Yorkipoo

Yorkipoo – tausta ja alkuperä

Yorkipoo on peräisin Yhdysvalloista, jossa yorkshirenterrieriä ja pientä villakoiraa alettiin risteyttää tietoisesti samassa designkoirien aallossa, jossa syntyivät myös maltipoo, cockapoo ja cavapoo. Tavoitteena oli hyvin pieni seurakoira, joka ei irrottaisi juuri karvaa. Tarkkaa ajankohtaa, ensimmäistä kasvattajaa tai paikkaa ei tunneta, ja lähteiden mukaan risteytyksen historiasta tiedetään vähän.

Vanhempirodut ovat taustaltaan erilaisia. Yorkshirenterrieri kehittyi 1800-luvulla Pohjois-Englannissa, Yorkshiren ja Lancashiren tehdasalueilla, jonne skotlantilaiset kutojat toivat mukanaan pieniä terriereitä. Alun perin se oli rotanpyytäjä, ja vasta myöhemmin siitä tuli pienikokoinen seurakoira ja näyttelykoira. Toy- ja kääpiövillakoira taas ovat isovillakoirasta pienennettyjä seurakoiria. Yorkipoossa yhdistyy siis terrierin rohkeus ja villakoiran oppivaisuus.

Yorkipoo on yleinen erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Suomessa se on harvinaisempi kuin maltipoo tai cavapoo, mutta pentuja ilmoitetaan myyntiin säännöllisesti, ja osa pennuista tuodaan ulkomailta.

Yorkipoolla ei ole laajasti tunnettua, järjestäytynyttä useamman sukupolven kasvatuslinjaa. Suurin osa pennuista on ensimmäisen polven risteytyksiä tai yorkipoon ja villakoiran takaisinristeytyksiä.

Onko yorkipoo rotu?

Yorkipoo ei ole virallinen koirarotu. Sillä ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä rotumääritelmää, eikä yksikään suuri kennelliitto tunnusta sitä. Suomessa Kennelliitto ei rekisteröi risteytyksiä, joten yorkipoolla ei ole virallista rekisterikirjaa eikä sukutaulua. Ulkomaisten yhdistysten rekisterit ja kasvattajan omat todistukset eivät ole sama asia kuin rotukoiran rekisteröinti.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että yorkipoon kokoa, turkkia ja luonnetta ei määrittele kukaan. Kasvattaja voi käyttää mitä tahansa villakoiran kokomuunnosta ja millaisia koiria tahansa, ja tulos vaihtelee sen mukaan. Rotukoirien terveysohjelmat, kuten yorkshirenterrierin polvitutkimusvaatimus, eivät koske yorkipoo-pentueita. Vastuu terveystutkimuksista on yksittäisellä kasvattajalla, ja ostajan on itse tarkistettava, mitä on tehty.

Sukupolvet F1, F1b, F2 ja multigen

• F1: yorkshirenterrieri × villakoira. Pennut ovat puoliksi kumpaakin rotua, ja vaihtelu pentueen sisällä voi olla suurta.
• F1b: F1-yorkipoo × villakoira. Villakoiran osuus kasvaa, ja turkki on todennäköisemmin kihara.
• F2: F1-yorkipoo × F1-yorkipoo. Vaihtelu on usein suurempaa kuin F1-pentueessa.
• Multigen: useamman yorkipoo-sukupolven jälkeläinen. Tasaisuus riippuu kasvattajan valinnoista.

Sukupolvimerkintä kertoo pennun alkuperästä, ei sen laadusta tai terveydestä. Vanhempien terveys, luonne ja kasvuolot ratkaisevat enemmän kuin sukupolvi.

Ulkonäkö, koko ja kokoluokat

Yorkipoo on pieni ja kevytrakenteinen koira, jolla on tummat silmät ja melko lyhyt kuono. Korvat voivat olla yorkshirenterrierin tapaan pystyt, villakoiran tapaan riippuvat tai puoliksi taittuneet. Rakenne on hento, ja turkki saa koiran näyttämään todellista kokoaan isommalta.

Koko riippuu villakoiravanhemmasta. Yorkshirenterrieri painaa enintään 3,2 kg, ja sen säkäkorkeus on käytännössä noin 18–23 cm. Toyvillakoira on 24–28 cm ja kääpiövillakoira 28–35 cm korkea. Aikuinen yorkipoo on tavallisesti noin 20–35 cm korkea ja painaa noin 2–7 kg.

