Koirat.com

Olemme avopuolisoni kanssa jo parin vuoden ajan miettineet koiran hankkimista ja nyt elämäntilanne olisi siihen sopiva. Ei vaan meinaa löytyä sopivaa koirarotua, eli arvostaisin suuresti vinkkejänne!

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Asumme Helsingissä ensimmäisen kerroksen 50 neliöisessä kaksiossa. Alue on luonnonläheistä, eli päivittäistä muutaman kilometrin lenkkeilyä ja satunnaista vapaana juoksemista olisi tarjolla. Olemme molemmat melko liikunnallisia, mutta välillä on kiva viettää vain löhöilypäiviäkin ja koira ei saisi niistä seota.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Tulikin tuossa edellisessä kohdassa jo.

¤ Lapsien määrä
0 eikä pitäisi olla lähiaikoina tulossakaan.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Avokkini perheessä ei ole koiria ollut, omassani taas on ollut aina. Kun olin lapsi meillä oli kultainen noutaja. Tämän jälkeen ollut kaksi tanskandoggia (aivan ihana rotu mutta tähän elämäntilanteeseen ja asumisjärjestelyyn liian iso) ja welshin springer spanieli, joka äidilläni on edelleen. (Sekin ihana rotu mutta nuorena karkaili metsästysviettinsä vuoksi paljon). Kaikkien koirien kanssa (kultaista noutajaa lukuunottamatta) olen ollut tosi tiiviisti tekemisissä. Lisäksi olemme ajoittain hoitaneet naapurin samojediä ja Alaskan malamuttia.

¤ Harrastustoiveet
Ei erityisiä toiveita. Voisin kuvitella harrastavani koiran kanssa Tokoa tai agilityä, mutta ei ole pakollista.

¤ Turkkitoivomukset
Helppohoitoinen, mielellään ei trimmattava.

¤ Minkä kokoinen koira
Pienestä keskikokoiseen.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Ei metsästysviettiä! Mielellään seurallinen, joka haluaa olla mukana kaikessa ja jonka voisi ottaa moneen paikkaan ja menoon mukaan.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Staffi on ollut meillä vakavassa pohdinnassa. Olen kuitenkin saanut kavereiden stadista jostain syystä kovat allergiaoireet.. Ikinä ennen en eläimistä tai siitepölystä ym saanut allergiaoireita. Lisäksi olemme pohtineen dalmatialaista (tarvitseeko runsaasti liikuntaa?) ja mopsi olisi luonteeltaan ym. aivan täydellinen, mutta säälittää niiden ahtaiksi jalostetut hengitystiet.. Muutenkin kaikki ruttukuonot ovat ihania, mutta pelkään että ovat liian sairaita.

Moikka, ja tervetuloa palstalle! Vastailenpa sen perusteella vähän mitä on miettimistäsi roduista tullut tutuksi harrastusten kautta.

Staffit. Nuo ihanat, häseltävät, ihmisrakkaat pusumasiinat. Ulkonäöllisesti staffi on mun yksi lemppareista kanssa, mutta kun olen meidän kouluttajan kolmea staffia seurannut niin olen tullut siihen tulokseen että ei ikinä. Koskaan ei kyllä pidä sanoa "ei koskaan", mutta... Hänen vuosikas pentunsa on kuulemma eniten luonteensa puolesta staffimainen, eli melkoinen luupää, hirmuinen sählä, vieterikinttu ja muita koiria kohtaan haasteellinen, provosoi muita ja vastaa provoon kyllä sekunnin murto-osissa. Tarvitsevat mun mielestäni paljon hommaa, pelkäksi seurakoiraksi jos staffin ottaa niin ongelmakäytös / yksin ollessa askartelu on taattua.

