Koirat.com

Kaipaisin hieman kokemuksia koiran kroonisesta keuhkoputken tulehduksesta. Minkä ikäisenä koiranne on siihen sairastunut, mitä oireita oli ja mitä lääkitystä sai siihen?

Tänään kävin jälleen kerran oman koirani kanssa eläinlääkärissä. Kyseessä on espanjanvesikoirauros, täyttää 3 vuotta toukokuun alussa. Koiralla on ollut oireina röhkiminen, eli siis saa nenäpunkkikohtausten tapaisia kohtauksia. Näiden takia olemme käyneet moneen otteeseen eläinlääkärillä, joka siis aina diagnosoi tämän nenäpunkiksi. Vuoden aikana syötettiin muutamat nenäpunkkikuurit ja helpotusta ei tullut. Itse epäilin jo alkuun että kyseessä ei ole pelkkä nenäpunkki. Joulukuussa 2010 koiran ollessa 1,5 vuotias kävimme sitten pieneläinklinikalla. Tuolloin oli kovat pakkaset ja heti ulos mennessä koira vain röhisi ja röhisi, kävelemisestä ei tullut yhtään mitään. Ell tähysti koiran sieraimet, ja sieltä löytyi nenäkuorikoista tulehdusta, turvotusta ja limaa. Erityisesti vasen sierain oli turvoksissa. Ei muuta kuin kolmen viikon kortisoni (prednison) ja antibiootti (synolyx) kuuri päälle. Kuurin aikana koiran kunto muuttui heti paljon paremmaksi. Tässä vaiheessa siis röhinän lisäksi oireita oli huono rasituksen kestävyys (agilityssä erittäin innokas, mutta väsyy muutaman toiston jälkeen ja palautuminen kestää kauan). Sekä kiinnitin huomiota siihen, että koira nukkuu lähes aina jokin lelu suussa ja sieraimet vuotaa todella paljon kirkasta nestettä (huomattavasti normaalia koiraa enemmän!!)

Koira oli kunnossa muutaman kuukauden, kunnes keväällä 2011 käytiin uudestaan samalla läääkärillä, ja hän totesi ilman mitään testiä koiran saattavan olevan allerginen ilmassa oleville hiukkasille, ja määräsi jatkuvan kortisoni lääkityksen. Kesän aikana kuitenkin lopetin lääkityksen, en kokenut sitä tarpeelliseksi koska selvää diagnoosia ei oltu saatu.

Nyt maaliskuussa 2012 lähdimme taas tutkimaan tätä mysteeriä, tosin eri pieneläinklinikalle. Koiralla oli ollut omituisia nieleskely kohtauksia. Se siis alkoi nieleskelemään ihan hulluna ja nuoli lattiaaa ja nämä ei meinannut loppua millään. Koira oli myös oksennellut. Lääkärissä koiran nielu tutkittiin, ja nielurisat oli tulehtuneet, tälläkin kertaa vasen oli paljon pahempi. Myös äänihuulet olivat ärtyneet. Otettiin myös verinäyte, jossa näkyi eosinofiilien olevan koholla. Ell. epäili sen johtuvan allergiasta, loisinfektiosta tai eosinofiilisesta gastriitista. Saatiin kuitenkin taas kolmen viikon kortisoni ja antibiootti kuuri. Kontrollikäynnillä eosinofiilit olivat kadonneet, ja minun käskettiin ottaa yhteyttä jos vaivat palaavat.

Tänään sitten käytiin taas lääkärissä. Koiran kortisonikuurin loppumisesta oli pari viikkoa, kun ensimmäinen nieleskely kohtaus tuli, ja sitä ennen se oli saanut muutamia röhinäkohtauksia. Sekä koira ei kestä vieläkään rasitusta niin paljon, kuin vajaan 3 vuotiaan muuten hyväkuntoisen koiran pitäisi kestää. Tällä kertaa ei eosinofiilejä näkynyt veressä, mutta otettiin röngen kuva keuhkoista. Ja siellähän näkyi tällä kertaa jotain valkoisia pisteitä keuhkoissa sekä tiivistymää. Ell arveli tämän viittaavan krooniseen keuhkoputken tulehdukseen. Ja tattadaaa, 10 päivän antibioottikuuri alkaa huomenna, sekä muutaman kuukauden kestävä kortisoni jakso. Heinäkuussa mennään sitten taas kontrolliin ja otetaan uusi kuva, että miltäs ne keuhkot näyttää ja luultavasti suunnitellaan jatkuvaa kortisonilääkitystä.

