
Bolognese
2,5–4 kg25–30 cm

Maltankoira on pieni, lumivalkoinen ja silkkiturkkinen seurakoira. Se on yksi vanhimmista seurakoiraroduista.
Maltankoira on yksi vanhimmista tunnetuista seurakoiraroduista. Sen esivanhemmat elivät Välimeren satamakaupungeissa, joissa ne pitivät hiiret ja rotat kurissa. Rodun nimi ei rotumääritelmän mukaan viittaa Maltan saareen, vaan seemiläiseen sanaan, joka tarkoittaa satamaa tai turvapaikkaa. Aristoteles mainitsi pienen koiran nimellä canis melitensis, ja kreikkalainen runoilija Kallimakhos kuvasi rodun kaltaisia koiria jo noin 200-luvulla eaa.
Roomassa pienestä valkoisesta koirasta tuli ylhäisten naisten seuralainen, ja renessanssin maalauksissa samanlaisia koiria nähdään hienostoneitojen sylissä. 1600- ja 1700-luvuilla rotua pienennettiin voimakkaasti, ja siihen sekoitettiin muita pieniä koiria. Rodun vastuumaa on nykyään Italia, ja se kuuluu FCI:n ryhmään 9 eli seura- ja kääpiökoiriin, bichonien ja niiden sukulaisrotujen alaryhmään.
Suomeen ensimmäinen maltankoira tuli Pietarista vuonna 1912, mutta varhainen kanta sammui, kun uusia koiria ei rekisteröity moneen vuoteen. Pysyvä kasvatus alkoi vuonna 1946, kun ensimmäinen suomalainen kasvattaja aloitti työnsä ruotsalaisen uroksen kanssa. 1950-luvulla koiria tuotiin Ruotsista, Alankomaista ja Saksasta. Rodun suosio oli Suomessa huipussaan vuosina 1967–1971, jolloin rekisteröitiin lähes 250 maltankoiraa vuodessa.
Maltankoira on pieni ja pitkärunkoinen koira, jonka rungon pituus on noin 38 prosenttia säkäkorkeutta suurempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm, ja paino on 3–4 kg. Selvästi kokorajojen ulkopuolelle jäävä koko on vakava virhe. Ulospäin rotu näyttää hennolta, mutta turkin alla on sopusuhtainen ja liikkuva pieni koira.
Kirsu, huulet ja silmäluomien reunat ovat mustat, ja silmät ovat tummat ja eloisat. Riippuvat korvat ovat tiiviisti pään myötäiset, ja pitkäkarvainen häntä kaartuu yhtenä kaarena selän päälle. Pigmentin puute kirsusta tai silmäluomista, yläpurenta ja typistetty tai synnynnäisesti lyhyt häntä ovat hylkääviä virheitä.
Rodussa ei ole erillisiä linjoja, mutta näyttelykoiran ja kotikoiran turkki eroavat paljon toisistaan. Suurin osa kotikoirista pidetään lyhyeksi leikatussa pentumallissa, kun taas näyttelykoiran turkkia kasvatetaan ja suojataan vuosia.
Rotumääritelmä kuvaa maltankoiran eloisaksi, helposti kiintyväksi, kiltiksi ja erittäin älykkääksi. Omistajakyselyissä valtaosa koirista on kuvattu leikkisiksi, ystävällisiksi, vilkkaiksi ja rohkeiksi. Maltankoira haluaa olla omistajansa lähellä ja osallistua kaikkeen, mitä kotona tapahtuu. Se on sylikoira, mutta myös utelias ja hauska leikkikaveri, joka innostuu leluista vielä aikuisena.
Lapsiperheessä maltankoira viihtyy, kun lapset ymmärtävät kohdella sitä varovasti. Kolmen–neljän kilon koira loukkaantuu helposti, jos se putoaa sylistä tai sen päälle kaadutaan. Taaperoiden kanssa koiraa on valvottava tarkasti, kouluikäisten kanssa yhteiselo sujuu yleensä hyvin.
Maltankoira on yleensä ystävällinen ja avoin myös vieraille, kun se on tottunut ihmisiin pentuna. Arkuutta, paukkuarkuutta ja eroahdistusta esiintyy joillakin yksilöillä. Muiden koirien ja kissojen kanssa rotu tulee tavallisesti hyvin toimeen. Isompien koirien leikit kannattaa pitää silmällä, koska yksi vahingossa osunut tassu voi riittää vammaan.
