Koirat.com

Englanninbulldoggien tilanne on todella sääli. Itse pidän kyseisestä rodusta (siis sen luonteesta) kovasti ja sen puolesta voisin hyvinkin ottaa moisen itselleni, mutta terveystilanne on torpannut tuon haaveen jo aikoja sitten. Entinen äijä olisi halunnut myös itselleen semmoisen, mutta juuri tuon surkean terveyden takia emme sitä koskaan hankkineet. Kaikki tapaamani yksilöt ovat olleet todella sympaattisia ja mukavia koiria, mutta ajatus lähestulkoon vääjäämättömästi mukana seuraavista koiran kärsimyksistä sekä tuhansien eurojen eläinlääkärilaskuista ei varsinaisesti houkuttele. Olen kuunnellut huuli pyöreänä satunnaisia englanninbulldoggien omistajia joiden kanssa olen päässyt juttusille, kun poikkeuksetta kysyttäessä koiran terveydestä vastauksena on että "joo on tää ollu terve." Sitten seuraa pitkä lista kaikista "pikkuvioista" joita koiralta on korjattu tai jotka ovat vaivanneet, "mutta ei mitään sen isompaa oo koskaan ollut." Silmäluomien leikkaukset, allergiat, iho-ongelmat, polvileikkaukset jne. ovat olleet useammassa tapauksessa näitä mitättömän pieniä kupruja muuten moitteettomassa terveydessä. Miten sokea sitä oikeasti voi olla?

Ja noista paimenkoirista, itsellä on valitettavasti kokemusta näistä arvaamattomista ja salakavalista (lähinnä sakemanneista ja belgeistä) tapauksista. Allekirjoitan Kiivilinnun pohdinnat siitä, että useassa tapauksessa nämä otukset ovat vain kertakaikkiaan väärillä ihmisillä. Saksanpaimenkoirakin mielletään joksikin joka kaken peruskoiraksi, mitä se ei todellakaan ole. Se on aktiivinen ja älykäs rotu, joka tarvitsee tekemistä ja osaavan kouluttajan. On valtavan sääli, että niitäkin on kaikenmaailman keltaiset pörssit ja paikallislehdet väärällään, ja sellaisen saa kuka tahansa. Niiden "jalostus" on myöskin ihan järkyttävällä tolalla näiden puskakasvattajien toimesta, koska monesti riittää että naapurista löytyy samanrotuinen tai edes suunnilleen sinnepäin yksilö, joka sattuu sopivasti olemaan vastakkaista sukupuolta sen oman koiran kanssa. Siinä ei paljon luonne- ja terveysominaisuudet paina.

Lurch kirjoitti:

Allekirjoitan Kiivilinnun pohdinnat siitä, että useassa tapauksessa nämä otukset ovat vain kertakaikkiaan väärillä ihmisillä. Saksanpaimenkoirakin mielletään joksikin joka kaken peruskoiraksi, mitä se ei todellakaan ole.

Juurikin näin. Mulla pistää aina vihaksi, kun ihmisillä on jotenkin täysin itselle sopimaton rotu käsissä ja saan usein kuulla että otan koirajutut liian vakavasti. Tekee pahaa katsoa, kun saku makaa päivät pitkät kotona ja se pääsee aamuin illoin pissalle tai kun auspai otettiin lenkkikaveriksi "pitkille lenkeille" eli 30 minuuttia iltaisin ja pissatukset. Kummatki esimerkit elävästä elämästä. Ja kumpikaan omistaja ei ymmärrä, missä meni vikaan.

Sillon kun olin koiraa hankkimassa, niin exä läväytti kehittävän mielipiteensä pöytään: "koira kun koira, samanlaisiahan ne kaikki on niin onko sillä niin väliä, että minkä ottaa".

kiivilintu kirjoitti:


Sillon kun olin koiraa hankkimassa, niin exä läväytti kehittävän mielipiteensä pöytään: "koira kun koira, samanlaisiahan ne kaikki on niin onko sillä niin väliä, että minkä ottaa".

