
Volpino italiano
4–5 kg25–30 cm

Japaninpystykorva on lumivalkoinen, iloinen ja helposti koulutettava seurakoira. Se sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi.
Japaninpystykorva on Japanissa 1900-luvun alkupuoliskolla kehitetty seurakoira. Sen kantamuotona pidetään suurikokoista valkoista saksanpystykorvaa, joka tuotiin Japaniin Siperian ja Koillis-Kiinan kautta noin vuonna 1920. Rotu esiteltiin ensimmäisen kerran tokiolaisessa koiranäyttelyssä noin vuonna 1921, ja 1930-luvulle asti valkoisia pystykorvia tuotiin lisää muun muassa Kanadasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja Kiinasta. Yhtenäinen rotumääritelmä vahvistettiin Japanissa toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948.
Sodan jälkeen japaninpystykorva levisi myös Eurooppaan. FCI luokittelee sen pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään aasialaisten pystykorvien alaryhmään. Rotu on alusta asti ollut seurakoira, eikä sille ole kehitetty metsästys- tai vahtitehtävää.
Ulkonäöltään japaninpystykorva muistuttaa pientä samojedinkoiraa, mutta rodut eivät ole läheistä sukua. Lähin sukulainen on valkoinen saksanpystykorva.
Japaninpystykorva on pienikokoinen, sopusuhtainen ja ketterä pystykorva, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pitempi. Urosten säkäkorkeus on 30–38 cm, ja nartut ovat hieman pienempiä. Säkäkorkeuden ja rungon pituuden suhde on 10:11. Rotumääritelmä ei anna painoa, mutta tyypillisesti aikuinen koira painaa noin 5–10 kg. Urokset ovat kookkaampia ja runsasturkkisempia kuin nartut.
Pää on kohtuullisen leveä ja pyöreähkö, kuono kärkeä kohti kapeneva, ja korvat ovat pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Silmät ovat tummat, kohtalaisen suuret, mantelinmuotoiset ja hieman vinot, ja kirsu, huulet ja silmäluomien reunat ovat mustat. Runsaskarvainen häntä kaartuu selän päälle.
Turkki on rodun tunnusmerkki: suora, pystyyn seisova peitinkarva ja lyhyt, tiheä ja pehmeä pohjavilla. Kaulassa ja rinnassa on runsas kaulus, ja hännässä, raajojen takaosissa ja korvien takana karva on pitkää. Kasvoissa, korvissa ja raajojen etuosissa karva on lyhyttä. Väri on aina puhtaanvalkoinen.
Japaninpystykorva on iloinen, älykäs, valpas ja leikkisä seurakoira. Se kiintyy vahvasti perheeseensä ja haluaa olla mukana kaikessa. Rotumääritelmässä äänekkyys on virhe, ja hyvin kasvatettu japaninpystykorva on reipas mutta ei turhan haukkuva. Itsevarma, avoin luonne on rodulle tyypillinen.
Japaninpystykorva on yleensä hyvä lapsiperheen koira. Se on tarpeeksi kestävä leikkimään lasten kanssa ja jaksaa touhuta, mutta pieni koko vaatii silti, että lapset oppivat käsittelemään koiraa rauhallisesti. Vilkkaassakin perheessä koira tarvitsee oman rauhallisen lepopaikan.
Vieraisiin ihmisiin japaninpystykorva voi suhtautua aluksi varauksella, mutta lämpenee yleensä nopeasti. Muiden koirien ja kissojen kanssa se tulee hyvin toimeen, kun se on sosiaalistettu. Saalisvietti on vähäinen verrattuna moniin muihin pystykorviin.
Japaninpystykorva ilmoittaa tulijoista, ja osa yksilöistä on haukkuherkkiä. Haukkumiseen kannattaa puuttua jo pennusta: rauhallisuuden palkitseminen ja koiran riittävä aktivointi vähentävät turhaa haukkua.
Japaninpystykorva on helposti koulutettava ja oppii nopeasti, kun koulutus on palkitsevaa ja johdonmukaista. Se on yhteistyöhaluinen ja nauttii uusien asioiden oppimisesta. Lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset pitävät motivaation yllä. Herkkä koira ei hyödy kovasta käsittelystä.
Tyypillisiä haasteita ovat haukkuminen, pennun innokkuus ja sosiaalistamisen puutteista johtuva varautuneisuus. Pentu kannattaa totuttaa erilaisiin ihmisiin, ääniin ja ympäristöihin rauhallisesti. Luoksetulo on yleensä melko helppo opettaa, koska rodun saalisvietti on vähäinen.