Eli, tässä meidän sairauskertomus, ja nyt todella kaipaisin vertaistukea! Oon jo jotenkin niin väsynyt tähän, aina löytyy jotain uutta tulehdusta, mutta syytä ei ikinä tiedetä. Onko se elämisen arvoista elämää, jos koira noin nuorena kärsii jos minkämoisista tulehduksista? Tai onko oikein syöttää kortisonia koko lopun ikää, jos koira pystyy sen avulla elämään suht. normaalia elämää?

Hei,
kuulostaa liiankin tutulle :( meidän rotikka neiti vietti tänään 1-vuotis synttäreitään lekurilla kontrolli keuhko rtg:ssä. Alunperin marssimme lekurille n. 1 kuukausi takaperin koiran jatkuvan huohottamisen ja rasituksen sietokyvyn selvästä alenemasta. Pirteä muutoin ja ruokahaluja riittäisi. Kova olis kans tokoilemaan jos vaan olisi sallittua tällä hetkellä. Rtg:ssä löytyi keuhkoista tiivistymää hattaraimaista muutosta ja jaloista panosteiittia. Kaikki veriarvot olivat ok, niissä ei mitään viitteitä. Kortisoni kuuri ja ab-kuuri päälle. Ab-kuurin söi loppuun ja kortisonia n. 2 vkoa joka lopetettiin, koska tuli kummallisia sivuoireita (mm. tärinää), eikä tuosta kortisonista ollut tilanteeseen apua. Huohotus oli melkeinpä kahta kauheempaa. Vaihdettiin sitten kortisoni kipulääkkeeseen ihan tuon panosteiitinkin kannalta. Oltiin tänään tosiaan kotrollissa ja keuhkot olivat vielä tiiviimmät ja hengitysäänet selvästi korostuneet. Nyt laitetaan sitten lähete eteenpäin Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan ja varmasti keuhkohuuhtelunäyte olisi se seuraava etappi. Ei osaa lekurit täällä tehdä eikä sanoa enempää. Epäilyksenä easinofiilinen keuhkotulehdus.

Teidänkin koira oli aika nuorena alkanut sairastamaan :( On se vaan kurjaa! Onko sillä ollut minkälaista oiretta, yskää tai muuta? Meidän omalla ei mitään poikkeavaa. Googlesta oon kaikenlaista yrittänyt tutkia, mutta todella vähän infoa on mistään koiran keuhkosairauksista. Kaikki ilmeisesti melko harvinaisia. Tänkin keskustelun satuin googlen kautta löytämään :)

Odotellaan ja kattellaan...

Kortisonikuurit ilmeisesti syötetään tabletteina?
Mahtaisko paikallinen kortisoni toimia tällaisissa tulehduksissa paremmin? Eli astmalääkitys.

Edesmenneellä koirallani epäiltiin jonkinlaista tulehdusta hengitystie alueella, eikä kortisonitabletteja koirani suolisto kestänyt. Kokeilimme kortisonia suihkeena inhalaattorin kautta, jota koira hengitteli muutaman kerran päivässä.
Se ei tosin auttanut, koska koirallani ei loppujen lopuksi ollutkaan tulehdusta, vaan ilm. ahtaat hengitystiet. Mutta mahtaisko inhalaattori toimia teidän tapauksissa?

Eipä oo palstalla tullut käytyä hetkeen, tein paluun ku rupee keinot olemaan vähissä. :( Joskus viime vuonna taisin kirjoitella jo nielutulehduspuolelle, mutta laitetaanpa nyt kertomusta tänne ku oireet tuntuu monelta osin natsaavan. Eli kyseessä on nyt 3-vuotias kelpie uros, jolla oli eka rakkulainen nielutulehdus vajaa vuosi sitten. Sai luultavasti alkunsa ku koira söi jäljestettäessä maasta keltiäisiä, sellasia inhottavia keltaisia muurahaisia jotka puree TOSI kipeästi. Rico sai niitä elävänä mahaansa, oksensi ja meni aikas huonoon kuntoon. Parin viikon päästä alkoi epämääräinen oireilu: innottomuus treeneissä, kyökkiminen, kakominen ja jalan tunkeminen suuhun. Kesti hetki ennen ku laskin 1+1.. Nielu penslattiin ja syötiin vaivaan antibiootit ja kortisonikuuri. Kontrolliverikoe oli siisti. Homma oli sillä selvä.

