
Sealyhaminterrieri
8–9 kg25–30 cm

Yorkshirenterrieri on pieni, rohkea terrieri, jolla on pitkä silkkinen turkki. Se on suosittu seurakoira, jossa on edelleen aimo annos terrierin luonnetta.
Yorkshirenterrieri kehitettiin 1800-luvun puolivälin jälkeen Pohjois-Englannissa, Yorkshiren ja Lancashiren teollisuusalueilla. Se syntyi englantilaisten ja skotlantilaisten terrierien risteytyksenä. Työläisten pienet terrierit pitivät rotat kurissa kaivoksissa ja tehtaissa, ja niiden kokoa pienennettiin vähitellen. Rodun merkittävin kantauros oli Huddersfield Ben (1865–1871), jonka jälkeläisistä nykyinen yorkshirenterrieri suurelta osin polveutuu.
Englannin Kennelklubi tunnusti rodun vuonna 1886. Pitkä, silkkinen turkki ja pieni koko tekivät yorkshirenterrieristä viktoriaanisen ajan muotikoiran, ja käyttökoirasta tuli seurakoira. FCI luokittelee rodun terrierien ryhmään 3 ja sen kääpiöterrierien alaryhmään. Rotumääritelmän mukaan yorkshirenterrierin käyttötarkoitus on seurakoira.
Suomeen tuotiin ensimmäiset yorkshirenterrierit, uros Dervish ja narttu Dinah, vuonna 1930, mutta kasvatus ei jäänyt pysyväksi. Rodun kasvatus alkoi Suomessa uudelleen 1960-luvun alussa. Harrastajat järjestäytyivät ensimmäisen kerran vuonna 1976.
Yorkshirenterrieri on pieni, tiivis ja ryhdikäs koira, jonka rotumääritelmä sallii painoksi enintään 3,2 kg. Säkäkorkeutta ei määritellä, mutta käytännössä se on noin 18–23 cm. Pää on pieni ja melko litteä, kuono ei ole liian pitkä, ja pienet V-muotoiset korvat ovat pystyt. Yorkshirenterrieri on kuin iso koira pienessä koossa: sen pitää olla terve ja toimiva, ei hauras.
Rodun tunnusmerkki on pitkä, suora ja tasapituinen turkki, joka laskeutuu rungon molemmille puolille. Karva on hienoa, silkkistä ja kiiltävää, eikä siinä ole villavaa pohjavillaa. Turkki ei rotumääritelmän mukaan saa haitata liikkumista. Näyttelykoiran turkki ulottuu maahan asti, mutta useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyenä.
Rotumääritelmä kuvaa yorkshirenterrierin valppaaksi, älykkääksi, vilkkaaksi ja tasapainoiseksi kääpiöterrieriksi. Vihaisuus ja liiallinen arkuus ovat hylkääviä virheitä. Terrierin metsästysvaisto on tallella, ja se voi kohdistua leluihin tai pihan pieniin jyrsijöihin. Vuoden 2018 omistajakyselyssä, johon vastattiin 309 koirasta, omistajista 73,5 % kuvasi koiransa luonnetta erittäin hyväksi ja 21,4 % hyväksi.
Yorkshirenterrieri kiintyy omaan perheeseensä ja haluaa olla mukana kaikessa. Se on leikkisä ja utelias, ja moni pysyy aktiivisena vanhaksi asti. Kouluikäisten lasten kanssa yhteiselo onnistuu yleensä hyvin. Taaperoperheessä haasteena on koiran pieni koko: putoaminen sylistä tai päälle astuminen voi vahingoittaa sitä, ja koira, jota käsitellään kovakouraisesti, voi puolustautua.
Useimmat yorkshirenterrierit ovat vieraita kohtaan ystävällisiä, mutta osa on varautuneita. Terveyskyselyssä 12,6 % koirista kuvattiin varautuneiksi tai epäsosiaalisiksi ja 3,9 % epävarmoiksi tai aroiksi. Muiden koirien kanssa yorkshirenterrieri tulee yleensä toimeen, mutta terrierin itsevarmuus voi saada sen haastamaan paljon itseään isompia koiria. Isojen koirien kanssa leikit kannattaa valvoa.
Yorkshirenterrieri on tarkkaavainen ja ilmoittaa ovikellosta ja oudoista äänistä. Haukkuherkkyys vaihtelee yksilöittäin: terveyskyselyssä omistajista vain 3,9 % mainitsi haukkuherkkyyden luonteen piirteenä, mutta rodun yleiskuvassa haukku on tunnettu ominaisuus. Ääniherkkyys on kyselyn mukaan yleisempää: ukkosta, ilotulitteita tai laukauksia pelkäsi 21 % koirista. Eroahdistusta mainittiin vain 1,3 %:lla.
