Koirat.com

Eli olen parin vuoden päästä menossa yliopistoon ja olen jo monta vuotta halunnut koiraa. Oon hoitanut tädin koiria kesäisin pari viikkoa ja joskus nuorempana kouluaikaan (mutta silloin olin ala-asteella ja vanhemmat auttamassa). Tiedän että osaan huolehtia koirasta, mutta en ole varma onko tämänhetkinen elämän tilanteeni paras mahdollinen koiralle.

Yliopistossa opiskellessani asuisin yksiössä, joten koiralla ei olisi yhtä paljon tilaa kuin esim. omakotitalossa. En ole 100-varma kuinka pitkiä yliopisto päivät on, mutta uskoisin että ne ovat max. 8h. Olen valmis käymään yliopistoa pitempään jos joudun ottamaan vain pari kurssia kerralla jotta voisin huolehtia koirasta (jos yliopistot tekevät ees niin :D ) Voisin käyttää koiraa lenkillä ainakin aamuisin ja iltaisin, ja silloin kun olen kotona.

Koiraksi tahtoisin pienen tai keskikokoisen, ja turkki lyhyt tai keskipitkä, ja että se olisi aika helppo kouluttaa. Olen ottanut monta koirarotu testiä netissä ja monet ovat antaneet vastaukseksi Mittelspitzin, bordercollien... Ja tämähän olisi ensimmäinen 'oma' koira.

Joten kysymykseni on: voinko hankkia koiran, kun menen yliopistoon? Käykö joillekkin koirille pieni yksiö ja että ne olisivat 2-8h yksin? Haluaisin nimittäin antaa koiralle hyvän elämän, enkä ole varma käykö tuollainen elämä niille.

En ole mikään juhliva ihminen, joten suurimman osan vapaa-ajastani vietän kotona, enkä tykkää juoda alkoholia. Matkustelen harvoin, yleensä vain katsomaan lätkäpeliä. Tiedän, että jos joudun pakosta olemaan koirasta erossa pitkään, voin viedä sen perheelleni väliaikaisesti hoitoon.

Koiralle se pieni yksiö ei ole ongelma. Ei se sisällä paljoa tilaa tarvitse, kunhan saa riittävästi aktivointia ja liikuntaa ulkona.

Noin lähtökohtaisesti vaan laittaisin kysymykseksi sen, että tuletko tosiaan asumaan yksiössä? Suurin osa opiskelijoista asuu alkuun pitkäänkin solussa, koska yksiöitä ei vaan riitä kaikille. Lisäksi pelkkä opintotuki+asumislisä ei yksiöasumiseen riitä. Jos opiskelun lisäksi käy töissä, niin voi olla, että koiralle ei taas ole vaan aikaa.

Minulla on opiskeluaikoina ollut koira/koiria, mutta toisaalta meillä on taloudessa ollut aina useampi ihminen. Lisäksi koulupäiväni on ollut suurelta osin suht lyhyitä ja silloin kun olen koulun lisäksi käynyt töissä on talouden toinen ihminen hoitanut koiraa/koiria, jos päivät on olleet pitkiä.

Yliopisto ja koira eivät ole mikään mahdoton yhtälö. Olen itse elävä esimerkki kahden keskikokoisen/isohkon koiran omistavana yliopisto-opiskelijana. Asumismuotona oli aiemmin yksiö, nyt kolmio kämppiksen kanssa. Käyn töissä noin puolet vuodesta: koko kesän + opintojen rinnalla loppukeväällä ja alkusyksyllä. Koirat ovat yksin vastuullani, mutta tukiverkko on oltava ja pidettävä kunnossa.

Mielestäni aloittajan kohdalla asian pohtiminen ei ole vielä hetkeen kovin ajankohtaista. Sarahialta hyvä pointti asumisesta. Asumisjärjestelyt sekä "ylimääräisen" ajan ja rahan määrä selviävät sitten opiskelujen alettua, mutta ensin olisi päästävä sisään sinne yliopistoon. Se ei yleensä ole mikään itsestäänselvä asia. Omilleen muuttavan olisi hyvä myös järjestää itsenäinen elämä mallilleen ennen kuin harkitsee ottavansa vastuuta toisesta elävästä olennosta. Fuksivuoden syksy on monilla niin täynnä kaikenlaista uutta (itsenäistyminen, verkostoituminen, yliopisto-opinnot jne.), että se ei välttämättä ole paras mahdollinen ajankohta pennulle. Sanoisin, että ala miettiä koiran hankkimista vasta sitten, kun olet päässyt sisään yliopistoon ja saanut niin opinnot kuin itsenäisen elämänkin kunnialla alulle. Itse otin sen kauan ja hartaasti odotetun ensimmäisen koirani toisen vuoden kevätlukukaudella.

Samaa mieltä kuin edellinen. Itse otin koiran vasta kolmannen vuoden loppupuolella, vaikka koirakuume oli aivan järjetön siitä asti, kun muutin pois kotoa. Ensimmäinen vuosi yliopistossa oli kuitenkin niin järjetöntä härdelliä, että kävin kotona vain nukkumassa (jos sitäkään...) ja kotina oli sitä paitsi kolmen ihmisen solu. Vaikka kämpiksilleni olisi kyllä sopinut että silloinen perheemme koira , joka tavallaan henkisesti oli minun, olisi meille muuttanut, ei se lopulta olisi ollut koiraa kohtaan oikein, joten en sitä sinne tuonut. Toisena vuonna oli jo rauhallisempaa, seurustelin ja olimme muuttaneet yhteen. Ajatukset koiran hankinnasta alkoivat tuntua hyviltä. Päätös koiran hankinnasta tehtiin kuitenkin vasta kolmannen vuoden lopussa ja avokkini oli siinä ihan täysillä mukana. Ja täytyy kyllä sanoa, että jälkikäteenkin on monta kertaa kiitellyt, kuinka paljon apua siitä on, että jakaa sen vastuun koirasta jonkun toisen ihmisen kanssa. Ja olen myös onnellinen siitä, että sain elää sen ekan vuoden ainakin täysin rinnoin opiskelijaelämästä nauttien. Toinen vuosi meni vähän masennellessa, kun koirakuume oli niin kova ja "se oma juttu" oli ihan hukassa, kun koirat oli aina ollut se juttu eikä biletys ja yöriekkumisen enää kiinnostaneet :D