Koirat.com

Mikä olisi sopiva rotu näihin kriteereihin:
- voi pitää mukana tallilla touhuamassa, jaksaa säällä kun säällä olla mukana monta tuntia
- ei metsästysviettiä juurikaan eli voi suht huoletta pitää vapaana
- sosiaalinen, tallilla kulkee muitakin koiria
- turkki mahd. helppohoitoinen, miel. lyhyt tai puolipitkä - karkea olisi kaikista paras =)
- koolla ei sinänsä väliä, mutta ehkä semmonen keskikokonen ja vähän suurempi olisi hyvä

... ja kaiken tämän lisäksi kun vielä osaisi sitten löysempinä päivinä ottaa rauhallisemmin eikä hyppisi pitkin seiniä ;) Terveys ja hyvä luonne tietenkin kaikista tärkeimmät vaatimukset.

Jos nyt siis unohdetaan se kouluttamisosio ja keskitytään puhtaasti rotuominaisuuksiin ja omiin kokemuksiinne, mitä suosittelisitte?

Itsellä kokemusta lähinnä terriereistä, bordereita ollut/on.

näin hevosihmisenä voisin suositella ehdottomasti tallikoiraksi dalmatialaista, eli dallua.
Dallut ovat alkujaan jalostettu vaunukoiriksi, eli ne juoksivat ylhäisön mukana vaunujen vieressä ja jopa alla. Ne myös vartioivat omistajan vaunuja.
Nykyään dalmatialainen on aika puhtaasti seura-ja harrastuskoira, vaikka se luokitellaan jostain syystä roturyhmään FCI 6, eli ajavat koirat. Dallulla ei kuitenkaan ole metsästysviettiä laisinkaan.
Dallu on rakeenteeltaan hyvin atleettinen, kuiva ja lihaksikas. Sen karvapeite on lyhyttä, kovaa ja rungonmyötäistä, ja huomiota herättävin piirre on pilkullisuus. Pilkut voivat olla mustia tai ruskeita aina valkoisella pohjalla. Koko vaihtelee siinä 54-61cm välillä ja paino 24-32kg.
Dalmatialainen on eloisa, ystävällinen ja vilkas luonteeltaan. Dallu ei missään nimessä saa olla aggressiivinen tai pelokas, tosin ystävällinen pidättyneisyys vieraita kohtaan sallitaan.

Rakenteellisesti dallut ovat hyvinkin terveitä, mutta rodulla on taipumusta atopioihin ja muihin ihovaivoihin, sekä myös uraattikiteisiin. Myös perinnöllistä kuuroutta esiintyy. Dalmatialainen on kuitenkin tilastollisesti hyvin pitkäikäinen rotu.

Dalmatiankoiran kanssa voi harrastaa oikeastaan mitä vaan, mutta se ei ole yhtä palvelu-altis kuin perinteiset palveluskoirarodut, ja sen motvointi vaatii joskus hieman vaivaa...
Dallu toimii myös hyvin pelkästään seurakoirana, vaan että omistaja muistaa järjestää sille välillä aivojumppaa ja sen on myös päästävä päivittäin pitkälle lenkille, mieluiten vapaana.

Tallikoirana se on verraton, yleensä dallulla ei ole ongemia muiden koirien tai eläinten kanssa, ja se pysyy yleensä hyvin irti tallipihassa. Tosin lyhyt turkki ei välttämättä suojaa tarpeeksi kylmältä pahimmilla pakkasilla, ja silloin koira on puettava.

Toinen rotu joka tuli mieleen on lyhytkarvainen collie.
Nahka on samaa kokoluokkaa dallun kanssa. Karva on lyhyttä ja kaksikerroksista, joka antaa paremman suojan säätä vastaan.
Nahka on käyttötarkoitukseltaan paimenkoira, ja sillä on säilynyt kaikki paimenen ominaisuudet. Ketteryys ja nopea reagointikyky, sekä myös herkkyys ja omanarvontunto leimaavat Lk-collien. Nahka on myös iloinen, aktiivinen ja leikkisä, ja tulee yleensä hyvin toimeen niin eläinten kuin ihmistenkin kanssa. Hermostuneisuus ja pelokkuus ei ole sallittua, ja tätä näkee huomattavasti vähemmän Lk-colliessa kuin pitkäkarvaisessa muunnoksessa.
Nahka sopii hyvin kaikkeen harrasteluun, mutta tyytyy myös viettämään seurakoiran elämää jos vaan saa tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä.

Kolmantena rotuna ehdottaisin näistä edellisistä poikkeavaa snautseria. Snautseri on alkujaan kotoisin Saksasta.
Snautseri on n.45-50cm korkea, ylväs, voimakas ja neliömäinen koira. Karva on karkeeta, ja värimuunnoksia löytyy kaksi, musta tai pippuri&suola (harmaa).
Snautseri on temperamenttinen, rohkea ja utelias perusluonteeltaan. Ne ovat myös epäileväisiä ja hieman varautuneita, mutta eivät ikinä pelokkaita tai aggressiivisia. Jokainen snautseri on suuri persoona.
Snautserit pitävät lapsista ja toimittavat mielellään "baby-sitterin" hommaa. Ne ovat kuitenkin yhden miehen koiria, ja kiintyvät syvästi omistajaansa ja ovat hyvin lojaaleja tälle.
Snautseri kuuluu nypittäviin rotuihin.

Kiitoksia!

Vähän noloa myöntää mutta en tykkää dalmiksen väristä... kuulostaisi muuten hyvältä mutta tosiaan täplikkyys häiritsee Snautserit ok mutta jotenkin kanssa ei oikein iske.

