Koirat.com

Heippa, meitin 10kk:n ikäiselle kk mäykylle kävi eilen mummolanmökillä pieni haveri, kun mummo oli "unohtanut" 100 g:n Ratak hiiribaarin sängyn alle. Siellähän se nakki sitten pukki sitä rasiaa kuonollaan, ennen kuin ehtisin asiaa tajuamaan.

No, eipä siinä muuta kun yksi tulokseton oksennutusyritys ja puhelua eläinlääkäripäivystykseen Tampereella. Ohjeet olivat, että lääkehiiltä naamaan ja sitten maanantaina verenkuvaan mittaamaan veren hyytymistekijöitä. Oireet alkavat kuulemma aikaisintaan 12-24 tunnin sisällä syömisestä. Kysyin lekurilta, olisiko hänellä "näppituntumaa" siitä, paljonko myrkkyä olisi syötävä, että on tosi kyseessä. Lääkäri sanoi, että asiaa ei ole tutkittu, ja että "pienikin määrä voi olla todella vaarallista".

No, nyt on hiiltä syötetty nakille urakalla, ja rupesin tässä hiukan setvimään tuota myrkytysasiaa. Huomasin, että netti on pullollaan mitä ihmeellisempiä kauhutarinoita ja myrkytyslegendoja, joissa koira on kuollut tyyliin "Ratak-lihapullaan".

Tässä lyhyesti setvimiseni tulos:

Ratak hiiribaari on yleisin käytössä oleva hiirenmyrkky, vaikuttavana aineena on difenakumi, joka on antikoagulantti (veren hyytymistä ehkäisevä aine). Syöttiaineena toimii kaurahiutale. Ratak hiiribaarin pakkauselosteen mukaan difenakumipitoisuus on 0,05 g/kg eli 50 mg/kg. Kyseessä ollut 100 g:n paketti sisältää siis 5mg difenakumia. Näin ollen Ratakin välitön myrkyllisyys on melkoisen pieni, koska tehoainepitoisuus on vain 0,005 %.


Ns. LD50-arvo kertoo, millä annostuksella puolet koe-eläimistä on kuollut. Terveellä aikuisella koiralla kuoleman riski on siis 50 % luokkaa LD50-annoksella. Myrkytysoireita toki voi alkaa esiintymään pienemmilläkin annoksilla, mutta LD50-arvoa voitaisiin pitää "nyt on tosi kyseessä rajana" terveellä koiralla. Pitänee toki muistaa, että difenakumi vaikuttaa varmasti erilailla pentuihin ja vanhoihin koiriin sekä muuten jo sairaisiin koiriin. Joka tapauksessa, syödyn tehoaineen määrä on helppo laskea, ja "puolisyödyn" paketin voi vaikka punnita keittiövaa`alla, jotta pystyy arvoimaan paljonko se koira sitä on kiskonut menemään.

Ratak hiiribaarin käyttöturvallisuustiedotteen (http://kasvinsuojelu.berner.fi/uploads/pdf/ktt/rataksyotti_ktt.pdf) mukaan koiran LD50-arvo on >50 mg/kg (difenakumia). Näin ollen esimerkiksi 10 kg painavalle mäykylle LD50-arvon ylittävä annos olisi yli 500 mg tehoainetta. Ratak hiiribaarin yleisin käytössä oleva "mökkikoko" on tuo 100 gramman laatikko, jossa on difenakumia yhteensä 5 mg. Tämän laskelman perusteella 10 kiloisen koiran pitäisi siis popsia 100 laatikollista Ratakkia, jotta tuo 500 mg:n tehoainevaatimus täyttyisi.

Itse olen hieman hämmentynyt, voiko em. tieto ja laskelma pitää paikkaansa? On toki selvää, että jos koira saa LD50-suuruisen annoksen, niin silloin ollaan jo väkisin "taivaan porteilla". Mutta jos tuo ylläoleva laskelmani pitää kutinsa, niin pitäisin aika epätodennäköisenä, että 10 kilonen koira pistelis menemään 10 kg Ratak-kaurahiutaleita. Puhumattakaan siitä, että johonkin lihapullaan tai herkkupalaan saisi upotettua hiirenmyrkkyä niin paljon, että sillä olisi tappavaa vaikutusta koiraan.

