Irlanninsetteri

Historia ja alkuperä

Rotu kehittyi Irlannissa 1700-luvulla, ja punaturkkiset setterit erotettiin punavalkoisista 1800-luvulla.

Ulkonäkö ja koko

Irlanninsetteri on suurikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 55–67 cm ja paino 25–32 kg. Turkki on pitkä ja silkkinen. Väritys on kastanjanpunainen. Rodulle ovat tyypillisiä riippuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.

Luonne ja käyttäytyminen

Irlanninsetteri on iloinen, ystävällinen ja energinen. Se on yleensä hyvä lasten kanssa ja tarvitsee kärsivällistä koulutusta.

Koulutus ja harrastukset

Irlanninsetteri oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Pentukurssi ja monipuolinen sosiaalistaminen luovat hyvän pohjan aikuisiälle. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi kanakoirametsästys, kanakoirakokeet, retkeily, nosework ja agility.

Liikunta, aktivointi ja turkinhoito

Rotu tarvitsee erittäin paljon liikuntaa. Pitkä turkki harjataan useita kertoja viikossa.

Terveys ja elinikä

Rodulla esiintyy mahalaukun kiertymää, PRA:ta ja epilepsiaa. Rodulla tavataan myös CLAD-immuunipuutosta, johon on geenitesti.

Rodun keskimääräinen elinikä on 11–13 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.

Kenelle irlanninsetteri sopii?

Irlanninsetteri voi sopia ensikertalaiselle, joka perehtyy rodun tarpeisiin huolella ja käy koiransa kanssa pentukurssin. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Rotu tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, kun koiralle ja lapsille opetetaan yhteiset pelisäännöt. Suuri koko tarkoittaa myös suurempia ruoka-, varuste- ja eläinlääkärikuluja sekä tilantarvetta kotona ja autossa.