
Amerikanstaffordshirenterrieri
23–32 kg43–48 cm

Kerrynterrieri on keskikokoinen irlantilainen terrieri, jonka pehmeä turkki on aikuisena sininen. Pennut syntyvät mustina.
Kerrynterrieri on kotoisin Etelä-Irlannista, Kerryn kreivikunnasta, josta se on saanut nimensä. Englanninkielinen nimi Kerry Blue Terrier ja suomenkielinen muoto kerrynterrieri viittaavat rodun siniseen turkkiin. Kirjallisia mainintoja sinisistä terriereistä on 1800-luvun puolivälistä, mutta rodun varhaisvaiheista tiedetään vähän. Se oli maatilojen monipuolinen työkoira, joka vahti pihaa, torjui rottia ja muita tuhoeläimiä, metsästi pieneläimiä ja auttoi tarvittaessa karjan kanssa.
Näyttelyissä kerrynterrieri alkoi esiintyä 1900-luvun alussa. Rodun harrastajien Dublinissa järjestämä näyttely johti Irlannin kennelklubin perustamiseen, ja ensimmäinen sen rekisteröimä koira oli kerrynterrieri. Rodulla on Irlannissa vahva kansallinen merkitys, ja sitä on pidetty yhtenä maan omista koiraroduista.
Pohjoismaihin rotu levisi Ruotsin kautta. Ruotsiin tuli ensimmäinen kerry vuonna 1929, ja Suomeen ensimmäinen koira tuotiin Ruotsista vuonna 1932. Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi vuonna 1934. Varsinainen kasvatustyö Suomessa alkoi 1950- ja 1960-luvuilla, kun maahan tuotiin koiria Ruotsista, Englannista ja Saksasta.
Kerrynterrieri on keskikokoinen, lihaksikas ja sopusuhtainen terrieri, jonka säkäkorkeus on noin 44–50 cm ja paino noin 14–18 kg. Urokset ovat narttuja suurempia ja järeämpiä. Pää on pitkä ja voimakas, korvat ovat pienet tai keskikokoiset ja kärjestään eteenpäin taittuvat, ja häntä kannetaan pystyssä. Kokonaisuuden pitää kertoa voimasta ja liikkuvuudesta, ei hentoudesta.
Turkki on rodun tunnusmerkki. Se on yksinkertainen eli siinä ei ole aluskarvaa, ja karva on pehmeää, silkkistä, runsasta ja laineikasta. Kerrynterrieri ei juuri irrota karvaa, vaan kuollut karva jää turkkiin ja irtoaa harjatessa.
Pennut syntyvät mustina, ja lopullinen sininen väri kehittyy vähitellen. Rotumääritelmän mukaan musta väri on sallittu 18 kuukauden ikään asti, ja nuoren koiran turkissa voi siihen asti näkyä mustaa ja ruskehtavaa sävyä. Aikuisen koiran väri voi olla mikä tahansa sinisen sävy vaaleasta hopeansinisestä tummaan liuskeensiniseen. Kuono, pää, korvat, häntä ja käpälät ovat usein muuta turkkia tummemmat.
Kerrynterrieri on älykäs, eloisa ja perheelleen omistautunut koira, jolla on terrierin itsevarmuus ja oma tahto. Se on leikkisä vielä aikuisenakin ja viihtyy mukana perheen arjessa. Lasten kanssa kerrynterrieri tulee tavallisesti hyvin toimeen, kun koira on tottunut lapsiin ja leikkien säännöt ovat selvät. Energinen ja voimakas nuori koira voi kuitenkin kaataa pienen lapsen innostuessaan.
Suomalaisissa luonnetesteissä valtaosa kerrynterriereistä on ollut hyvin luoksepäästäviä eli ystävällisiä ja avoimia vieraita ihmisiä kohtaan. Testatuista koirista suuri osa on ollut hyvin eloisia ja hieman pehmeitä, mikä tarkoittaa, että ne reagoivat herkästi ympäristöön mutta palautuvat nopeasti. Rotu on valpas ja ilmoittaa tulijoista, mutta liiallinen epäluulo ei ole tyypillistä.
Suhtautuminen muihin koiriin on rodun tunnetuin haaste. Omistajakyselyssä yleisin luonteeseen liittyvä ongelma oli aggressiivisuus muita koiria kohtaan, ja sitä raportoi noin joka kuudes vastaaja. Erityisesti samaa sukupuolta olevien aikuisten koirien kohtaamiset vaativat silmää. Pieneläimiin kerrynterrieri voi suhtautua saaliina, mutta yhdessä kasvaneen kissan kanssa yhteiselo usein onnistuu.
Luonnekuvauksissa noin viidesosa kerrynterriereistä on reagoinut laukauksiin voimakkaasti. Ääniherkkyyteen kannattaa varautua esimerkiksi uudenvuoden aikaan ja totuttaa pentu rauhallisesti erilaisiin ääniin. Haukkuherkkyys on kohtalainen: koira ilmoittaa asioista, mutta ei yleensä hauku jatkuvasti, jos sillä on riittävästi tekemistä.