Maltankoira on valpas ja ilmoittaa ovikellosta, rappukäytävän äänistä ja ohikulkijoista. Haukkuherkkyys vaihtelee yksilöittäin, mutta tyypillisesti se on kohtalainen. Haukkumista voi ohjata, mutta täysin hiljaista maltankoiraa on harvoin.
Maltankoira on ihmisläheinen eikä kovin itsenäinen. Se seuraa omistajaansa huoneesta toiseen ja voi stressaantua, jos se joutuu olemaan paljon yksin. Toisaalta se on herkkä ja reagoi nopeasti ihmisen tunnetiloihin, mikä tekee siitä hyvän kaverikoiran.
Maltankoira oppii nopeasti ja tekee mielellään yhteistyötä, kun palkka on mieluinen. Lyhyet ja leikinomaiset harjoitukset ruokapalkalla toimivat parhaiten. Pienen koiran kanssa koulutus jää helposti vähemmälle, mutta perustaidot, kuten luoksetulo, hihnassa kulkeminen, käsittelyn sietäminen ja rauhoittuminen, kannattaa opettaa yhtä huolellisesti kuin isommallekin koiralle.
Tyypillisiä haasteita ovat sisäsiisteys, haukkuminen ja yksinolo. Sisäsiisteyden oppiminen kestää pienellä koiralla usein pidempään, koska rakko on pieni ja vahingot huomataan pehmeillä matoilla myöhään. Säännöllinen ulkoilurytmi, kehuminen ulkona ja sisävahinkojen siivoaminen hajuttomaksi auttavat. Hihnassa valjaat ovat kaulapantaa parempi valinta.
Sosiaalistaminen on tärkeää, vaikka rotu on luonteeltaan yleensä avoin. Pentu totutetaan rauhallisesti erilaisiin ihmisiin, ääniin, ympäristöihin ja ennen kaikkea turkinhoitoon: harjaukseen, pesuun, föönaukseen, kynsien leikkuuseen ja trimmaukseen. Hoitotoimiin tottunut maltankoira on onnellisempi koko ikänsä.
Suomessa maltankoiria nähdään eniten näyttelyissä, mutta myös tokossa, agilityssä, rally-tokossa ja koiratanssissa. Rotu sopii hyvin kaveri- ja lukukoiratoimintaan, jossa koira vierailee esimerkiksi palvelutaloissa tai kouluissa. Nosework ja temppukoulutus sopivat aktivoinniksi kotiin.
Aikuinen maltankoira tarvitsee päivittäin noin 30–60 minuuttia ulkoilua, esimerkiksi pari lyhyttä lenkkiä ja leikkiä. Moni jaksaa pidempiäkin retkiä, kun kunto on kasvatettu vähitellen. Pennulla liikunta koostuu lyhyistä ulkoiluhetkistä ja vapaasta leikistä. Sohvalta ja tuoleilta hyppimistä kannattaa rajoittaa koko iän, sillä se rasittaa polvia.
Nenätyöt, namien etsintä, aktivointilelut ja temppujen opettelu väsyttävät maltankoiraa ilman fyysistä rasitusta. Älyllinen tekeminen vähentää myös tylsistymisestä johtuvaa haukkumista.
Maltankoiran turkki on työläin hoidettava asia. Pitkä turkki harjataan ja kammataan päivittäin iholta asti, sillä pohjavillaton silkkikarva takkuuntuu kitkakohdista, kuten kainaloista, korvien takaa ja valjaiden alta. Koira pestään tavallisesti 1–2 viikon välein, ja turkki föönataan kuivaksi harjaten. Lyhyeksi leikattu kotikoira harjataan muutaman kerran viikossa, ja leikkaus uusitaan noin 1–3 kuukauden välein. Karvanlähtö on hyvin vähäistä, koska irtoavat karvat jäävät turkkiin ja poistuvat harjatessa.
Silmien ympärys pyyhitään päivittäin, koska kyynelvuoto värjää valkoista karvaa ruskeaksi. Pään karvat kiinnitetään nutturaksi tai leikataan lyhyiksi, jotta ne eivät ärsytä silmiä. Korvien sisäpuoli ja tassunpohjien karvat pidetään siistinä.
