Koirat.com

Moikka! Olen päälle parikymppinen nainen ja olen etsimässä itselleni ensimmäisen koirani rotua. Olen valmistunut ja töissä virastoaikana. Koirakirjoja on tullut luettua kannesta kanteen lapsuudesta asti, joten aika monenlaisia rotuja olen harkinnut enemmän tai vähemmän vakavissani. Nyt kuitenkin on jo aika hyvin hahmottunut se, millaista koiraa etsin. Kun se sopiva rotukin vielä löytyisi :)

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu

Aamupissatus, 15-30 min, töiden jälkeen arkena noin tunnin lenkki ja illalla vielä noin 30 min lenkki. Harrastan luonnossa liikkumista ympäri vuoden (sekä vaellusta joitakin kertoja vuodessa) ja viikonloppuisin aamulenkki tulisi todennäköisti olemaan pidempi, noin tunnin mittainen. Tähän päälle suunnitteilla olisi ohjattu harrastus n. kerta viikossa, esim. toko.


¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)

Tällä hetkellä yksiössä keskustessa, suunnitelmissa on kuitenkin muuttaa taajamaan pieneen kerros-/rivitaloasuntoon lähelle parempia ulkoilumaastoja.

¤ Lapsien määrä

Ei ole, mutta tuttavilla on pieniä lapsia.

¤ Aiemmat koirakokemukset

Ei ole, mitä nyt olen kavereiden koirien kanssa satunnaisesti leikkinyt.

¤ Harrastustoiveet

Mahdollisesti tokoilu (ei kuitenkaan hirveän tavoitteellisesti). Myös jälki tms. (rodusta riippuen esimerkiksi mejä) kiinnostaa.

¤ Turkkitoivomukset

Etsin säänkestävää rotua, joka tarkenee ulkona myös kylmemmällä säällä ilman yletöntä pukemista. Pidempi turkki miellyttää jostain syystä silmääni enemmän. Turkinhoidon toivoisin olevan kohtalaisen helppoa, ei viikottaisia pesuja tai kuukauden välein trimmaamista/nyppimistä.

¤ Minkä kokoinen koira

Mieluiten keskikokoinen, sillä koira tulisi kulkemaan paljon bussilla ja junalla. Isompikaan koko ei kuitenkaan ole täysi ei, jos rotu muuten vastaa toiveitani.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)


Etsin koiraa, joka:
- olisi tasapainoinen ja iloinen lenkkikaveri niin lähimetsiin kuin Lapin vaellusreissuillekin ja harrastuskaveri ei-tavoitteellisesti esim. tokoiluun
- olisi suhteellisen helposti koulutettavissa
- osaisi tarvittaessa myös rauhoittua itsekseen (ei pomppisi seinille, jos yksittäisinä päivinä lenkit jäisivät lyhyemmiksi tai aktivointi vähäisemmäksi)
- voisi kulkea vapaana metsässä tai vaellusretkillä (ei tarvitse kulkea lahkeessa kiinni, mutta ei lähde kilometrien päähän hirven tms. perässä)

Haukkuherkkyys tai voimakas vahtivietti ei ole toivottavaa, koska koira tulisi kerrostaloon tai rivitaloon.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut


- Cockerspanieli, fieldspanieli (koko olisi ihanteellinen, mutta mietityttää cockerspanielin turkinhoito ja terveys & fieldspanielin aktiivisuus, riittääkö liikuntamäärä?).
- Kultainennoutaja, labradorinnoutaja (koko, terveys?)
- Pk collie (aktiivisuus, haukkuherkkyys?)
- Vanhaenglanninlammaskoira (aktiivisuus, terveys?)

Itseltä löytyy samantyyppisillä kriteereillä labradorinnoutaja ja englanninspringerspanieli. Cockereista, fieldeistä ja kultsuista ei ole omakohtaista kokemusta, mutta muutama omien koirien kanssa koettu havainto noutajista ja spanieleista. Kaikki mainitsemasi spanielit ja noutajat menevät pääpiirteittäin noihin kriteereihin, mutta tiettyjä asioita kannattaa pohtia.

Mie päädyin ekan koiran kohdalla labradorinnoutajaan, koska halusin luonteeltaan kuvailemasi kaltaisen koiran, jolla olisi helppo turkki ja "koiran verran kokoa". Luonne on ollut täyttä kultaa, mutta omalle kohdalle osui luustosökö tapaus. Sittemmin on tullut ortopedien luona nähtyä niin paljon sieltä ja/tai täältä rikkinäisiä labbiksia, että toiseksi koiraksi en enää labbista uskaltanut ottaakaan. Moni maallikko puhuu huolestuneena labbisten "lonkkavioista", mutta paljon enemmän mulle on tullut vastaan kyynäristään, kintereistään, polvistaan ja varpaistaan rikkinäisiä labbiksia. Ikävää tässä on se, että kyynärien, kintereiden ja polvien ongelmat on ennusteeltaan paljon huonompia kuin se ns. "lonkkavika". Tähän päälle vielä noutajilla yleiset tulehdussairaudet, kuten hotspotit, furunkuloosi, korvatulehdukset ja atopia, niin rotu ei tuntunut enää kovinkaan terveeltä... Kultsujen luustoterveydestä en ole perillä: tilastoitavat lonkka- ja kyynärtulokset on hieman heikompia kuin labbiksilla, mutten tiedä onko niillä riesanaan noita kintereiden, polvien ja nuljuluiden ongelmia.

