Koirat.com

Onko kokemusta ylihuolehtivasta emosta? Ensikertalainen narttuni ei poistu pentuhuoneesta kuin pakolla ja läähättää ja stressaa suurimman osan vuorokaudesta. Pennut nyt kolme päivää vanhoja. Emä vahtaa niitä ja ulvoo välillä, aivan kuin olisi henki lähdössä. Jos pennut nukkuvat rauhassa, niin emo menee tökkimään niitä ja ulinakonsertin alettua stressaantuu aina vaan enemmän.Pennuilla ei ole mitään hätää- syövät ja kasvavat hyvin. Ihmettelen vaan emon käytöstä; välillä kaapii ja kaivaa pentuhuoneen mattoja kuin peittääkseen pentujen hajua, mutta touhu näyttää aika vaaralliselta, kun pennut ryömivät vieressä. Kysyin asiaa el.lääkäriltä, mutta en saanut mitään kunnon vastausta. Epäilin, josko nartulla olisi kipuja esim, synnytyksestä jääneitä istukanpalasia, mutta siihen ei lääkäri uskonut.Uskoakseni käytös muuttuu, kun pennut kasvavat, mutta olisiko kellään vastaavaa kokemusta ja miten siitä selvittiin

Hippu oli vahan samantapainen ensimmaisten pentujensa kanssa. Touhusi koko ajan niiden ymparilla eika meinannut malttaa asettua edes imettamaan, jonka takia jouduttiin lisaruokkimaan pentuja alkuviikot. Hippu oli myos ihan aluksi aika ylisuojeleva eika paastanyt ketaan pentulaatikon lahelle jos se itse siina jotain touhusi. Ei tuo kumma kylla edes nayttanyt kaipaavan pentujensa peraan enaa sen jalkeen kun sen vain sai laatikosta pois. Meilla ainoa toimiva keino oli siis vain vakisin houkutella se pois laatikosta jonkin aikaa, kunnes neiti itsekin tajusi etta ei ne pennut kuole vaikka se ei niita koko ajan ole huoltamassa. Tuommonen ylimaaranen tuohuaminen vaheni muutenkin aika nopeasti alkuinnostuksen loputtua ja sen jalkeen hoiti pentunsa oikein mallikkaasti, piti pentulaatikonkin puhtaana jatoksista luovutusikaan asti niin eipa tarvinnu meidan paljoakaa edes siivouspuolta huoltaa :D

Mutta tosiaan uskosin etta teillakin tuo ylihuolehtiminen loppuu parissa viikossa, kun ema huomaa etta ei ne pennut koko ajan sita kaipaa.