Koirat.com

Hei!

Olen harkinnut koiran hankkimista jo parisen vuotta ja kohta alkaisi olla käsillä se aika, jollon tämä olisi mahdollista. Olen tutkiskellut eri rotuja lukemalla rotukuvauksia ja katsellut näistä kuvia ja videoita. Pari koirarotutestiäkin on tullut tehtyä, näissä useimmiten tuloksena on dalmatiankoira, mutta tämä ei valitettavasti tunnu omalta. Rhodesiankoira tuntuu tällä hetkellä kiinnostavimmalta rodulta, mutta mitään päätöstä en ole asian suhteen vielä tehny. Eli, jos voisitte auttaa selvittämään, mikä rotu olisi minulle sopivin.

Tässä vähän tietoja:

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Olen valmis lenkittämään koiraa 1-2 tuntia päivässä (+pissatuslenkit), tähän sisältyen vapaana juoksentelua aidatulla alueella. Kesällä mahdollisuuksien mukaan uimista, joten plussaa olisi jos koira pitäisi vedestä. Olen kiinnostunut myös aloittamaan koiran kanssa jonkun harrastuksen, esim. agilityn tai jäljen.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Asun tällä hetkellä pienehkössä kerrostaloasunnossa. Asunnon koolla ei minusta ole merkitystä, sillä asun yksin ja mielestäni koti on rauhoittumisen paikka, jossa levätään ja syödään - ulkona sitten kulutetaan se energia.

¤ Lapsien määrä
Ei lapsia, mutta mahdollisesti n. 5 vuoden sisällä niitä saattaa olla.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Olen omistanu aiemmin 2 koiraa (saksanpaimenkoiramixejä), jotka kummatkin tulivat minulle aiikuisina. Pentuajasta ei ole kokemusta.

¤ Harrastustoiveet
Muunmuassa agility ja jälki.

¤ Turkkitoivomukset
Mahdollisimman helppohoitoinen. Haluan ehdottomasti lyhytkarvaisen koiran (turkki tyyliä dobermanni).

¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen tai suuri, muttei jättirotu.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Koulutus saa olla jossain määrin haasteellista, metsästysviettiä saa olla, vaikken hae koiraa metsästyskäyttöön. Saa suhtautua vieraisiin hieman varautuen tai välinpitämättömästi.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Rhodesiankoira, unkarinvizsla, weimarinseisoja.

Ei kannata hankkia täysin metsästyskoiraa jos ei itse metsästä. Unkarinvizsla ja weimarinseisoja ovat molemmat täysmetsästäjiä. Se ei ole reilua koiraa kohtaan. Metsästys on seisojalle sellaista mitä ei voi muutoin korvata ja mistä koira nauttii todella paljon. Siihenhän ne ovat juuri jalostettu.

En tiedä löytyisikökään kasvattajia jotka haluaisivat antaa seisojansa ei metsästävään kotiin, toivottavasti ei.

sophy kirjoitti:

Ei kannata hankkia täysin metsästyskoiraa jos ei itse metsästä. Unkarinvizsla ja weimarinseisoja ovat molemmat täysmetsästäjiä. Se ei ole reilua koiraa kohtaan. Metsästys on seisojalle sellaista mitä ei voi muutoin korvata ja mistä koira nauttii todella paljon. Siihenhän ne ovat juuri jalostettu.

En tiedä löytyisikökään kasvattajia jotka haluaisivat antaa seisojansa ei metsästävään kotiin, toivottavasti ei.

Selvä, täytyy sitten jättää nuo metsästävät rodut pois laskuista. Onko rhodesiankoiralla sitten miten voimakkaat vietit? Entä löytyykö muita rotuja, jotka vastaisivat noita edellämainittuja kriteereitä?

Jäin vielä miettimään, että kuinka suuri osa metsästyskoirista oikeasti pääsee toteuttamaan luontaisia viettejänsä? Suomessa taitaa olla paljon labradorinnoutajia, kultaisianoutajia ja saksanpaimenkoiria, jotka ovat puhtaasti kotikoiria ja lenkkiseuraa. Eikö näiden koirien kohdalla toteuteta suurta vääryttä, kun nei eivät pääse koskaan käyttämään luontaisia viettejään?