Olen matikkapäältäni aika huono, joten kuulisin mielelläni, onko setvimisessäni mitään perää. Onko teillä hiirenmyrkkykokemuksia ja kuinka on selvitty?

Eniten ihmettelen sitä, että eläinlääkäri ei osannut kertoa mitään suuntaa sille, paljonko myrkkyä pitäisi popsia, vaikka kerroin hänelle vaikuttavan aineen nimen ja pitoisuuden. Kerroin myös, että koiramme sai hiutaleita enintään 10-20 grammaa. Lekuri vain toitotti, että heti hiiltä, maanantaina verikokeisiin ja sitten K1- vitamiinia mahdollisesti kehiin. Kuulemma pienikin määrä hiirenmyrkkyä voi olla kohtalokas.

Mutta jos tuo laskelmani nyt pitää kutinsa, niin kuulostaa aika karulta, jos tuolla 10-20 gramman hiutaleannoksella olisi jotain seurauksia koiralle (20 grammassa hiutaleita olisi siten enintään 0,25 mg difenakumia). Voiko oman laskelmani ja eläinlääkärin lausunnon välillä olla näin ilmeinen "ristiriita"?

Summa summarum, netistä ja muutoinkin "mediasta" on saanut sellaisen puolivainoharhaisen käsityksen, että nuo "rotanmyrkyt ja hiirenmyrkyt" tappavat koiran kuin koiran tuosta voin vaan. Toki myrkytyksiin pitää aina suhtautua todella vakavasti. Yllättävän vähän tuntuu kuitenkin löytyvän ihan perusteltua faktaa tuoholaisaineiden vaikutuksista koiriin tai muihin kotieläimiin, kaikenlaista lietsontaa on sitäkin enemmän.

No, nakkimme tossa köllii tyytyväisenä ja suu hiilestä mustana. Huomenna sitten kaiken varalta verikokeisiin.


T. Jaska

Ihan ensimmäiseksi:

Lääkäri sanoi, että asiaa ei ole tutkittu, ja että "pienikin määrä voi olla todella vaarallista"

Vaihda lääkäriä. Kuten itsekin huomasit, niin on tutkittu. Ja kyllä, laskit aivan oikein. Melkoisista määristä puhutaan

http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/terveys/kevaan-merkki-myrkkyhysteria
http://www.jakkelehtonen.fi/katiska/terveys/rotanmyrkky

Kiitos Jagster hyvistä linkeistä. Itsekin olen jokakeväisen myrkkyhuhun uhri, muutama viikko sitten palattuani koiran kanssa yleiseltä lenkkipolulta tuli meitä vastaan koirakko ja nainen mua sitten varoitteli kovaan ääneen että pullaan on piilotettu rotanmyrkkyä tuonne metsään, yksi koira kuulemma kuollut ja kaksi tiputuksessa.

Tietysti sitten vähän panikoin ja rupesin kelaamaan lenkkiä taaksepäin että eihän tuo vaan irtiollessaan syönyt mitään mistään, katsoinko joka sekunti jne. Soitin jopa päivystävälle eläinlääkäriasemalle kymmeneltä illalla ja kysyi että onko viimeaikoina tuotu myrkytystapauksia. No, ei oltu tuotu, ja rupesin jo itsekin miettimään että onkohan tässä nyt joku juttu että naapurin koira on lopetettu vanhuuttaan ja metsässä on nähty paahtoleipä ja ollaan laskettu asioita yhteen.

Ja tosiaan, eipä taida tuommosia annoksia myrkkyä jemmata pullanmuruun pyhä Erkkikään. Eipä tulis koiran omistamisesta mitään jos joka pusikkoa alkaisi nyt säikkymään.

