Koirat.com

Moikka! Olen 14-vuotias koirista pitävä kaupunkilaistyttö. Asumme kahdestaan äitini kanssa omakotitalossa kaupunkialueella. Omistan jo ennestään kaksi kania, mutta koiranotto on ollut harkinassa jo peräti 9 vuotta ja nyt olemme äiitini kanssa päättäneet sen olevan ajankohtaista. Aiemmin olemme omistaneet melko suurikokoisen sekarotuisen, itse en muista siitä paljoakaan mutta kokemusta löytyy sen verran :) toivomuksissa olisi pienikokoinen, kanien kanssa sopiva ja kohtuullisen aktiivinen koira harrastuskäyttöön. Toivoisin mielipiteitä teiltä viisaammilta ja kokeneemmilta koiraihmisiltä rotuvalinnan suhteen.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
- Aamupissatus ennen kouluun lähtöä 15-20min ja koulun jälkeen lähemmäs tunnin lenkitys. Iltalenkki myös tunnin luokkaa, mahdolisuuksien mukaan ainakin puolet jokaisesta ulkoreissusta vapaana.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
- Yksikerroksinen normaali omakotitalo, noin 120 neliötä veikkaisin
¤ Lapsien määrä
- Vain minä (14-v)
¤ Aiemmat koirakokemukset
- Olemme omistaneet sekarotuisen ollessani pieni mutta itse en muista siitä paljoakaan. Perusasiat ovat hallussa ja lisäksi koska olen ollut jo kauan kiinnostunut koiranhankinnasta olen tutustunut ystävieni koiriin sekä hakenut tietoa netistä ja kirjoista.
¤ Harrastustoiveet
- Toiveissa olisi ehkä jopa tavoitteellinen agilityharrastus sekä mahdollisesti myös johonkin muuhun lajiin tutustuminen, esim. toko varovaisesti kiinnostaisi
¤ Turkkitoivomukset
- Pieni työläys ei ole ongelma mutta jokapäiväisiin pitkiin trimmaussessioihin en mielelläni ryhtyisi. Pari-kolme kertaa viikossa perusteellinen harjaus olisi ideaalitilanne, trimmattavuus ei haittaa. Toivomus olisi että turkkia löytyisi, karvattomat tai todella vähäkarvaiset eivät innosta muunmuassa pakollisen puettavuuden takia
¤ Minkä kokoinen koira
- Pienikokoinen, sanotaan alle 40cm
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
- Pieni kovapäisyys ei ole ongelma mutta pitäisi tulla toimeen kanien kanssa
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
-

Moi! Olen kohta 14v. koiran omistaja.
En nyt voi sanoa itseäni miksikään kaikkitietäväksi, mutta kokemusta löytyy;)
Shetlanninlammaskoira sopii valtavan mainiosti noihin kriteereihin:)

Sheltti on aktiivinen harrastus- ja seurakoira.

Minusta sopiva kerrostaloon vaikka me asumme maalla. Kyläilty ollaan yötäkin kerrostalossa, mutta ei ollut mitään ongelmia. Pitää kuitenkin muistaa että sheltit ovat yleensä haukkuherkkiä joka on kumminkin koulutus asia.

Ja jos agilitystä haaveilet niin mikäs olisi sen parempi kaveri agilityyn kuin sheltti, kirjasta luin että sheltti on "agilityratojen valtias" ja tokokin on yksi shelteille hyvin sopiva harrastuslaji. Shelteille sopivia lajeja on vaikka kuinka.

Sheltillä on pitkäkarvainen turkki, mutta helppohoitoinen. Aina joskus pitää harjata ja pestä vain kun turkki on likainen, lukuun ottamatta näyttelyissä käyntiä. Sheltti on ei trimmattava rotu.

Sheltin koko vaihtelee 37-40cm. Urokset ovat hieman isompia, kuin naaraat.

Sheltti on suht. pehmeä luonteinen, ja myös aika tramaattinen ainakin meidän sheltti poika;) Ei ole metsästys viettiä joten luulisi tulevan toimeen muiden eläinten kanssa varsinkin jos tottuu pienestä pitäen. Meillä ainakin tuleen koira ja kissat hyvin toimeen keskenään. Sheltti kiintyy kovasti perheeseensä. Jotkut yksilöt voivat olla arkoja, muttei ainakaan meidän koira. Ainoa hieman pelottava asia on toiset koirat. Meidän koira tykkää kaikista ihmisistä, mutta joskus sanotaan että sheltti voi olla väliinpitämätön muita ihmisiä kohtaan.

