
Volpino italiano
4–5 kg25–30 cm

Saksanpystykorva on pörröinen ja valpas seurakoira. Rodulla on useita kokomuunnoksia, joista keskikokoinen ja pieni ovat yleisimpiä.
Saksanpystykorvat ovat Keski-Euroopan vanhimpia koirarotuja. Pörröiset, pystykorvaiset ja kippurahäntäiset koirat olivat vuosisatojen ajan tuttuja maatiloilla, viinitarhoilla ja kauppiaiden kärryissä, joissa niiden tehtävä oli vahtia ja ilmoittaa tulijoista. Saksanpystykorva ei ole metsästyskoira, vaan nimenomaan kodin ja pihapiirin vartija, joka pysyy lähellä omaa reviiriään.
Saksanpystykorvien rotuperheeseen kuuluu viisi kokomuunnosta: keeshond eli wolfspitz, iso saksanpystykorva, keskikokoinen eli mittelspitz, pieni eli kleinspitz sekä kääpiökokoinen pomeranian. Kaikilla on sama rotumääritelmä, mutta koko ja sallitut värit vaihtelevat. Tämä sivu käsittelee erityisesti keskikokoista ja pientä saksanpystykorvaa, jotka ovat Suomessa muunnoksista tavallisimpia keeshondin ja pomeranianin ohella.
Suomeen ensimmäiset keskikokoiset saksanpystykorvat tulivat 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Ne olivat valkoisia ja alkuperältään venäläisiä, ja ne tuotiin Viron kautta. Varsinainen aktiivinen kasvatus alkoi 1990-luvun puolivälissä, kun muunvärisiä koiria tuotiin Saksasta, Isosta-Britanniasta ja Ranskasta.
Saksanpystykorva on neliömäinen, pörröinen pystykorva, jonka kettumainen pää, pienet terävät korvat ja selän päälle kaartuva tuuhea häntä tekevät siitä helposti tunnistettavan. Koko määritellään säkäkorkeutena. Rotumääritelmän mukaan keskikokoisen ihannekorkeus on 34 cm ja sallittu vaihtelu neljä senttiä suuntaansa, eli noin 30–38 cm. Pienen ihannekorkeus on 26 cm, sallittu vaihtelu kolme senttiä, eli noin 23–29 cm. Paino vaihtelee koon mukaan noin 3 kilosta reiluun 10 kiloon.
Turkki on rodun tunnusmerkki. Pitkä, suora ja pystyyn seisova peitinkarva ja runsas, pumpulimainen pohjavilla muodostavat kauluksen kaulaan ja tuuhean hännän. Päässä, korvissa ja raajojen etuosissa karva on lyhyttä ja samettista.
Saksanpystykorva on eloisa, valpas ja perheelleen hyvin kiintyvä. Se haluaa olla mukana kaikessa ja viihtyy lähellä omia ihmisiään. Lasten kanssa se on yleensä hyvä leikkikaveri, kunhan lapset osaavat kohdella pientä koiraa rauhallisesti. Rotu on luonnostaan uskollinen kodilleen eikä yleensä karkaile.
Vahtikoiran perintö näkyy selvästi: saksanpystykorva ilmoittaa jokaisesta tulijasta ja oudosta äänestä. Vieraisiin se suhtautuu ensin varautuneesti, mutta aggressiivisuus ihmisiä kohtaan on harvinaista. Suomalaisessa omistajakyselyssä 39 % vastaajista kertoi koiransa haukkuvan turhaan, ja herkkähaukkuisuutta pidetään rodun selvimpänä haasteena.
Kyselyssä noin puolet omistajista kertoi koiransa pelkäävän kovia ääniä ainakin joskus, ja noin kolmannes koirista jännitti vieraita paikkoja. Arkuus ei ole rodulle toivottu piirre, ja arkoja koiria ei suositella jalostukseen. Pennun huolellinen sosiaalistaminen on siksi erityisen tärkeää.
Saksanpystykorva tulee yleensä toimeen muiden koirien kanssa, mutta saman sukupuolen koiria kohtaan esiintyy joskus aggressiivisuutta: kyselyssä noin 40 % omistajista oli havainnut sitä ainakin joskus. Pieni koira ei aina tunnista omaa kokoaan ja voi haastaa isompia.
