Koirat.com

Nyt alkaa olla koirakuume jo erittäin kovaa luokkaa, mutta mitä enemmän asiaa miettii ja roduista sekä kasvattajista ottaa selvää, sitä pelottavammalta koiran hankinta tuntuu. Tieto taitaa tässä asiassa todellakin lisätä tuskaa :) Koska kaikilla, joilta olen mielipiteitä eri roduista kysellyt, tuntuu olevan mielipiteitä ja ennakkoluuloja vaikka muille jakaa, päätin yrittää nyt koota tähän vähän suuntaa siitä, minkälaista kaveria haetaan.

Avomiehen kanssa ollaan siis yhdessä hankkimassa ensimmäistä aivan yhteistä koiraa. Tärkeimmät kriteerit koiralle on: perusterve rotu, hyvä hermorakenne, helpohko kouluttaa. Koiraa pitäisi pystyä pitämään irtaallaan ja toisten koirien kanssa. Tulee lasten kanssa toimeen.


¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamulenkki 30-60 min Töiden jälkeen pari lenkkiä joista toinen n.30 min ja toinen min. 1h.
Koiran olisi tarkoitus olla mahdollisimman paljon mukana: tallilla, töissä, kalareissuilla, kyläpaikoissa. Eli päivän aikana tulisi myös muuta liikuntaa ja aktiviteettia.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Tällä hetkellä rivitalokolmio, suunnitelmissa omakotitalo heti kun sattuu sopiva kohdalle. Tämän hetkinen koti on metsänlaidalla, kilometritolkulla pururataa ja metsäpolkuja lähes ovesta ulos astuttaessa. Uusi koti hankitaan mahdollisesti maalta, ei kuitenkaan missään tapauksessa huonommalta paikalta noiden lenkkimaastojen suhteen.

¤ Lapsien määrä
Ei lapsia tällä hetkellä, toiveissa tosin on.

¤ Aiemmat koirakokemukset
Lapsuudenkodissa oli sakemanni/pystykorva narttu, myöhemmin itsellä pk-collie uros ja sen kanssa pari vuotta yhtäaikaa oli miehen mukana tullut dobberi narttu, joka oli viimeiset pari vuottaan ainoana koirana meillä.

¤ Harrastustoiveet
Agility, toko ja jälki kiinnostaisivat. Ei näyttelyt.

¤ Turkkitoivomukset
Ei suurta merkitystä.

¤ Minkä kokoinen koira
Ei aivan mini, muttei myöskään mikään jättiläinen. Ei kuitenkaan suurta merkitystä myöskään koolla. Tärkeämpi terve rakenne.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Metsästysvietti vähäinen tai helposti hallittavissa. Ei älyttömän kova, suht helppo kouluttaa. Tulee toisten koirien kanssa toimeen. Ei saa olla arka. Miellyttämishaluinen, mutta ei mikään varjo. Tulee lasten kanssa toimeen. Ei stressaa uusista paikoista, ihmisistä, tilanteista ym.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Paimenkoiria, labbista, gordoninsetteriä ja niiiiin monia muita :)

Ehdotuksia otetaan vastaan!

Kopioin nyt aikalailla suoraan toisesta kyselystä oman vastaukseni.

Labradorinnoutaja vaikuttaa sopivan toiveisiinne kuin hanska käteen

Labbis on keskikokoinen, elämäniloinen, sosiaalinen ja positiivisesti elämään suhtautuva koira.
Ulkomuodoltaan labbis on vankka, lihaksikas ja jäntevä.
Labbiksen karva on kaksinkertainen, rungonmyötäistä, tiheää ja hyvin säänkestävä. Värjeä löytyy kolme, keltainen, ruskea ja musta.
Labbikset ovat perinteisesti jaettu kahteen linjaan, käyttö-ja näyttely-linjoihin. Eroavaisuuksia löytyy niin luonteista kuin ulkonäöstäkin. Nykyään monet kasvattajat ovat siirtyneet takaisin aikaan ennen kuin labukat jaettiin kahteen linjaan, ja kasvattavat ns. dual purpose-labbiksia, eli näissä yhdistyy käyttisten työninto ja hyvä ohjattavuus, sekä näyttisten rodunomainen ulkonäkö.