Yorkshirenterrieri oppii nopeasti, kun palkka on sille mieluinen, mutta terrierin omapäisyys näkyy, jos harjoitukset ovat tylsiä. Lyhyet ja positiiviset harjoitukset ruokapalkalla toimivat parhaiten. Pieni koira jää helposti ilman kunnollista kasvatusta, koska sen voi nostaa syliin. Perustaidot kuten luoksetulo, hihnassa kulkeminen, käsittelyn sietäminen ja rauhoittuminen opetetaan samalla tavalla kuin isommallekin koiralle.
Tyypillisiä haasteita ovat haukkuminen, sisäsiisteys ja vieraiden koirien haastaminen. Sisäsiisteyteen kiinnitetään huomiota myös jalostuksessa. Sisäsiisteyden opettaminen vaatii pennulla aikaa ja johdonmukaisuutta, ja talvella moni yorkshirenterrieri ei halua mennä ulos kylmään. Hihnassa valjaat ovat kaulapantaa parempi valinta, koska rodulla on alttius henkitorven heikkouteen.
Sosiaalistamiseen kuuluu ääniin totuttelu, koska ääniarkuus on rodulla tavallista. Pentua totutetaan rauhallisesti erilaisiin ihmisiin, ympäristöihin, ääniin ja käsittelyyn, myös turkin harjaukseen ja trimmaukseen.
Harrastuksista suosituin ovat näyttelyt, ja myös agility on suosittua. Yorkshirenterriereitä nähdään Suomessa lisäksi tokossa, rally-tokossa, koiratanssissa sekä terapia- ja kaverikoiratoiminnassa. Nosework ja temppukoulutus sopivat rodulle hyvin.
Aikuinen yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin noin 30–60 minuuttia liikuntaa, esimerkiksi pari lyhyempää ja yhden pidemmän lenkin. Moni jaksaa kunnon kasvaessa yllättävän pitkiä retkiä. Pennun liikunta koostuu lyhyistä ulkoiluista ja vapaasta leikistä. Hyppiminen sohvalta ja korkeista paikoista rasittaa polvia ja voi aiheuttaa murtumia, joten sitä kannattaa rajoittaa.
Nenätyö, namien etsiminen, aktivointilelut ja temppujen opettelu väsyttävät yorkshirenterrieriä ilman suurta fyysistä rasitusta. Terrierille mieluisia ovat myös lelujen ravistelu ja etsiminen. Älyllinen tekeminen vähentää tylsistymisestä johtuvaa haukkua.
Pitkä turkki harjataan ja kammataan päivittäin, koska hieno karva takkuuntuu helposti etenkin korvien takaa, kainaloista ja housuista. Silmien yläpuolinen karva sidotaan tupsulle tai lyhennetään, jotta se ei ärsytä silmiä. Pitkäturkkinen koira pestään yleensä 1–2 viikon välein ja hoitoaineella. Useimmat kotikoirat pidetään lyhyeksi leikattuna, jolloin harjaus muutaman kerran viikossa riittää, mutta turkki pitää leikata säännöllisesti, yleensä 1–3 kuukauden välein. Karvaa lähtee hyvin vähän, koska pohjavillaa ei ole, mutta kasvava karva pitää lyhentää. Tassujen pohjien karvat ja peräaukon ympärys siistitään säännöllisesti.
Hampaat ovat yorkshirenterrierin hoidossa tärkein asia. Omistajakyselyssä 44,7 %:lle koirista oli tehty hammaskiven poisto, ja 29,4 %:lta oli poistettu pysyviä hampaita. Hampaita alettiin menettää yleisimmin noin 5-vuotiaana. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras ennaltaehkäisy, ja pennun hampaiden vaihtumista seurataan, koska maitohampaat voivat jäädä kiinni. Pienen koiran ruoka-annos on pieni, ja herkut muodostavat helposti suuren osan päivän energiasta. Lisää koiran ruokinnan oppaassa.
Yorkshirenterrieri on varsin terve ja pitkäikäinen rotu, ja keskimääräinen elinikä on noin 12–15 vuotta. Pieni koko ja rakenne tuovat kuitenkin mukanaan tunnettuja riskejä, ja rodulla on muutamia perinnöllisiä sairauksia.