Onnea koiran etsintään

Minulta voi kysyä kaikkea mitä shelteistä tulee mieleen ja koetan vastata parhaani mukaan (kysyä voi vaikka laittamalla yksityisviestin)

Jätetään tää ketju pelkästään aloittajan rotuehdotuksille. Ja mitä tulee siihen poistettuun "rotukyselyyn", niin eiköhän sellaiset kellarissa asuvaa rotua etsivät rotukyselyt ole pelkkää trollailua.


// Lisätäänpä tähän, että välistä on poistettu asiaankuulumattomia viestejä, joten tämä saattaa näyttää "vähän irralliselta" kommentilta

Moi Emppu97!

Olen ystäväni Agitemin kanssa keskustellut eri roduista ja useampaan otteeseen on tullut puheeksi sheltti (jätin tosin miettimämme rodut aloitusviestistä pois sillä helposti sitten tulee kommenttia vain näiden sopivuudesta ja tahdon olla mahdollisimman avoin ihan kaikenkarvaisille koiruuksille, kun se oikea rotu saattaa löytyä myös näiden ulkopuolelta).

On tullut puheeksi tuo haukkuherkkyys ja myös arkuus joka taitaa olla suht yleistäkin, en tiedä. Uskon kuitenkin vakaasti haukkuherkkyyden olevan -kuten sanoit- koulutuskysymys joten sitä en ainakaan lähtisi mieltämään esteeksi sheltin hankinnalle :) tiedän rodun olevan mitä mainioin agilityyn ja sopisi myös ulkonäöllisesti "kriteereihini", oikein veikeitä otuksia ovat. Agitemin siskon kummitädillä on 2 shelttiä ja kani eikä mitään ongelmia ole ollut, tietysti yksilökohtaista varmaan mutta yhteiselo ei näyttäisi olevan ainakaan silkka mahdottomuus. Ainoa mikä sheltissä arveluttaa on tosiaan se arkuus, vaikka varmasti tähänkin on mahdollista vaikuttaa koulutuksella mutta liika säikkyys on aina liikaa. Lisäksi arkuus ei ominaisuutena sovi herkkähaukkuisuuden kanssa, jotenkin pelottaa, että ongelmaksi muodostuisi ns pelkohaukunta.

Mutta sheltti on ihan varteenotettava ehdokas, tuosta arkuudesta olisi kiva kuulla vähän lisää (voit pistää joko palstalle tai yksärillä) sekä sulta että muiltakin sheltinomistajilta.

Äitini ihastui tiibetinterrieriin mutta pieni terrieri ei taida rotuna olla ihan omiaan kanien kanssa elämään? Ilmeisesti riistaviettiä löytyy vähän liiaksi, alkuperäinen käyttötarkoitus pienriistan metsästys vai muistelenko ihan omiani. Myös corgeista olisi kiva kuulla lisää, rotu on käväissyt mielessä pariinkin otteeseen ja pötkylä ihastuttaa myös ulkäöllään ;)

Kaylee kirjoitti:

Äitini ihastui tiibetinterrieriin mutta pieni terrieri ei taida rotuna olla ihan omiaan kanien kanssa elämään? Ilmeisesti riistaviettiä löytyy vähän liiaksi, alkuperäinen käyttötarkoitus pienriistan metsästys vai muistelenko ihan omiani. Myös corgeista olisi kiva kuulla lisää, rotu on käväissyt mielessä pariinkin otteeseen ja pötkylä ihastuttaa myös ulkäöllään ;)

Itse asiassa tiibetinterrieri on enemmänkin paimenkoira kuin terrieri. Nimi vaan on harhaanjohtava. Toimeentulemisesta kanien kanssa en siltikään osaa sanoa, mutta kun pennusta asti tottuu, uskoisin sen kyllä onnistuvan. Tutun tibbejä seurattuani sanoisin, että rotu sopisi kyllä toiveisiisi ja harkitsisin itsekin rotua mukavan ja moneen harrastukseenkin sopivan luonteensa vuoksi, jos turkkia ei olisi niin paljon. Teille turkkikaan ei ilmeisesti ole ongelma, joten sinänsä suosittelen rotuun tutustumista tarkemminkin. Hyvä paikka aloittaa on Tiibetinterrierit ry:n sivut