Tällä periaatteellahan ne useimmat ei-koiraihmiset hiihtelee. Koiraroduissa ei ole muuta eroa kuin ulkonäkö, ja joko ne kasvavat itsestään ja kouluttamatta mallikelpoisiksi tai sitten ne pitää rodusta ja yksilöstä riippumatta säännöllisin väliajoin piestä sinikirjavaksi. Olen törmännyt olettamuksiin siitä miten tanskandoggit ovat aina rauhallisia ja kultaiset noutajat aina kilttejä, koska ne on sen rotuisia. Ja siis esimerkiksi rottweiler on niin sairaan katu-uskottavan näköinen että hyvinhän sen voi ottaa, kun kokemustakin on mummolan naapurissa lapsuudessa eläneestä 190-vuotiaasta sydänvikaisesta cavalierista.

Sitä ei oikeasti äkkinäinen tajua miten paljon eri rodut poikkeavat toisistaan. Toiset eivät tee mitään muuta mieluummin kuin miellyttävät omistajaansa, ja toiset tekevät päätöksiä itsenäisesti kehenkään nojaamatta. Toiset oppivat ja imevät itseensä uutta kuin sieni, siinä kun toinen kääntää kylkeä. Voihan sitä aina yrittää tehdä vaikka kaukkarista jäniskoiran, mutta jos ei ole välttämätön pakko mennä perse edellä puuhun niin rotuihin soisi erityisesti niiden vähemmän tietävien tutustuvan aika hartaasti ennen valinnan tekemistä. Hartaasti tarkoittaa vähän laajemmin kuin kirjaston 80-luvulla julkaistua koirakirjaa.

kiivilintu kirjoitti:

tai kun auspai otettiin lenkkikaveriksi "pitkille lenkeille" eli 30 minuuttia iltaisin ja pissatukset.

Meillähän on tässä lähellä just tämmönen upea, lähes vapaan kasvatuksen vain pissateltu auspaiuros helmi. Tutun koira ja pari kertaa käyty yhdessä lenkillä, ei jösses.. Vetää kun höyryveturi kokoajan, pitää ihan hirveää vinkunaa ja pihinää. Omistajat miettii "millä hihnalla se vetäis vähiten" ja on kokeiltu kuristuspantaa, valtaita, nyt se on kai fleksissä se koira. Pentuna sitä kuskattiin asfaltilla hihnassa, kun ois voinu tohon tosiaan 200 metrin päähän mennä metsään juoksuttamaan sitä vapaana. Lisäksi sillä on todella vaihtuvat ihmiset, on perheen a) koira, mutta säännöllisesti porukoilla eli perhe b)llä ja toisinaan hoitamassa vielä tyyppi c). Ja ainoastaan perhe a)sta yksi henkilö yrittää edes kouluttaa jollain tasolla.

En sano, että omakaan olisi mikään koirasosiaalisuuden huipentuma tai tokovalio, mutta mä sentään olen yrittänyt valita koiran ajattelemalla omaa kokemattomuuttani. Tuntuu huonolle, kun se auspai luultavasti on saanut jo jonkun niskarangan vaurioin tosta vetämisestä, kun nakeilla se oli ihan järjettömän tottelevainen ja kuulainen. Mutta ei, kun tarjosin kaverille lisää nakkeja "emmä tarvii". No et niin näytäkkään tarviivan. Sama tyyppi oli myös tuomassa kennelyskäistä auspaita P:n kanssa leikkimään, oli 2 pvä ollut oireeton. Meillä oli viikon päästä näyttelyt, heh no kiitos mutta ei kiitos.

Auspai pitää viedä perheen b) luokse päiviksi, nimittäin se hajottaa paikat. En todellakaan viitsi edes laskea, kuinka monta kertaa tämä mun kaveri on sanonut "taas auspai hajotti tuolin" kun se johtuu vain omistajista. Pistäsivät joka päivä juoksemaan pariksi tunniksi mettään, niin sitten näkisi jaksaako pureskella kaikkea ja kaikkia. Ehdotin tätä enempää liikuntaa kerran, niin "no ei se auta kun se nukkuu tunnin ja on taas ihan adhd". No mitäs valitsitte tommosen rodun? Kuulemma auspai myös on rikkonut kaikkea videokamerasta kai ihan kotiinkin asti ja tietääkseni se on jossain tyyliin suihkuhuoneessa/eteisessä yksinoloajat, koska muuten hajottaa paikkoja. Rakas se tietysti on, mutta ihan väärässä käytössä. Varmasti olisi tällä sen pääomistajalla rahkeita sitä kouluttaa, mutta jos ei aika riitä niin mikä järki oikeasti ottaa tuommoinen koira?