Terveyskyselyssä epilepsiaa oli 1,6 %:lla koirista, ja vatsa- tai suolisto-oireita oli kokenut 7,8 %. Vanhuusiän kaihia esiintyi 2,6 %:lla. Epilepsiaa, atopiaa, maksasunttia tai Legg-Calvé-Perthesin tautia sairastavia koiria ei suositella jalostukseen.
Yorkshirenterrieri on kuulunut Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan vuodesta 2021. Nykyisen ohjelman mukaan pentue rekisteröidään vain, jos molemmilla vanhemmilla on astutushetkellä voimassa oleva polvitutkimuslausunto ja yhdistelmä on sallittu:
PEVISA asettaa vain vähimmäistason. Suositeltavalta jalostusurokselta edellytetään lisäksi prcd-PRA-geenitestiä, voimassa olevaa polvitulosta ja näyttelytulosta. Silmätutkimus ja sydämen kuuntelu ovat jalostuskoiralle hyödyllisiä, vaikka PEVISA ei niitä vaadi. Ennen pennun varaamista pyydä kasvattajalta nähtäväksi vanhempien viralliset polvi- ja silmätutkimustulokset.
Aikuinen yorkshirenterrieri voi tottua olemaan yksin kohtuullisen työpäivän ajan, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti lyhyin askelin. Omistajakyselyssä eroahdistusta mainittiin harvoin, mutta seurallinen koira ei viihdy päivästä toiseen pitkiä aikoja yksin. Pentu ei vielä pysty pidättämään pitkään, joten alkuvaiheessa tarvitaan sisävessa tai joku, joka käy ulkoiluttamassa.
Pieni koko tekee yorkshirenterrieristä helpon kerrostalokoiran, mutta haukku rappukäytävän äänille on yleisin naapuruston harmi. Omakotitalon pihalla pieni koira tarvitsee tiiviin aidan ja valvontaa, koska petolinnut, ketut ja isommat koirat voivat olla sille vaarallisia, ja terrieri voi lähteä pienen jyrsijän perään.
Yorkshirenterrierillä ei ole pohjavillaa, joten se palelee helposti, etenkin lyhyeksi leikattuna. Pakkasella tarvitaan lämmin takki, ja kovilla pakkasilla lenkit pidetään lyhyinä. Lumi tarttuu pitkään karvaan paakuiksi, joten tassujen ja vatsan karva kannattaa pitää talvella lyhyenä, ja tiesuola huuhdellaan tassuista lenkin jälkeen. Kesähelteellä pieni koira kuumenee nopeasti kuumalla asfaltilla ja autossa.
Haukkua vähentää parhaiten se, että koiralle opetetaan vaihtoehtoinen toiminta, esimerkiksi omalle paikalle meno, ja palkitaan rauhallisuudesta. Riittävä liikunta ja aktivointi vähentävät tylsistymisestä johtuvaa haukkua. Rankaiseminen lisää usein jännitystä ja sitä kautta haukkua.
Yorkshirenterrieri irrottaa hyvin vähän karvaa, ja siksi se mainitaan usein allergiaystävällisenä rotuna. Allergeeneja on kuitenkin myös hilseessä ja syljessä, ja reaktio on yksilöllinen, joten täysin allergiaystävällistä koiraa ei ole. Allergisen kannattaa viettää aikaa rodun koirien kanssa ennen päätöstä ja tutustua allergiaystävällisiin koirarotuihin.
Yorkshirenterrieri on helppo ottaa mukaan matkoille: se mahtuu kuljetuslaukkuun, ja monet lentoyhtiöt sallivat näin pienen koiran matkustamossa. Autossa koira kuljetetaan kiinnitetyssä kuljetuslaatikossa tai turvavaljaissa.
Ruoka- ja tarvikekulut ovat pienet, mutta turkinhoito on yorkshirenterrierin suurin säännöllinen menoerä, jos koiraa käytetään trimmaajalla. Lisäksi hammastarkastukset ja hammaskiven poistot nukutuksessa ovat rodulla todennäköisiä menoja. Talvitakki, kuljetuslaukku ja vakuutus kuuluvat perusvarusteisiin.
Yorkshirenterrieri on Suomessa tuttu ja vakiintunut kääpiöterrieri. Vuonna 2019 Suomessa rekisteröitiin 238 yorkshirenterrieriä, joista 30 oli tuontikoiria. Vuosina 2009–2019 rekisteröinnit vaihtelivat 228 ja 319 koiran välillä, ja huippu osui vuoteen 2011. Lokakuussa 2020 Suomen rekisterissä oli kaikkiaan 6 698 yorkshirenterrieriä.
