
Brasilianterrieri
7–10 kg33–40 cm

Parsonrussellinterrieri on pitkäjalkaisempi sukulainen jackrussellinterrierille. Se on energinen, rohkea ja sitkeä.
Rotu on nimetty pastori John Russellin mukaan, joka jalosti terriereitä ketunmetsästykseen 1800-luvun Englannissa.
Parsonrussellinterrieri on pienikokoinen koira, jonka säkäkorkeus on tyypillisesti 33–36 cm ja paino 6–8 kg. Turkki on sileä, karkea tai rikkinäinen. Rodulla tavataan seuraavia värejä: valkoinen, ruskein, keltaisin tai mustin merkein. Rodulle ovat tyypillisiä puolipystyt, kärjestä taittuvat korvat. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia ja järeämpiä.
Parsonrussellinterrieri on vilkas, älykäs ja itsevarma. Se tarvitsee runsaasti tekemistä ja johdonmukaisen kasvatuksen, ja sen saalisvietti on vahva.
Parsonrussellinterrieri oppii hyvin, mutta tarvitsee johdonmukaisuutta ja riittävästi toistoja. Varhainen ja monipuolinen sosiaalistaminen ihmisiin, koiriin ja erilaisiin ympäristöihin on erityisen tärkeää. Rodulle sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi metsästys, luolakokeet, agility, toko ja rally-toko.
Rotu tarvitsee paljon liikuntaa ja aktivointia. Turkki on helppohoitoinen, mutta karkeakarvainen muunnos nypitään.
Rotu on yleisesti terve ja pitkäikäinen. Rodulla tavataan linssiluksaatiota ja pikkuaivojen ataksiaa, joihin on saatavilla geenitestit.
Rodun keskimääräinen elinikä on 13–15 vuotta. Ajantasaiset terveystilastot ja vanhempien tutkimustulokset löydät Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä.
Parsonrussellinterrieri sopii parhaiten kokeneelle koiranomistajalle, jolla on aikaa ja halua johdonmukaiseen koulutukseen. Omistajan kannattaa olla aktiivinen ja nauttia ulkoilusta tai koiraharrastuksista, sillä rotu tarvitsee runsaasti tekemistä. Metsästyskoirana se viihtyy parhaiten, kun sen luontaisille taipumuksille löytyy käyttöä metsällä tai harrastuksissa. Haukkuherkkyys on hyvä ottaa huomioon kerrostalossa ja rivitalossa.
Parsonrussellinterrieri on pieni koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 33–36 cm ja paino 6–8 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Parsonrussellinterrieri elää tyypillisesti 13–15 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on erittäin runsas: aikuinen koira tarvitsee yli 2 tuntia päivässä sekä säännöllistä aivotyötä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Rotu sopii paremmin kokeneelle omistajalle.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: sileä, karkea tai rikkinäinen. Turkinhoito on helppo.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun runsas liikuntatarve ja haukkuherkkyys kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Parsonrussellinterrieri kuuluu FCI:n ryhmään 3 (terrierit). Nykyään sitä käytetään erityisesti metsästyskoirana ja harrastuskoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Kuva: Parsonrussellinterrieri (piirroskuva). Värit: Valkoinen, ruskein, keltaisin tai mustin merkein. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja tutustua rotujärjestön jalostuksen tavoiteohjelmaan. Päivitetty 11.10.2026.
Lähteet: rodun FCI-rotumääritelmä, Suomen Kennelliiton rotutiedot sekä eliniän osalta Britanniassa ja muualla julkaistut rotukohtaiset elinikätutkimukset. Mitat ovat rotumääritelmän ja yleisesti julkaistujen tietojen mukaisia vaihteluvälejä.
Kaikki rodut ryhmässä terrieritKaikki pienet koirarodutMetsästyskoirarodut
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

7–10 kg33–40 cm

5–6 kg25–30 cm

7,5–10 kg33–40 cm

5–7 kg28–38 cm

7–8 kg36–39 cm

7–8 kg36–39 cm