
Pesukarhukoira
23–34 kg58–69 cm

Rhodesiankoira on suuri, urheilullinen ja arvokas koira, jonka selässä kulkee vastakarvainen harja.
Rhodesiankoira on eteläisen Afrikan tunnetuin alkuperäinen koirarotu. Sen juuret ovat eurooppalaisten siirtolaisten mukanaan tuomissa koirissa, joita risteytettiin alkuperäisasukkaiden puolivillien koirien kanssa. Paikallisilta koirilta rotu peri selässään kulkevan, vastakarvaisen harjan, josta se tunnetaan maailmalla nimellä ridgeback.
Rotua käytettiin metsästyksessä ja tilojen vartijana. Tunnetuin tehtävä oli leijonanmetsästys: muutaman koiran ryhmä seurasi petoa, ajoi sen ahtaalle ja piti sen paikallaan väistellen ketterästi, kunnes metsästäjä ehti paikalle. Koiran ei kuulunut käydä leijonan kimppuun, vaan pysyä hengissä. Siksi rodulta vaadittiin nopeutta, kestävyyttä, rohkeutta ja harkintaa.
Rodun ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1922 Bulawayossa nykyisessä Zimbabwessa, entisessä Rhodesiassa, josta rotu sai nimensä. Suomeen ensimmäinen rhodesiankoira tuotiin Ruotsista vuonna 1965, ja vuonna 1967 maahan saapui narttu Englannista. Ensimmäinen pentue syntyi 1968, mutta sitä ei rekisteröity. Rekisteröintejä oli vähän aina 1990-luvulle asti.
Rhodesiankoira on kookas, lihaksikas ja sopusuhtainen koira, jonka olemus kertoo nopeudesta ja kestävyydestä. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 63–69 cm ja narttujen 61–66 cm. Ihannepaino on uroksilla noin 36,5 kg ja nartuilla noin 32 kg. Urokset ovat selvästi narttuja kookkaampia ja järeämpiä.
Turkki on lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä. Väri vaihtelee vaaleasta vehnänvärisestä punaisen vehnänväriseen. Rinnassa ja varpaissa saa olla vähän valkoista, ja kuonossa ja korvissa voi olla tummempaa. Kirsu on musta tai ruskea, ja silmien väri sointuu turkin väriin. Korvat ovat keskikokoiset ja riippuvat päätä vasten.
Harja eli ridge on rodun tunnusmerkki. Se on selkärangan päällä kulkeva kaistale, jossa karva kasvaa vastakkaiseen suuntaan kuin muualla turkissa. Harja alkaa lapojen takaa kahdella symmetrisellä pyörteellä ja kapenee kohti lonkkia. Harjan perii hallitsevasti periytyvä geenimuoto, mutta kaikille pennuille ei synny harjaa: Suomessa noin joka kymmenes pentu on syntynyt harjattomana ja suunnilleen yhtä monella harja on ollut virheellinen. Harjaton koira on luonteeltaan ja terveydeltään aivan samanlainen lemmikki kuin harjallinen.
Rhodesiankoira on rauhallinen, arvokas ja perheelleen hyvin kiintynyt. Kotona aikuinen koira lepää mielellään sohvalla, mutta ulkona sen energia herää. Lasten kanssa se on yleensä lempeä, mutta nuori koira on vauhdikas ja kookas, joten pienten lasten kanssa leikkejä valvotaan. Rotu kaipaa perheen seuraa eikä sovi tarhakoiraksi.
Rotumääritelmä kuvaa rhodesiankoiraa älykkääksi ja vieraita kohtaan pidättyväiseksi, mutta ei aggressiiviseksi eikä araksi. Omistajakyselyissä aggressiivisuus ihmisiä kohtaan on ollut hyvin harvinaista. Rotu vahtii lähinnä haukkumalla, ja haukkuu harvoin turhaan. Rohkeudessa on kuitenkin suomalaisen kannan jalostuksessa parannettavaa: luonteenkuvauksissa lähes viidennes koirista on osoittanut pelkoa laukauksiin.
Muihin koiriin rhodesiankoira suhtautuu yleensä asiallisesti, mutta etenkin urosten välillä voi esiintyä aggressiivisuutta. Rodulla on metsästyskoiran saalisvietti, joten pienet eläimet, kissat ja riista voivat laukaista jahtaamisen. Samassa kodissa kasvaneet kissat se oppii usein hyväksymään.