Saksanpystykorva on reviiritietoinen koira, joka kokee kodin ja pihan omakseen. Tämä tekee siitä luotettavan, paikallaan pysyvän koiran, joka ei yleensä lähde omille teilleen, mutta myös tarkan vahdin, joka huomaa kaiken poikkeavan. Moni saksanpystykorva valitsee kotona tähystyspaikan, esimerkiksi ikkunan tai sohvan selkänojan, josta se seuraa ympäristöään.
Saksanpystykorva oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Se on älykäs ja oppii myös omistajan epäjohdonmukaisuudet nopeasti. Palkitseva koulutus, lyhyet harjoitukset ja selkeät säännöt toimivat parhaiten.
Haukkuminen on rodun yleisin koulutushaaste. Koiralle kannattaa opettaa jo pentuna, että ilmoitus riittää ja sen jälkeen rauhoitutaan, ja palkita hiljaisuudesta. Sosiaalistamisessa painotetaan erilaisia ääniä, ympäristöjä ja ihmisiä, jotta äänet eivät kasva pelkoreaktioiksi. Myös käsittelyn ja harjauksen sietäminen opetetaan pennusta asti.
Rodulle sopivat harrastukset ovat esimerkiksi rally-toko, toko, agility, nosework, temppukoulutus ja koiratanssi. Saksanpystykorvia nähdään paljon myös näyttelyissä. Luonnetestissä rodun koiria on käynyt vain vähän, mutta tulokset ovat olleet pääosin hyviä.
Aikuinen saksanpystykorva tarvitsee päivittäin noin 1–1,5 tuntia liikuntaa, esimerkiksi pari lenkkiä ja leikkiä. Se on kokoaan kestävämpi ja jaksaa retkiä ja patikointia, kun kunto on kasvatettu vähitellen. Pennulle riittävät lyhyet lenkit ja vapaa leikki.
Runsas turkki harjataan useita kertoja viikossa, ja karvanvaihdon aikaan pohjavillaa irrotetaan päivittäin. Harjaus tehdään kerroksittain karvaa vastaan, jotta pohjavilla aukeaa ihoa myöten. Takut muodostuvat helpoimmin korvien taakse, kainaloihin ja housuihin. Turkkia ei ajeta, koska ajettu karva voi kasvaa takaisin huonosti. Tassut ja peräpää siistitään saksilla. Pesu tarvitaan harvoin, sillä karva hylkii likaa.
Pienillä koirilla hammaskivi kertyy helposti, joten hampaat harjataan mieluiten päivittäin. Kynnet leikataan säännöllisesti, koska ne eivät kulu kevyessä liikunnassa.
Pieni koira lihoo helposti, ja paksu turkki peittää liikakilot. Painoa seurataan tunnustelemalla kylkiluita. Herkut lasketaan osaksi päivän energiaa. Lisää ruokinnasta koiran ruokinnan oppaassa.
Saksanpystykorva on yleisesti terve ja pitkäikäinen rotu. Keskimääräinen elinikä on noin 13–15 vuotta. Keskikokoisella saksanpystykorvalla ei ole PEVISA-ohjelmaa, eikä rodulla tunneta yleisiä vakavia perinnöllisiä sairauksia.
Jalostukseen suositellaan vain tervepolvisia koiria tai asteen 1 koiraa terveen kumppanin kanssa. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset, ainakin polvitutkimukset ja mahdolliset silmätutkimukset. Kysy myös, mihin ikään suvun koirat ovat eläneet.
Monesta terveyskysymyksestä, kuten eliniästä ja kuolinsyistä, ei rodulla ole kattavia suomalaisia tilastoja. Siksi omistajien ilmoittamat tiedot ja vanhojen koirien tutkimukset ovat rodulle arvokkaita.
Aikuinen saksanpystykorva voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti. Yksin jäänyt koira voi kuitenkin haukkua ohikulkijoiden äänille, joten naapureiden kanssa kannattaa olla yhteydessä alkuvaiheessa.