Rodulle sopivia harrastuksia ovat agility, rally-toko, toko, nosework, temppukoulutus ja näyttelyt. Japaninpystykorvia nähdään Suomessa erityisesti rally-tokossa ja agilityssä, jossa pienet koirat kilpailevat omassa kokoluokassaan. Myös retkeily ja vaellus sopivat reippaalle pystykorvalle.
Aikuinen japaninpystykorva tarvitsee päivittäin noin 1–1,5 tuntia liikuntaa, esimerkiksi pari lenkkiä ja leikkiä. Se jaksaa pidempiäkin retkiä, kun kunto on kasvatettu vähitellen. Pennun liikunta koostuu lyhyistä ulkoiluhetkistä ja vapaasta leikistä. Korkeista paikoista hyppimistä kannattaa rajoittaa polvien suojaamiseksi.
Valkoinen turkki on yllättävän helppohoitoinen, koska pystyyn seisova peitinkarva hylkii likaa, ja kuivunut lika irtoaa harjaamalla. Turkki harjataan kerran tai kahdesti viikossa ja karvanvaihdon aikaan päivittäin. Karvanvaihto on runsas, ja silloin pohjavillaa irtoaa paljon. Pesua tarvitaan harvoin. Turkkia ei saa ajella, sillä se suojaa koiraa sekä kylmältä että kuumalta.
Silmänurkat tarkistetaan säännöllisesti, sillä osalla koirista esiintyy kyynelvuotoa, joka värjää valkoisen karvan silmien alta ruskeaksi. Kynnet leikataan säännöllisesti, ja hampaiden harjaus kuuluu pienen koiran perushoitoon.
Japaninpystykorva on yleensä hyväruokainen, ja sen paino pysyy kurissa riittävällä liikunnalla ja kohtuullisella ruokamäärällä. Runsas turkki voi peittää ylipainon, joten kylkiluiden tuntuma tarkistetaan käsin. Lisää ohjeita koiran ruokinnan oppaassa.
Japaninpystykorva on yleisesti terve ja pitkäikäinen rotu, jonka keskimääräinen elinikä on noin 12–14 vuotta. Moni koira elää tätäkin vanhemmaksi. Rodun tunnetuimmat terveysriskit ovat pienille roduille tyypillisiä.
Jalostuskoirille suositellaan polvitutkimusta ja silmätutkimusta. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset ja kysy, onko suvussa ollut kyynelvuotoa tai allergioita.
Aikuinen japaninpystykorva voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti. Se kiintyy perheeseensä, joten pitkät päivittäiset poissaolot eivät ole sille hyväksi. Tylsistynyt koira voi haukkua.
Japaninpystykorva sopii hyvin kerrostaloon pienen kokonsa vuoksi, kunhan haukkumiseen puututaan ajoissa. Omakotitalon pihalla se tarvitsee aidan.
Tiheä pohjavilla suojaa japaninpystykorvaa hyvin pakkaselta, ja se nauttii lumesta. Lumipaakkuja voi kertyä tassujen ja housujen karvoihin, joten ne kannattaa sulattaa lenkin jälkeen. Helteellä liikunta ajoitetaan viileämpiin aikoihin.
Japaninpystykorva ei ole allergiaystävällinen rotu. Karvanvaihdon aikaan pohjavillaa irtoaa runsaasti, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä.
Pieni koira on helppo ottaa mukaan matkoille kuljetuslaukussa tai -häkissä. Ruoka- ja tarvikekulut ovat pienet, ja rodun hyvä terveys pitää eläinlääkärikulut yleensä kohtuullisina. Lisää vinkkejä koiran kanssa matkustamisen oppaassa.
Japaninpystykorva on Suomessa tunnettu ja pidetty seurakoira, vaikka se ei kuulu suurimpiin rotuihin. Rotua harrastetaan näyttelyissä, rally-tokossa ja agilityssä, ja moni koira on aktiivinen perhekoira. Rotu on tuttu myös muissa Pohjoismaissa.
Rekisteröidyn pennun polveutuminen on tiedossa, ja vanhempien terveystutkimusten tulokset ovat saatavilla. Lue lisää koiran rekisteröinnistä. Pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä. Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, joten vertaile kasvattajia. Pentuilmoituksia voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa ja säännöllisen rytmin. Totuta pentu harjaukseen, käsittelyyn ja yksinoloon heti lyhyin hetkin. Palkitse rauhallisuutta, jotta haukkuminen ei pääse tavaksi. Kattavan muistilistan löydät pentuoppaasta.