Mikä jottei se corgikin teille sopisi. Niitähän on kahta muunnosta eli cardiganit ja pembroket. Karkeasti voidaan jaotella, että cardigan on hiukan isompi ja luonteeltaan enemmän vain oman perheen koira, kun taas pemu on hiukan pienempi ja kaikkien kaveri. Agilityynkin rotu toki sopii, mutta sitten, jos haluaa pidemmälle kisata, kannattaa muistaa, että yhdistelmänä pitkä selkä ja lyhyet jalat ei ole se paras mahdolinen lajia ajatellen.

Kiitos maddy vastauksesta! Tiibetinterrierin turkki ei tosiaan ole ongelma ja lyhyenä varmasti sitäkin vähempivaivainen. Ainoa mikä minua on huolettanut tuo kanien kanssa toimeen tulo, Pööpeli ja Ilona ovat kanillisen herkkiä säikähtämään häkin lähellä hyökkivää koiraa ja varoituspotkivat jo tänään Agitemin Iirikselle kun meillä olivat kylässä, vaikka Iiris tosissaan vain tutki häkkiä, ei missään tapauksessa ärissyt tai koittanut ottaa kiinni. Olisi tärkeää että koira suhtautuisi kaneihin mahdollisimman välinpitämättömästi ja esimerkiksi sheltin herkkähaukkuisuus voi olla siinäkin mielessä ongelma, että kanit säikkyvät kovia ääniä. Ja tosiaan puputytöt ovat suhteellisen usein kämpässä vapaana ja olisi helpottavaa jos koiraa ei tarvitsisi sulkea eri huoneeseen toimituksen ajaksi tai pelätä sen käyvän kiinni.

Corgeista pemu olisi ehkä se meidän juttu mutta rakenne tietysti saattaa pistää kapuloita rattaisiin jos oikein aktiivisesti innostuisin agilitya treenaamaan joten saattaisi olla että jos tähän päätyisimme, laji vaihtuisi, hyppiminen jne kun ei välttämättä tee selälle hyvää. Energiantarvehan olisi pemulla varmaan ihan hyvin tyydytettävissä muullakin tavoin kuin varsinaisesti harrastuksen muodossa, pitkät lenkit vapaana ja remmissä sekä Agitemin bichonityttö Iiriksen kanssa pääsisi varmasti metsään remuamaan viikoittain ;) mutta lajina agility kyllä kiinnostaisi joten ehkä ensisijaisesti hakisin rakenteellisesti hieman "sopusuhtaisempaa" rotua kun minkäänlaiset selkävaivat eivät etukäteenkään mieltä lämmitä.

Olisin varovaisen kiinnostunut myös jostain pk-puolen lajista mutta vain sillä edellytyksellä että rodulla olisi pk-oikeudet, mitähän näitä pikkurotuja mahtaisi olla ja olisiko meille sopivaa?

Laitoin yksityisviestin

Miten olisi joku saksanpystykorva? Ovat miellyttämisenhaluisia, kiintyvät omistajaan ja ovat helppoja yleensä kouluttaa. Ovat suht vilkkaita ja soveltuvat mainiosti agiityyn. (Tai no, pommista en tiedä..??) Metsästysvietti on vähäistä, joten puputkin luultavasti olisivat turvassa, varsinkin jos koira pennusta asti niihin tottuu. Haukkuherkkiähän nämäkin saattavat olla, kun alunperin ovat hälyttäviä vahteja olleet (ja ovat toisaalta toki vieläkin), mutta koulutuksella siihenkin pystyy paljon vaikuttamaan, jos alusta asti haukkumiseen puuttuu. Olen itse kuullut näistä saksalaisista pystyistä, että pienimmät niistä olisivat enemmän herkkähaukkuisuuteen taipuvaisia kuin isot serkkunsa, mutta siihen toisaalta voi vaikuttaa sekin ikävä tosiasia, että ihmiset usein laiminlyövät pikkukoirien koulutusta niiden pienuuden takia... Koiran voi opettaa olemaan haukkumatta ja käyttäytymään rauhallisesti kanien lähellä, etteivät säikähdä.