Koko puolesta saksanpystykorva sopii kerrostaloon, mutta haukkuherkkyys on rodun suurin haaste rappukäytävän äänien keskellä. Omakotitalossa koira vahtii pihaa mielellään, ja aidan pitää olla tiivis.
Paksu kaksinkertainen turkki suojaa Suomen pakkasilta hyvin, eikä saksanpystykorva yleensä tarvitse takkia. Lumipaakkuja kertyy tassuihin ja housuihin, joten tassukarvat siistitään. Helteellä runsas turkki lämmittää, joten lenkit tehdään viileinä aikoina.
Haukku on vahtikoiran luontainen tapa, ja sitä vähentää parhaiten johdonmukainen harjoittelu: koira saa ilmoittaa, mutta sen jälkeen se ohjataan omalle paikalleen ja palkitaan rauhoittumisesta. Tylsistyminen lisää haukkua.
Saksanpystykorva ei sovi allergiselle. Runsas pohjavilla irtoaa karvanvaihdossa suurina tuppoina, ja karvaa irtoaa jonkin verran ympäri vuoden.
Pieni ja keskikokoinen saksanpystykorva on helppo ottaa mukaan matkoille, ja se mahtuu pieneen kuljetushäkkiin. Lisää vinkkejä koiran kanssa matkustamisen oppaassa.
Pitkäikäinen saksanpystykorva on usein virkeä vielä yli kymmenvuotiaana. Ikääntyessä liikuntaa sovitetaan koiran kunnon mukaan, hampaiden kuntoa seurataan entistä tarkemmin ja painoa pidetään kurissa, jotta nivelet ja polvet pysyvät hyvässä kunnossa. Turkki voi muuttua iän myötä ohuemmaksi tai pehmeämmäksi, ja vanha koira voi tarvita talvella aiempaa enemmän suojaa märkää ja kylmää säätä vastaan.
Ruoka- ja varustekulut ovat pienet. Hyviin harjoihin ja kampoihin kannattaa panostaa, ja hammashoito voi olla toistuva menoerä. Pitkäikäisen koiran kulut jakautuvat pitkälle ajalle.
Keskikokoinen saksanpystykorva on Suomessa vakiintunut seurakoira, jota rekisteröidään vuosittain satoja. Värimuunnoksista yleisimpiä ovat muut kuin musta, ruskea ja valkoinen, eli esimerkiksi oranssit, harmaasävyiset ja soopelinsävyiset koirat.
Vuosina 2012–2021 luonnetestissä kävi 123 keskikokoista saksanpystykorvaa. Hermorakenteessa näkyi lievää rauhattomuutta, ja noin puolella koirista toimintakyky oli pieni tai riittämätön, mikä tarkoittaa, että moni koira väistää haastavia tilanteita mieluummin kuin ratkaisee niitä.
Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset. Mieti etukäteen, haluatko keskikokoisen vai pienen saksanpystykorvan, ja kysy kasvattajalta, minkä kokoiseksi pennun odotetaan kasvavan. Pennun lopullinen väri ja turkin runsaus näkyvät vasta aikuisena.
Saksanpystykorvan pentu on pehmeä ja pumpulimainen, mutta noin puolen vuoden iässä alkaa pentuturkin vaihtuminen. Tällöin koira voi näyttää hetken laihalta ja harvakarvaiselta, ja harjaa tarvitaan lähes päivittäin. Aikuisen turkki on täysin kehittynyt usein vasta parin vuoden iässä. Myös väri voi muuttua: osa pennuista tummuu tai vaalenee kasvaessaan.
Rekisteröidyn pennun polveutuminen ja vanhempien terveystulokset ovat tiedossa. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä. Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, joten vertaile kasvattajia ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa ja säännöllisen rytmin. Totuta pentu heti lyhyisiin harjaushetkiin, kotiäänten kuunteluun ja yksinoloon pienin askelin. Lisää ohjeita pentuoppaassa.
Saksanpystykorva sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi, perheeseen tai yksin asuvalle, joka haluaa pienen tai keskikokoisen, eloisan ja seurallisen kumppanin. Se on pitkäikäinen, kestävä ja helppo ottaa mukaan, ja sen kanssa voi harrastaa monipuolisesti.