Kerrynterrieri oppii nopeasti, mutta sillä on oma mielipide asioista. Koulutus onnistuu parhaiten, kun harjoitukset ovat lyhyitä, vaihtelevia ja palkitsevia ja kun omistaja on johdonmukainen. Pakottaminen ja kova käsittely tuottavat helposti vastarintaa. Terrierille tyypillisesti koira testaa rajoja etenkin murrosiässä.
Varhainen sosiaalistaminen muihin koiriin on rodulle erityisen tärkeää. Pennun kannattaa tavata rauhallisia aikuisia koiria, ja hihnatilanteita harjoitellaan niin, ettei koiran tarvitse jännittää vastaantulijoita. Luoksetulo vaatii harjoittelua, koska liikkuva riista tai kissa voi viedä huomion.
Suomessa kerrynterriereitä nähdään eniten agilityssä, jossa rodun edustajat ovat startanneet kymmenen vuoden aikana yli 2 000 kertaa ja useampi koira on saavuttanut agilityvalion arvon. Myös rally-toko, toko ja nosework sopivat rodulle, ja yksittäisiä koiria on koulutettu jopa pelastuskoiriksi. Lisäksi rotua harrastetaan paljon näyttelyissä.
Aikuinen kerrynterrieri tarvitsee päivittäin noin 1,5–2 tuntia liikuntaa, josta osa voi olla vapaata juoksua turvallisessa paikassa ja osa ohjattua tekemistä. Se jaksaa pitkiä lenkkejä, retkiä ja harrastuksia. Pennun liikunta pidetään lyhyinä ulkoiluina ja leikkeinä, ja pitkät lenkit sekä toistuvat hypyt jätetään siihen asti, kunnes kasvu on päättynyt.
Ilman tekemistä fiksu kerrynterrieri keksii puuhaa itse. Nenätyöt, etsintäleikit, temppujen opettelu ja vetoleikit purkavat energiaa. Älyllinen tekeminen on yhtä tärkeää kuin juokseminen.
Turkinhoito on kerrynterrierin hoidon työläin osa. Pehmeä ja laineikas karva takkuuntuu helposti, joten koira harjataan ja kammataan pohjia myöten useita kertoja viikossa. Turkki muotoillaan leikkaamalla saksilla ja koneella noin 6–8 viikon välein, jolloin koiran ääriviivat, pää ja parta pysyvät rodunomaisina. Moni omistaja opettelee leikkaamisen itse, osa käyttää koirien trimmaajaa. Parta puhdistetaan ruokailun jälkeen, ja korvien sisältä poistetaan tarvittaessa karvaa. Rotu ei juuri irrota karvaa, mikä on monille iso etu.
Kynnet leikataan säännöllisesti ja korvat tarkistetaan, koska taittuneiden korvien alle voi kertyä kosteutta. Kerrynterrieri on yleensä hyvä syöjä, ja painoa kannattaa seurata, koska paksu turkki peittää lihomisen. Lisää ruokinnasta koiran ruokinnan oppaassa.
Kerrynterrieri on pääosin terve rotu, mutta siinä tunnetaan muutama perinnöllinen sairaus, joihin on olemassa geenitestit. Brittiläisessä vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa kerrynterrierien elinikä oli mediaaniltaan noin 12 vuotta, ja moni elää 12–15-vuotiaaksi. Suomalaisessa aineistossa keskimääräinen kuolinikä on kuitenkin hieman yli 10 vuotta, sillä luku sisältää myös nuorempana sairauksiin ja tapaturmiin kuolleet koirat. Yleisin kuolinsyy on syöpä, joka on aiheuttanut noin kolmanneksen kuolemista, ja kasvaimia esiintyy rodussa jonkin verran keskimääräistä enemmän.
Kerrynterrierillä ei ole PEVISA-ohjelmaa, joten pentueen rekisteröinti ei edellytä vanhemmilta tiettyjä terveystutkimuksia. Rodun omissa jalostussuosituksissa jalostuskoirilta edellytetään virallista lonkkakuvausta ja silmätutkimusta, ja lisäksi suositellaan kyynär- ja selkäkuvausta sekä PNA-, DM- ja vWD1-geenitestejä. Pentueen sukusiitosasteen suositellaan jäävän alle 6 prosentin, ja yhden koiran pentueita suositellaan enintään yksi vuodessa ja 2–3 elämän aikana. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset ja geenitestien tulokset ennen pennun varaamista.