Meillä on koirat myös joskus syöneet Ratakia ja sain oksetettua ison määrän ulos n.puolen tunnin päästä syömisestä. Kuitenkin lääkärin ohjeen mukaan syötin 16-kiloiselle koiralle 7 Konakion-tablettia päivässä 3 viikon ajan. Eli siis K-vitamiinia. Lääkäri suositteli varmuuden vuoksi antamaan K-vitamiinikuurin, vaikka myrkkyä olisi imeytynyt vain ihan vähän. Emme käyneet missään testissä, lääkäri pyysi ottamaan yhteyttä, jos alkaa näkyä verenpurkaumia limakalvoilla tms. Selvittiin säikähdyksellä onneksi.

Noniin, soittelin tässä aamulla pari muuta Tampereen lekuria läpi. Tiivistettynä kaikkien mielipide oli, että kannattaa ja pitäisi varmuuden vuoksi ottaa verinäyte, vaikkakin nautittu määrä on pieni. Kukaan lekureista ei siltikään ottanut kantaa esittämiini faktoihin "myrkystä" ja sen tehoaineen nautitusta määrästä, vaikka piruuttani otin oikeen Ratakin tuoteturvallisuusselosteen lääkärille ihmeteltäväksi.

No, eipä siinä mitään, käytiin sitten lekurissa, kun niin suositeltiin. Diagnoosi: "Koira oireeton, tehtiin perustarkastus, ei poikkeavaa. Tehtiin thrombotesti, veri hyytyy normaalisti." Kyllähän testin jälkeen on toki huoleton olo, kun koiralla kaikki kunnossa. Mutta silti olen sitä mieltä, että aika lailla turhaa kouhotusta ja panikointia noiden "myrkytysjuttujen" osalta on ilmoilla.

Pääasiassa melkein kaikki rotan- ja hiirentorjunnassa käytettävät tehoaineet ovat antikoagulantteja. Ne vaikuttavat veren hyytymisprosessiin ja heikentävät hiussuonia aiheuttaen jyrsijän menehtymisen sisäisiin verenvuotoihin. Ratakin difenakumi on siis myös antikoagulantti, oireina ulkoiset ja sisäiset verenvuodot, jotka ilmenevät aikaisintaan 12-24 tunnin kuluttua nauttimisesta.

Näistä yleisimmistä tuhoaineista Bromadioloni (Rotanmyrkky "342") on vissiin kertasyönnillä tehoava ja kumatetralyyli (Rakumin-valmisteet) ja difenakumi (Ratak) ovat jyrsijöidenkin osalta toistuvaa syöntiä vaativia aineita, ellei kerta-annos ole todella suuri (lähde: http://www.pellervo.fi/maatila/3_01/eroon.htm.). Rotanmyrkky "342" on niitä "punaisia hiutaleita", kun taas Ratakin hiiribaarin hiutaleet ovat siniseksi värjättyjä kaurahitualeita. Kertasyönnillä tehoavat valmisteet aiheuttavat rotan kuoleman noin viikon kuluessa syötin nauttimisesta, eli mikään äkkikuolema ei ole kyseessä.

Periaatteessa homma toimii ihan samanlailla koirillakin, eli jos annos riittävä, ei koiran veressä ole enää hyytymistekijöitä. Se aiheuttaa puolestaan oireina mahdollisesti mm. veristä oksennusta ja veriripulia ja/tai veren vuotoa ikenistä. Muita lievempiä oireita voi olla mm. apatia, väsymys ja yleinen velttous (jota meidän koiralla on muutenkin päivittäin)

Tuli vielä mieleen, että onko Jagsterilla tietoa, saako Ratakkia tai rotanmyrkky 342:sta "tiukempaa" torjunta-ainetta myydä edes Suomen maan kamaralla? Mietin vaan, että kun netin palstat ja iltapäivälehdetkin kouhottaa tasasin väliajoin koirien myrkytyksistä, niin ei sitä koiranmyrkytystä oman laskelmani ja sinun linkkiesi tietojen perusteella ainakaan Ratakilla tai rotanmyrkyllä taida onnistua tekemään (paitsi ihan poikkeuksellisesti).

Ei ainakaan kuluttajamyyntinä saa. Ja kaikki häätöfirmat käyttää näitä "normaaleja" myrkkyjä - kun syanidin levittäminen valvomattomiin tiloihin on vähän niin kuin laitonta ;)