Turkkia löytyy, mutta ei vaadi mahdottomia. Vähän rodusta ja yksilöstä riippuen harjaus kerran viikkoon tai kahteen yleensä riittää. Pentukarva tosin vaatii jopa päivittäistä harjausta, mutta sen voi nähdä positiivisena juttuna: koiraa tulee varmasti totutettua kunnolla turkihoitotoimenpiteisiin. Pesu silloin kuin likainen. Pomeranian on muistaakseni trimmattava, mutta nämä isommat eivät. Mitä nyt näyttelyihin siistitään jotain tassukarvoja.

Keeshond on niistä isoin, säkä rotumääritelmän mukaan 49 cm molemmin puolin. Kessut yleensä ovat kuitenkin tuota pienempiä. Tuo säkäkorkeus on määritelty noin, jotta Keski-Euroopassa yleisempi versio wolfspitz, joka kooltaan kessuja isompi, istuisi samaan rotumääritelmään.
grosspitz on 46 cm +-4 cm
mittelspitz 34 cm +-4 cm
kleinspitz 26 cm +-3cm
ja pomeranian 20 cm +-2 cm

Toivoitte pienehköä koiraa, joten mitteli tai kleini saattaisi olla teille passelein.(?) Täällä on niiden omistajiakin, joten toivotaan, että eksyvät tänne kommentoimaan.

Muoks: linkki rotuyhdistyksen sivulle unohtui...
Mittelspitzyhdistys
Pienpystykorvat ry
Suomen keeshond ry

Kiitos manna. En ollutkaan miettinyt vielä saksanpystykorvaa, mutta sekin kuuulostaa kiinnostavalta ja tietoa voisi hakea siitä hieman lisää. Kooltaan ainakin kleinspitz kuulostaa sopivalta. Toki olen turkkia valmis hoitamaan, ei sinnä mitään, mutta jotenkin on jäänyt sellainen muistikuva, ettei mitään niin erityistä hoitoa tämän koiran turkki tarvitse? Täytyy tästä mennä katselemaan... :)

^Niin kuin sanoinkin, ei mikään erityisen puunattava turkki näillä ole. Ei tarvi muuta kuin harjausta. Huomattavasti helpompi ja vähemmän taakkuuntuva kuin vaikkapa cotonin tai vastaavien. Käsittääkseni nuo pesutkin jää muutamaan kertaan vuodessa, riippuen nyt millaisessa kunnossa haluaa turkkia pitää.

Itse voisin ehdottaa tätä mun rotua, eli cavalieria. Sopisi hyvin noihin sun vaatimiin kuvauksiin.
Turkinhoito näillä ei ole mitään työlästä, viikossa kun pari kertaa harjaa turkin niin se pysyy hyvässä kunnossa (tämä kyllä kans riippuu ihan yksilöistä, jollain turkki takkuuntuu nopeampaa), mutta ei siis vaadi paljon turkinhoitoa.

Cavalierit sopii aika moneen harrastukseen ja niillä kun sitä miellyttämishalua on paljon niin koulutus ei ole mitään haastavaa ja näistä saa hyvän harrastuskoiran moneen eri lajiin.
Me ollaan käyty näyttelyissä, agilityssä ja tokossa ja kaikesta meidän cavalier nauttii.

Cavaliereilla ei ole metsästysviettiä oikeastaan ollenkaan, joten varmasti tulisi hyvin toimeen sun kanien kans. Meidän koira on kaneja nähnyt ja ei niistä välittänyt mitään.

Cavojahan on siis neljää eri väriä, blenheim, trikki, bläkkäri ja ruby, joten valinnan varaa löytyy.

Jos sua tämä rotu kiinnostaa niin kysy vaan niin yritän osata vastata mahdollisimman hyvin, kannattaa käydä tähän rotuun tutustumas täältä :)

Kaylee kirjoitti:

Ainoa mikä sheltissä arveluttaa on tosiaan se arkuus, vaikka varmasti tähänkin on mahdollista vaikuttaa koulutuksella mutta liika säikkyys on aina liikaa. Lisäksi arkuus ei ominaisuutena sovi herkkähaukkuisuuden kanssa, jotenkin pelottaa, että ongelmaksi muodostuisi ns pelkohaukunta.

Kyllä tuon aloituksesi luettua tuli ainakin minulle mieleen heti että sheltti teille sopisi.

