Koirat.com

Eli etsisimme ulkona pärjäävää koirarotua. Koiralle tehtäisiin kyllä hyvänkokoinen tarha ja lämmitettävä koppi, eikä ole tarkoitus että koira nyhjäisi yksin tarhassaan päivätpitkät. Ulkokoiraa etsimme, koska perheessämme on astmaatikko ja uusia sisäeläimiä emme enää oikein haluaisi. Astma ei ole allerginen ja koiraa voisikin sillointällöin pitää myös sisällä, mutta pääosin olisi ulkona.

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamulla n. 15-20min lenkki
Päivällä n. 40min - 1h
Illalla (siinä 7-8 maissa) n. 40min - 1h
Meillä siis on useampi henkilö, joka koiraa käyttäisi pihalla. Lähellä on myös metsää ja meillä on iso piha, jossa koira voisi olla irti jos ei ole karkailevaa sorttia. Ulkoilu tapahtuisi muutenkin paljon metsässä.
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Isohko omakotitalo, lähellä ei ole isoja teitä yms.
¤ Lapsien määrä
15v kaksoistytöt löytyy perheestämme, tulevat hyvin eläinten kanssa toimeen
¤ Aiemmat koirakokemukset
Varsinaisesti omia koiria ei ole ollut, mutta äidillä kokemusta norjanharmaista. Myös toisten koiria on hoidettu.
¤ Harrastustoiveet
Mejää/muuta maastolajia varmaan kokeillaan, samoin tokoa. Rodun ei tarvitse olla erityisen hyvä näissä vaan riittää, että harrastaa voi jos koira innostuu. Pääasiallinen harrastus olisi kuitenkin ulkoilu. Myös jotain vetohommia voisi kokeilla.
¤ Turkkitoivomukset
Suhteellisen helppo hoitaa. Ja sellainen, että ulkona pärjää.
¤ Minkä kokoinen koira
Keskikokoinen tai iso.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Lintu/jänismetsälle koira voisi päästä, jos koira siihen sopii. Eli vietti on ok, muttei pakollinen. Normaali/kova, ei mielellään pehmeitä rotuja. Voi mielellään olla "oman perheen koira", ei tarvitse pakolla olla kaikkien kaveri. Sellainen koira, joka jaksaa ulkoilla, mutta osaa rauhoittua välillä. Palveluhalu ei ole pakollinen, jos ruoalla saa motivoitua edes jotenkin.
¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Pohjoiset rodut; itäsiperianlaika, karjalankarhukoira, norjanharmaa, siperianhusky, samojedinkoira. Pärjäisikö myös suomenajokoira tai lapinporokoira?

Mä voin vähän kertoa osasta noista roduista mitä oot harkinnu ulkokoiraksi pistäväs:)). Osasta mulla ei oo minkään näköstä kokemusta kuten norjanharmaasta ja itäsiperianlaikasta mutta toivottavasti tää vähän valasee teijän ajatuksia:).

Suomenajokoira
Kyllä se suomenajokoira pärjäis siellä ulkoaitauksessa ihan hyvin kesäisin,keväisin ja syksyisin mutta talvella varsinkin kun on tämmöset paukkupakkaset ni sen koiran täytyy olla sisällä. Mutta muistakaa et suomenajokoira tarvii sitä metsästystä koska siihen se on luotu. Ne yksilöt joita mä olen kouluttanut ni pakko sanoa että ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, että ei ehkä ihan ekaksi koiraksi sopis.

Siperianhusky
Tää on kyllä yks rotu jota tuun ihan oikeesti palvomaan koko elämäni:DD. Pärjää todella hyvin ulkoaitauksessa eikä sen oo pakko päästä sisälle ees talvella. Mutta tässä on huomioitava taas se että huskyt tarvitsee aika himskatisti liikuntaa ja toi teidän tarjooma liikunta ei riitä, mä olin hoitamassa kerran yhtä huskya ja sen kanssa sai ulkona liikkua lähemmäs neljää tuntia. Husky on luotu vetokoiraksi, joten olisko teillä intoa siihen hommaan? Tietenkin sen ei tarvitse mihinkään valjakkoajoon osallistua mutta vois vaikka vetää jotain lasta pulkassa talvisin:). Se yksilö mitä mä oon treenannu ni on kyllä ihan ollu aikasta helppo homma(:. Mutta tätäkään en välttämättä ihan ekaksi koiraksi suosittele.