Hampaat ovat maltankoiran hoidossa yhtä tärkeitä kuin turkki. Hammas- ja purentaongelmat ovat rodulla yleisiä, ja pienen leuan hampaat keräävät hammaskiveä nopeasti. Päivittäinen harjaus on paras ennaltaehkäisy, ja pennun hampaiden vaihtumista kannattaa seurata, koska maitohampaat voivat jäädä paikoilleen. Ruokinnassa pienikin herkku on suuri osa päivän energiasta, joten painoa seurataan vaa'alla. Lisää ruokinnasta koiran ruokinnan oppaassa.
Maltankoira on yleisesti pitkäikäinen ja melko terve rotu, jonka keskimääräinen elinikä on noin 12–14 vuotta. Moni elää yli 15-vuotiaaksi. Rodussa ei ole todettu laajalle levinneitä vakavia perinnöllisiä sairauksia, mutta polvet, hampaat ja sydän vaativat seurantaa. Terveyskyselyissä vastauksia on kertynyt vähän, joten rodun terveydestä ei ole kattavaa tilastoa.
Maltankoira on kuulunut Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan polvien osalta vuodesta 2020. Pentue rekisteröidään vain, jos molemmilla vanhemmilla on astutushetkellä voimassa oleva virallinen polvitutkimuslausunto. Rekisteröinnin raja-arvo on patellaluksaation aste 2, ja asteen 2 koira saa paritella vain terveet polvet (aste 0) omaavan koiran kanssa. Asteen 3–4 koiria tai polvista leikattuja koiria ei käytetä jalostukseen.
PEVISA koskee vain polvia. Jalostuskoirille suositellaan lisäksi virallista silmätutkimusta ja sydämen kuuntelututkimusta, ja hampaiden ja purennan kunto kannattaa käydä läpi. Sydän ja silmät on hyvä tutkia myös myöhemmällä iällä, koska hiippaläpän rappeuma ja osa silmäsairauksista tulevat esiin vasta vanhempana. Ennen pennun varaamista pyydä kasvattajalta nähtäväksi molempien vanhempien viralliset polvitulokset sekä tieto silmä- ja sydäntutkimuksista.
Aikuinen maltankoira voi oppia olemaan yksin muutamia tunteja, kun yksinoloa harjoitellaan pennusta asti lyhyin askelin. Rotu kiintyy vahvasti omistajaansa, ja osalla koirista esiintyy eroahdistusta. Pentu ei pysty pidättämään pitkään, joten alkuvaiheessa tarvitaan sisävessa tai joku, joka käy ulkoiluttamassa.
Maltankoira on luonteva kerrostalokoira: se ei vie tilaa, ja lyhyetkin lenkit riittävät. Haukkuminen rappukäytävän äänille on yleisin harmi, ja siihen kannattaa puuttua heti pentuna. Omakotitalon pihalla pieni koira tarvitsee tiiviin aidan ja valvontaa, sillä petolinnut ja isommat koirat voivat olla sille vaarallisia.
Pohjavillaton maltankoira palelee pakkasella, varsinkin jos turkki on leikattu lyhyeksi. Talvella tarvitaan lämmin takki, ja kovilla pakkasilla lenkit pidetään lyhyinä. Lumipaakut tarttuvat pitkään karvaan, joten tassujen ja vatsan karvat kannattaa pitää talvella lyhyinä tai käyttää haalaria. Tiesuola huuhdellaan tassuista lenkin jälkeen. Kesähelteellä pieni koira kuumenee nopeasti autossa ja kuumalla asfaltilla, joten lenkit tehdään viileinä aikoina.
Haukkua vähentää parhaiten se, että koiralle opetetaan vaihtoehtoinen toiminta, esimerkiksi omalle paikalle meno, ja palkitaan rauhallisuudesta. Riittävä aktivointi ja yksinolon harjoittelu ehkäisevät tylsistymisestä ja yksinäisyydestä johtuvaa haukkua.
