Koirat.com

Hei,
olemme eläinystävällinen perhe, joka on miettinyt koiran hankintaa jo pitkään. Olemme tutkailleet paljon eri rotuja ja käyneet koiranäyttelyissä. Otamme ilolla vastaan kaiken tiedon liittyen meille sopiviin koirarorotuihin. Kiitämme jo etukäteen teidän avustanne ja neuvoistanne .

- Ulkoilu
aamu: n 10-20 min
päivä: n 60 min
ilta: n 30-60 min
Ulkoilua ja peuhaamista niin koitipihalla kuin metsässäkin.

- Perhe
2 aikuista, 1 lapsi (nuori), 3 kissaa, ei aikaisemmin omaa koiraa, mutta koirien kanssa tekemisissä, asumme omakotitalossa

- Harrastukset
mahdollisesti agilityä ja tokoa, mutta isommassa roolissa lenkkeily- ja perhekoira

- Turkki
turkin pituudella ei niin väliä, kunhan turkin hoito ei olisi liian aikaavievää ja että karvaa ei lähtisi niin paljon

-Koko
ei liian pieni (esim chihuhua) eikä liian iso (esim tanskandoggi)

- Luonne
ei vahvaa metsästysviettiä (jotta tulee toimeen kissojen kanssa, eikä karkaile pihalta)
ystävällinen, ei arka ja pitää tulla muiden(kuin perheen) ihmisten ja koirien kanssa toimeen
helposti koulutettava
saa olla aktiivinen, mutta ei liian aktiivinen (esim vaatii koko ajan aivojumppaa) eikä laiskakaan
ei haukkuherkkä

-Toivomuksia
lapsemme viettäisi paljon aikaa koiran kanssa ja lenkittäisi myös yksin, eli pitää tulla toimeen lasten kanssa
mahdollisimman terve rotu

-Rotuja, joita olemme jo pohtineet

Kultainennoutaja

Lyhytkarvainen collie

Ranskanbuldoggi

Novaskotiannoutaja

Kääpiösnautseri

Suomen lapinkoira

Huom! Kiitos avusta, kommentoitteko näitä koirarotuja, sopisivatko ne meille. Voitte myös ehdottaa muita meille sopivia koirarotuja. Edellä mainittu joitain kriteerejä, joita haluisimme koiralta, jos jotain epäselvää, kysy.

Tiputtaisin tollerin pois vaihtoehdoistanne. Tolleri on energinen, älykäs ja herkkä koira, jota ei helpostikaan suositella ensimmäiseksi koiraksi. Tolleri tarvitsee paljon tekemistä aivoilleen ja kropalleen, ja on onnellisin, kun sillä on jokin työ, eli tavallisimmin joku säännöllinen harrastus. Tolleri ei ole yhtä kuin pienikokoinen kultainennoutaja, vaan enemmänkin bordercollie noutajan vaatteissa.

Kultainennoutaja sopii kriteereihinne paremmin. Rodun edustajasta saa hyvin helposti pikku harrasteluun sopivan kaverin, joka on leppoisa perheenjäsen myös lapsille. Toki kultainen on helposti aika kookas menijä heiveröisemmän lapsen yksinään ulkoiluttaa, jos hihnakäytöstä ei kouluta alusta asti hyväksi. Karvaa noutajista lähtee enemmän ja vähemmän, mutta turkki on helppohoitoinen ja pitkää karvaa on helpompi siivota nurkista ja tekstiileistä kuin lyhyttä tikkukarvaa. Kultainen vaatii myös hieman trimmausta, ainakin jos näyttelyihin mielii. Karvoja siistitään lähinnä korvista, tassuista ja muista hapsuista. Noutajat eivät ole haukkuherkkiä pääsääntöisesti ja etenkin kultainen noutaja on sosiaalinen, helposti koulutettava ja helppo perhekoira monenlaiseen yhteiseen touhuiluun.

Mainitsemistasi koiraroduista itselläni on kokemusta kultaisestanoutajasta. Itselläni on kultsu ja leo, ja molemmat ovat hyviä rotuja, joskin leot ovat isokokoisia, jollaista ilmeisesti ette niinkään halunneet..? Kultsu on ystävällinen, miellyttämisenhaluinen ja helppo koulutettava. Mielestäni turkin hoito vie kyllä jonkin verran aikaa, mutta ei siis mitenkään tuhottomasti. Ja on hyvä muistaa, että kultaiset tykkäävät uida ja usein myös räpiköidä pienessäkin kuralammikossa, joten sotkuun kannattaa välillä varautua :)

Oletkos kuullut sellaisista roduista, kuin espanjanvesikoira ja lagotto romagnolo? Kuulostavat aika justiinsa teidän rodulta, ei tarvitse harjata, keskikokoisia, karvaa ei lähde, liikunnantarve kuulostaa hyvältä, ei kovin omanarvontuntoisia, pienet lapsetkin voivat olla koiran kanssa

Mulla juuri näiden sekoitus, aivan upea koira, kuvia ja juttuja elämämme varrelta, sekä käsittelyohjeita yms voit lukea osoitteesta http://radianceheartpaw.blogspot.fi

Edellinen lisää:

Voivat kyllä olla haukkuherkkiä, mutta meidän koiruli haukkuu vain jos joku kulkee meidän omalla pihalla tms. eli ei häiritsevää räkyttämistä.

