumaan. Herkkähaukkuisuus on toki kitkettävissä, kunhan sen aloittaa heti pennusta lähtien johdonmukaisesti.

Tässä linkki gööttisivulle. :)

Sheltti kuulostaa tosiaan muuten oikein passelilta rodulta aloittajalle, mutta kaverikoiratoiminta hiukan arveluttaa... Rotumääritelmän mukaan sheltin tulisi olla varautunut vieraita kohtaan, mikä tarkoittaa sitä, että koiraa ei kiinnosta mennä ainakaan heti tervehtimään vieraita ihmisiä. Monet sheltit ovatkin pidättyväisiä, mutta tutut ovatkin sitten sitäkin ihanampia. Oma shelttinarttuni on hitusen pidättyväinen, vieraita ihmisiä kohdatessaan se ei ole heti menossa tervehtimään, mutta hetken tarkkailtuaan se tykkää mennä hakemaan rapsutuksia.

Nykyaikana kuitenkin entistä useampi sheltti tuntuu olevan todella sosiaalinen pusukone, joten ei sellaisenkaan sheltin löytäminen mahdotonta ole. Lisäksi sosiaalistamisella on valtava merkitys: jos pentu saisi pienestä pitäen nähdä esim. vanhuksia, niin siitä kasvaa mitä todennäköisimmin sosiaalinen. Toisaalta oikeasti pidättyväinen koira ei välttämättä nauti kaverikoiratoiminnasta ja siitä, että useat vieraat sitä rapsuttelevat. Tiedän esim. yhden pidättyväisen sheltin, joka ei luonteensa takia tykännyt käydä yhtään näyttelyissä. Kyllähän se sieti tuomarin lääppimiset, mutta ei pitänyt siitä. Pentua etsiessä kannattaa kiinnittää huomiota etenkin emän luonteeseen: jos emä on sosiaalinen ja avoin, on pentukin sitä hyvin todennäköisesti, kunhan myös sosiaalistamiseen panostetaan.

Mie voisin ehdottaa japaninpystykorvaa. Niistäkin löytyy herkkähaukkuisia yksilöitä, mutta koulutuksella enimmät haukkumiset saa varmasti pois. Myös arkoja yksilöitä on, mutta suurin osa on reippaita ja iloisia kavereita, jotka tykkää kaikenlaisista ihmisistä. Japaninpystykorvalta turkkia löytyy, nartulta vähemmän kuin urokselta, mutta sille riittää kyllä harjaus (housukarvat, häntä ja korvantaustat takkuuntuu helpoimmin) ja pesu kun on likainen. Karvaa ei lähde kuin karvanlähtöaikoina pari kertaa vuodessa. Luonteeltaan aktiivinen ja reipas, leikkisä ja sopii niin tokoon kuin agilityynkin, jos sattuu kiinnostamaan. Kooltaan japaninpystykorva on noin 35cm eli varsin kätevänkokoinen. Kaverikoiraksi japaninpystykorvasta varmasti on, kun katsoo pennun sopivista vanhemmista. Ulkonäöltäänkin ainakin omaan silmään varsin sievä. ;) Lisää täältä.

Itse valitsisin göötin (kuinkas muuten kun göötti fani olen) Göötit kun ovat avoimia, fiksuja ja aina valmiina toimintaan. Niillähän kyllä on taipumusta haukkua.

Sheltit ovat usein arkoja ja herkkähaukkuisia, itse olen tavannut kolme shelttiä, joista kaksi oli herkkähaukkuisia ja toinen hieman arka, ja kolmas sitten olikin aika jees koira, en kuullut kertaakaan haukkuvan eikä ollut arkakaan. Minusta kyseinen rotu ei kuitenkaan sovi teille.

Olen tavannut myös yhden schipperken, kyseinen yksilö oli schipperkeille tyypillisen pidättyväinen eikä se ollut minusta kiinnostunut ollenkaa, haistoi kättäni ja vetäytyi sitten pois. Muuten teille sopiva mutta kaverikoiraksi ei välttämättä ole tästä rodusta.

Entäs welsh corgi? Niitä on kahta muunnosta, pembroke ja cardigan, teille suosittelisin pembrokea. Corgi tulee hyvin toimeen pienemmässäkin asunnossa ja kaupungissa, kunhan saa riittävästi liikuntaa. Yleisesti ottaen molemmat corgit ovat pirteitä, laumakeskeisiä paimenkoiria. cardigan on aavistuksen pidättyväisempi ja totisempi kuin pembroke.