Aikuinen kerrynterrieri voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän, kun se on saanut liikuntaa ja yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti vähitellen. Tylsistynyt koira voi alkaa haukkua tai tuhota tavaroita, joten aamulenkki ja aktivointilelu ennen lähtöä auttavat.
Kerrynterrieri sopeutuu kerrostaloon, kun liikunta ja tekeminen hoituvat. Rappukäytävässä ja hississä muiden koirien kohtaamiset vaativat hallintaa. Omakotitalon piha on mukava lisä, mutta aidan pitää olla tiivis ja riittävän korkea, koska terrieri voi lähteä riistan perään.
Rotu tarkenee Suomen talvessa hyvin, kunhan se liikkuu. Pakkaslumi tarttuu helposti laineikkaaseen turkkiin ja tassuihin, joten tassujen ja jalkojen karvat kannattaa pitää lyhyinä ja lumipaakut sulattaa lenkin jälkeen. Helteellä kerrynterrieri ei siedä kovaa rasitusta, ja lenkit tehdään viileinä aikoina.
Kerrynterrieri irrottaa hyvin vähän karvaa, ja siksi se voi sopia joillekin koira-allergisille. Täysin allergiaystävällistä koiraa ei kuitenkaan ole, koska allergeeneja on hilseessä ja syljessä. Allergisen kannattaa viettää aikaa rodun koirien kanssa ennen päätöstä. Muita vähän karvaa irrottavia rotuja löydät allergiaystävällisten koirarotujen listalta.
Ruoan ja vakuutuksen lisäksi suurin kuluerä on turkinhoito: joko trimmaajan käynnit muutaman viikon välein tai omat leikkuuvälineet ja niihin käytetty aika. Harrastukset ja kurssit lisäävät kuluja, mutta ovat rodulle hyvä sijoitus.
Kerrynterrieri on Suomessa harvalukuinen rotu. Rekisteröintien huippu oli vuonna 1989, jolloin rekisteröitiin 72 koiraa. Vuosina 2014–2023 rekisteröitiin keskimäärin noin 24 kerrynterrieriä vuodessa, ja vuonna 2023 rekisteröintejä oli 19. Pentueita syntyy vuosittain vain muutamia, ja viime vuosina noin kolme viidestä suomalaisesta pentueesta on syntynyt tuontikoiria tai ulkomaisia uroksia käyttäen.
Pienen kannan vuoksi kasvattajat seuraavat tarkasti sukusiitosta ja jalostuskoirien käyttömääriä. Keskimääräinen sukusiitosaste laskettuna kahdeksalle sukupolvelle on ollut noin 5 prosenttia.
Harrastuksista agility on rodun suosituin laji Suomessa, ja myös rally-tokossa on kilpaillut useita kerrynterriereitä. Näyttelyharrastus on vilkasta, ja rodun leikattu turkki ja ryhdikäs olemus erottuvat terrierikehissä.
Kysy kasvattajalta vanhempien luonteesta, erityisesti suhtautumisesta muihin koiriin ja ääniin. Pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset sekä PNA-, DM- ja vWD1-geenitestien tulokset. Kysy myös pentueen sukusiitosaste, suvun syöpätapaukset ja se, miten kasvattaja opettaa pennut turkinhoitoon.
Rekisteröidyn pennun sukutaulu kertoo vanhemmat ja niiden tutkimustulokset, ja kasvattaja on sitoutunut rodun jalostussuosituksiin. Rekisteröimättömän pennun vanhempien geenitestejä ei voi varmistaa. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä, ja usein vasta 8 viikon iässä tai myöhemmin. Muista, että pentu on syntyessään musta, eikä aikuisen värin sävyä voi täysin ennustaa. Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, joten vertaile useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuilmoituksia voi etsiä myös Koiratorilta.
Anna pennulle aikaa tutustua uuteen kotiin ja pidä päivät rauhallisina. Totuta pentu heti harjaamiseen, kampaamiseen ja tassujen käsittelyyn lyhyin palkitsevin hetkin, koska turkinhoitoa tehdään koko elämän ajan. Yksinoloa ja sisäsiisteyttä harjoitellaan alusta asti. Muistilistan löydät pentuoppaasta.
Kerrynterrieri sopii aktiiviselle omistajalle, joka haluaa älykkään, leikkisän ja vähän karvaa irrottavan harrastus- ja perhekoiran ja joka on valmis näkemään vaivaa turkinhoidon ja koulutuksen eteen. Ensikertalainenkin voi pärjätä, jos perehtyy rotuun huolella, käy pentukurssin ja jaksaa olla johdonmukainen. Rodulle sopii parhaiten koti, jossa koiran kanssa liikutaan ja puuhataan päivittäin.