Samojedinkoira
Mä sanon tän jo ihan kättelyssä: mä en missään tapauksessa pistäis samojedinkoiraa ulkokoiraks. Tottakai se voi siellä olla esim. työ- ja koulupäivien ajan, mutta samojedin kyllä tahtoo ehdottomasti olla sen perheen lähellä eikä yksin aitauksessa. Koira sopis tokoon, mejään, jälkeen yms. mutta älkää tehkö sitä kaameutta koiralle että pistätte sen ulos!

Karjalankarhukoira
Tätä mä voin taas sitten suositella, sopeutuu tosi hyvin ulos ja sitä metsästysviettiäkin löytyy. Ei ehkä ihan kaikkein helpois koulutettava, mutta kyllä tämänkin koiran saa tottelemaan jos sitä kunnolla yrittää. Mutta vapaana pihassa en ehkä koiraa pitäisi, kannattaa varmaan ostaa kunnon piiiitkä remmi että voi kulkea siinä pihalla vähän vapaammin muttei silti pääsis karkaamaan. Suosittelen tätä rotua kyllä:)).

Lapinporokoira
Lapinporokoira kyllä pärjää siellä ulkosalla mutta näin kovilla pakkasilla se todellakin kannattaa hakea sisään. Helppo kouluttaa, voidaan opettaa olemaan karkaamatta, metsästysviettiä ei löydy kerran on luotu paimentamaan. Sopii mejään,jälkeen,tokoo, lähes kaikkiin lajeihin! Tää on yks rotu mitä suosittelen todella lämpimästi ensikoiraksi!

Mä voin vähän kertoa osasta noista roduista mitä oot harkinnu ulkokoiraksi pistäväs:)). Osasta mulla ei oo minkään näköstä kokemusta kuten norjanharmaasta ja itäsiperianlaikasta mutta toivottavasti tää vähän valasee teijän ajatuksia:).

Suomenajokoira
Kyllä se suomenajokoira pärjäis siellä ulkoaitauksessa ihan hyvin kesäisin,keväisin ja syksyisin mutta talvella varsinkin kun on tämmöset paukkupakkaset ni sen koiran täytyy olla sisällä. Mutta muistakaa et suomenajokoira tarvii sitä metsästystä koska siihen se on luotu. Ne yksilöt joita mä olen kouluttanut ni pakko sanoa että ei todellakaan ole helpoimmasta päästä, että ei ehkä ihan ekaksi koiraksi sopis.

Siperianhusky
Tää on kyllä yks rotu jota tuun ihan oikeesti palvomaan koko elämäni:DD. Pärjää todella hyvin ulkoaitauksessa eikä sen oo pakko päästä sisälle ees talvella. Mutta tässä on huomioitava taas se että huskyt tarvitsee aika himskatisti liikuntaa ja toi teidän tarjooma liikunta ei riitä, mä olin hoitamassa kerran yhtä huskya ja sen kanssa sai ulkona liikkua lähemmäs neljää tuntia. Husky on luotu vetokoiraksi, joten olisko teillä intoa siihen hommaan? Tietenkin sen ei tarvitse mihinkään valjakkoajoon osallistua mutta vois vaikka vetää jotain lasta pulkassa talvisin:). Se yksilö mitä mä oon treenannu ni on kyllä ihan ollu aikasta helppo homma(:. Mutta tätäkään en välttämättä ihan ekaksi koiraksi suosittele.

Samojedinkoira
Mä sanon tän jo ihan kättelyssä: mä en missään tapauksessa pistäis samojedinkoiraa ulkokoiraks. Tottakai se voi siellä olla esim. työ- ja koulupäivien ajan, mutta samojedin kyllä tahtoo ehdottomasti olla sen perheen lähellä eikä yksin aitauksessa. Koira sopis tokoon, mejään, jälkeen yms. mutta älkää tehkö sitä kaameutta koiralle että pistätte sen ulos!

Karjalankarhukoira
Tätä mä voin taas sitten suositella, sopeutuu tosi hyvin ulos ja sitä metsästysviettiäkin löytyy. Ei ehkä ihan kaikkein helpois koulutettava, mutta kyllä tämänkin koiran saa tottelemaan jos sitä kunnolla yrittää. Mutta vapaana pihassa en ehkä koiraa pitäisi, kannattaa varmaan ostaa kunnon piiiitkä remmi että voi kulkea siinä pihalla vähän vapaammin muttei silti pääsis karkaamaan. Suosittelen tätä rotua kyllä:)).