Noutajien koosta on vielä sanottava sen verran, että näyttelylinjaiset yksilöt eivät ole enää kovin pieniä tai edes keskikokoisia. Keskiverto näyttelylinjainen labbisnarttu taitaa painaa noin 30 kiloa ja uros noin 35 kiloa, mutta 40+ -kiloisetkaan eivät ole harvinaisia. Tuo 20-kiloinen spanieli on kyllä huomattavasti kätevämpi esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä ja veneessä. Labbikset on sitten myös melko fyysisiä koiria: hyppivät ihmisiä vasten, voivat hepuloidessaan juosta suoraan päin ja tapaavat käyttämään suutaan käsivarsiin (eivät missään nimessä varsinaisesti pure ihmisiä, vaan se on enemmänkin sellaista innokasta nälvämistä). Joku kuvaili jossain keskustelupalstalla osuvasti, että siinä missä esimerkiksi collie varoo astumasta varpaille, niin labbis ei edes huomaa varpaiden olemassaoloa jyrätessään suoraan päin. Tämä video kuvaa hyvinkin labbista... Suoraan päin näköä tuleva 30-40 kiloinen koira on sitten melkoinen tykinkuula ja voi rikkoa omistajaltaan jäseniä. Tuhoamistaipumuksesta oletkin ehkä tietoinen? Kultsusta ei tälläkään saralla ole tosiaan omakohtaista kokemusta, mutta olen ymmärtänyt, että ne eivät ole ihan yhtä fyysisiä. Jokusen kerran olen kuullut, että näykultsujen luonteissa olisi toivomisen varaa (arkuutta, flegmaattisuutta, äkkipikaisuutta jne.).

Cockerin kohdalla suurin kysymys on turkinhoito: jaksatko trimmata ja huoltaa turkkia säännöllisesti? Turkinhoito on olennainen osa turkkirotujen hyvinvointia, sillä esimerkiksi huonosti "tuuletetut" korvat ovat alttiimmat korvatulehduksille. Mie olen ymmärtänyt, että cockereilla on keskimäärin enemmän turkkia ja se on laadultaan haastavampaa kuin sprinkuilla. Mie trimmaan sprinkkuani kerran 1,5-2 kuukaudessa ja näyttelytrimmin kaltaisen kotitrimmin tekeminen ottaa tällaiselta amatööriltä pari tuntia + edellisillan pesu. Trimmaaminen ei ole ainoa huoltotoimenpide, vaan kannattaa huomata, että runsasturkkinen koira saattaa myös kerätä matkaansa puoli metsää ja isot määrät suojalunta. Turkin laatu vaikuttaa tässä asiassa olennaisesti. Jonkin verran cockereita seuranneena olen ymmärtänyt, että niillä erityisesti pentuturkin vaihtuminen on hyvin kriittinen vaihe ja siinä vaiheessa tehdyt hoitotoimenpiteet vaikuttavat paljon lopulliseen turkin laatuun.

Fieldspanieli lienee turkiltaan helpoimmasta päästä spanieleita. Mie en spanieleita tutkiessani edes pahemmin kiinnittänyt huomiota fieldiin, mutta se on alkanut sittemmin kiinnostaa. Koen kuitenkin, että sprinkuista löytyy suuremman tarjonnan vuoksi ehkä helpommin sopiva yhdistelmä ja pentu. En tiedä onko fieldspanielilla ja näyttelylinjaisella englanninspringerspanielilla lopulta rotuina kovinkaan suuria eroja vai onko kyse ennemmin yksilötason eroista. Fieldi saattaisi olla ehkä keskimäärin hieman rauhallisempi, mutta mene ja tiedä. Oman sprinkkuni valossa uskaltaisin väittää, että fieldi ei ole kriteereihisi liian aktiivinen. Cockeri on kait keskimäärin sprinkkuja ja fieldiä itsenäisempi (esim. nenä voi viedä metsässä voimakkaammin) siinä missä ainakin sprinkulta löytyy enemmän ns. "miellyttämisenhalua".

Spanielit ja noutajat on molemmat elämäniloisia koiria, mutta ainakin omista koiristani spanieli pesee noutajan mennen tullen tättähääräilyssä: Se on koko ajan menossa ja häntä vispaa niin maan vimmatusti. Tiedän, että kaikki eivät jaksa spanieleita tästä syystä, mutta mie rakastan tuo onnellisuutta, joka koirasta huokuu. Lisäksi tykkään siitä, että tuon sprinkun tättähääräily ei ole niin fyysistä kuin labbiksen (ja vaikka oliskin, niin sillä on kuitenkin 10 kiloa vähemmän massaa). Molemmat omat koirani osaavat pysähtyä töihin, mutta labbis kestää paremmin toistoja kuin sprinkku, mikä lienee ihan tyypillinenkin ero näiden välillä. Sprinkkuni on luonteeltaan selvästi labbista pehmeämpi, minkä olen kanssa ymmärtänyt olevan varsin tavanomainen eroavaisuus näissä.

Artikkeli tarjoaa hyödyllistä tietoa koiran rotujen valinnassa. Kiinnostavaa lukea eri rotujen soveltuvuudesta erilaisiin elämäntilanteisiin. Dead plate rotuvalikoimaan olisi voinut lisätä vielä muutamia vaihtoehtoja.