Rodun rotujärjestö on Yorkshirenterrieri ry, joka rekisteröitiin vuonna 1991. Rodulle hyväksyttiin syyskuussa 2026 päivitetty jalostusohjelma ja uusi PEVISA-ohjelma, joka tulee voimaan vuoden 2027 alusta.
Näyttelyt ovat yorkshirenterrierien suosituin harrastusmuoto Suomessa. Tavallisissa näyttelyissä kehässä on yleensä 5–20 koiraa, ja suurimmissa, kuten Voittaja-näyttelyssä, lähes 30. Agilityssä pienet koirat kilpailevat omassa kokoluokassaan, ja moni yorkshirenterrieri toimii myös kaverikoirana.
Kokoa kannattaa ajatella terveyden kannalta. Rotumääritelmä sallii enintään 3,2 kg:n painon, mutta hyvin pieneksi mainostettu pentu ei ole ansio. Liian pieni koko lisää rakenteellisia riskejä ja synnytysongelmia.
Rekisteröidyn pennun vanhemmat ovat täyttäneet PEVISA-ohjelman polviehdot, ja polveutuminen on tiedossa. Rekisteröinnin puuttumiselle on yleensä syy, esimerkiksi sairaus, liian tiheä pennutus tai jalostuskielto, eikä pentua voi rekisteröidä jälkikäteen. Lue lisää koiran rekisteröinnistä.
Pentu voi muuttaa uuteen kotiin aikaisintaan 7 viikon iässä, mutta pieniä rotuja luovutetaan usein vasta myöhemmin. Pennun hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile useampaa kasvattajaa ja kysy, mitä hintaan sisältyy. Pentuja voi etsiä myös Koiratorilta.
Ensimmäisinä päivinä pentu tarvitsee rauhaa, säännöllisen rytmin ja useita pieniä ruokailuja. Varmista, ettei pentu pääse hyppäämään sohvalta tai putoamaan portaista, ja opeta lapsille, että pentua nostetaan vain istualtaan. Harjaukseen ja hampaiden käsittelyyn totuttelu aloitetaan heti lyhyin hetkin. Kattavan muistilistan löydät pentuoppaasta.
Yorkshirenterrieri sopii ihmiselle, joka haluaa pienen, eloisan ja seurallisen koiran ja nauttii turkinhoidosta tai on valmis teettämään sen säännöllisesti trimmaajalla. Se on hyvä valinta kaupunkiasujalle, iäkkäämmälle omistajalle tai aikuistaloudelle, ja ensikertalainenkin pärjää, kun sitoutuu johdonmukaiseen kasvatukseen. Vähäisen karvanlähdön vuoksi rotu kiinnostaa myös monia allergisia.
Yorkshirenterrieri ei ole paras valinta perheeseen, jossa on taaperoita, eikä omistajalle, joka toivoo täysin hiljaista koiraa ohutseinäiseen asuntoon. Turkinhoito ja hampaiden hoito vievät aikaa ja rahaa koko koiran eliniän, ja moni yorkshirenterrieri elää yli 13-vuotiaaksi.
Pienestä koosta huolimatta yorkshirenterrieri on terrieri, joka haluaa tekemistä ja ulkoilua. Jos haluat vertailla muita pieniä seurakoiria, vertaa esimerkiksi chihuahuaa tai silkkiterrieriä, tai tutustu muihin pieniin koirarotuihin.
Vastaa viiteen kysymykseen, niin näet, kuinka hyvin yorkshirenterrieri sopii sinun arkeesi, ja mitkä rodut sopisivat vielä paremmin.
Yorkshirenterrieri on toisena vanhempana näissä suosituissa risteytyksissä. Risteytykset eivät ole virallisia rotuja.
Yorkshirenterrieri on pieni koirarotu. Säkäkorkeus on tyypillisesti 18–23 cm ja paino 2–3,2 kg. Urokset ovat yleensä narttuja kookkaampia.
Yorkshirenterrieri elää tyypillisesti 12–15 vuotta. Elinikään vaikuttavat perimä, ruokinta, painonhallinta ja liikunta.
Liikuntatarve on kohtalainen: aikuinen koira tarvitsee noin 30–60 minuuttia päivässä. Kasvavan pennun liikuntaa annostellaan maltillisemmin.
Kohtalaisesti. Ensikertalaisen kannattaa perehtyä rotuun huolella ja hakea tukea kasvattajalta ja koirakoulusta.