Noin kolme kk sitten Rico alkoi taas oireilla samalla tavalla, mutta rakkuloiden ilmestymisen ja ekojen oireiden väliin jäi ihan reilusti aikaa, jopa kolme viikkoa. Tästä syystä ei lamppu syttynyt ihan heti, ensioire kun oli vaan surkeesti menevät treenit.. :/ Ell määräs nieluun antibiootit. Rakkulat hävis, mutta kolme päivää abkuurin loputtua ne palas ihan yhtä ärhäköinä. Koiralta otettiin pissanäyte, herpesnäyte, laaja verenkuva ja borrelioosinäyte. Jo ennen ekaa abkuuria tehtiin myös abmääritys eli selvitettiin mikä lääke tappaa pöpön. Kuumetta ei ollut ja hengitysäänet koko ajan ok. Kaikki testit oli negatiivisia, ainoa poikkeava arvo oli verikokeessa näkynyt eosinofilia eli kohonnut eosinofiiliarvo. Nyt viimeks nielusta leikattiin koepala, joka odottaa edelleen patologin vastausta. Koiralle on tehty nenäpunkkihäätö ja madotuksen hoidin viikonloppuna. Antibiootteja vaihdettiin ja aloitettiin kortisoni. Edelleen nielussa näkyy yks rakkula, vaikka kortisoniannosta pitäis alkaa pienentämään ja abkuuriakin on jäljellä enää muutama päivä. Jätin koiran ruuasta nappulat ja kaikki vahvemmat lihat yms. pois. Närästyslääkkeellä ei ollut tässä kohtaa tilanteeseen vaikutusta, eikä mun mielestä koiraa edes närästä..

PALJON on tehty, mutta edelleenkään Rico ei ole kunnossa. Koko ajan se on ollut pirteä, pahimpina kipujaksoina ehkä aavistuksen rauhallisempi ku yleensä. Olisko toi krooninen keuhkoputkentulehdus vaihtoehto? Mitenkä noi rakkulat siihen sopis.. Vai johtuuko tää nielurisoista? Onko koiralla jokin allergia, oisko seuraava juttu ne testit? Joku autoimmuunitauti? Reuma? R on kirputellut polviaan viime aikoina, mutta oon pistänyt sen nieluun liittyvän sijaiskäytöksen piikkiin.

Olisiko kenelläkään mitään uusia ideoita tai arvauksia? Ehdotuksia minne seuraavaks mennään tutkimuksiin? Olisin todella kiitollinen kaikesta avusta! :/

Oli mukava huomata että tänne oli tullut vastauksia!

Vähän päivitystä meidän tilanteeseen, jos tästä olisi jollekkin muulle apua. Eli kävimme elokuussa kontrollikäynnillä, tosin eri eläinlääkärillä muuton vuoksi. Ell vein potilaskertomukset sekä keuhkokuvan. No, nielurisat oli koirallaki taas erittäin tulehtuneet, joten niille varattiin leikkausaika. Keuhkokuvasta tämä eläinlääkäri huomasi, että sydämeenkin oli tullut jotain muutoksia, ja haluksi ottaa nielurisojen poiston yhteydessä tarkemmat kuvat keuhkoista ja sydämmestä. Leikkaus meni hyvin, tosin sillä ei ollut mitään vaikutusta rasituksenkestävyyteen. Uusissa keuhkokuvissa näkyi sydämen oikean puolen laajentumaa, ehkä mennään vielä sydänultraan jossain vaiheessa. Ell kuitenkin sanoi, että nämä oireilut muistuttaisivat keuhkofibroosia, jota tosin on tavattu tähän mennessä vain westieillä.. Nyt on vaihdettu eri merkkiseen kortisoniin ja koira saa isompaa annosta, viikon se on sitä syönyt mutta vielä ei mitään vaikutusta tilanteeseen. Lääkäri ehdotti, että kortisonin rinnalle vois ottaa astmalääkkeen, ja luulen että se olisi tarpeen.. Mutta tosiaan, taas on tutkittu, mutta vieläkään ei tilanteeseen ole löytynyt helpotusta :(

Jansku1985: Ikinä ei ole ollut yskää, ainoastaan nyt pahimpana tuo läähättäminen ja erittäin heikko rasituksensietokyky. Intoa olisi tehdä vaikka ja mitä, mutta kroppa ei kestä. Ruokahaluakin on. Mikä on teidän tilanne nyt? Toivottavasti vastaat! :)

Rez: Onko koirasi nielurisoja ikinä katsottu? Jos ne olis tulehtunu? Tuollaisista rakkuloista en kyllä ikinä ole kuullut, mutta jos ne kerta uusivat, niin voisi kuvitella syy olisi jossain muussa kuin niissä muurahaisissa. Omalla koirallani oli selviä närästysoireita, eli yhtäkkiä saattoi alkaa nielemään melkein hysteerisesti ja nuoli lattiaa, seiniä yms.. ja ulos kun sen päästi niin söi ruohoa/lunta, ihan mitä vaan. Ja lopulta kohtaus loppui itsekseen.