Lapinporokoira
Lapinporokoira kyllä pärjää siellä ulkosalla mutta näin kovilla pakkasilla se todellakin kannattaa hakea sisään. Helppo kouluttaa, voidaan opettaa olemaan karkaamatta, metsästysviettiä ei löydy kerran on luotu paimentamaan. Sopii mejään,jälkeen,tokoo, lähes kaikkiin lajeihin! Tää on yks rotu mitä suosittelen todella lämpimästi ensikoiraksi!

Anzku_ kirjoitti:

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamulla n. 15-20min lenkki
Päivällä n. 40min - 1h
Illalla (siinä 7-8 maissa) n. 40min - 1h
Meillä siis on useampi henkilö, joka koiraa käyttäisi pihalla. Lähellä on myös metsää ja meillä on iso piha, jossa koira voisi olla irti jos ei ole karkailevaa sorttia. Ulkoilu tapahtuisi muutenkin paljon metsässä.

Ulkokoirassa on vaan se ongelma, että ainakaan esimerkiski lapinporokoiralle ei paimenkoirana vaan riitä se, että se on ihmisten, eli sen oman laumansa kanssa 1,5h-2,5h päivässä ja sen koko muun ajan 22,5-21,5h yksin siellä häkissään pihalla. Liikuntamäärä kyllä on ok, mutta se yksinoloaika vaan ei.

Se sopiiko noihin kriteereihin mikään koira, on täysin kiinni siitä, miten koiran oikeanoppisen pitämisen kukakin ajattelee.
Ulkona pärjäävä koira on tietenkin koira, jolla on kaksikerroksinen turkki, paksu ja tiivis pohjavilla, että säänkestävä peitinkarva. Ulkona yksin viihtyvä koira on itsenäinen luonteeltaan. Itsenäisyys taas on enemmänkin yksilökysymys kuin rotukysymys, vaikkakin vinttikoirat kaikenkaikkiaan ovat huomattavasti itsenäisempiä kuin esimerkiksi tyystin seurakoiriksi jalostetut koirat. Yksin viihtymisessä on myös mielestäni ehdottomasti kysymys siitä, että koira on opetettu asumaan yksin ulkona. Koira joka ei syystä tai toisesta viihdy yksin sen enempää sisällä kuin ulkona, ahdistuu ja täten pitää meteliä ja tekee tuhojaan.

Ulkona viihtyviä koiria ovat
-alaskanmalamuutti http://www.alaskanmalamuutti.net/
-grönlanninkoira http://www.aurinkohukka.fi/gronlanninkoira/rotu.php
-norjan harmaa ja musta hirvikoira, jämtlanninpystykorva, karjalan karhukoira, suomenpystykorva, laikat, valkoinen ruotsinhirvikoira ja tällä sivulla esitellään myös hälleforsinkoira http://www.pkhy.fi/page48.php
-lappalaiskoirat http://www.lappalaiskoirat.fi/
-pohjanpystykorva http://www.spj.fi/ppk/historia.htm
-huskyt http://www.siperianhusky.fi/
-chow chow (kiinanpystykorva) http://www.chowchow.fi/

Nämä kaikki koirat tarvitsevat kuitenkin mielestäni huomattavasti enemmän toimintaa kuin pari tuntia kävelyä päivässä. Vetokoirat tarvitsevat ruumiillista työtä ja vaelluksia. Metsästyskoirat tietenkin metsästävät ja niitä täytyy liikuttaa hurjan paljon, verraten siihen paljonko koira on jalostettu liikkumaan hirven perässä. Lappalaiskoirat ovat paimenkoiria ja ne vaativat myös paljon liikuntaa, mutta myös paljon työskentelyä aivoille.

Moni laumanvartiointi rotu sopii myös ulos. Niitä ei kuitenkaan sovi laskea irtaalleen, eikä niille riitä pari tuntia kävelyä päivässä. Nämä koirat vaeltavat pitkiä matkoja, vaikkakin saattavat vaikuttaa erittäin laiskoilta. Myöskin niiden vartioimisvietti voi joidenkin yksilöiden kohdalla aiheuttaa omistajalleen rytmihäiriöitä ja paljon katkenneita hiuksia, jos koiraa ei ymmärretä pienestä pitäen opastaa toimimaan myös yhteiskunnalle kelvollisella tavalla. http://www.laumanvartijat.com/6

Päänvaivaa aiheutuu kaikista koirista jokatapauksessa, mutta sitä eritoten lisää tylsistynyt koira, joka haukkuu turhia, karkailee, käyttäytyy epäsopivasti, kuten riuhtoo lenkille innoissaan ja haukkuu vastaantulioille.
Oli koira mikä tahansa rotujaan tai kokojaan, sille täytyy tarjota paljon liikuntaa ja aivojumppaa, että mielellään jotakin työtä.

