Belgianpaimenkoira, groenendael

Historia ja alkuperä

Belgianpaimenkoiran neljä muunnosta erotettiin 1890-luvulla. Groenendael sai nimensä Groenendaelin kylästä, jossa sen jalostus aloitettiin mustista pitkäkarvaisista paimenkoirista.

Ulkonäkö ja koko

Groenendael on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 56–66 cm ja paino 20–30 kg. Turkki on pitkä ja suora, runsas kaulus. Väritys on musta. Rodulle ovat tyypillisiä pystyt korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Groenendael on valpas, nopea ja omistajalleen kiintyvä. Se on herkkä ja reagoi parhaiten reiluun, johdonmukaiseen koulutukseen. Vieraita kohtaan se on usein pidättyväinen.

Koulutus ja harrastukset

Groenendael on erittäin helppo kouluttaa: se oppii nopeasti ja tekee mielellään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi paimennus, agility, toko, rally-toko ja nosework.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee paljon liikuntaa ja tavoitteellista tekemistä, ja se menestyy tokossa, agilityssä ja pk-lajeissa. Pitkä turkki harjataan viikoittain.

Terveys ja elinikä

Belgianpaimenkoiralla esiintyy epilepsiaa sekä lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa. Kasvattajalta kannattaa kysyä sukulinjojen terveydestä.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12–14 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle groenendael sopii?

Groenendael sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa. Runsas karvanlähtö kannattaa huomioida, jos perheessä on allergikkoja.