Rotu ei ole hyvä valinta, jos haluat koiran, joka tulee kaikkien koirien kanssa toimeen koirapuistossa, tai jos turkin säännöllinen leikkaaminen tuntuu ylivoimaiselta. Se ei sovi myöskään omistajalle, joka toivoo täysin tottelevaista ja helposti ohjattavaa koiraa. Läheisiä vaihtoehtoja ovat vehnäterrieri, joka on usein hieman leppoisampi, sekä irlanninterrieri, jonka turkki on karkea. Kokoa ja hoitoa voit verrata myös rotuvertailussa.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin kerrynterrieri sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Kerrynterrieri on keskikokoinen koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 44–50 cm ja paino 14–18 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Kerrynterrieri elää tyypillisesti 12–15 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on runsas: aikuinen koira tarvitsee noin 1,5–2 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kohtalaisesti. Ensikertalaisen kannattaa perehtyä rotuun huolella ja hakea tukea kasvattajalta ja koirakoulusta.
Rodun karvanlähtö on hyvin vähäinen. Turkki: pehmeä ja laineikas. Turkinhoito on työläs.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun runsas liikuntatarve kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Kerrynterrieri kuuluu FCI:n ryhmään 3 (terrierit). Nykyään sitä käytetään erityisesti perhekoirana, vahti- ja palveluskoirana ja harrastuskoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Kerrynterrierin pennut syntyvät mustina, ja turkki muuttuu siniseksi vähitellen noin puolentoista vuoden ikään mennessä. Sävy voi vaihdella vaaleasta hopeansinisestä tummaan siniharmaaseen. Muutos on rodulle täysin normaali.
Kerrynterrieri irrottaa hyvin vähän karvaa, joten se voi sopia joillekin allergisille. Allergeenit ovat kuitenkin hilseessä ja syljessä, joten reaktio on yksilöllinen. Tapaa rodun koiria useamman kerran ennen päätöstä.
Turkki muotoillaan saksilla ja koneella tavallisesti noin 6–8 viikon välein. Harjaus ja kampaus tehdään useita kertoja viikossa, jotta karva ei takkuunnu. Moni omistaja opettelee leikkaamisen itse.
Osa kerrynterriereistä on muita koiria kohtaan jyrkkiä, erityisesti samaa sukupuolta olevia aikuisia kohtaan. Hyvä sosiaalistaminen pennusta asti auttaa paljon. Koirapuistoja ja vapaita koiraleikkejä kannattaa valvoa.
Aikuinen kerrynterrieri voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän, kun se on saanut liikuntaa ja yksinoloa on harjoiteltu vähitellen. Tylsistynyt koira voi haukkua tai tuhota tavaroita. Pitkiin päivittäisiin poissaoloihin rotu ei sovi.
Molemmat ovat irlantilaisia, keskikokoisia ja pehmeäturkkisia terriereitä, joiden turkki ei juuri irtoa. Kerrynterrieri on aikuisena sininen, vehnäterrieri vehnänvärinen. Vehnäterrieri on usein hieman leppoisampi muiden koirien kanssa.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Koska Suomessa syntyy vuosittain vain muutamia pentueita, pentua voi joutua odottamaan. Varmista, että vanhemmat on lonkkakuvattu ja silmätutkittu ja niiltä on PNA-geenitesti.
Agility on rodun suosituin laji Suomessa, ja myös rally-toko, toko ja nosework sopivat hyvin. Kerrynterrieri nauttii myös pitkistä retkistä ja näyttelyistä. Tärkeintä on, että koira saa käyttää sekä kehoaan että päätään.
Kuva: Kerrynterrieri (piirroskuva). Värit: Sinisen sävyt. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 2.11.2026.
Kaikki rodut ryhmässä terrieritKaikki keskikokoiset koirarodutAllergiaystävälliset koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan kerrynterrierin kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

23–32 kg43–48 cm

22–32 kg45–56 cm

11–12 kg45–48 cm

16–21 kg46–48 cm

11–17 kg36–41 cm

8–10 kg38–44 cm