Harrastuskoirana labbis on varsinainen joka paikan höylä. Se soveltuu niin tokoon, hakumetsään, raunioille ja vaikka koiratanssiin. Elämäniloinen labbis on aina mukana kaikessa
Labbikset ovat täysiverisiä metsästyskoiria, ne toimivat pienriistan talteenottajana, ja noutaminen on niiden intohimo. Vaikka ei tähtäisi koiransa kanssa metsästyschampioniksi, niin olisi silti hyvä järjestää pari noutotreeniä viikossa, koska koira nauttii tästä suuresti.
Labbikset rakastavat käyttää nenäänsä, ja siksi jäljestys on oiva harrastus.
Kuitenkin esim. vapaanaolo lenkkeilessä ei ole ikinä aiheuttanut minulle ongelmia, labbikset on jalosettu toimimaan ohjaajan läheisyydessä pitäen tiukkaa kontaktia ohjaajaan, ja tämän vuoksi ei ole juurikaan vaaraa, että labbis häipyisi omille teilleen.

Labbis ei ole mikään sohvakoira, ja varsinkin nuoren koiran kanssa on tehtävä jotain, mihin se saa purkaa energiaansa. Turhautunut labbis alkaa helposti sisustamaan uudelleen kotona, jos ei saa muita virikkeitä.

Labbiksilta löytyy joitain perinnöllisiä sairauksia, yleisimmät ovat lonkkanilveldysplasia, kyynärniveldysplasia, jotkin silmäsairaudet. Epilepsiaa esiintyy joskus, ja korvaongelmat ovat suht yleisiä johtuen luppakorvista. Sukulinjoja tutkimalla löytää aika vaivattomasti perusterveitä yksilöitä.

Tässä tällainen tietopläjäys, toivottavasti otatte labukan harkintaan.
Vielä linkki rotujärjestön nettisivuille: labradorinnoutajakerho

Miten olisi walesin- tai englanninspringerspanieli?

Nämä serkukset ovat aika samantyyppiset rotuina, enkku walesia hiukan isompi, mutta kummatkin ovat mielestäni hyvin näppärän kokoisia, koska ovat solakoita.

Welshi

Luonteeltaan se on ehkä hieman pidättyväisempi, sitä ei tule rangaista jos se ei heti ole nuolemassa vieraan naamaa, vaan tutustuu omilla ehdoillaan. Arka tai aggressiivinen se ei kuitenkaan saa olla, kaikesta uudesta se on uteliaan kiinnostunut. Tuttujen ja kotiväen kanssa se ei pidättele iloisuuttaan ja onneaan, jos vaikka tulet roskat viemästä, on vastaanotto kuin olisit ollut kuukauden poissa. Energiaa koirassa riittää ja itsepäinen ohjaaja saa sen koulutettua hyvinkin monenlaisiin asioihin, mutta aina tulee varautua siihen, että koira tekee jonkin tutun asian ihan omaksi huvikseen päinvastoin, katsoen sinua kuin sanoen “ älä ole liian itsevarma, minä kuitenkin päätän itse mitä teen. Ja milloin “. Welshejä on käytetty menestyksekkäästi kaikissa spanielien omissa koemuodoissa, sekä tottelevaisuuskokeissa ja agilityssä.
Uroksilla säkä on noin 48 cm ja nartuilla 46 cm.

Enkku

Englanninspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen, ryhdikäs koira. Tyypillinen englanninspringerspanieli on ystävällinen, innokas miellyttämään, oppivainen ja yhteistyöhaluinen. Arkuutta ja aggressiivisuutta ei saa esiintyä. Enkun säkä on keskimäärin 51cm.