Rodun karvanlähtö on hyvin vähäinen. Turkki: pitkä, suora ja silkkinen. Turkinhoito on työläs.
Kerrostalo on mahdollinen, mutta rodun haukkuherkkyys kannattaa ottaa huomioon. Riittävä päivittäinen liikunta ja aktivointi ovat tärkeimmät edellytykset.
Yorkshirenterrieri kuuluu FCI:n ryhmään 3 (terrierit). Nykyään sitä käytetään erityisesti seurakoirana.
Lapsiystävällisyys on rodulla hyvä. Lasten ja koiran yhteiseloa kannattaa aina valvoa ja opettaa molemmille hyvät tavat.
Yorkshirenterrieri irrottaa hyvin vähän karvaa, joten moni allerginen sietää sitä paremmin kuin runsaasti karvaa lähtevää koiraa. Allergeeneja on kuitenkin myös hilseessä ja syljessä, eikä täysin allergiaystävällistä koiraa ole. Vietä aikaa rodun koirien kanssa ennen pennun hankintaa.
Aikuinen yorkshirenterrieri voi tottua olemaan yksin muutamia tunteja, kun yksinoloa on harjoiteltu pennusta asti vähitellen. Pentu tarvitsee alkuun sisävessan tai ulkoiluttajan. Pitkiin päivittäisiin poissaoloihin seurallinen rotu ei sovi.
Yorkshirenterrieri on valpas ja ilmoittaa herkästi ovikellosta ja rappukäytävän äänistä. Haukkuherkkyys vaihtelee yksilöittäin, ja sitä voi vähentää sosiaalistamisella, aktivoinnilla ja opettamalla vaihtoehtoisen toiminnan. Täysin hiljaista yorkshirenterrieriä on turha odottaa.
Hinta vaihtelee kasvattajan ja yhdistelmän mukaan. Vertaile useampaa kasvattajaa ja varmista, että vanhemmilla on PEVISA-ohjelman vaatimat polvitutkimukset. Rekisteröimätön pentu voi tulla kalliiksi, jos vanhempien terveys ei ole tiedossa.
Molemmilla vanhemmilla pitää olla astutushetkellä voimassa oleva polvitutkimuslausunto. Vuoden 2027 alusta voimassa olevan ohjelman raja-arvo on 2, ja tuloksen 2 saanut koira pitää yhdistää polviltaan terveeseen (0) koiraan. Ohjelma on voimassa vuoden 2028 loppuun.
Pitkä turkki harjataan ja kammataan päivittäin ja pestään 1–2 viikon välein. Useimmat kotikoirat pidetään lyhyeksi leikattuna, jolloin harjaus muutaman kerran viikossa riittää, mutta turkki leikataan säännöllisesti. Silmien yläpuolinen karva sidotaan tai lyhennetään.
Kyllä. Yorkshirenterrierillä ei ole pohjavillaa, joten se tarvitsee pakkasella lämpimän takin, ja kovilla pakkasilla lenkit pidetään lyhyinä. Lyhyeksi leikattu koira palelee vielä helpommin.
Molemmilla on sininen ja ruskea silkkinen turkki, mutta silkkiterrieri on hieman kookkaampi ja sen turkki ei kasva maahan asti. Yorkshirenterrieri on brittiläinen kääpiöterrieri, jonka painoraja on 3,2 kg. Silkkiterrierin kehityksessä on käytetty muun muassa yorkshirenterriereitä.
Kuva: Yorkshirenterrieri (piirroskuva). Värit: Teräksensininen ja kellanruskea. Rotukuvaus perustuu rodun yleisiin ominaisuuksiin, ja yksilöiden välillä on eroja. Ennen pennun hankintaa kannattaa tavata rodun koiria, keskustella useamman kasvattajan kanssa ja pyytää nähtäväksi vanhempien terveystutkimusten tulokset. Päivitetty 28.10.2026.
Kaikki rodut ryhmässä terrieritKaikki pienet koirarodutAllergiaystävälliset koirarodut
Kukaan ei ole vielä kertonut kokemuksistaan yorkshirenterrierin kanssa. Omistajien kokemukset auttavat rotua harkitsevia enemmän kuin mikään rotukuvaus.
Nämä rodut ovat kooltaan, käyttötarkoitukseltaan ja liikuntatarpeeltaan lähellä tätä rotua.

8–9 kg25–30 cm

11–16 kg25–26 cm

3,5–4,5 kg23–26 cm

6–7 kg24–26 cm

6–7,5 kg28–31 cm

8–11 kg20–28 cm