Nykyäänhän siis en edes viitsi sen kanssa lenkkeillä. Tuntui P ihan hyvin tottelevaiselta sen vierellä, mutta ei sekään ole kivaa että jatkuvasti hyppii mun tai Pn päälle...

Noista labradorinnoutajista vielä, katselin niitä ihan huvikseni netin syövereistä tarkistellakseni josko mielikuvani olisivat sittenkin liioiteltuja, mutta eipä paljon mairittele.

Tässä on mielestäni semmoinen ihan peruslabukka, eikä tuota varmaan lähimainkaan kaikki pidä edes lihavana. Minusta se on liian paksu.
Tätä ronttosaurusta saattaisi äkkikatsomalta pitää molossirotuisena. Mut onhan se kiva että on sitä näyttävyyttä ja massaa ja kokoa ja ai ihana.
Molossi vai metsästyskoira?
Äiti, miksi minä olen possu?
Lisää sitä normaalin mallia
Niin kuin tämäkin
Ja niitä vaan piisaa ja piisaa..

Nämä löytyivät jollakin kahden sekunnin googlettelulla, ja olisin voinut jatkaa tuota vaikka koko illan. Toinen toistaan läskimpiä ja raskaampia koiria posekuvissa, eikä tarvinnut mitenkään kaivella vaan ne olivat ihan järjestään tuommoisia. Kyllä siinä on tehty käyttökoiralle oikeutta!

^ Nyyh, mun tekee niin pahaa kuulla etenkin auspaista noita juttuja, kun se on sellanen longtime favorite -rotu joka kummittelee aina haaveissa mielen perukoilla. Herää kysymys, kuka niiille on sen koiran myynyt?

Mennäänkö sinne kasvattajan luo henkseleitä paukuttaen ja kerrotaan kuinka tähdätään joka lajiin kilpailemaan, ilman että se kasvattaja kyselee että paljonko on valmis viikossa tunteja sen koiran lenkittämiseen ja aktivointiin käyttämään. Ja niinkö se kasvattaja uskoo että ihan ilman kokemusta tai sen yhden eläkeikäisen cavan omistajan kokemuksella hallitaan ääripään aktiivinen rotu ilman että tämä koirasta haaveileve edes on selvittänyt seuroja tms mihin sen kanssa pääsisi treenailemaan?

Toki kaikkien bortsujen, belgien, tms aktiiivisten rotujen yksilöt eivät aina ole ihan nappi yksilöitä hermorakenteeltaan ja eivät kestä ihan sama miten liikuttaa ja aktivoi, eli lopputulemana on aktiivinen koira joka kusee, paskoo huutaa ja hajottaa kun joutuu eroon ihmisistä. Mutta uskoisin että monet ongelmat johtuu siitä että otettu jotain mitä ei pystytä handlaamaan, saati jakseta edes yrittää.

^^ Vissiin joku aika lähellä asuva kasvattaja, siis jostain 100 km säteeltä tietääkseni. Enempää en tiedä, esim. koiran virallistakaan nimeä, mutta kuitenkin... On tolla sen yhdellä omistajalla siis ennen bortsuja ollut, mutta luulis sitten että olis järkeä päässä kun lähtee auspaita ottamaan. Sekun on (oman kuulemieni mukaan) vielä sitäkin aktiivisempi.

virtahepo kirjoitti:

Sekun on (oman kuulemieni mukaan) vielä sitäkin aktiivisempi.

Kumpikin rotu on sen verran voimakkaasti linjautunutta, että pitäisi melkein tuntea koira että osaisi jotain sanoa. Työlinjaisessa aussissa on helposti tuplasti enemmän jytyä kuin showbortsussa, mutta valitettavan paljon noitakin ihan turkkieläimiksi kasvatetaan. Toki siinäkin tapauksessa reippaasti liian aktiivinen pelkäksi seurakoiraksi.