Kummatkin rodut ovat trimmattavia, mutta trimmauksen oppii tekemään helposti itse saksilla. Kasvattajat yleensä mielellään opastavat trimmauksen tekemisen. Rotujen omistajien kesken olemme päätelleet welshin olevan jääräpäisempi ja enkun hiukan rauhallisempi. Ehkä. Yleensä.

Kummatkin rodut löytyvät täältä: Springerspanielit

Ehdotan teille snautseria. Nuo teidän kriteerit täyttyy, on perusterve, hermot hyvät, koulutus on helpohkoa (haastavaa) jos snautserista koulutus on kivaa, se oppii tosi nopeasti. Snautseri on oman perheen koira, lapsirakas. Tietysti yksi on ylin muita, mutta koko perhe kun on yhdessä, kaikki on hyvin.
Snautseri vaatii tietysti liikuntaa, mutta ei sekoa, jos välillä jää lenkit vähemmälle.

Snautseri on hyvä harrastuskoira, agility, toko ja ainakin meidän koira osoittautui jäljestämisessä viime syksynä. Pari haavoittunutta peuraa on saaliina ja koira oli silloin vajaan vuoden!

Turkki vaatii vain loppujen lopuksi vähän hoitoa, nypittävä 2-3 kertaa vuodessa. Ja jos kerran ette aio mennä näyttelyyn kerta kaksi riittää. Meillä kasvattaja hoitaa nyppäyksen.

Snautserin säkä on n. 48-51cm riippuu sukupuolesta.

Metsästysvietti on minusta opetettavissa pois tai päälle ihan kuin haluaa. Meillä tietysti kun on päässyt jäljestämään, niin helposti pupujen ym. hajut kiinnostaa.

Snautseri on haastava ja itsepäinen, mutta jos sillä on hauskaa oppia ja miellyttää omistajaa sen se tosiaan tekee. Koulutus on tietysti a ja o kuten kaikilla roduilla.

Ulkonäkö ei ehkä ole kaikkien mieleen mutta ilmeikäs veijari ainakin meillä on! Suosittelen, jos tykkäätte haasteisesta ja hauskasta koirasta.

Kiitos vastauksista, kaikki ehdotukset on aivan vakavasti otettavia :)

Perehdyn nuihin ehdottamiinne rotuihin viikonloppuna, kun on vähän enemmän aikaa. Nuista oikeastaan labbis on ainut, joista on jonkin verran kokemusta, mutta muut on käytännössä näköhavaintojen varassa.

Labbiksista sen verran, että jos haluaisi käyttölinjaisen pennun, niin onko niiden saanti metsästämättömään perheeseen aivan mahdotonta? Tykkään enemmän niiden terveemmästä rakenteesta.

Ehdotuksia otetaan vastaan edelleen? :)

Moikka!

Miten olisi partacollie?

Partacollie rakastaa kaikkea ja kaikkia, ne on sellaisia hulmuavaturkkisia hömpäntoosoja. Agility ja toko ovat ne partiksilla eniten harrastetut lajit (näyttelyiden jälkeen), mutta muutamia koirakoita kisaa myös PK-puolella niin haussa kuin jäljelläkin. Ja on yksi partis jo valioitunut MEJÄ:stä. Samoin on pelastuskoira-puolella hälytysryhmässä partis.

Partikset kaipaavat vilkkautensa takia hyvän peruskoulutuksen sekä liikuntaa ja aivotöitä riittävästi. Muutoin ne alkavat keksiä kaikkea kivaa omatoimista puuhaa. Se ei välttämättä aina omistajasta ole niin kivaa siivota noiden tihutöitä. Partis on huumorintajuinen koira, joka tekee asiat aina pilke silmäkulmassa. Ne on sellaisia luonnonlapsia, jotka nauttivat kaikesta ja näkevät aina sen aurinkoisen puolen. Esim. vesisateella tytöt nauttivat ulkonaolosta, kun vesisateella tulee ihania lätäköitä tai kuten vanhempi narttuni, joka aina ensilumen tullessa muuttuu pikkupennuksi... Tai pallo voi olla maailman paras juttu... :-)