LK Collieta miettiny itseasiassa ennenkin. Se voisi olla yksi vaihtoehto kyllä.

Olisiko kellään seuraavista roduista kokemusta:
- Entlebuchinpaimenkoira
- Isosveitsinpaimenkoira
- Beauceron
- Airedalenterrieri ?

Noi sveitsiläiset "sennenhund"it kiinnostaisi eniten mutta todella vaikea saada Suomesta grossea ja entlebuchia, ja ne kaksi muuta (berni+appenzell) ei oikein innosta.

Ei kellään kokemusta? :/

Noh, jotenkin alan kallistumaan entlebuchiin. Kuulostaisi kaikin puolin mainiolta otukselta. Miinuksena vain se ettei tosiaan Suomesta kovin helpolla saa mutta toisaalta eipä ole mikään kiire =)

Dalmatialainen muutenkin yli jalostettu,paljon sairauksia ja aivokasvaimia.Dalmikset mitä olen tavannut ovat arvaamattomia ja kaikkea muuta kuin rohkeita.Yksi idiootti dalmisomistaja,kun koirani(amerikanpitbullterrieri)oli 4kk tuli koira puistoon hänen dalmiksensa puri koiraani jalkaan siinä syntyi hirveä rähinä eikä oikeen kukaan huomannut että mitä kävi.lähettiin koirani kans pois ja huomasin vasta matkalla että koira oli näykkäissyt kulmahampaat läpi etu lavasta ei sen vakavampaa verta tuli vain vähän.2kk myöhemmin oltiin toisessa puistossa koirani leikki muiden kanssa normaalisti ja puistoon tuli yhtäkkiä iso dalmisuros (siis aivan erikoira)heti dalmiksen sisälle päästyä koirani otti täyden laukan ampui dalmiksen kurkkuun kiinni ja alisti sen tosi rajusti.Koirani ei ollut aikaisemmin käyttäytynyt noin.siinä sitten hieno selitellä että kerran dalmispurrut niin näköjään vihaa nyt kaikkia dalmiksia.Koirani ei purrut hampaitaan läpi piti vaan sen verran lujan otteen että se uliseva dalmis pysyy paikoillaan ja alistuu.Huom oma koirani ei ole agressiivinen muutakun dalmiksille.Kiitos sille yhdelle kusipäälle joka väitti koiransa olevan kiltti mutta puri silti.

Carlos kirjoitti:

Dalmatialainen muutenkin yli jalostettu,paljon sairauksia ja aivokasvaimia.Dalmikset mitä olen tavannut ovat arvaamattomia ja kaikkea muuta kuin rohkeita.Yksi idiootti dalmisomistaja,kun koirani(amerikanpitbullterrieri)oli 4kk tuli koira puistoon hänen dalmiksensa puri koiraani jalkaan siinä syntyi hirveä rähinä eikä oikeen kukaan huomannut että mitä kävi.lähettiin koirani kans pois ja huomasin vasta matkalla että koira oli näykkäissyt kulmahampaat läpi etu lavasta ei sen vakavampaa verta tuli vain vähän.2kk myöhemmin oltiin toisessa puistossa koirani leikki muiden kanssa normaalisti ja puistoon tuli yhtäkkiä iso dalmisuros (siis aivan erikoira)heti dalmiksen sisälle päästyä koirani otti täyden laukan ampui dalmiksen kurkkuun kiinni ja alisti sen tosi rajusti.Koirani ei ollut aikaisemmin käyttäytynyt noin.siinä sitten hieno selitellä että kerran dalmispurrut niin näköjään vihaa nyt kaikkia dalmiksia.Koirani ei purrut hampaitaan läpi piti vaan sen verran lujan otteen että se uliseva dalmis pysyy paikoillaan ja alistuu.Huom oma koirani ei ole agressiivinen muutakun dalmiksille.Kiitos sille yhdelle kusipäälle joka väitti koiransa olevan kiltti mutta puri silti.

Ei mielipidettä voi perustaa parin koiran varaan mitä olet nähnyt. Ehkä itsellesi jäi rodusta huono kuva ja se on ihan ymmärrettävää, mutta ei pidä tänne tulla yleistämään. Uskon että kyseessä on ihan tervepäinen ja hyväluonteinen rotu oikeissa käsissä, mutta kaikille se tuskin sopii. Vilkas ja energinen, käsittääkseni aika itsepäinenkin rotu, jolle pitää tehdä rajat ja johtajuusasiat selväksi. Nyt aloittaja saattoi saada todella negatiivisen käsityksen dalluista ja luultavasti ihan turhaan. Rodun terveystilanteesta en tiedä, mutta väite siitä että dalmatialainen olisi aggressiivinen, on mitä luultavimmin täyttä potaskaa.

En perusta mielipidettäni vain yhteen, vaikka kaikenlaisia kokemuksia halusinkin kuulla =)

Dalmiksia sinänsä en tunne eli en niihin osaa ottaa kantaa - olen kuullut vain näitä kertomuksia puolesta ja vastaan mutta niinhän se taitaa joka rodun kohdalla olla.

Ystäväni doggi esim. ei pahemmin siedä saksanpaimenia, syystä että sen kimppuun on monta kertaa käynyt (eri) saku. Siitähän ei voi silti vetää johtopäätöstä että kaikki sakut olisivat ihan kahjoja - vikahan vissiin silti yleisimmin on ihan siellä hihnan toisessa päässä.

Mutta, vielä jos jollain olisi kokemusta noista miettimistäni roduista... =)