• Toy-yorkipoo: toyvillakoirasta, yleensä noin 20–28 cm ja 2–4 kg. Tämä on yleisin koko.
• Mini-yorkipoo: kääpiövillakoirasta, noin 25–35 cm ja 4–7 kg.

Kokoluokat eivät ole virallisia, ja F1- ja F2-pennun aikuiskoko on arvio. Paras arvio saadaan vanhempien koosta. "Teacup"- tai "mikro"-yorkipoo on markkinointinimi erityisen pienille koirille. Jo valmiiksi hyvin pieni koira on alttiimpi polvien, hampaiden, luuston ja verensokerin ongelmille, eikä tavallista pienempiä pentuja kannata tavoitella.

Värejä on paljon. Yleisiä ovat musta, musta-ruskea, harmaa, hopea, kerma, aprikoosi, punainen ja ruskea sekä kirjavat yhdistelmät. Yorkshirenterrieri syntyy mustaruskeana, ja sen aikuisväri kehittyy vähitellen; myös yorkipoon väri voi muuttua selvästi pennun kasvaessa, usein vaaleammaksi tai harmaammaksi.

Luonne

Yorkipoo on tavallisesti vilkas, utelias ja hyvin ihmisiinsä kiintyvä pieni koira. Se on seurakoira, mutta siinä on yorkshirenterrierin perintönä usein terrierin itsevarmuutta ja sisua. Yksilöiden välillä on eroja, ja pentu voi muistuttaa enemmän toista vanhempaansa.

Yorkshirenterrieriltä: rohkeus ja valppaus

Yorkshirenterrieri on valpas, älykäs ja vilkas kääpiöterrieri, joka kiintyy perheeseensä ja haluaa olla mukana kaikessa. Se ilmoittaa ovikellosta ja oudoista äänistä, ja terrierin itsevarmuus voi saada sen haastamaan paljon itseään isompia koiria. Terrierin saalisvietti on tallella, ja se voi kohdistua leluihin tai pihan pieniin eläimiin. Osa yorkshirenterriereistä on vieraita kohtaan varautuneita, ja ääniherkkyys, kuten ukkosen ja ilotulitteiden pelko, on rodulla melko yleistä.

Villakoiralta: oppivaisuus ja herkkyys

Toy- ja kääpiövillakoira ovat nopeita oppimaan, eläväisiä ja herkkiä. Ne nauttivat tekemisestä ja kouluttamisesta, ja niiden kanssa yhteistyö on yleensä helppoa. Villakoiran herkkyys tarkoittaa, että kova käsittely tai rauhaton koti voi tehdä koirasta jännittyneen.

Sopivuus perheeseen

Yorkipoo sopii parhaiten aikuisten tai kouluikäisten lasten perheeseen. Taaperoperheessä haasteena on koiran hyvin pieni koko: 2–4-kiloinen koira loukkaantuu helposti, jos se putoaa sylistä tai sen päälle astutaan, ja kovakouraisesti käsitelty koira voi myös puolustautua. Yorkipoo tulee yleensä toimeen muiden koirien ja kissojen kanssa, kun se on sosiaalistettu niihin pentuna, mutta isojen koirien kanssa leikkejä kannattaa valvoa.

Haukku ja yksinolo

Yorkipoo on usein äänekäs: se kommentoi ääniä ja ilmoittaa vieraista, varsinkin jos se on pitkästynyt tai yksin. Moni yorkipoo kiintyy omistajaansa niin vahvasti, että eroon liittyvät käytösongelmat, kuten haukkuminen ja levottomuus yksin jäädessä, ovat tavallisia. Yksinoloa kannattaa harjoitella lyhyin jaksoin heti pentuajasta alkaen, ja haukkumiseen puuttua jo pentuna. Pentuna yorkipoo tarvitsee monipuolista sosiaalistamista, vaikka se kulkisi paljon sylissä.

Turkki, karvanlähtö ja allergia

Yorkshirenterrierillä on pitkä, suora ja silkkinen turkki, jossa ei ole villavaa pohjavillaa, villakoiralla tiivis kihara turkki. Yorkipoon turkki on näiden välimuoto: useimmiten pehmeä ja silkkinen, laineikas tai löysästi kihara, joskus suora ja yorkshirenterrierimäinen. F1-pentueessa voi syntyä erilaisia turkkeja, ja pennun lopullinen turkki näkyy vasta noin vuoden iässä.