Tuohon arkuuteen sanoisin vain sen verran että se ei missään nimessä ole shetlanninlammaskoiran rotuominaisuus. Pidättyväisyys rotuun kuuluu, mutta kuitenkin sanoisin että sheltit ovat varsin reippaita koiria jos ne ovat sosiaalistettu pentuna kunnolla. Itse olen tavannut enemmän rohkeita ja sosiaalisia shelttejä.

Haukkuherkkyyttä löytyy, mutta kuten tuossa aikaisemminkin sanottiin se on käytännössä täysin koulutuskysymys.

Harrastuskoirana rotu on loistava, tekemisenhalukkuutta löytyy. Helppo motivoida ja nopea oppimaan. Ensimmäiseksi koiraksi hyvin sopiva.

Turkkihan on näyttävyydestään huolimatta helppohoitoinen. Harjaus kerran viikossa ja pesu sen ollessa likainen riittävät hyvin.

Jos sinulla on kysyttävää pistä viestiä vastaan mielelläni muihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin

Miun ehdotus siulle, kuten monelle muullekin, on Coton de Tulear. Vastaa siun vaatimuksia, eikä oo niin herkkähaukkuisuuteen taipuvainen kun jotkut muut pienet, edelläkin mainitut. Turkki tarvitsee harjausta ja pesua. Mainitsit, että voisit harjata muutaman kerran viikossa - se riittää. Monet pesee Cotoneitaan todella usein, itse pesen ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Koira ei ole likaisen tuntuinen tai hajuinen yhtään. Toki jos haluat pitää turkin näyttelykunnossa, tiheä pesu on varmasti paikallaan.

Luonteeltaan on aivan uskomattoman iloinen ja touhukas koira. Avoimuus on koiran rotuominasiuuksia, mutta esim. meidän Cotoni on vähän aran oloinen uusien ihmisten suhteen. Joten erilaisia yksilöitä on olemassa. Tutustu ihmeessä rotuun, itse olen ollut rotuvalintaan todella tyytyväinen!

http://www.toydogs.net/coton/etusivu/etusivu.html

Corgeista ja agilitysta sen verran, että jos valitset sen pentueen pienikokoisemman, voit huoletta sen kanssa agilitya harrastaa :) Pembroke on kuitenkin sen verran kestävä otus, kunhan pitää huolen koiran kunnossa pysymisestä, ei päästä lihomaan jne. Itselläkin on aikeissa lähteä Frodon kanssa agilityn alkeiskurssille, nyt kun on yli vuoden, kun tuo niin kovasti sen kaltaisesta tekemisestä tykkää. Tosin kisauraa en voi edes ajatella kun pötkö on niin pitkärunkoinen ja painoakin se +16kg.

Turkkihan tällä on ihan jokasäänkestävä, ja harjaus kerta viikkoon riittää. Kirjoitinpahan vain sen takia, ettet tuon agilityn vuoksi kokonaan hylkäisi ajatusta pembrokesta. Pembroket ovat, niinkuin edellä jo mainittiin, ystävällisiä ja avoimia, mutta esim tämä meidän uros pyrkii vain tuttujen ihmisten luo, joista se tykkää. Eli kaikki eivät välttämättä ole sellaisia kaikkien syliin menijöitä, vaan näitä pidättyväisempiäkin yksilöitä löytyy. Irti pitäminen ei ole tämän kanssa ongelma, paimenkoira kun on. Oman lauma pidetään mielellään näköetäisyyden päässä. Kovapäinen tämä meidän eka kakara on ainaskin ollut, mutta nyt kun ikää on lähemmäs 2v, on heittänyt machoilut sikseen ja viihtyy jopa sylissä.

Tässä vielä linkki corgiseuran sivuille, jos haluat käydä lukaisemassa KLICK

Mirge kirjoitti:

Miun ehdotus siulle, kuten monelle muullekin, on Coton de Tulear. Vastaa siun vaatimuksia, eikä oo niin herkkähaukkuisuuteen taipuvainen kun jotkut muut pienet, edelläkin mainitut.