Jonkun verran partiksilla on miellyttämisenhalua, mutta enempi se on toiminnanhalua. Partis tykkää oppia uutta ja se on helppo motivoida, koska ne tykkäävät leikkiä ja ovat yleensä melko ahneita. Mutta haasteelliseksi kouluttamisen tekee se, että jos partis tajuaa osaavansa jonkun jutun, niin eihän sitä sitte enää tartte harjoitella. Silloin se yleensä katsoo hyvin hölmistyneenä ja alkaa tekemään ihan mitä sitä huvittaa... Ja monesti silloin on pokassa pitelemistä, ettei tikahdu nauruun. Kuten nuorempi koirani keksi, kuinka olisi paljon parempi suorittaa luoksetulon stoppi. Eli se juoksi täysiä mua kohden ja annoin käskyn, niin loppumatkan se tuli nelijalkapompuilla sivulle. Oli kyllä naurussa pitelemistä, kun toinen ihan kirkkain silmin ja hymy naamallaan tulee loikkien suoraan sivulle... :-)

Partis on melko terve rotu. Sillä on säilynyt hyvin se työkoiran rakenne kaiken turkin alla. Jonkun verran on lonkkavikaa, kuten muillakin roduilla ja ihan yksittäisiä tapauksia on kyynärnivelen kasvuhäiriötä. Partiksilla myös silmät tutkitaan, mutta todella vähän on ollut silmissä huomautettavaa. Autoimmuunisairauksia on jonkun verran ja niitä tutkitaan koko ajan eri geenitutkimuksissa. Partiskasvattajat ovat pääasiassa hyvin valveutunutta porukkaa ja kertovat rehellisesti omissa kasvateissa ilmenneistä sairauksista, joka mielestäni on hyvä asia. Tällöin ei ongelmia lakaista maton alle, vaan niistä puhutaan ja yritetään jalostuksella päästä eroon.

Jollain yksilöillä on vielä säilynyt paimennusvietti melko voimakkaana, toisilla taas se on laantunut. Ne on laumasidonnaisia koiria kuitenkin eli ne viihtyvät siellä missä emäntä/isäntä on. Lenkeilläkään nuo ei huitele omilla teillään, vaan pitävät hyvin näköyhteyden, ettei vaan perhe pääse minnekään katoamaan.

Partikset ovat avoimia ja sosiaalisia koiria, jotka tulevat toimeen erilaisten koirien kanssa. Harvoin uroksetkaan on aggressiivisia toisille. Sen olen huomannut, että lenkillä täytyy käyttää ponnaria, kun epävarmat vastaantulevat koirat voivat tulkita partiksen väärin, kun sen silmiä ei näe. Olen ollut useammalla leirillä, jossa on ollut 10-15 partacollieta ja kaikki ovat sulassa sovussa leikkineet keskenään. Joukossa on ollut niin uroksia kuin narttuja, samanikäisiä ja eri-ikäisiä eikä tappeluita ole ollut.

Partiksella on pitkä turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Itse harjaan nuo nartut kerran kuukaudessa ja ne pysyvät sillä takuttomina. Puhdas ja takuton turkki ei kerää ihan kaikkia metsän aarteita itseensä, mutta toki jonkun verran turkkiin kyllä kerääntyy havuja ja risuja metsälenkeiltä. Mun yks kaveri, jolla on lyhytkarvaisia koiria, aina metsälenkin jälkeen ihmettelee erilaisten aarteiden määrää turkissa. Otan niistä ne pahimmat pois, kuten havut, mutta muutoin olen huomannut parhaimmaksi antaa tyttöjen nukkua metsälenkin jälkeen ja imuroida ne roskat pois siitä nukkumapaikalta. Eräskin kerta käytiin kaverini kanssa metsälenkillä ja tytöt oli ihan rapaisia lenkin jälkeen, seuraavana päivänä meillä oli treenit ja samainen kaverini kysyi, että "kauanko harjasit noita eilen?"
Mä tuumasin, etten yhtään. Ne oli siistin näköisiä eikä mitään merkkejä näkynyt edellisen päivän metsäilystä. :-)

Mikäli partis kiinnostaa, niin kannattaa käydä rotuyhdistyksen sivuilla Suomen Partacolliet ry tai toki voin kertoa myös lisää.