Yorkipoo irrottaa tavallisesti vähän karvaa, mutta turkki vaatii päivittäistä tai lähes päivittäistä hoitoa. Hieno, silkkinen karva takkuuntuu helposti, erityisesti korvien takaa, kainaloista ja haaroista. Useimmat omistajat pitävät turkin lyhyenä, jolloin trimmausta tarvitaan noin 6–8 viikon välein. Korvien sisäpuolen karvat, tassut ja silmien ympärys vaativat säännöllistä siistimistä, ja pystykorvaisella yorkipoolla korvien kärjet kannattaa pitää lyhyinä, jotta painava karva ei taita niitä.

Koska pohjavillaa ei juuri ole, yorkipoon turkki ei eristä kylmää kovin hyvin. Toisaalta vähäinen pohjavilla tarkoittaa, ettei koiralla ole voimakasta kausittaista karvanvaihtoa.

Onko yorkipoo allergiaystävällinen?

Yorkipoota markkinoidaan usein allergiaystävällisenä, mutta sitä ei voi taata. Koira-allergian aiheuttavat valkuaisaineet ovat syljessä, hilseessä ja virtsassa, eivät karvassa. Tutkimuksissa niin sanottujen allergiaystävällisten rotujen turkkinäytteissä ei ollut vähemmän pääallergeenia kuin muilla roduilla, ja yksilöiden väliset erot olivat suurempia kuin rotujen väliset. Yorkipoon hyvin pieni koko tarkoittaa vähemmän hilsettä kuin isolla koiralla, ja moni lievästi allerginen voi pärjätä sen kanssa, mutta varmuutta ei ole.

Tapaa pentua tai sen vanhempia useita kertoja ennen päätöstä, jos perheessä on koira-allergiaa. Lisää aiheesta: allergiaystävälliset koirarodut.

Terveys ja elinikä

Yorkipoo on yleensä pitkäikäinen, ja elinikä on tavallisesti noin 12–15 vuotta, mutta luotettavaa, laajaan aineistoon perustuvaa elinikätilastoa ei ole. Molemmat vanhempirodut elävät keskimäärin noin 12–15-vuotiaiksi, moni pidempäänkin. Risteytys ei poista vanhempirotujen perinnöllisiä sairauksia. Se vähentää vain sellaisten peittyvästi periytyvien sairauksien riskiä, jotka ovat yleisiä ainoastaan toisessa rodussa. Yorkipoon kohdalla tämä hyöty jää pieneksi, koska yorkshirenterrierillä ja pienillä villakoirilla on paljon samoja vaivoja.

Yorkshirenterrieriltä periytyvät riskit

• Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno, joka on rodun yleisimpiä perinnöllisiä vaivoja.
• Hammassairaudet: hammaskivi, parodontiitti ja paikoilleen jääneet maitohampaat.
• Henkitorven kollapsi eli henkitorven rustojen heikkous, joka aiheuttaa yskää ja pahimmillaan hengitysvaikeuksia.
• Maksashuntti eli synnynnäinen maksan verisuonipoikkeama ja Legg–Calvé–Perthesin tauti.
• Silmät: prcd-PRA, ylimääräiset ripset ja kyynelkanavan aukon puutos.
• Hiippaläpän rappeuma vanhemmalla iällä sekä allergiat ja atopia.

Villakoiralta periytyvät riskit

• Etenevä verkkokalvon surkastuma (prcd-PRA): johtaa sokeuteen, ja siihen on geenitesti.
• Patellaluksaatio ja Legg–Calvé–Perthesin tauti eli reisiluun pään verenkiertohäiriö.
• Silmät: ylimääräiset ripset ja kaihi.
• Epilepsia ja Addisonin tauti yksittäistapauksina sekä hammasongelmat.

Polvilumpion sijoiltaanmeno, Legg–Perthesin tauti, hampaiden ongelmat ja ylimääräiset ripset ovat tavallisia molemmissa vanhempiroduissa, joten ne ovat yorkipoolla todellisia riskejä. Myös prcd-PRA tunnetaan kummallakin rodulla: jos molemmat vanhemmat kantavat samaa geenimuotoa, pentu voi sairastua, joten geenitesti tarvitaan kummaltakin vanhemmalta. Hyvin pienet pennut voivat olla alttiita matalalle verensokerille, jos ne eivät syö säännöllisesti.