Pakko kommentoida oman kokemuksen verran tähän, että minulla on ollut hoidossa coton, joka oli kova haukkumaan, ja sitten taas toisaalta saksanpystykorva, joka ei haukkunut kuin pari kertaa sisällä meillä ollessaan viikon aikana (eikä kyllä siis ulkonakaan mitenkään räksyttänyt). Tähän tosiaan vaikuttaa niin paljon se, mitä antaa koiransa tehdä. Toki luonnostaan kovin herkkähaukkuinen koira on/voi olla haastavampi kouluttaa haukkumisen suhteen kuin luonnostaan hiljainen, mutta kyllä haukkumisesta voi tulla ongelma muunkin rotuisten kuin herkkähaukkuisuuteen taipuvaisten kanssa.

kaikki ovat antaneet hyviä vastauksia ja tällä hetkellä tosiaan tuo seltti taitaisi olla se meidän koira.
cotonilla tuo turkki siis vaatii kovan työn mutta olisin kyllä edelleen sitä valmis hoitamaan. cavalierkin pisti mietittimään, mutta mites sitten se että joudun kuitenkin noin puolet päivästä koulussa, että tarvitseeko se sitten toisen cavalierin kaveriksi? pystyisin toki viettämään aika paljon vapaa-aikaa koulun jälkeen sen kanssa, mutta kestääkö se pahimmillaan melkein kahdeksan tuntia kotona?

Kaylee kirjoitti:

kestääkö se pahimmillaan melkein kahdeksan tuntia kotona?

Eiköhän jokainen yksinoloon opetettu koira kestä, vaikka siitä kuinka sanottaisi, että on erittäin seurallinen. :) Kyllähän nyt jokaisen ihmisen täytyy töissä ja koulussakin käydä. En usko, että kaikilla cavaliereilla tässä maailmassa on sitä seuraa sen 8 tuntisen työ- /koulupäivän verran.

Ei kannata ottaa pitkäturkkista koiraa jos ei ole aivan 100% varma, että jaksaa hoitaa sitä. Siitä pitää olla siis ehdottoman varma eikä ajatella, että "joojoo, eiköhän se mene." Ainakin oman kokemukseni perusteella. Meillä tai oikeastaan mulla on tuo apso poika, jonka turkinhoito kävi yllättävän työlääksi. :) Nykyään viettelee 3cm pitkässä turkissa reipasta elämää (3-vuotiaaksi asti jaksoin pitää sen pitkänä), mutta se lyhytkin turkki vaatii työtä, varsinkin jos on pehmeälaatuista.

ELINANN_ kirjoitti:

Ei kannata ottaa pitkäturkkista koiraa jos ei ole aivan 100% varma, että jaksaa hoitaa sitä. Siitä pitää olla siis ehdottoman varma eikä ajatella, että "joojoo, eiköhän se mene."

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että tärkeämpää koiran valinnassa on se, että löytää oikean luonteisen koirarodun itselleen. Joillain ihmisillä on tapana syyllistää ihmisiä, jotka ovat leikanneet "turkkirodulta" turkin lyhyeksi. Koirassa on kuitenkin paljon muutakin, kuin vain se ulkonäkö.. Toki lyhytkin pehmeä karva vaatii harjausta, kuten ELINANN_ sanoi, ja siksi kannattaa miettiä, millaiseen koiranhoitoon on valmis.

Moi kaikki

Ensinnäkin, olette kaikki tosi kivasti ottaneet kantaa ja ajatukset on selkeytynyt huomattavasti, kiitos siitä! Sheltti vaikuttaisi nyt agilityharrastuksen ja muunkin yhteiselon kannalta ykkösehdokkaalta mutta takaraivossa pyörivät edelleen myös ainakin corgi ja japsi (meidän äitihän tykästyi corgiin eniten). Nyt pistetään kaikki nämä rodut mietintämyssyyn ja annetaan ajatusten hautua vähän aikaa niin eiköhän se oikea rotu sieltä sitten vahvasti pistä rivistä esiin. Sitten kun aika tulee niin voin käydä vaikka rotuketjussa ilmoittelemassa mihin päädyttiin mutta tältä osin tämän aiheen voi lukita, asiat ei enää tästä selkene :) kiitos jokaiselle lusikkansa soppaan työntäneelle ja tietämätöntä neuvoneelle!

Mahdollisesti aion vierailla kc:ssa ainakin ruokinta- ja koulutuspalstoilla vielä myöhemminkin

^Jäämme mielenkiinnolla odottamaan rotupäätöstä