Rhodesiankoira on itsenäinen, mutta samalla herkkä ja tarkka omistajansa mielialoista. Se pohtii mielellään, kannattaako pyyntöä noudattaa, ja tekee yhteistyötä parhaiten silloin, kun se kokee hyötyvänsä siitä. Epäoikeudenmukaisuus ja kova ääni saavat sen helposti vetäytymään. Tasapainoinen aikuinen rhodesiankoira on luotettava ja rauhallinen kumppani, joka ei turhaan hermostu.
Nuori rhodesiankoira on energinen ja voi tylsistyessään tuhota paikkoja. Osalla nuorista koirista esiintyy eroahdistusta, joka usein helpottaa iän myötä. Rotu kypsyy hitaasti, ja rauhallinen aikuinen koira on monesti vasta 2–3-vuotias.
Rhodesiankoira oppii nopeasti ja on erittäin ruokamotivoitunut, mutta se oppii yhtä nopeasti myös ei-toivottuja tapoja. Koulutuksessa toimivat johdonmukaisuus, hyvä palkka ja lyhyet harjoitukset. Rotu ei kestä kovaa käsittelyä, vaan se sulkeutuu tai muuttuu itsepäiseksi. Koiran kanssa neuvotellaan kunnioittavasti, mutta sääntöjen on oltava selvät.
Luoksetulo on rodun tyypillinen haaste, sillä saaliin perään lähtenyt koira ei kuule kutsua. Vapaana pito onnistuu turvallisesti aidatuilla alueilla. Hihnassa kulkeminen kannattaa opettaa hyvin jo pentuna, koska aikuinen koira on vahva. Sosiaalistamisessa painotetaan rauhallisia kohtaamisia vieraiden ihmisten ja koirien kanssa sekä totuttamista erilaisiin ääniin.
Suomessa rhodesiankoiria nähdään monissa lajeissa: jäljestyksessä, palveluskoiralajeissa, noseworkissa, tokossa, rally-tokossa ja agilityssä. Rotu saa osallistua myös vinttikoirien maastojuoksukokeisiin, ja moni koira nauttii maastojuoksusta eli coursingista. Lisäksi rhodesiankoiria on käytetty vetolajeissa ja pelastuskoiratyössä.
Aikuinen rhodesiankoira tarvitsee päivittäin noin 1,5–2 tuntia liikuntaa, ja siihen pitää sisältyä mahdollisuus juosta vapaasti turvallisella alueella. Rotu on kestävä ja sopii pitkille lenkeille, vaellukselle ja juoksukaveriksi, kun se on täysikasvuinen. Pennun liikunta pidetään maltillisena, sillä isot nivelet kehittyvät pitkään. Pakotettu juoksu pyörän vieressä ja pitkät lenkit aloitetaan vasta noin 1,5 vuoden iässä.
Älykäs koira tarvitsee myös tekemistä aivoille. Jäljestys, etsintäleikit, nenätyöt ja ruokapalkkainen temppukoulutus sopivat rhodesiankoiralle erinomaisesti ja vähentävät nuoren koiran tuhoamista.
Lyhyt turkki on erittäin helppohoitoinen. Harjaus kumiharjalla tai hoitokintaalla kerran viikossa riittää, ja pesu tarvitaan harvoin. Karvaa irtoaa jonkin verran ympäri vuoden. Kynnet leikataan säännöllisesti, sillä pitkät kynnet muuttavat tassun asentoa. Korvat tarkistetaan viikoittain.
Rhodesiankoira on tunnettu kyvystään varastaa ruokaa pöydiltä ja tiskipöydiltä, joten ruoat kannattaa pitää poissa ulottuvilta. Painonhallinta on tärkeää: hoikka, lihaksikas koira voi paremmin ja säästää niveliään. Kasvavalle pennulle valitaan isojen rotujen penturuoka. Lisää ruokinnasta koiran ruokinnan oppaassa.
Rhodesiankoira on yleisesti melko terve rotu. Keskimääräinen elinikä on noin 10–12 vuotta. Lonkkien ja kyynärten tilanne on Suomessa hyvä, mutta rodussa seurataan useita muita ongelmia, joista osa liittyy harjaan ja osa pieneen jalostuspohjaan.
Immuunisairauksien lisääntyminen yhdistetään rodun pieneen teholliseen populaatioon, ja jalostuksessa pyritään laajentamaan jalostuspohjaa. Rodulla on PEVISA-ohjelma. Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset, vähintään lonkka- ja kyynärkuvausten lausunnot ja mahdolliset selkä- ja olkakuvaukset. Kysy myös vanhempien luonnetestin tai luonteen kuvauksen tuloksista.
Pennuilta tutkitaan ennen luovutusta harja ja dermoidisinus. Kysy kasvattajalta, miten pentueen tarkastus on tehty ja onko pennulla harjavirhettä, joka voi vaikuttaa sen näyttely- tai jalostuskäyttöön.