Aktiivisuustasohan vaihtelee rodun sisälläkin paljon. Itse olen törmännyt usein naureskeluihin siitä, että mitäs mä cockerin kanssa treenaan? Nakinsyöntiä vai? Yhdet mummot puistossa kerran kauhisteli kun vaadin käskyjen osaamista cockerilta, koska eihän ne voi osata. Oma narttuni on kuitenkin kasvattajalta, joka panostaa harrastuspuoleen ja siihen, että koirista tulee aktiivisia ja hyvä harrastuskavereita. Eli voisi sanoa, että tää mun piski on vähän eri kaliiberia kuin joku toinen show-linjainen cockeri.

Aussieista on moneen junaan ja osa jää asemalle, kuten yksi kasvattaja mulle totesi. Ja tokikin aikuisen koiran aktiivisuuteen ja kapasiteettiin vaikuttaa rodussa kuin rodussa se, millaisesta liikunnasta ja aivotyöskentelystä sen päivät nuoruudessa koostuvat. Mä tiedän etäisesti yhden tokon avoimessa luokassa kisaavan seurakoiran, joka ei pärjää tunnin päivittäisellä kävelytyksellä juurikin siitä syystä että ei ole moiseen koskaan joutunut tyytymään kuin satunnaisesti, vaikka onkin täysin perinteisestä turkkirotusuvusta.

^ Totta tuokin.

Pakko oli tulla vielä kauhistelemaan tätä mun yhtä suurta ja jatkuvaa kauhistuksen aihetta.

Näyttöpuolen saku

Käyttöpuolen saku

Sen vaan sanon, että mun silmään koiran takapään roikkuminen tuolla alhaalla ei ole luonnollista, kaunista eikä millään muotoa ok.

Tuo kyllä on aktiivinen tyyppi ja selvästi innokas tekemään töitä, mutta siltä ei vaan tunnuta vaativan mitään. Kuukausi varmaan kestäisi sen hihnakoulutuksessa, mutta onhan uudet valjaat ja fleksi nopeampi hankinta....

eetla kirjoitti:

Mennäänkö sinne kasvattajan luo henkseleitä paukuttaen ja kerrotaan kuinka tähdätään joka lajiin kilpailemaan, ilman että se kasvattaja kyselee että paljonko on valmis viikossa tunteja sen koiran lenkittämiseen ja aktivointiin käyttämään. Ja niinkö se kasvattaja uskoo että ihan ilman kokemusta tai sen yhden eläkeikäisen cavan omistajan kokemuksella hallitaan ääripään aktiivinen rotu ilman että tämä koirasta haaveileve edes on selvittänyt seuroja tms mihin sen kanssa pääsisi treenailemaan?

Ei varmaan järkevältä kasvattajalta täysin tietämätön tollukka mitään käyttökoiraa saakaan, mutta kun näitä rotikoita ja sakemanneja jne. putkahtelee kuin sieniä sateella joka suunnasta niin kyllä sieltä aina niitä urveloitakin "kasvattajia" löytyy. Lyöt satasen pöytään niin aina joltain tutun kaverin kaiman kissan enolta saat sen pennun, eikä sen kummempia edes kysellä. Valitettavasti.

kiivilintu kirjoitti:

Oma narttuni on kuitenkin kasvattajalta, joka panostaa harrastuspuoleen ja siihen, että koirista tulee aktiivisia ja hyvä harrastuskavereita. Eli voisi sanoa, että tää mun piski on vähän eri kaliiberia kuin joku toinen show-linjainen cockeri.

Aika kiva että joku kasvattaja viitsii panostaa! Harvoin näkee cockereita kisakentillä. Minkälaisia tuloksia näillä kasvattajan kasvateilla on harrastusrintamalta? Mitä niiden kanssa harrastetaan ja ovatko ne toimineet kasvattajan toivomalla tavalla? Oliko kasvattajalla jotain lajitoiveita tai vaatimuksia että pitää mennä kisoihin/kokeisiin? Sori, kauheasti kysymyksiä

Se on surullista, että raha ja ulkonäkö määrää, eikä koiralla ja sen käyttötarkoituksella/luonteella/energisyydellä ole mitään merkitystä.