Aika harvat käyttisten kasvattajat myyvät pentua kotiin, jossa ei metsästetä tai ei ole selviä uratoiveita esim. pelastuskoirapuolelle. Riippuu myös kysynnästä ja tarjonnasta, jos käyttiksiä syntyy paljon niin on ehkä helpompi saada pentu "tavalliseen" kotiin, ja toisin päin.
Kyllähän näyttiksiäkin löytyy kevyeempää/pienempää mallia, kannattaa etsiä vaan sellaisesta yhdistelmästä. Kuitenkin sanoisin, että jos itsellä ei ole sen enempää harrastus-suunitelmia, niin on itselleen helpomaa ottaa näyttislinjainen. Käyttölinjaisilla labbiksilla on niin kova tarve päästä noutamaan ja työskentelemään, että jos ei sitä tarvetta pysty täyttämään niin voi tulla ongelmia.

Siis lagotto romagnolo teille! Se sopii noihin annettuihin kriteereihin ihan mainiosti.
Lagoton kanssa voi harrastaa käytännössä mitä tahansa, se on iloinen puuhaaja, joka haluaa tehdä yhdessä täysillä. Jälkikoiraksi lagotto on omiaan, koska se on jalostettu nenän käyttöön (sienikoira kotimaassaan italiassa, suomessa mainio kantarellikoira).
Lagotto on pieni keskikokoinen, n. 11-16 kiloinen, 45cm pörröturkkinen luppakorva täynnä iloa ja rakkautta. Se on tosi fiksu ja haluaa aivotyötä, mutta sopii myös aktiiviseksi sohvaperunaksi. Ei siis vaadi samanlaista työtä kuin vaikka border collie tms. työkoira.
Tyypillinen lagotto on luonteeltaan avoin ja ihmisystävällinen. Totta kai vaihtelua rodun sisällä löytyy, kuten kaikissa muissakin roduissa. Arkoja yksilöitä löytyy, mutta se ei ole rodunomaista.

Lagoton turkki on trimmattava, eli siitä ei tipu karvaa, vaan turkki kasvaa koko ajan pituutta. Turkkia kannattaa joko lyhentää saksilla parin kuukauden välein, tai ajella kokonaan pois pari kertaa vuodessa. Itse leikkaan vain saksilla, koska se on minusta helpompaa ja pidän koiralla "näyttelytrimmiä". Lagoton näyttelytrimmi on muuten tosi helppo, koska se ei ole (!!) puunattava rotu kuten vaikka villakoira.
Turkki on kihara ja voi takkuuntua ja huopaantua, jos sitä ei kampaa säännöllisesti. Itse en koskaan harjaa koko turkkia kerralla, vaan avaan ainoastaan takkuiset kohdat. Käyn turkin läpi n. kerran viikossa ja joko kampaan, tai revin sormin takut auki. Jos turkin harjaa kunnolla auki, se pitää sen jälkeen kastella, jota turkki kihartuu taas.

Lagotto on perusterve ja melko pitkäikäinen. Huomiota kannattaa kiinnittää lonkkiin, silmiin ja allergioihin. Myös vanhempien luonne pitää ottaa huomioon. Lagoton suosio on kasvanut todella paljon parissa vuodessa (Suomessa nyt vähän yli 2 tuhatta lagottoa), ja nyt pentuja tulee myös ei-niin-hyvistä vanhemmista koska pennuilla on kova kysyntä.
Suomessa on monta erittäin hyvää lagottokasvattajaa, ja valinnanvaraa kyllä riittää.