Aikuinen rhodesiankoira voi oppia olemaan yksin kohtuullisen työpäivän, kun se saa sitä ennen kunnon liikuntaa. Nuorella koiralla yksinolo voi olla vaikeaa ja johtaa tuhoamiseen, joten harjoittelu aloitetaan pennusta pienin askelin. Häkki tai rajattu tila suojaa nuorta koiraa ja kotia.
Rhodesiankoira on sisällä rauhallinen ja harvoin haukkuva, joten kerrostaloelämä onnistuu, kunhan liikunta hoituu. Omakotitalon aidattu piha helpottaa arkea, mutta ei korvaa lenkkejä. Aidan on oltava korkea, sillä nopea koira hyppää herkästi.
Lyhytkarvainen afrikkalainen rotu palelee Suomen pakkasilla. Kun lämpötila laskee selvästi pakkasen puolelle, rhodesiankoira tarvitsee lämmittävän takin, etenkin hitaammilla lenkeillä. Liikkuessaan se pysyy lämpimänä pidempään. Helteen se sietää monia rotuja paremmin, mutta raskas liikunta siirretään silti viileisiin tunteihin.
Rhodesiankoira ei ole allergiaystävällinen rotu. Lyhyttä karvaa irtoaa kohtalaisesti ympäri vuoden, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä.
Iso koira tarvitsee tilavan kuljetushäkin ja ison auton tavaratilan. Lisää vinkkejä koiran kanssa matkustamisen oppaassa.
Ruoka- ja varustekulut ovat ison koiran tasoa. Talvitakki, pehmeä peti ja kunnon kuljetushäkki kuuluvat perusvarusteisiin. Vakuutus on suositeltava, sillä ison koiran leikkaukset ja hoidot ovat kalliita.
Rhodesiankoiran suosio on kasvanut Suomessa tasaisesti 1990-luvun lopulta lähtien. Vuosina 1992–1998 rekisteröitiin yhteensä 111 koiraa, ja vuosina 2011–2020 jo 890 koiraa, joista 82 oli tuontikoiria. Vuonna 2020 Suomessa rekisteröitiin 115 rhodesiankoiraa. Suomen kannan on arvioitu olevan noin 800 koiraa.
Rhodesiankoiria on kuvattu luonteen kuvauksessa eli MH-kuvauksessa vuodesta 2013. Vuosina 2013–2020 kuvattiin 163 koiraa, mikä on noin neljännes tuona aikana syntyneistä. Virallisessa luonnetestissä kävi vuosina 2010–2020 viisikymmentä koiraa. Kaikki olivat lähestyttäviä, ja useimmat suhtautuivat vieraisiin avoimesti tai hieman pidättyvästi. Luonnetestattu tai MH-kuvattu vanhempi on pennunostajalle arvokas tieto, koska laukausvarmuus periytyy kohtalaisesti.
Harrastuksissa rotu on monipuolinen. Palveluskoiralajeissa rhodesiankoiria on kilpaillut 1990-luvun lopulta lähtien, vinttikoirien maastojuoksukokeisiin rotu on osallistunut vuodesta 2010, ja noseworkin kilpailuissa rhodesiankoiria on nähty lajin virallistamisesta lähtien. Moni omistaja harrastaa myös jäljestystä, joka sopii rodun hyvälle nenälle ja rauhalliselle työskentelylle.
Suomessa rhodesiankoira on ennen kaikkea perhe- ja harrastuskoira. Maailmalla rotua käytetään edelleen myös metsästyksessä.
Pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset terveystutkimusten tulokset. Jos pentu on harjaton tai sen harjassa on virhe, kysy, miten se vaikuttaa pennun rekisteröintiin ja näyttely- tai jalostuskäyttöön. Lemmikiksi harjaton koira on yhtä hyvä valinta.
Rekisteröidyn pennun polveutuminen ja vanhempien terveystulokset ovat tiedossa. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä. Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan, joten vertaile kasvattajia ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen rytmin ja paljon unta. Aloita yksinolon harjoittelu heti lyhyin hetkin ja pidä ruoat poissa pennun ulottuvilta alusta asti. Lisää ohjeita pentuoppaassa.
Rhodesiankoira sopii aktiiviselle ja kärsivälliselle omistajalle, joka liikkuu mielellään luonnossa ja haluaa koiran, joka on kotona rauhallinen mutta ulkona kestävä ja vauhdikas. Se on hyvä kumppani juoksijalle, vaeltajalle tai jäljestyksen harrastajalle. Aiempi kokemus isosta, itsenäisestä koirasta on eduksi.