Olen samaa mieltä sophyn kanssa siitä, että metsästyskoiraa, kuten weimarinseisoja tai visla, ei kannata hankkia, jos ei aio metsästää. Ja kyseisissä roduissa kasvattajatkaan eivät välttämättä niitä kovin helpolla myy. Toisaalta taas olen yhden pointterikasvattajan kanssa aiheesta keskustellut ja hän sanoi pointtereiden nimenomaan sopivan hyvin agilityn maksiluokkaan ketterinä ja nopeina koirina. Sekin on siis ehkä yksi harkitsemisen arvoinen rotu. (Mulla itselläni on staffi ja pointterin sekoitus ja jos luonteesta puoletkin tulee pointterilta, voin ehkä itsekin joutua harkitsemaan kyseistä rotua joskus tulevaisuudessa, kun on taas koiran paikka auki.)

Sen sijaan rhodesiankoira, vaikka alkuperäinen käyttötarkoitus onkin leijonanmetsästys, ei ole suoranaisesti ainakaan Suomen oloissa metsästyskoira. Viettiä toki löytyy ja rhodet lähtevät usein riistan perään, kun sitä näkevät. Toisaalta taas rhodet eivät kai yleensä lähde hajujen perään, joten juoksuttaminen vapaana kauempana autoteistä on ihan turvallista, kun näöllä metsästävä koira keskeyttää ajon, kun saalis häviää pusikkoon. Toisaalta saalisvietti tuo mahdollisuuden kokeilla myös juoksuharrastusta.

Rhodesiankoirien kanssa harrastetaan käsittääkseni aika paljonkin erilaisia juttuja ja ne työskentelevät mielellään ihmisen kanssa. Agilityyn ja jälkeen ainakin luulisi rahkeita löytyvän mukavasti ja kolikon kääntöpuolena sanotaan näin, että omistajaltakin olisi hyvä löytyä intoa harrastamiseen, kun ihan pelkäksi sohvakoiraksi rhodesta ei ole.

Ai niin, ja jälkeen ei lintukoirilta (visla, weimarinseisoja, poiintteri) välttämättä ole niin hyviä edellytyksiä. Oma puolikas pointterini on hyvin ilmavainuinen, joten sen opettaminen maavainuiseksi olisi melko työlästä. Ja verijälkeä opetellessa ohjaaja sanoikin, että koira jäljestää ilmavainuisille lintukoirille (ainakin seisojat) tyypillisesti siksakkia jäljen päällä eikä seuraa jälkeä nenä maassa.

Cirneco dell'Etna? Cirneco on rhodesiankoiraa pienempi keskikokoinen koira. Cirnecon turkki on lyhyttä ja aluskarvatonta eli se on todella helppohoitoinen ja vaivaton. Karvanlähtö on yleensä melko vähäistä.

Luonteeltaan cirneco on ystävällinen ja erittäin iloinen, eloisa ja läheisyydenhaluinen sekä seurallinen koira. Se sopii ensimmäiseksi koiraksi, mutta tarvitsee määrätietoisen ja johdonmukaisen, mutta lempeän peruskasvatuksen. Aikuinen hyvin sosiaalistettu ja peruskasvatettu cirneco on yleensä helppo ja vaivaton kumppani. Älykkäänä koirana cirneco oppii nopeasti asiat, kun motivointikeinona käytetään palkkiota (kehuja sekä namia tai lelua). Miellyttämisenhalua cirnecolla ei ole palveluskoirien tapaan, joten se ei aina välttämättä tottele ensimmäisellä käskyllä ilman namia, mutta namin avulla ahne cirneco tekee melkein mitä vain ja pikavauhtia! ;)

Cirneco tarvitsee yhden pidemmän noin tunnin lenkin päivässä parin lyhyemmän lenkin lisäksi, mutta ei yleensä turhaudu, vaikka ei joka päivä saisikaan pitkää lenkkiä. Hyvä olisi myös, jos cirneco pääsisi juoksentelemaan vapaana ainakin pari kertaa viikossa.

Cirnecolla on riistaviettiä, joten sitä tulee pitää vapaana vain turvallisella alueella poissa autoteiden lähettyviltä. Cirneco pitää vapaana ollessaan yleensä näköyhteyden omistajaansa, mutta pupun nähdessään melko varmuudella lähtee perään.

Cirnecon kanssa voi harrastaa näyttelyiden lisäksi vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua, agilityä ja verijälkeä.