Rotuyhdistyksen sivut

Mä vastailen sellaisen rodun tiimoilta kuin dalmatiankoira!

kassi kirjoitti:


¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamulenkki 30-60 min Töiden jälkeen pari lenkkiä joista toinen n.30 min ja toinen min. 1h.
Koiran olisi tarkoitus olla mahdollisimman paljon mukana: tallilla, töissä, kalareissuilla, kyläpaikoissa. Eli päivän aikana tulisi myös muuta liikuntaa ja aktiviteettia.

Riittävät liikuntamäärät dallulle, tallilla menee myös useimmiten hyvin entisenä vaunukoirana ;) Ylipäätään rotuna sellainen että kulkee hyvin matkassa ja haluaa usein jopa seurata vessaan jos vain antaa tulla mukana :D

En nyt vastaile kokemuksiin, lapsiin tai asumismuotoon kun niillä ei tarkempaa väliä. Lapsiystävällinen rotu kunhan totuttaa pentuna (niinkuin kaikki muutkin rodut).

kassi kirjoitti:


¤ Harrastustoiveet
Agility, toko ja jälki kiinnostaisivat. Ei näyttelyt.

Uros alkaisi olla jo isohoko agiin, vaikka kyllä niitäkin näkee, nartut taas ovat pienempiä ja menevätkin heti helpommin (omani on vielä supersiro tapaus :D). Tokossakin näkee ja pärjätäänkin kun vaan jaksaa tehdä töitä :) Jälki on kyllä tälle nenää käyttävälle rodulle loistava laji!

Menee myös koko-ja turkkivaatimuksiin. :) Terve varsinkin rakenteeltaan, ei mitään mainittavia rakenteellisia vikoja mistä olisi tulossa rodulle suuresti haittaa (ei lonkissa, selässä, kyynärissä jne). Joskus löytyy allergioita ja ihosairauksia, kuurous on sinisilmäisten pentujen ongelmana (mutta usein tällöinkin tiedetään jo ennen luovutusta kuuroudesta). Pitkäikäinen rotu, odotetut eliniät ovat pääasiassa yli 12-vuoden korvilla.

kassi kirjoitti:

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Metsästysvietti vähäinen tai helposti hallittavissa. Ei älyttömän kova, suht helppo kouluttaa. Tulee toisten koirien kanssa toimeen. Ei saa olla arka. Miellyttämishaluinen, mutta ei mikään varjo. Tulee lasten kanssa toimeen. Ei stressaa uusista paikoista, ihmisistä, tilanteista ym.

Juuri noita tervepäinen ja hyvin sosiaalistettu dalmatiankoira on. Sopeutuvainen, ei-stressaavaa, enemmän ongelmana saada pois vieraan naamaa nuolemasta
Dallu uros voi olla kovakin, nartut pehmeämpiä tapauksia. Miellyttämisenhalu ei ole mitään paimenkoiran luokkaa lähelläkään, mutta jos sen houkuttimen(lue:ruoka) löytää niin kyllä dallu vaikka mutkalle itsensä lopulta vääntää saadakseen sen :D

Tässä vielä dalmatiankoira yhdistyksen sivut. :)