Minä voisin hieman kertoilla tuosta karhukoirasta, kun sekin listalta löytyy. Itselläni on kohta 8-vuotias narttukoira eikä se ole todellakaan koira helpoimmasta päästä! Nuorena se oli täys kahjo, riekkui minkä kerkesi ja aiheutti päänvaivaa. Aikuisenakin sillä on ollut monenlaisia kujeita ja vaikeuksissa ollaan oltu muutamat kerrat :D

Koirani on toisaalta melko nössö, mutta myös hyvin vahvaluonteinen. Pelottavissa, stressaavissa tilanteissa se piippailee ja hakee koko ajan tukea ja turvaa minusta. Se on epävarma omasta asemastaan eikä tiedä miten käyttäytyä missäkin tilanteessa. Sanoisin, että se omaa huonon hermorakenteen mikä ilmenee rauhattomuutena ja keskittymisvaikeuksina. Se on kotona huomaamaton ja varsin laiska koira. Potkua tuossa ei juurikaan ole, saatika sitten vilkkautta ja energisyyttä. Mutta kun se pääsee juoksemaan vapaana, on koira ihan toisenlainen ja se jaksaa painaa metsässä ja järven jäällä monta tuntia. Kaiken kaikkiaan hyvin passiivinen koira.

Koulutettavana ei tosiaankaan helppo vaan itsepäisyyttä ja omaa tahtoa löytyy. Keskittyä se ei jaksa minuuttia kauempaa ja joskus tokoilu on ihan mahdotonta, kun sitä ei kiinnosta lainkaan vaan se tekee omia juttujaan. Karhukoiraa kouluttaessa tarvitaan rutkasti kärsivällisyyttä ja huumorintajua ja parhaimmillaan siitä voi saada irti ihan kiitettävästi. Koulutettavuus on heikko eikä karhukoirasta kannata juurikaan haaveilla harrastuskoiraa :D Mejään ja metsästykseen se toki sopii hyvin, mutta se toko vaatii jo aika paljon. Vetohommiin se varmaan passaa ihan hyvin. Palveluhalua siltä ei löydy mikä tekee kouluttamisesta varsin haastavaa. Ruualla saa motivoitua jotenkuten, mutta ei sekään ole mikään tae koulutuksen onnistumisesta.
Vapaana pitäminen on melkoisen mahdotonta riistavietin takia, mutta riippuu vähän miten pentua opettaaa.

Ulkoilukaverina varmasti kiva ja kyllä se lenkkeillä jaksaa, mutta tätä rotua on turha ottaa pelkäksi kotikoiraksi. Se nimittäin vaatii sen metsästysmahdollisuuden; hirvet, linnut ja/tai karhut.

Yleisesti ottaen karjalankarhukoira on kova ja domivoiva koira ja ylipehmeää yksilöä tästä rodusta tuskin löytyy. Sille täytyy asettaa kunnon rajat jo pentuna, muuten koira voi päästä niskan päälle ja yritystä varmasti löytyy. Selvästi oman perheen koira ja sitä se arvostaa ja kunnioittaa. Muiden koirien kanssa karhukoira ei tule toimeen eikä se ole missään nimessä koirapuistokoira.

Karhukoira on melko itsenäinen koira, joka kyllä pärjää ulkokoirana. Silti sitä ei saa sinne unohtaa, vaikka niin voi helposti käydä, vaan se tarvitsee perheen seuraa joka päivä. Se tykkää käydä välillä sisällä, mutta viihtyy parhaiten ulkona. Siinä mielessä voisi olla teille sopiva rotu, mutta onko teillä mahdollisuus metsästää sen kanssa? Ja haluatteko noin itsepäistä ja voimakastahtoista rotua, koska sitä karhukoira todella on :D Muistattehan, että pentua pitää pitää sisällä eikä sitä voi heti laittaa ulos.

Mä voin kans sen verran sanoa että samojedi ei sovellu pelkästään ulkona pidettäväksi. Sammari haluaa olla perheen lähellä, ja työntää nokkansa jokaiseen soppaan (joskus kirjaimellisestikin), eli varmasti masentuisi jos joutuisi olemaan koko aika perheestä erillään.