Bedlingtoninterrieri

Historia ja alkuperä

Rotu kehitettiin Pohjois-Englannin Bedlingtonin kaivosalueella, missä työläiset käyttivät sitä rottien ja kanien metsästykseen sekä kilpajuoksuihin.

Ulkonäkö ja koko

Bedlingtoninterrieri on keskikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 38–44 cm ja paino 8–10 kg. Turkki on pehmeä, pellavamainen ja kihara. Rodulla tavataan seuraavia värejä: sininen, maksanruskea tai hiekanvärinen. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Bedlingtoninterrieri on lempeä, kiintyvä ja kotona rauhallinen, mutta ulkona nopea ja sitkeä. Se tulee yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa.

Koulutus ja harrastukset

Bedlingtoninterrieri oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi temppukoulutus, nosework, rally-toko ja retkeily.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielellään mahdollisuuden juosta. Kihara turkki ei juuri irtoa, mutta se harjataan viikoittain ja leikataan 6–8 viikon välein.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy perinnöllistä kuparitoksikoosia, johon on saatavilla geenitesti. Lisäksi seurataan silmäsairauksia.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–15 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle bedlingtoninterrieri sopii?

Bedlingtoninterrieri sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi. Liikuntatarve on kohtuullinen, joten rotu sopeutuu monenlaisiin perheisiin. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Vähäisen karvanlähdön vuoksi rotu voi sopia joillekin allergisille, mutta täysin allergiaystävällistä koiraa ei ole. Allergiaa kannattaa testata tapaamalla rodun koiria etukäteen.