Koirat.com

Toisen koiran hankinta ei ole juuri nyt ajankohtainen, mutta koska tykkään suunnitella asioita vuosia etukäteen, ajattelin jo nyt käydä hieman läpi mahdollisia rotuvaihtoehtoja. Minulla on tällä hetkellä hieman yli vuoden ikäinen pk collie. Vaikka rakastankin omaa koiraani yli kaiken ja se on ollut (ainakin tähän asti) ensimmäiseksi koiraksi todella helppo tapaus, en kuitenkaan tiedä, onko collie kuitenkaan se THE rotu minulle. Olen tähän mennessä tavannut useita collieita ja melkein yksikään niistä ei ole mielestäni ollut luonteen puolesta sellainen, jonka itselleni haluaisin. Oma collieni (uros) on sekä ihmis- että koirasosiaalinen (rakastaa leikkimistä muiden koirien kanssa), jotka molemmat ovat minulle äärimäisen tärkeitä ominaisuuksia koirassa. Collieni ei kuitenkaan ollut tullessaan koirasosiaalinen, vaan lähinnä pelkäsi kaikkia muita koiria. Kovan työn (sosiaalistamisen) jälkeen tästä kuitenkin kuoriutui kaikkien kanssa toimeen tuleva touhottaja :) Kaikki tapaamani muut colliet ovat olleet hyvin etäisiä ja "epäkoirasosiaalisia". Tiedän kyllä, että collien piirteisiin kuuluu pidättyväisyys vieraita kohtaan, mutta en alun perin olettanut sen muodostuvan minulle "ongelmaksi" rodussa. Nähtyäni paljon pidättyväisiä collieita, olen huomannut, että haluan koirani olevan ihmis- ja koirasosiaalinen, kuten tämä nykyinen onkin :) Tämän lisäksi collieissa esiintyy myös paljon erilaista arkuutta sekä herkkävatsaisuutta. Esim. omani on jonkin verran alusta-arka (tietyt keinotekoiset pinnat saavat sen varovaiseksi), joka sinällään vaikeuttaa elämää sisätiloissa. Myös vatsa on usein sekaisin jos yhtään innostuu kokeilemaan jotain uutta. Tällaiset yksilöt saa mahdollisesti karsittua pois valitsemalla tarkkaan yhdistelmän josta koiransa hankkii (varmistaen että vanhemmat ovat alustavarmoja teräsvatsoja), mutta sekin on loppujen lopuksi aikamoista arpapeliä. Toki muillakin roduilla esiintyy kaikkia näitä mainitsemiani ongelmia, mutta collieilla ne tuntuvat olevan huomattavasti yleisempiä.

Mutta... Sitten itse aiheeseen:
- Toivoisin toiselta koiralta erityisesti ihmis- ja koirasosiaalisuutta sekä jonkin verran luontaista itsevarmuutta pitää puoliaan esim. koirapuistossa. Nykyinen on niin äärimäisen pehmeä, että antaa isompien ja dominoivempien pompottaa mennen tullen :/
- Nykyinen koirani on äärimäisen rauhallinen sisätiloissa, joten olisi hyvä, jos toinenkin osaisi rauhoittua sisällä ollessaan. Ei siis mitään energiapakkauksia.
- Turkin olisi hyvä olla helppohoitoinen (mainittakoon, että vaikka collien turkki on iso, se on kuitenkin äärimäisen helppohoitoinen).
- Kooltaan koira ei saisi olla alle nykyiseni, eli säkä n. 58 cm:stä ylöspäin.
- Liikuntaa koira saisi n. 2-4h päivässä, josta osa olisi vapaana juoksentelua metsässä ja koirapuistossa riehumista.
- Asumme kerrostalossa, 55 neliön kaksiossa.

Tuleeko teille mieleen mitään näihin kriteereihin sopivia rotuja? :)

Muutama huomio, vaikka saatkin toki olla sitä mieltä että collie ei ole sinulle sopiva rotu.

Pehmeys ei ole sitä, että koira antaa periksi muille leikissä vaan sitä, että jos koiralla tapahtuu jotain epämieluisaa niin se muistaa sen eri tavalla kuin kovempi koira joka tuntuu unohtavan ikävät asiat nopeammin. Sulla on vuotias uros, joka on ihan lapsi, eikä sen koirasosiaalisuudesta voi juuri sanoa vielä mitään. Äärimmäisen pehmeä koira ei leiki itseään jyräävien koirien kanssa sekuntiakaan, jos kokee sen ikäväksi.

Monet pennut arastelevat aikuisia koiria ja/tai muita pentuja, kuten oma belgini, mutta itsevarmuuden karttuessa se helpottaa. Mun collie oli pienenä ihan överisosiaalinen kaikkia ihmisiä ja koiria kohtaan, mutta 2-3 ikävuoden tienoilla se loppui. Eikä siihen vaikuttanut se miten paljon tai vähän koirakavereita sillä oli, se aikuistui ja sitä lakkasi kiinnostamasta, ja se alkoi antaa hammasta nylkyttäjille ja liiaksi iholle tunkeville koirille. Sitäkin sai viedä kuin pässiä narussa ensimmäiset pari vuotta, vaikka se on aina ollut kohtuullisen kova, sillä kun ei juuri ole asian kanssa mitään tekemistä.