Rorys, kävin koiranetissä kurkkimassa, mutta sieltä ei kauheasti irronnut. Taipparit noilla on miltein kaikilla suoritettuna Jedin pentueesta, mutta muita tuloksia ei ole. Joskin koirilla on ikää vasta se reilu 2 vuotta, joten eiköhän niitä ala vasta tulemaan. Ymmärtääkseni johonkin pohjoiseen lähti Jedin sisko aksakoiraksi jollekin nuorelle tytölle, yksi jäi Tampereelle ja kasvattajalla ilmeisesti on sopimus, että hän saa itse sitä treenailla ja Jedi on sitten mulla. Tosin eipä meidänkään koiranet näytä kovin uskottavalta, kun siellä ei ole edes niitä taippareita, vaikka aktiivisesti treenataan, kun nää ei kuitenkaan ole mitään viikossa valmiita superpalveluskoiria Pentueitahan tolla kasvattajalla on omissa nimissä vain kaksi, joten hän ei ole mikään elämäntapakasvattaja, joak tekee kolmet pennut vuodessa. Pitänee vähän kysellä, että mitä siskoille kuuluu!

Kasvattajalla ei muistaakseni ollut mitään lajitoiveita, mutta ehtona taisi olla että jotain tehdään, oli se sitten jälkeä, kotitemppuilua, tokoa tai agilitya. Agiin kasvattajalla oli vissiin isoimmat intrestit, koska Jedin äiti on superaksakoira joka tossa vuosi sitten vissiin valioituikin! Mutta siis syyt, miksi mä halusin cockereista juuri tosta pentueesta olivat kasvattajan lisäksi Jedin äiti ja äidinäiti.

Mankku kirjoitti:

Rekkaamaton sharpikka


Onko paha?

Minusta on aivan karmaisevan kurttuinen ja turpea naamastaan(ihan kun oisi saanut viisi erää turpiinsa). Ei näytä kovin terveeltä :( Muuten näytti suht vähäkurttuiselta.

Täytyy sanoa että minä en oo tainnut koskaan nähdä vihaista saksanpaimenkoiraa. Papallani oli kuulemani mukaan paikkakunnan yksi parhaimmista pelastuskoirista 80-90-luvulla. Oli mukana etsimässä suohon uponnutta miestä, mutta sitä ei kuulemma koskaan löytynyt. Tämän jälkeen hän otti toisen saksanpaimenkoiran, mutta sen kanssa ei niin ahkerasti harrastettu. Lisäksi kavereillani ja vanhempieni kavereilla on ollut sakuja ja kaikki on mielestäni oltu hyvin koulutettuja ja erittäin lapsirakkaita ja kilttejä. Siinä onkin itseasiassa syy miksi olen rotuun rakastunut ja miksi sellaisen olen hankkinut. Iralla on juuri sellainen luonne mitä olen sakemanneilla tavannut (kiltti, ihmisrakas ja tottelevainen, nöyrä) ja sillä ei ole maissiallergiaa kummempaa ollut. Luustosta en tiedä, kun sillä ei ole papereita, mutta normaalisti se minun silmään liikkuu, mitä vertaa koirapuistoissa nähtyihin sakupentuihin, joilla takapää on todella löysä. Tarkoituksena on kyllä kuvauttaa ainakin lonkat ihan oman mielenkiinnon ja Iran tulevaisuuden takia.

rehyr kirjoitti:

Luustosta en tiedä, kun sillä ei ole papereita, mutta normaalisti se minun silmään liikkuu, mitä vertaa koirapuistoissa nähtyihin sakupentuihin, joilla takapää on todella löysä. Tarkoituksena on kyllä kuvauttaa ainakin lonkat ihan oman mielenkiinnon ja Iran tulevaisuuden takia.

Paperit ja luusto ei ole mitenkään verrattavissa keskenään. Paperit tulee kennelliitosta, kun pentu on rekisteröity, luuston voi kuvata kuka tahansa ell, jolla on röntgen. Muihin koirapuistossa tavattuihin pentuihin vertaamalla saa tuloksia omansa terveydestä ihan yhtä paljon kuin voittaisi loton päävoiton.

Minä kuvauttaisin lonkkien lisäksi myös selän, eikä siinä pompsissa enää kyynärätkään paljoa lisää tee.. Selkäongelmat on lisääntyneet sakemanneilla ja niiden mixeillä sen verta paljon, että kuvauttaisin ensimmäiseksi selän, jos pitäis vain yksi kohde valita jostain syystä ilman että ko. rotuinen oirelis mitään. Samalla nukutuksella nuo saa kaikki selville joten en edes ymmärrä miksi tyytyä yhteen tutkimuskohteeseen.