Tutustu rotuun paremmin kotisivuillamme ja yhdistyksen sivuilla. Jos rotu kiinnostaa, saa sähköpostitse kysellä lisää!

Lyhyt cirnecoesittelyvideo
Cara-pennun ensimmäinen päivä kotonaan
Tosca agilitykisoissa

Cirneco dell'Etna? Cirneco on rhodesiankoiraa pienempi keskikokoinen koira. Cirnecon turkki on lyhyttä ja aluskarvatonta eli se on todella helppohoitoinen ja vaivaton. Karvanlähtö on yleensä melko vähäistä.

Luonteeltaan cirneco on ystävällinen ja erittäin iloinen, eloisa ja läheisyydenhaluinen sekä seurallinen koira. Se sopii ensimmäiseksi koiraksi, mutta tarvitsee määrätietoisen ja johdonmukaisen, mutta lempeän peruskasvatuksen. Aikuinen hyvin sosiaalistettu ja peruskasvatettu cirneco on yleensä helppo ja vaivaton kumppani. Älykkäänä koirana cirneco oppii nopeasti asiat, kun motivointikeinona käytetään palkkiota (kehuja sekä namia tai lelua). Miellyttämisenhalua cirnecolla ei ole palveluskoirien tapaan, joten se ei aina välttämättä tottele ensimmäisellä käskyllä ilman namia, mutta namin avulla ahne cirneco tekee melkein mitä vain ja pikavauhtia! ;)

Cirneco tarvitsee yhden pidemmän noin tunnin lenkin päivässä parin lyhyemmän lenkin lisäksi, mutta ei yleensä turhaudu, vaikka ei joka päivä saisikaan pitkää lenkkiä. Hyvä olisi myös, jos cirneco pääsisi juoksentelemaan vapaana ainakin pari kertaa viikossa.

Cirnecolla on riistaviettiä, joten sitä tulee pitää vapaana vain turvallisella alueella poissa autoteiden lähettyviltä. Cirneco pitää vapaana ollessaan yleensä näköyhteyden omistajaansa, mutta pupun nähdessään melko varmuudella lähtee perään.

Cirnecon kanssa voi harrastaa näyttelyiden lisäksi vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua, agilityä ja verijälkeä.

Tutustu rotuun paremmin kotisivuillamme ja yhdistyksen sivuilla. Jos rotu kiinnostaa, saa sähköpostitse kysellä lisää!

Lyhyt cirnecoesittelyvideo
Cara-pennun ensimmäinen päivä kotonaan
Tosca agilitykisoissa
Dina-cirneco maastojuoksukisoissa

Nuo Rhodesiankoiran ominaisuudet kyllä miellyttävät, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan. Kuinka paljon tuon rotuinen koiran sitten tarvitsisi liikuntaa ja aivojumppaa päivittäin pysyäkseen tyytyväisenä ja tasapainoisena?

Mitenhän tuo Rhodesiankoira mahtaa suhtautua vieraisiin ihmisiin ja koiriin noin yleisesti, tuleeko hyvin juttuun? Tahtoisin isohkon koiran, en egonjatkeeksi, vaan tuomaan vähän turvallisuudentunnetta iltalenkeillä pimeässä.

Tuo Cirneco dell'etna (mitenhän mahdetaan lausua?) olikin minulle aivan uusi tuttavuus. Tuli ulkonäöstä heti mieleen faaraokoira, vaikka näillä kahdella taitaakin olla jonkin verran kokoeroa. Faaraokoira taitaa myös olla metsästävä rotu, mutta onko metsästysvietti voimakas?

Cirneco lausutaan tsirneko. ;)

Cirneco tosiaankin muistuttaa faaraokoiraa, mutta on sitä pienempi ja mm. lyhytrunkoisempi .

Erään cirneconomistajan (jolla ollut myös faaraokoiria aiemmin) mielestä suurimpia eroja rotujen välillä on miellyttämisenhalu ja läheisyydenkaipuu. Cirnecolla on näitä molempia enemmän. Hänen mielestään cirnecoa voi myös pitää paremmin vapaana, sillä ne tulevat yleensä käskystä luokse, mikä ei välttämättä onnistunut faaraokoiran kanssa. Faaraokoira lähti ja tuli takaisin, kun huvitti, oli saaliin perässä tai ei. Toki eri yksilöt ovat erilaisia, mutta tämä näin yleistäen.