Toivottavasti tästä oli apua.

Kopsaan pienin muutoksin toiseen rotukyselyyn kirjoittamani tekstin.

Mites mittelspitz?

Se on helppo ensimmäiseksi koiraksi, hyvin miellyttämisenhaluinen ja iloinen veijari. Se on suht koht aktiivinen, mutta ei-aktiivisemmatkin päivät se selviää hyvin. Mittelin kanssa siis pärjää mainitsemallasi liikuntamäärällä oikein hyvin.

Mitteli on suht pieni ja kompakti koira, kuten toivoitte. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 31-38 cm. Turkinhoito ei ole kovin vaativaa: kerta viikkoon harjaaminen riittää. Turkki hylkii likaa hyvin, joten koiraa ei tarvitse pestä usein. Itse pesen kleinini (pienempi versio mittelistä) noin pari kertaa vuodessa.

Mittelspitz on haukkuherkkä rotu, joten turhanpäiväisen räksyttämisen kitkeminen täytyy aloittaa heti pennusta lähtien. Koirasta saa suht hiljaisen koiran, kun panostaa tuohon haukun kitkemiseen määrätietoisesti. Vaikeaa sen ei kuitenkaan pitäisi olla. Täysin hiljaiseksi mitteliä tuskin saa, sillä sen alkuperäinen tehtävä on olla hälyyttävä vahtikoira. Todennäköistä on, että mitteli ainakin ilmoittaa ovikellon soidessa. Itse annan kleinini haukahtaa muutaman kerran ovikellolle, mutta siihen se saa jäädäkin - en halua, että ovikelloa ja vieraita haukutaan yhtään kauempaa.

Haluaisit koirasi kanssa osallistua kaverikoiratoimintaan. Mittelin, kuten myös muiden spitzien, sanotaan olevan hieman varautuneita vieraita kohtaan. Mä olen kyllä kuullut enemmän spitzeistä, jotka rakastuvat erittäin tulisesti jokaiseen rapsuttelevaan ihmiseen. Tietenkin pentu- ja nuoruusajan sosiaalistamisella on vaikutusta siihen, miten koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin

Mittelspitz on terve rotu. Jalostukseen käytettäviltä koirilta tutkitaan usein silmät ja polvet. Jonkin verran rodussa - kuten myös muissa pienemmissä roduissa - esiintyy patella luksaatiota. Siksi kannattaakin valita pentu tervepolvisista vanhemmista, jolloin riski oman koiran huonopolvisuuteen pienenee.

Jos kiinnosti yhtään, kannattaa katsella seuraava linkki
Mittelspitz-yhdistys

Tuosta schipperkestä pitänee mainita, että oletusarvoisesti ovat enemmän sellaisia oman perheen koiria kuin kaikkien kavereita. Eli sikäli kaverikoiratoimintaan ei välttämättä ole mikään luontaisin valinta sipukalle. Tietysti jos pienestä asti tottuu ja makkararingittää tms. paljon jo pentuna ja jatkaa sitä myöhemminkin... Ystävällisiä ovat kyllä yleensä ihmisiä kohtaan ja hassuttelu on ihan niiden juttu. Mutta tosiaan rotumääritelmässäkin mainitaan pidättyväisyys. Eli täysin vieras ihminen ei schipperkeltä saa välttämättä kovinkaan iloista vastaanottoa. Tuttuja ja ystäviä sitten rakastetaankin avoimesti ja rajatta. :)

Munkin mielestä göötti vois sopia teille.
Toinen vaihtoehto voisi olla mittelspitz, jonka joku jo sanoikin tai sitten kleinspitz.
Kleinit ovat tosi ihmisystävällisiä, melko helposti oppivia, koko on 23-29 cm. Turkki on helppohoitoinen, ei vaadi sen ihmeellisempää toimenpidettä kuin harjaaminen, itse harjaan n. kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan muutaman kerran. Tosiaan voi hyvin pitää kaupungilla mukana ja bussireissut sujuu mukavasti sylissä matkustaessa. Kaverikoiraksikin soveltuu mainiosti tuon ihmisystävällisyyden vuoksi.