Sisällä ovat rauhallisia

Olemme miettineet, että Lagotto romagnolon haukkuherkkyys on pieni pulma.
Olemme ihastuneet meidän tuttujemme koiraan, rotu ei ole hyväksytty Suomessa roduksi, mutta muualla maailmassa on hyväksytty. Rodun nimi on Labradoodle. Eli labradorinnoutajan ja villakoiran sekotus. Eli siinä tulisi villakoiran älykkyys ja labradorinnoutajan koko esiin.

^Hyvällä tuurilla joo, huonolla tuurilla sitten vaikka labradorinnoutajan häsellys ja villakoiran koko. Tai sitten jotain ihan muuta. Etenkin jos on kyse F1-polven sekoituksesta. Yleisestiottaen voisi sanoa, että jos että jos et halua jotain rotuja, niin elä ota niiden sekoitusta.

Ja jos villakoiran älykkyys, mutta labradorinnoutajan koko viehättää, niin miksi ei samantien hanki isovillakoiraa?

Mä oisin ehdottanut isovillaa tai ylipäätään villakoiraa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa ja on myös aikaa vievää. Ja näyttäis labradoodletkin vaativan säännöllistä turkinhoitoa. Eikö labbis sitten miellytä rotuna yksistään?

Sivuhuomautuksena totean, että labradoodle ei ole missään päin maailmaa virallisesti hyväksytty rotu, jos virallisella hyväksymisellä tarkoitetaan maiden pääkenneljärjestöjä (esim. AKC Yhdysvalloissa). Monissa maissa erilaisia puljuja on kuitenkin pilvin pimein ja epäilemättä jotkut niistä ovat labradoodlenkin listoilleen ottaneet.

Olen kuullut sekä "rodun" terveydestä että pentujen myyntiin liittyvistä kummallisuuksista paljonkin negatiivista, mutta koska asiaan ei ole kiinnostanut sen paremmin perehtyä, en ala kuulopuheita tässä toistamaan.

Tulen minäkin tänne kommentoimaan tätä labradoodle asiaa. Naapurista löytyy kaksi ja kylässä asustaa pari muutakin. Nämä koirat ovat hyvin vilkkaita ja fiksuja, varmasti oppisivat mitä vain ja soveltuisivat moneen eri harrastukseen. Mielestäni näissä yhdistyy kuitenkin viilisten että labbisten huonot puolet, vilkkaus ja nopea reagointikyky tulevat villikseltä ja labradorin hösellys ja "täysiä joka tilanteeseen"- asenne tekevät ainakin näistä yksilöistä sellaisia, että en uskaltaisi antaa niitä ihan kenelle tahansa ulkoilutettavaksi. Molemmilla on myös villakoiran tapaan trimmattava turkki, mutta toisella näistä yksilöistä löytyy lisäksi aluskarvaa jonkin verran joka karvanlähtöaikaan vaikeuttaa huomattavasti turkin hoitoa. En itse ole ymmärtänyt mitä eroa on villiksen tai labradoodlen turkinhoidossa. Koko on myös sellainen asia mitä ei välttämättä voi tietää etukäteen. Ymmärtääkseni molemmat ovat risteytyksiä keskarivilliksen ja labbiksen välillä, toinen niistä on normi labbisnartun kokoinen ja toinen taas huitelehtii siellä ~70cm säkäkorkeudessa.
Kannattaa kutenkin muistaa, että kyseessä on kahden vilkkaan työrodun risteytys, joka alkujaan luotiin työ- ja terapiakoiraksi ajatuksena yhdistää labbiksen työinto ja villiksen vähemmän allergisoiva turkki. Mielestäni näitä koiria ei kannata hankkia pelkäksi kotikoiraks.
Samat säännöt pätee myös näihin risteytyksiin kuin muihin sekarotuisiin. Ikinä ei voi olla varma mitä sieltä saa. Lisäksi, koska kyse on sekarotuisesta, ei pennuttaja ole velvollinen teettämään minkäänlaisia terveystarkastuksia koirillaan eikä löydy esim. rotujärjestöä, joka olisi kerännyt listalle mahdolisesti sairaita yksilöitä tai sairauksia. Vastuu taustatyöstä jää siis täsysin pennunostajalle, ja ensikertalaiselle voi olla hankalaa selvittää yhdistelmän taustaa.