Nyt ollaan jonkin verran etsitty tietoa noista ehdottamistanne roduista, tosin aika on ollut hieman kortilla. Tällasella pintaliipasulla sanoisin, että nuo kaksi spanielia ja labbis on ehdottamistanne harkinnassa.
Partacollie ei oikein näin lyhyen keskustelun jälkeen sytyttänyt miestä, minä tosin olen kaikista collieista kiinnostunut :) Mutta vissiin pakko aatella tuota toistakin ;)
Lagotosta mies ei myöskään innostunut, koska ei ole koskaan edes nähnyt yhtään rodun edustajaa. Omasta puolesta voin sanoa, että rodun kuvaus miellytti. Olen tavannut useampaan otteeseen kaksi tämän rotuista kaverusta ja ne eivät vastaa tuota kuvausta. Ymmärrän kyllä, että rotu pitäisi nähdä kotioloissa ja pitäisi tavata useampia rodun edustajia... Mutta tiedättehän ensivaikutelman, asiassa kuin asiassa :)
Snautseri on aika hämärän peitossa, ihan mielenkiintoisen kuuloinen rotu, miehellä taas jokin yhteen yksilöön perustuva ennakkoluulo :D Kaverilla on kaksi kääpiö versiota, voiko niitä verrata luonteiltaan toisiinsa? Mies taas yhteen yksilöön perustaen oli enemmän mieltynyt suursnautseriin. Onko näiden kolmen rodun välillä paljon eroavaisuuksia käytännössä?
Dalmis on miehelleni punainen vaate, koska on elänyt yhden sellaisen kanssa. En tosin osaa sanoa, muuttuisiko hänen käsityksensä rodusta erilaisiin yksilöihin tutustuttaessa. Minulla ei ole niistä mitään kokemusta, rotukuvaus kyllä kiinnosti :)

Olikohan tässä nyt kaikki :D Vielä saa ehdotella!

Gordoninsetteri kiinnostaisi myös edelleen, mielipiteitä rodun sopivuudesta meille? Anyone?

Haluaisin myös lisätä, että metsästys ei todellakaan ole poisluettu harrastus meillä. Eli tällä hetkellä ei harrasteta, mutta ollaan molemmat kiinnostuneita siitä ja jos metsästyskoira perheeseen tulee, niin koira pääsee metsälle.

Pääasia meillä on, että otetaan sitten minkärotuinen koira tahansa, niin sen kanssa harrastetaan sellaisia juttuja mitä koira kaipaa ja mistä se nauttii.

En tunne gordoninsetteriä, enkä seuraavaakaan, mutta onko Punainen Irlanninsetteri tuttu / tutustumisen arvoinen? Niitähän on myös näyttölinjaa.

Ja jos noista isoista spanieleista tahdot tietää enemmän, niin laita vaikka yksäriä!

Mulle tuli jo otsikosta mieleen ensimmäiseksi springerspanielit. Näistä onkin jo aika hyvin laitettu infoa.

Kahden tuntemani enkun kohdalla voi sanoa, että ne suhtautuvat rennosti ja uteliaasti tilanteeseen kuin tilanteeseen, vaikka sosiaalistamista ei ole pentuna mitenkään määrätietoisesti tehty. Aika mutkattomia ovat, ja perustottelevaisuuskoulutuksella saatu mukavia, sosiaalisia perhekoiria.

Oma rodunhakumme päätyi sitten walesilaiseen serkkuun. Sen ulkonäöstä pidän enenmmän, mutta positiiviset kokemukset enkun luonteesta avittivat päätöstä. Walesi on ehkä vähän "höntimpi" ja riehakkaampi (ainakin kokemusten ja kertomusten perusteella). Mulle tälläsienä lapsenmielisenä sellainen passaa aika hyvin.

Muita rotuja, joita mietittiin harkintavaiheessa (aika samanlaisilla kriteereillä) oli sileäkarvainen noutaja, stabyhoun ja englannin/irlanninsetteri. Ehkä kahta ensimmäistä tulevaisuudessa meidän perheessä nähdäänkin.

Onhan siinä taas lisää mietittäävää :) Nuo ehdottamienne rotujen rotumääritelmät kyllä natsaa tosi hyvin siihen mitä haetaan!

Tuota näyttelylinja/käyttölinja jakoa minä en juuri ymmärrä, kun yleensä luonne ja rakenne on ne asiat, jotka kärsii kun tuijotetaan ulkomuotoon... Siksi en noista näyttelylinjasista erityisesti välitä. Asian voisi jopa esittää niin, että en tällaista jakoa halua suosia.