Rotu ei sovi kotiin, jossa koira jäisi pitkiksi päiviksi yksin tai vähälle liikunnalle, eikä omistajalle, joka haluaa nopeasti tottelevan koiran. Myös kissat ja pieneläimet on otettava huomioon saalisvietin vuoksi. Vertaa muihin isoihin koirarotuihin tai lyhytkarvaisiin metsästyskoiriin, kuten unkarinvizslaan.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin rhodesiankoira sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Rhodesiankoira on iso koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 61–69 cm ja paino 32–37 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Rhodesiankoira elää tyypillisesti 10–12 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on runsas: aikuinen koira tarvitsee noin 1,5–2 tuntia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Rotu sopii paremmin kokeneelle omistajalle.
Rodun karvanlähtö on kohtalainen. Turkki: lyhyt ja tiheä, selässä vastakarvainen harja. Turkinhoito on erittäin helppo.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun suuri koko ja runsas liikuntatarve kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Rhodesiankoira kuuluu FCI:n ryhmään 6 (ajavat ja jäljestävät koirat). Nykyään sitä käytetään erityisesti vahti- ja palveluskoirana, perhekoirana ja harrastuskoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Harja on selkärangan päällä kulkeva kaistale, jossa karva kasvaa vastakkaiseen suuntaan. Se alkaa lapojen takaa kahdella symmetrisellä pyörteellä ja kapenee kohti lonkkia. Osa pennuista syntyy ilman harjaa.
Kyllä, harjaton rhodesiankoira on yhtä terve ja luonteeltaan samanlainen kuin harjallinen. Harjattomuus on vain ulkonäkövirhe, joka estää yleensä näyttely- ja jalostuskäytön. Lemmikkinä se on täysin tavallinen rhodesiankoira.
Ei yleensä. Rhodesiankoira haukkuu lähinnä vahtiessaan ja ilmoittaessaan vieraista. Tylsistynyt nuori koira voi kuitenkin haukkua tai ulvoa yksin jäädessään.
Aikuinen koira voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän, kun se saa riittävästi liikuntaa. Nuorilla koirilla esiintyy eroahdistusta ja tuhoamista, joten yksinoloa harjoitellaan pennusta asti vähitellen.
Ei yleensä. Lyhyttä karvaa irtoaa ympäri vuoden, ja allergeeneja on myös hilseessä ja syljessä. Allergisen kannattaa viettää aikaa rodun koirien kanssa ennen päätöstä.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile kasvattajia ja kysy, mitä hintaan sisältyy.
Kyllä, lyhytkarvainen rotu palelee kovilla pakkasilla, etenkin kun se ei liiku. Talvella koira tarvitsee lämpimän takin ja pehmeän, vedottoman makuupaikan.
Alun perin rotua käytettiin eteläisessä Afrikassa leijonien ajamiseen ahtaalle, kunnes metsästäjä ehti paikalle. Nykyään rhodesiankoira on enimmäkseen perhe- ja harrastuskoira, mutta sen saalisvietti on yhä voimakas.
Molemmilla on selässä vastakarvainen harja, mutta rodut eivät ole sukua. Rhodesiankoira on eteläisestä Afrikasta ja kookkaampi, kun taas thai ridgeback on Thaimaasta, hieman pienempi ja alkukantaisempi pystykorvainen koira. Thai ridgebackin värivalikoima on laajempi.
Kuva: Rhodesiankoira (piirroskuva). Värit: Vaaleasta punaiseen vehnänvärinen. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 2.11.2026.
Kaikki rodut ryhmässä ajavat ja jäljestävät koiratKaikki isot koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan rhodesiankoiran kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

23–34 kg58–69 cm

30–52 kg61–69 cm

40–54 kg58–72 cm

24–32 kg54–62 cm

25–40 kg48–55 cm

36–55 kg62–72 cm