Mitä tutkimuksia vanhemmilta kannattaa vaatia

• Yorkshirenterrieri-vanhempi: virallinen polvitutkimus, prcd-PRA-geenitesti ja mieluiten silmätutkimus ja sydämen kuuntelututkimus. Lisäksi kannattaa kysyä maksashuntista, Legg–Perthesin taudista ja epilepsiasta suvussa.
• Villakoira-vanhempi: polvitutkimus, silmätutkimus ja prcd-PRA-geenitesti. Lisäksi kannattaa kysyä Legg–Perthesin taudista ja epilepsiasta suvussa.
• F1b- tai multigen-pentueessa: samat tutkimukset myös yorkipoo-vanhemmalta.

Pyydä tutkimustulokset nähtäväksi kirjallisina. Kun vanhemmat ovat tutkitusti terveitä polviltaan, pennun riski pienenee selvästi, ja jos ainakin toinen vanhempi on prcd-PRA:n suhteen geenitestattu vapaaksi, pentu ei voi sairastua siihen.

Liikunta, koulutus ja arki

Yorkipoo on pieni mutta vilkas, eikä se ole pelkkä sylikoira. Aikuinen tarvitsee päivittäin noin 30–60 minuuttia liikuntaa, esimerkiksi muutaman kävelylenkin ja leikkiä. Moni yorkipoo jaksaa yllättävän pitkiäkin retkiä, ja kääpiövillakoirasta syntynyt jaksaa usein enemmän kuin toyvillakoirasta syntynyt. Aivotyö on yhtä tärkeää kuin liikunta: temppujen opettelu, nenätyöt ja aktivointilelut väsyttävät tehokkaasti ja vähentävät tylsistymisestä johtuvaa haukkumista.

Kouluttaminen onnistuu yleensä hyvin palkitsevilla menetelmillä, koska villakoiran perintö tekee yorkipoosta oppivaisen. Terrierin itsevarmuus voi kuitenkin näkyä rajojen kokeiluna. Pienen koiran sisäsiisteyskoulutus vie usein tavallista kauemmin, ja sitä helpottaa säännöllinen ulkoilutusrytmi ja kärsivällisyys. Pieneltä koiralta jätetään helposti hyvät tavat opettamatta, mutta hyppiminen, haukkuminen ja vaatiminen ovat yhtä lailla opittua käytöstä kuin isolla koiralla.

Ruokinta ja hampaiden hoito

Pieni koira tarvitsee hyvin vähän ruokaa, ja jo muutama ylimääräinen herkkupala päivässä näkyy painossa nopeasti. Ylipaino rasittaa polvia ja henkitorvea, joten painoa kannattaa seurata ja koulutuspalkat vähentää päivän annoksesta. Hampaiden harjaus kannattaa ottaa päivittäiseksi rutiiniksi jo pentuna, koska hammaskivi ja ientulehdukset ovat yorkshirenterrierillä ja pienillä villakoirilla hyvin yleisiä. Pennun maitohampaiden vaihtumista kannattaa seurata, koska paikoilleen jääneet maitohampaat ovat pienillä koirilla tavallisia.

Turkinhoito osana arkea

Turkinhoito on yorkipoon arjen suurin yksittäinen työ. Pentu kannattaa totuttaa harjaukseen, kampaukseen, kylvetykseen, föönaukseen, kynsien leikkuuseen ja tassujen käsittelyyn heti ensimmäisistä viikoista lähtien, jotta trimmauksesta ei tule koiralle stressaavaa. Säännöllinen ammattitrimmaus on vuositasolla merkittävä kuluerä, ja se kannattaa laskea mukaan koiran kustannuksiin ennen hankintaa.

Turvallisuus ja pienen koiran arki

Pieni koko vaikuttaa arkeen monella tavalla. Sohvalta tai sylistä hyppääminen voi vahingoittaa polvia ja luita, joten luiskat ja portaat ovat hyödyksi. Valjaat ovat kaulapantaa parempi vaihtoehto, koska ne eivät paina henkitorvea, joka on yorkshirenterrierin perintönä yorkipoon heikko kohta. Isojen koirien kanssa leikkimistä on hyvä valvoa.