Oletteko miettineet esim. Springerspanielia? Sprinkku on spanieleista suurin, noin 50-60cm ja 18-25kg. Rotu on jakautunut kahteen epäviralliseen linjaan, käyttö ja näyttölinjaan. Näyttölinjaiset ovat muhkeaturkkisempia ja rauhallisempia kuin käyttölinjan koirat.
Springerit ovat, niin kuin spanielit yleensä, hyvin sosiaalisia ja rakastavat kaikkia rotuun tai ikään tai ulkonäköön katsomatta. Niillä on spanieleille tyypillinen pehmeä ja alistuva luonne ja omaavat suuren mielyttämisenhalun. Tästä johtuen ovat helppoja kolututtaa ja soveltuvat näin hyvin myös lapsiperheeseen. Springeri on energinen koira, joka jaksaa tehdä ja harrastaa ja touhuta loputtomiin omistajansa kanssa. Kun koiran perustarpeista huolehtii, on se rauhallinen myös sisätiloissa ja yksin jäädessään. Vaikka springeri on lintukoira, on se suhteellisen helposti koulutettavissa irtipitoon.
Turkki on trimmattava pari kertaa vuodessa, riippuen koiran karvanlaadusta ja omasta viitseliäisyydestä. Muuten harjaus kerran viikkoon ja tassu ja korvakarvojen siistiminen riittää.

Mieleeni tuli myös Stabyhoun kun luin aloituksenne. Staby on keskikokoinen alunperin Hollanista kotoisin oleva maatilojen yleiskoira, jota käytettiin myös lintukoirana. Staby on perheeseen hyvin kiintyvä, helppo ja mukautuvainen koira perusluonteeltaan. Se ei spanieleiden tapaan kiipeä jokaisen vastaantulijan syliin, vaan on enemmän hiljaisen ystävällinen tai välinpitämätön vieraita kohtaan. Se tulee kuitenkin oikeastaan poikkeuksetta toimeen kaikkien kanssa, on hyvin nöyrä perusluonteeltaan ja välttää konflikteja. Sillä on hyvin korkea ärsytyskynnys ja soveltuu erinomaisesti lapsiperheeseen.
Staby vaatii niin kuin kaikki koirat perusliikunnan n. 2 tuntia päivässä. Se soveltuu harrastuskaveriksi melkein kaikkeen, mutta on onnellisimmillaan kun saa touhuta omistajansa kanssa. Rotu on helposti koulutettavissa mutta omaa kuitenkin vahvan oman tahdon, joka välillä näkyy jääräpäisyytenä.
Väri on mustavalkoinen tai harvinaisempana ruskeavalkoinen. Turkki on silkkinen ja helppohoitoinen, mutta kaksinkertainen eli karva vaihtuu kaksi kertaa vuodessa ja sitä tulee paljon silloin kun se vaihtuu :) Muuten turkille ei tarvitse tehdä paljoa, harjaa korvien takaa pari kertaa kuussa ja käy turkin läpi edes kerran kuussa karstalla. Turkki puhdistaa itse itsensä joten pesu tarvittaessa. Korvakarvoja voi siistiä/ nyppiä niin halutessaan.
Terveys on hyvällä mallilla rodussa, vaikka kanta onkin pieni. Lonkat ja silmät tulisi tutkia jalostuskoirilta, lisäksi koira tulisi testata vonWillebrandin verenvuototaudin varalta. Johtuen stabyn pitkänomaisesta rakenteesta, on selän kuvauttaminen yleistynyt rodussa. Joitakin selkäongelmatapauksia on tiedossa, liittyen yleensä välilevynpullistumiin.

Lyhytkarvainen collie olisi noin muutoin sopiva, mutta parista jutusta täytyisi kyllä noilla toiveilla joustaa. Vaikka rotu onkin lyhytkarvainen, karvaa irtoaa jatkuvasti ja 90 % siitä on vitivalkoista vaikka koira onkin enimmäkseen musta, soopeli tai sininen, ja se tarttuu jokaiseen tekstiiliin mitä kämpästä löytyy. Helppohoitoinenhan näiden tukka toki on, kurakeleillä eivät juuri likaannu ja turkki varisuttaa hiekat ja muut kuivuessaan nopeasti. Ylipäänsä jos on kiinnostunut mahd. vähän karvaamattomasta koirasta niin miettisin noita trimmattavia tai nypittäviä rotuja.

Toinen asia on haukkuherkkyys, mikä on toisilla yksilöillä tosi tiukassa. Sitten taas on sellaisia kuin mun nahka, joka ei hauku oikeastaan ollenkaan. Tosin mä oonkin pienestä pitäen puuttunut kaikkiin ylimääräisiin älinöihin, mutta ei tuossa yksilössä kyllä muutenkaan erityisesti ole taipumusta äänenkäyttöön. Turhanpäiväinen räksyttäjä collie harvemmin on, eikä tyypillisesti niin terävä ja reaktiivinen kuin vaikka sheltti.

Muuten collie on ihana ja monipuolinen perhekoira, joka on riistavietittömänä helppo opettaa kulkemaan metsissä ihmisten mukana. Pari tuntia monipuolista liikuntaa päivässä on musta ihan helpo saldo vaikkei koiraa sen kummemmin aktivoitaisi, mutta rotu soveltuu erinomaisesti sekä tokoon että agilityyn, mitä kannattaa ehdottomasti harkita.