Herkkämahaisuus on collieiden ongelma, se on totta. Se on myös monen muun paimenrodun valitettava ongelma, johon kannattaa kiinnittää yhdistelmää valittaessa huomiota kuten totesit. Koska liikuntaa tarjoat kuitenkin ihan reilusti tulisi ensimmäisenä mieleen jokin noutaja koon ja muiden toiveiden puolesta, mutta niissäkin on hyvin tyypillistä että varsinkaan urokset eivät tule saman sukupuolen kanssa toimeen.

Lisään vielä, että ensimmäisen koiran omistajana sitä ei tule ajatelleeksi sitä miten hitaasti koirat todella kasvavat aikuiseksi, joten ihan lopullista johtopäätöstä colliesi tai muidenkaan samanikäisten koirien ominaisuuksista ei kannata vetää. Collie kasvaa hitaasti henkisesti aikuiseksi, joten kannattanee tosiaan ainakin pari vuotta kypsytellä uutta pentua jotta opit tuntemaan vanhemman koiraksi ja muodostamaan sen kanssa sellaisen suhteen jossa olette samalla aaltopituudella.

naukunen kirjoitti:

Pehmeys ei ole sitä, että koira antaa periksi muille leikissä vaan sitä, että jos koiralla tapahtuu jotain epämieluisaa niin se muistaa sen eri tavalla kuin kovempi koira joka tuntuu unohtavan ikävät asiat nopeammin. Sulla on vuotias uros, joka on ihan lapsi, eikä sen koirasosiaalisuudesta voi juuri sanoa vielä mitään. Äärimmäisen pehmeä koira ei leiki itseään jyräävien koirien kanssa sekuntiakaan, jos kokee sen ikäväksi.

Olet oikeassa, käytin ehkä hieman väärää sanaa väärässä kohtaa. Omani on sekä pehmeä (palautuu, jos palautuu, ikävistä asioista aika hitaasti) että huono "puolustamaan" itseään. Eli antaa muiden pompottaa, eikä uskalla leikkiä todella energisten ja vauhdikkaiden koirien kanssa. Esim. kepinheitossa luovuttaa kepin heti vauhdikkaammalle koiralle. Toivoisin siis koiralta hieman enemmän rohkeutta. En tarkoita, että koiran pitäisi olla hampaat irvessä puolustamassa leluaan (en pidä tästäkään piirteestä koirissa), mutta enemmän sellaista "kilpailuhenkeä", esim. vetoleikit. Toisin sanoen leikkiä hyvässä hengessä. Pentujen ja pienten koirien kanssa tuo leikkii vähän liiankin innoissaan :)

naukunen kirjoitti:

Mun collie oli pienenä ihan överisosiaalinen kaikkia ihmisiä ja koiria kohtaan, mutta 2-3 ikävuoden tienoilla se loppui. Eikä siihen vaikuttanut se miten paljon tai vähän koirakavereita sillä oli, se aikuistui ja sitä lakkasi kiinnostamasta, ja se alkoi antaa hammasta nylkyttäjille ja liiaksi iholle tunkeville koirille.

Toivon, että omalleni ei käy näin :/ En pidä siitä, jos koirasta tulee liian "totinen", vaan että se säilyttäisi jollain tavalla leikkisyytensä ja sosiaalisuutensa. Kaikki tapaamani colliet ovat olleet todella totisia ja melkein saman tien näyttämässä omalleni hammasta. Ei kiva ei.

Noutajaa olen itsekin miettinyt, mutta välillä tuntuu, että niistäkin löytyy aikamoisia häseltäjiä. Laitetaan kuitenkin noutajat mietintähattuun :)

naukunen kirjoitti:

Collie kasvaa hitaasti henkisesti aikuiseksi, joten kannattanee tosiaan ainakin pari vuotta kypsytellä uutta pentua jotta opit tuntemaan vanhemman koiraksi ja muodostamaan sen kanssa sellaisen suhteen jossa olette samalla aaltopituudella.

Kuten alussa mainitsinkin, pennun hankinta ei ole vielä ajankohtainen :) Jos hankin toisen koiran, hankin sen sitten, kun nykyinen on 3-4-vuotias.

Colliella on kyllä muutama ihan mieluinen leikkikaveri jotka se on tuntenut pitkään, ja näiden kanssa fiilistelee varsinkin jos saa olla 1on1 toisen kanssa. Meillä tuo lauma tekee paljon, näitä omia kun on kolme niin muiden sulautuminen porukkaan ei ole enää kovin helppoa. Mutta esimerkiksi koirapuistoon siitä ei olisi.