Maltankoira irrottaa hyvin vähän karvaa, koska sillä ei ole pohjavillaa ja irtoava karva jää turkkiin. Siksi rotu sopii monelle lievästi allergiselle paremmin kuin runsaasti karvaa lähtevät rodut. Allergeeneja on kuitenkin myös hilseessä ja syljessä, joten täysin allergiaystävällistä koiraa ei ole. Allergisen kannattaa viettää aikaa rodun koirien kanssa ennen päätöstä ja tutustua allergiaystävällisiin koirarotuihin.
Maltankoira on helppo matkakumppani: se mahtuu kuljetuslaukkuun, ja monet lentoyhtiöt ottavat näin pienen koiran matkustamoon. Autossa koira kuljetetaan kiinnitetyssä kuljetuslaatikossa tai turvavaljaissa. Turkinhoitovälineet kulkevat mukana myös lomalla.
Ruokakulut ovat pienet, mutta turkinhoito maksaa joko aikaa tai rahaa. Jos koiraa ei trimmata itse, säännölliset trimmauskäynnit ovat merkittävä toistuva kuluerä. Lisäksi kannattaa varautua hammashoitoon, kuten hammaskiven poistoihin nukutuksessa, sekä vakuutukseen ja mahdollisiin polvien hoitoihin.
Maltankoira on Suomessa pienilukuinen rotu. Rekisteröinnit putosivat 1970-luvun huippuvuosien jälkeen, ja vuonna 1999 rekisteröitiin vain reilut 30 koiraa. 2000-luvun alussa määrät pysyivät alle 50:ssä vuodessa, mutta sen jälkeen suosio on kasvanut, ja 2020-luvun alussa rekisteröitiin reilut sata maltankoiraa vuodessa. Rodun koirat saavat pentueeseen tyypillisesti 1–3 pentua, joten pentueita tarvitaan paljon pientäkin rekisteröintimäärää varten.
Rodun harrastajien yhdistys Maltankoirat ry perustettiin vuonna 1974 Pieksämäellä, ja se ohjaa rodun jalostusta. Vuoteen 2022 asti yhdistys tunnettiin nimellä Maltalaiset ry.
Suomalaiset maltankoirat ovat pääosin kotikoiria. Näyttelyissä rodun luokat ovat pieniä, tavallisesti muutamia koiria, ja erikoisnäyttelyissä enemmän. Rotu on tuttu myös kaverikoiratoiminnasta, jossa sen pieni koko ja ystävällisyys ovat etuja.
Pentu kannattaa valita terveyden ja luonteen, ei pienuuden perusteella. Rotumääritelmän paino on 3–4 kg, ja erittäin pieneksi mainostettu koira ei ole rodun ihanne. Koska pentueet ovat pieniä, pentuja syntyy vähän ja jonoon kannattaa varautua.
Rekisteröidyn pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-ohjelman polvivaatimukset, ja polveutuminen on varmistettu. Rekisteröimättömän tai ulkomailta välitetyn pennun vanhempien terveystuloksia ei voi varmistaa, eikä sen taustoista ole takeita. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Rekisteröintisääntöjen mukaan pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä, mutta pieniä rotuja luovutetaan usein vasta hieman myöhemmin. Pennun hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaa useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Ilmoituksia voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen rytmin ja useita pieniä ruokailuja. Estä pääsy portaisiin ja korkeille huonekaluille, ja opeta lapsille, että pentua nostetaan vain istualtaan. Harjaus, hampaiden harjaus ja silmien pyyhkiminen aloitetaan heti lyhyinä, palkitsevina hetkinä. Muistilistan ensimmäisiin viikkoihin löydät pentuoppaasta.
Maltankoira sopii ihmiselle, joka haluaa pienen, iloisen ja läheisen seurakoiran ja on valmis hoitamaan sen turkkia ja hampaita säännöllisesti. Se on hyvä valinta kaupunkiasujalle, eläkeläiselle, yksin asuvalle tai perheelle, jossa on isompia lapsia. Ensikertalainen pärjää rodun kanssa hyvin, kunhan turkinhoidon määrä on selvillä etukäteen.
Rotu ei ole paras valinta, jos koira jäisi päivittäin pitkiksi ajoiksi yksin, tai jos taloudessa on pieniä lapsia, jotka eivät vielä osaa käsitellä pientä koiraa. Se ei myöskään sovi omistajalle, joka ei halua sitoutua harjaukseen tai säännöllisiin trimmauskäynteihin. Retkeilyä ja pitkiä lenkkejä rakastavalle maltankoira voi olla liian pieni kumppani, vaikka se jaksaakin yllättävän paljon.