Japaninpystykorva sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi, lapsiperheeseen ja kaupunkiasujalle, joka haluaa iloisen, pienen ja harrastushaluisen koiran. Se on hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa aktiivisen kumppanin ilman ison koiran liikuntatarvetta. Rotu sopeutuu monenlaiseen arkeen, kunhan se saa olla perheen mukana.
Rotu ei sovi, jos runsas karvanvaihto tai haukkuherkkyys ovat ongelma, eikä kotiin, jossa koira olisi päivittäin pitkiä aikoja yksin. Pienistä pystykorvista voit verrata esimerkiksi shibaan tai saksanpystykorvaan, ja tutustua aloittelijalle sopiviin koirarotuihin.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin japaninpystykorva sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Japaninpystykorva on pieni koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 30–38 cm ja paino 5–10 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Japaninpystykorva elää tyypillisesti 12–14 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on keskiverto: aikuinen koira tarvitsee noin 1–1,5 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kyllä, rotu sopii erinomaisesti ensimmäiseksi koiraksi.
Rodun karvanlähtö on runsas. Turkki: pitkä ja pystyyn seisova. Turkinhoito on kohtalainen.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin kerrostaloon, kunhan päivittäinen ulkoilu hoituu ja yksinoloa harjoitellaan pennusta asti.
Japaninpystykorva kuuluu FCI:n ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset koirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti seurakoirana ja perhekoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla erittäin hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Japaninpystykorva ilmoittaa tulijoista, ja osa yksilöistä on haukkuherkkiä. Rotumääritelmässä äänekkyys on virhe, ja haukkua voi vähentää sosiaalistamisella, aktivoinnilla ja rauhallisuuden palkitsemisella.
Aikuinen japaninpystykorva voi olla yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti. Se kiintyy perheeseensä, joten pitkät päivittäiset poissaolot eivät sovi sille.
Ei yleensä. Japaninpystykorva vaihtaa pohjavillansa kausittain ja irrottaa silloin karvaa runsaasti. Allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä.
Ei ole. Pystyyn seisova peitinkarva hylkii likaa, ja kuivunut lika irtoaa harjaamalla. Turkki harjataan kerran tai kahdesti viikossa ja karvanvaihdon aikaan päivittäin. Pesua tarvitaan harvoin.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile kasvattajia ja varmista, että vanhempien polvet ja silmät on tutkittu.
Molemmat ovat valkoisia pystykorvia, mutta samojedinkoira on iso arktinen rekikoira, kun japaninpystykorva on pieni seurakoira. Japaninpystykorva tarvitsee selvästi vähemmän liikuntaa ja tilaa.
Rodut muistuttavat toisiaan, ja valkoiset saksanpystykorvat ovat todennäköisesti japaninpystykorvan kantamuotoja. Japaninpystykorva on aina puhtaanvalkoinen ja kooltaan melko yhtenäinen, kun taas saksanpystykorvaa on useita kokoja ja värejä.
Kuva: Japaninpystykorva (piirroskuva). Värit: Valkoinen. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 2.11.2026.
Kaikki rodut ryhmässä pystykorvat ja alkukantaiset koiratKaikki pienet koirarodutKerrostaloon sopivat koirarodutLapsiperheelle sopivat koirarodutAloittelijalle sopivat koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan japaninpystykorvan kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

4–5 kg25–30 cm

6–8 kg32–38 cm

3–12 kg23–38 cm

8–11 kg35–41 cm

9,5–11 kg40–43 cm

9–14 kg31–35 cm