Stabyhounia en ole eläissään nähny, ainakaan tietääkseni. On kyllä mielenkiintoselta vaikuttava rotu :) Flatteja oon nähnyt, mutta niistäkään mulla ei oo oikeen minkäänlaista kuvaa. Rotumääritelmän mukaan ei ole ehkä näistä ehdotetuista roduista kärkikahinoissa. Irlannin- ja englanninsetterit on mukavan olosia rotuja, niistäkään ei oo hirveenä muuta, kuin näköhavaintoja. Kuitenkin settereistä eniten miellyttää tuo gordoni... En tosin tiedä, muuttuisko tuo käsitys jos pääsis vertailemaan rotuja ns. käytännössä :)

Melkosta hommaa... Kuinkahan osataan päättää meidän rotu? Vaikka kaikki sanoo, että "kyllä sen sitte tietää kun tulee oikea rotu kohdalle" ja, että "kun olo käy sietämättömäksi, niin sitähän ottaa vaikka marsun". Mutta ei vaan yhtään tuo valoa tunnelin päähän. Määäää haluuuun
koiran :`( Oisin varmasti jo ottanutkin, mutta on yllättävän vaikeaa löytää koira, joka sopii kahden erilaisen ihmisen kriteereihin!!

Oletteko koiranäyttelyissä käyneet eri rotuja katsomassa? Eihän se toki aivan "tavallista kotonaoloa" vastaava paikka ole tutustua rotuun, mutta siellä ainakin saisi jonkinlaisen käsityksen roduista ja kenties kysellä lisää kasvattajilta?

Kennelliiton sivuilta -> tässä linkki löytyy kaikki viralliset näyttelyt.
Esim seuraava isompi näyttely on Vaasassa huhtikuussa ja FCI7 -ryhmä (mihin mm setterit kuuluvat) on lauantaina 9.4.
Ja jos on epäselvää, mihin FCI luokkaan mikäkin rotu kuuluu eli minä päivänä ovat kehässä, niin samaiselta sivulta kohdasta rotumääritelmät löytyy tuo tieto.

Ei ole helppoa se oman rodun löytäminen, jos ei ole jotain tiettyä lempparirotua, mutta kyllä se sieltä vielä löytyy. Usko vaan

Aika vähän tulee käytyä näyttelyissä, mutta ihan hyvä vinkki! Pitää käydä kattoon ku on tässä siedettävän matkan päässä näyttelyitä tms koiratapahtumia.

Miten noista muista tapahtumista ilmotellaan? Onhan meilläkin toki töissä aina välillä esim. mätsäri-ilmotuksia, mutta mistä niitä sais laajemmin tietoon?

Oulussahan on ollut perinteisesti äitienpäivä-viikonloppuna näyttely, onko se samainen näyttely siirtynyt tuohon heinäkuulle?

Oletteko Oulusta? Jos näiltä seuduilta ja welshiin haluaisitte tutustua, niin meillä niitä on kaksin kappalein joihin pääsee tutustumaan. Näkisi ainakin kaksi hyvin erilaista welshiä. :) Mun tietääkseni Oulussa ei ole enää kuin heinäkuussa kansainvälinen näyttely.

^ Ollaan Oulusta. Kiitos tarjouksesta, laitan sulle yksäriä mikäli me saadaan ajatukset samoille laduille tässä rotukysymyksessä :D Vaikuttaa kyllä kivalta rodulta!

En ole nuita muita settereitä tavannut, mutta ihan varteenotettavilta vaikuttaa nämäkin. Miten se tuntuu, että tää vaan vaikeutuu :D Tulee ajatelleeksi ihan erillä tavalla sopivia rotuja kun joku ulkopuolinen ehdottaa kriteereihin sopivaa rotua. Mielenkiintoista kyllä, että kiitoksia vaan kovasti :) Ja saa vielä ehdotella.

Koira löytyi, kiitos kaikille vastauksista :)

T:Kaisa

^Kiva kuulla että se oma rotu/koira löytyi