Rotu ei sovi, jos haukkuminen on ongelma, esimerkiksi ohuiden seinien kerrostalossa, eikä omistajalle, jolle säännöllinen turkinhoito on liikaa. Jos haluat pienemmän version, tutustu pomeranianiin, ja suuremman, keeshondiin. Vertaa myös pieniin koirarotuihin.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin saksanpystykorva sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Saksanpystykorva on pieni koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 23–38 cm ja paino 3–12 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Saksanpystykorva elää tyypillisesti 13–15 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on keskiverto: aikuinen koira tarvitsee noin 1–1,5 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin ensimmäiseksi koiraksi.
Rodun karvanlähtö on runsas. Turkki: pitkä ja pystyyn seisova, runsas pohjavilla. Turkinhoito on työläs.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun haukkuherkkyys kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Saksanpystykorva kuuluu FCI:n ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset koirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti seurakoirana, perhekoirana ja vahti- ja palveluskoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Ero on ennen kaikkea koossa: keskikokoinen on noin 30–38 cm ja pieni noin 23–29 cm säkäkorkeudeltaan. Luonne, turkki ja hoito ovat samanlaiset. Molemmilla on laaja värivalikoima.
Pomeranian on saksanpystykorvien pienin, kääpiökokoinen muunnos, joka on Suomessa oma rotunsa. Se on selvästi pienempi kuin pieni saksanpystykorva, ja sen turkki on suhteessa vielä runsaampi.
Kyllä, saksanpystykorva on herkkähaukkuinen vahtikoira. Omistajakyselyssä 39 % kertoi koiransa haukkuvan turhaan. Haukkua voi vähentää johdonmukaisella harjoittelulla ja riittävällä tekemisellä.
Aikuinen saksanpystykorva voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti. Se voi kuitenkin haukkua kotona kuuluville äänille.
Yleensä ei. Saksanpystykorva on reviiritietoinen kodin vartija, joka pysyttelee mielellään lähellä omia ihmisiään. Luoksetulo on silti harjoiteltava, ja vieraissa paikoissa pieni koira pidetään hihnassa.
Ei sovi. Runsaasta turkista irtoaa paljon karvaa ja pohjavillaa etenkin karvanvaihdon aikaan, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile kasvattajia ja varmista, että vanhempien polvet on tutkittu. Kysy myös, mitä hintaan sisältyy.
Turkkia ei kannata ajaa. Kaksinkertainen turkki suojaa sekä kuumuudelta että auringolta, ja ajettu karva voi kasvaa takaisin huonosti. Helteellä riittävät säännöllinen pohjavillan harjaus, varjo ja viileät lenkkiajat.
Kuva: Saksanpystykorva (piirroskuva). Värit: Musta, valkoinen, oranssi, harmaa tai ruskea. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 2.11.2026.
Kaikki rodut ryhmässä pystykorvat ja alkukantaiset koiratKaikki pienet koirarodutAloittelijalle sopivat koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan saksanpystykorvan kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

4–5 kg25–30 cm

5–10 kg30–38 cm

6–8 kg32–38 cm

8–11 kg35–41 cm

9,5–11 kg40–43 cm

9–14 kg31–35 cm