Tää on niin mistä tykkää, mä otin collien kun halusin nimenomaan pidättyväisen koiran joka ei ole kiinnostunut muista koirista eikä ihmisistä, ja revin melkein tukkaa päästä sen pari vuotta kun tuli ihan vääränlainen

Mä alun perin ajattelin, että sellainen rotu olisi kiva, joka keskittyisi vain ja ainoastaan minuun. Kummasti se mieli kuitenkin muuttui... :D

Tuli mieleen bokseri , dalmatiankoira, eurasier

Nostellaanpa tätä keskustelua taas ylös, sillä asia rupeaa olemaan enemmän ja enemmän ajankohtainen, vaikken pentua ihan heti olekaan hankkimassa.

Suurin osa vaatimuksista pitää edelleen paikkansa, mutta kokoasian suhteen mieleni on muuttunut: olisi kaikille kätevämpää, jos seuraava koira olisi pienempi kuin nykyinen, eli alle 57 cm ja 25 kg. Haen edelleen rotua, joka olisi perusluonteeltaan rauhallinen, ihmis- ja koirasosiaalinen sekä perusterve. Rodulla ei myöskään saisi olla saalis- tai riistaviettiä, vaikka tämä taitaa joissain roduissa olla aika yksilöllistä. Olisi myös mukavaa, jos turkki olisi helppohoitoinen, mutta tästä voin joustaa, jos rotu muuten sopii vaatimuksiini :)

Jotenkin minusta tuntuu, ettei tällaista koirarotua taida edes olla olemassa?

Minäkin hylkäsin colliet aikanaan tulevaa rotua miettiessä juurikin tuon pidättyväisyyden vuoksi. Toki muutkin syyt vaikuttivat, mutta tuo päälimmäisenä. Minä rakastan koiria jotka ovat kaikessa mukana ja rakastavat kaikkia! Toki tiedostan että kaikki riippuu yksilöstä.

Minä päädyin cockerspanieliin, kultainen noutaja olisi ollut toinen vahva vaihtoehto mutta koon puolesta tällä hetkellä cockeri parempi kun tyttöni vielä eskari-ikäinen. Kultsi ehkä sitten myöhemmin :)

Paimenrotuiset suljin pois sillä niille en kokisi pystyväni järjestämään tarpeeksi töitä tässä elämäntilanteessa, kun ollaan tytön kanssa kaksin. Lapsuuskodissani oli bordercollie ja sellainenkin vielä jonain päivänä tulee taloon, sitten kun on lampaidenkin aika, eli ihan työkoiraksi.

Cockerin kanssa ajattelin kokeilla harrastuksista vähän kaikkea ja katsoa mikä sopii molemmille. Minä en tietenkään rodusta osaa kertoa muuta kuin mitä lukenut kun oma vasta suunnitteluvaiheessa, mutta toivottavasti pohdinnoista apua :)

Ja cockerin turkinhoidosta, vaatii sitä toki, mutta ilmeisesti voi pitää myös turkin lyhyenä jolloin hoito helpompaa. Tästä tuntuvat ihmiset olevan kahta mieltä, mutta ei se koira taida siitä välittää, ja kun sitä turkkia on leikattava ja hoidettava kuitenkin niin ei kai siinä voi vain yhtä oikeaa tapaa olla?

Cockerspanielit ovat kyllä ihania, mutta niiltä löytyy saalisviettiä ja ne ovat muutenkin aika energisia. Eivät siis oikein sovi siihen mitä haen :/

Pidätkö suomenlapinkoirasta? Istuu hyvin kriteereihisi.

Perheeni paimenlinjainen narttu oli erittäin ystävällinen, miellyttämisenhaluinen ja helposti oppiva, ihmis- ja koirasosiaalinen - rakasti etenkin lapsia, utelias, rohkea ja muutoinkin hyvin tasapainoinen luonne. Löytyi selkeä on/off nappi. Oli helppo viedä kaikkialle ja pysyi todella upeasti irti. Helppohoitoinen turkki. Haukkuherkkyyttä oli jossain määrin, mutta käskystä hiljeni, jos sanomista joskus tulikin.
Kaverillani on tällä hetkellä lappari narttu ja oikeastaan kaikki yllä oleva pätee myös siihen.

Alla olevista linkeistä voit lukaista vielä pari rotuesittelyä, jos lappari alkoi kiinnostamaan :)

Koiranomistajan peruskurssin rotuesittely
Lappalaiskoirat ry:n rotuesittely

Suomenlapinkoiran kanssa kannattaa muistaa, että etenkään urokset eivät suinkaan ole välttämättä kovin koirasosiaalisia samaa sukupuolta olevien suhteen, kun se oli aloittajalla hyvin tärkeä toive.

Niin ja saalisviettiä eli liikkuvan kohteen perään menemistä löytyy lähes kaikilta koirilta, toisilta toki enemmän kuin toisilta. Suomenlapinkoira ei tee siinä poikkeusta, eli saalisviettiä löytyy. Koulutuskysyms on sitten, että saadaanko se miten hallintaan.