Suomen olosuhteet

Yorkipoolla ei ole kunnollista pohjavillaa, joten se kylmettyy helposti, ja pakkasella haalari tai takki on lähes aina tarpeen. Lumi tarttuu kiharaan ja silkkiseen karvaan paakuiksi, mikä vähenee, kun tassujen ja vatsan karvat pidetään talvella lyhyinä. Tiesuola ja hiekoitussepeli ärsyttävät pieniä tassuja, joten tassut kannattaa huuhdella talvilenkin jälkeen. Kesällä koira kannattaa tarkistaa punkkien varalta jokaisen ulkoilun jälkeen.

Yorkipoon pennun hankinta

Yorkipoo on hyvin pieni ja suosittu, ja juuri siksi se on pentutehtailijoille kannattava risteytys. Koska risteytyksiä ei rekisteröidä eikä niille ole terveysvaatimuksia, pentujen tuotantoa ei valvo kukaan. Huolellisia kasvattajia on, mutta pentua hankkiessa on oltava tavallista tarkempi.

Riskit, jotka kannattaa tunnistaa

• Pentutehtailu: paljon pentueita samaan aikaan, useita eri risteytyksiä, emoa ei näytetä, pentu toimitetaan kotiin tai luovutetaan parkkipaikalla.
• Tuontipennut: ulkomailta tuodut pennut voivat kantaa parvovirusta, loisia tai pahimmillaan raivotautia. Puutteelliset rokotukset, väärä ikä ja väärennetyt passit ovat tavallisia. Pennun on oltava maahan tullessaan vähintään 15 viikon ikäinen raivotautirokotuksen vuoksi.
• Liian nuori luovutus: pieni pentu tarvitsee emoaan ja sisaruksiaan vähintään 8 viikon ikään, ja pienet koirat luovutetaan usein vasta 10–12 viikon iässä.
• "Teacup"-markkinointi: erityisen pienen koon lupaaminen on varoitusmerkki, ei laatumerkki. Yorkshirenterrieri on jo valmiiksi hyvin pieni, eikä yorkipoota kannata pienentää siitä.

Mitä kasvattajalta kysyä

• Saako emon tavata, ja missä pennut ovat kasvaneet?
• Mitkä ovat molempien vanhempien polvitutkimusten ja prcd-PRA-geenitestien sekä silmätutkimusten tulokset paperilla?
• Minkä kokoisia vanhemmat ovat, ja mitä villakoiran kokomuunnosta on käytetty?
• Onko suvussa ollut maksashunttia, Legg–Perthesin tautia, henkitorven ongelmia tai epilepsiaa?
• Mitä sukupolvea pentu on, ja montako pentuetta emolla on ollut?
• Saako kirjallisen kauppasopimuksen, ja miten se käsittelee sairauksia ja virheitä?

Hyvä kasvattaja haluaa tietää, millaiseen kotiin pentu menee, kertoo myös yorkipoon haasteista, kuten haukkumisesta ja yksinolosta, ja ottaa koiran tarvittaessa takaisin. Pennun hinta ei kerro laadusta: suosittujen risteytysten pennuista pyydetään usein yhtä paljon tai enemmän kuin terveystutkituista rotukoirista. Selaa ilmoituksia Koiratorilla ja käy hankinta läpi pentuoppaan avulla.

Kenelle yorkipoo sopii?

Yorkipoo sopii hyvin ihmiselle tai perheelle, joka haluaa hyvin pienen, vilkkaan ja läheisen seurakoiran ja on valmis panostamaan turkinhoitoon ja kouluttamiseen. Se on hyvä kaupunki- ja kerrostalokoira, kunhan haukkumiseen puututaan, ja sopii senioreille ja ensimmäiseksi koiraksi. Se ei sovi, jos koira joutuisi olemaan paljon yksin, jos perheessä on hyvin pieniä lapsia ilman tiivistä valvontaa, jos haukkuminen on ongelma tai jos tavoitteena on varma ratkaisu koira-allergiaan.

Jos haluat jonkin yorkipoon ominaisuuden ennustettavammin, rotukoira voi olla parempi valinta:

• Pieni, kihara ja vähän karvaa irrottava turkki ja oppivaisuus: toyvillakoira tai kääpiövillakoira.
• Hyvin pieni, rohkea koira silkkisellä turkilla: yorkshirenterrieri tai silkkiterrieri.
• Pieni ja iloinen seurakoira, joka irrottaa vähän karvaa: havannankoira, bichon frisé tai maltankoira.

Vertaa vaihtoehtoja rotutestillä tai tutustu muihin risteytyksiin.