"Staffi on luonteeltaan aktiivinen, energinen, ylivilkas ja iloinen hössöttäjä. Koiramme-lehdessä 5/2011 määritellään energisyys, jota ei ole osattu kanavoida oikein rodun huonoimmaksi puoleksi "Nuori uros kaikessa innossaan ja tarmossaan voi olla hyvinkin hankala, eikä lenkillä jokaisen ihmisen luokse pusuttelemaan tempoileva 20-kiloinen lihaskimppu ole enää kenestäkään hauska".
Staffi sopii vain aktiiviselle ja liikkuvalle ihmiselle, sillä rotu vaatii yllättävän paljon liikuntaa ja lisäksi mielekästä tekemistä." Lähde
Mutta käykää ihmeessä tutustumassa aikuisiin staffeihin ja kyselkää kasvattajilta tai jos facebookista löytyisi joku staffiryhmä? Silleenhän sitä parhaan käsityksen rodusta saa.

Dalmatialainen tarvitsee runsaasti liikuntaa kyllä. Mun ymmärtääkseni on rotuna menneisyytensä vuoksi vähän sellainen, että ei juuri muuta tahtoisikaan kuin juosta pitkiä matkoja, aivopähkinät ei siis ole jokaisen dallun mieleen vaan runsas fyysinen liikunta on se niiden juttu. Pallopaimennuksessa on yksi urosdallu, hirveän kivasti se siellä kyllä hommia tekee, kaikessa rauhassa, mutta toisia uroksia ei siedä lähellään. Omistajalta kuulin myös että ahneita osaavat olla ihan varasteluun asti, tämä kyseinen senioriherra oli pistänyt palasiksi auton koiraverkon ja takapenkin niskatuen päästäkseen tutkimaan takapenkillä ollutta ruokakassia (jossa oli lähinnä mandariineja, kelpasivat nekin ). Mutta mun käsitys dalmatialaisista on kovin yksipuolinen, toivottavasti joku rodun omistava osaisi tulla tänne kertomaan niistä paremmin.

Jos ruttukuonot miellyttää, niin bostoninterrieri olisi mahdollisesti vähiten ongelmallinen terveytensä puolesta. Huolellisella kasvattaja- ja yhdistelmävalinnalla voi saada bostonin, jolta löytyy vähän sitä kuonoakin ja avarat sieraimet, sekä pitempi / suorempi selkä. Toisin kuin muut kurttunaamat, bostonit pystyvät ilmeisesti rakenteensa puolesta uimaan, ja jaksavat monesti liikkua yhtä lailla kuin pitkäkuonoisetkin. Mutta tarkka saa valinnoissaan olla eikä sokeasti tarttua ensimmäiseen pentuun mikä eteen sattuu, tässäkin rodussa löytyy vielä sellaisia kasvattajia jotka eivät pahemmin terveysongelmista piittaa. Bostoni on ymmärtääkseni tosi sopeutuvainen, jaksaa vaikka mitä ja on innolla harrastuksissa mukana, mutta sietää niitä lepopäiviäkin hyvin ja monissa kodeissa ihan puhtaasti seurakoiran ja lenkkikaverin virkaa toimittavat. Luonteeltaan ei bostoni ole ehkä samallailla hillitty kuin mopsi vaan iloinen ja aina leikkimässä, mutta veikkaisin että iso osa mopsin ja vaikka enkkubullan rauhallisuudesta johtuu rakenteellisista ongelmista, ei halua hötkyillä/liikkua kun ei saa kunnolla henkeä.
Bostonit on mulle tulleet tutuksi kun niihin tuossa talvella ihastuin (ja on yhtenä vaihtoehtona seuraavaksi koiraksi sitten joskus), facebookin rotupalstaa on tullut selailtua ja siellä kyseltyä kaikenlaista, ja sitä kautta pääsin bostoninterrieriä treffaamaankin.

Mutta varmaan sieltä seurakoirapuolelta olisi kaikkein "turvallisin" lähteä sitä omaa rotua etsimään, jos ei vielä ihan tiedä mitä aikoo koiran kanssa harrastaa jne. Terrieriryhmästä löytyy myös esim. norwichin- ja norfolkinterrieri, joita myös pidetään yleensä aika leppoisina ja rauhallisina otuksina, monesti kotikoirina toimivat.
Toivottavasti tästä tekstistä sait jotain irti, kysy vain lisää jos jotain tulee mieleen!