Jos haet vähän karvaa irrottavaa pientä seurakoiraa, vertaa maltankoiraa sen sukulaisrotuihin bichon friseen, bolognankoiraan ja havannankoiraan.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin maltankoira sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Maltankoira on toisena vanhempana näissä suosituissa risteytyksissä. Risteytykset eivät ole virallisia rotuja.
Maltankoira on pieni koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 20–25 cm ja paino 3–4 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Maltankoira elää tyypillisesti 12–14 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on kohtalainen: aikuinen koira tarvitsee noin 30–60 minuuttia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin ensimmäiseksi koiraksi.
Rodun karvanlähtö on hyvin vähäinen. Turkki: pitkä, silkkinen ja suora. Turkinhoito on työläs.
Kyllä, rotu sopii yleensä hyvin kerrostaloon, kunhan päivittäinen ulkoilu hoituu ja yksinoloa harjoitellaan pennusta asti.
Maltankoira kuuluu FCI:n ryhmään 9 (seurakoirat ja kääpiökoirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti seurakoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, joten vertaile useampaa kasvattajaa. Varmista, että vanhemmilla on PEVISA-ohjelman vaatima virallinen polvitutkimus, sillä halpa rekisteröimätön pentu voi tulla kalliiksi.
Maltankoira irrottaa hyvin vähän karvaa, koska sillä ei ole pohjavillaa, ja se sopii monelle lievästi allergiselle. Allergeeneja on kuitenkin myös hilseessä ja syljessä, joten reaktio on yksilöllinen. Vietä aikaa rodun koirien kanssa ennen pennun hankintaa.
Aikuinen maltankoira voi tottua olemaan yksin muutamia tunteja, kun yksinoloa harjoitellaan pennusta asti vähitellen. Rotu on hyvin ihmisläheinen, ja osalla koirista esiintyy eroahdistusta. Pitkiin päivittäisiin poissaoloihin rotu ei sovi.
Maltankoira on valpas ja haukkuu herkästi esimerkiksi ovikellolle ja rappukäytävän äänille. Haukkuherkkyys vaihtelee yksilöittäin, ja sitä voi vähentää aktivoinnilla ja opettamalla koiralle vaihtoehtoisen toiminnan.
Pitkä näyttelyturkki ei vaadi leikkaamista, mutta se harjataan päivittäin ja pestään 1–2 viikon välein. Lyhyeksi leikattu kotikoira trimmataan noin 1–3 kuukauden välein ja harjataan muutaman kerran viikossa.
Ruskeat raidat johtuvat kyynelvuodosta, joka värjää valkoisen karvan. Silmien ympäryksen päivittäinen pyyhkiminen ja pään karvojen pitäminen poissa silmistä vähentävät värjäytymistä. Runsas tai äkillisesti lisääntynyt vuoto kannattaa näyttää eläinlääkärille.
Molemmat ovat valkoisia bichon-ryhmän seurakoiria, joilla on vähän karvaa irrottava turkki. Maltankoiran karva on suora ja silkkinen, eikä sillä ole pohjavillaa, kun taas bichon frisen turkki on kihara ja pöyheä. Maltankoira on myös pienempi, noin 3–4 kg.
Molemmilla vanhemmilla pitää olla astutushetkellä voimassa oleva virallinen polvitutkimuslausunto. Raja-arvo on patellaluksaation aste 2, ja asteen 2 koira saa paritella vain terveet polvet omaavan koiran kanssa. Silmä- ja sydäntutkimukset ovat suositeltavia mutta eivät pakollisia.
Kuva: Maltankoira (piirroskuva). Värit: Valkoinen. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.
Kaikki rodut ryhmässä seurakoirat ja kääpiökoiratKaikki pienet koirarodutAllergiaystävälliset koirarodutKerrostaloon sopivat koirarodutAloittelijalle sopivat koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan maltankoiran kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

2,5–4 kg25–30 cm

1–3 kg15–23 cm

1,8–3,2 kg20–27 cm

3,6–6,3 kg25–27 cm

6–8 kg23–26 cm

6–8 kg25–33 cm