Koirat.com

^Sen verran on pakko avautua että hyvä jos edes kerran vuodessa. Mulla niitä haluja olisi ollut mut ei enää. 25 vuotta naimisissa ja jokseenkin onnellisessa sellaisessa......mutta mutta, ei siitä sen enempää. Ei se kuitenkaan olisi syy eroon, kun muuten elämä on suht ok.

Minunkin on ihan pakko avautua vähän. Pian 1,5v seksittömyyttä takana. Alkoi edellisen raskauden aikana ihan siitä, että oli pelko keskosuudesta ja supisteli tosi helposti puolivälin paikkeilta alkaen. Makasin sairaalassakin useita viikkoja sen takia. Vauvan synnyttyä tämä on sitten vain ollut tätä rumbaa. Kumpaakaan ei juuri nyt kiinnosta eikä jaksa edes miettiä moisia.

Meidän tilanteessa tämä toisaalta ei ole ongelma, meillä on niin paljon muuta yhteistä ja toisaalta myös sopimus, että katsotaan tuota asiaa sitten lasten alkaessa nukkua yöt läpensä ja muutenkin tilanteen rauhottuessa.

Usein ahdistaa nuo lehtien ym gallupit ja jutut siitä, että niin ja niin usein PITÄÄ "harrastaa" seksiä. Kun ihmisillä muutenkin on erilaisia mielenkiinnon kohteita niin eiköhän tämänkin asian kanssa ole niin, ettei kenenkään PIDÄ yhtään mitään vaan kukin saa elää ihan miten parhaaksi näkee. Helpottavaa varmasti on kuulla, että ei sitä KAIKKI muutkaan myllää siellä vällyjen välissä joka toinen päivä, vaikka mediassa sellainen kuva annetaankin. Ja silti voidaan olla oikein tyytyväisiä yhteiselämään ja rakastaa toisiaan.

Tietenkin asia on ongelma silloin, jos toinen osapuoli haluaisi ja toinen ei, mutta perheissä nyt on erilaisia valintoja. Jos ja kun elämä ilman seksiäkin voi olla täysin molempia osapuolia tyydyttävää - ainakin väliaikaisesti ja tietyissä elämäntilanteissa... JA kyllä minusta vuosi, kaksi, kolmekin on vielä väliaikaista koko elämää ajatellen. Lisäksi ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä etteipä sen väliä vaikka näin olisi koko loppuelämän, mutta luulen että kuukautiskierron palattua ja normaali hormonitoiminnan käynnistyttyä saattaa käydä niin, että otetaan asiaa uudelleen mietintään. Minulla siis ei ole kuukautiset edelleenkään synnytyksen jälkeen alkaneet vaikka vauva täyttää tänään vuoden

Tästä tulikin sitten pitkä avautuminen vaikka ajattelin, etten sellaiseen ala... mutta mutta... Minäkin tiedän olevani helposti tunnistettavissa ja voin vain toivoa ettei kukaan lähipiiriin kuuluva tätä lue.

Yleisön pyynnöstä anonyymitunnus tulee palstalle vielä viikonlopun aikana. Laitan aiheesta oman ketjun kunhan tunnus on valmiina.

Haluan sanoa vain sen, että on hienoa, että jotkut "uskaltavat" nyky-yhteiskunnan "superseksipaineessa" kertoa avoimesti, että ne peitot ei heilu välttämättä edes kerta vuoteen.

Mun yksi 3 vuoden suhde päättyi, kun en vuoteen halunnut sitä miestä, ja kun velvollisuudentunnosta yritin, niin aloin itkemään. Alkusuhteesta oltiin kuin puput, keskivaiheilla kuin ne kerta viikkoon ja loppuvaiheesta mua ei kiinnostanut sitten laisinkaan.
Normaalisti mulle riittää vähempikin (toki on toisenlaisiakin kausia) aktiviteetti kunhan ollaan samalla viivalla sen kanssa mikä on tarpeeksi ja mikä ei. Jos ne halut ei tosiaan kohtaa, niin on tosi ikävä tilanne kummalle tahansa kuvitella olevansa huono ja inhottava. Meillä on tässä ollut parin kuukauden kuiva kausi kun ei vain innostus ja jaksaminen riitä. Joskus maataan sängyssä sylikkäin ja mietitään jaksaisko sitä puksutella, molemmat alkaa nauramaan ja aletaan nukkumaan Ei se meitä purista, meillä on tulevaisuudessa paljon aikaa siihenkin, joskus vaan on kuivia kausia mitkä johtuu ihan suhteen ulkopuolisista asioista kuten stressistä ja siitä, että aikaa ei yksinkertaisesti ole. Sitten huolestuisin, jos läheisyyttä ja yhteyttä ei enää ole. Minkään suhteen ei (mielestäni) pitäisi kaatua siihen, että aikaan x ei ole ollut seksiä, ellei se seksi sitten ole juuri se asia, mikä kantaa sitä koko suhdetta. Tällä hetkellä meillä ei ole aikaa muutenkaan hoitaa tätä suhdetta, mutta molemmat tietää, että sitä aikaa on kohta. Olisin varmaan ihan riekaleina, mikäli eläisin suorituspaineissa ja siinä ajatuksessa, että kaikki muutkin vähintään kerran viikossa ja sekin on jo huonosti.. Jos näin ajateltaisiin, olisi molempien pitänyt luopua jo töistä ja mun lisäksi koiranäyttelyistä, että ehdittäisiin panna kuten "kuuluu" Mun mielestä on parempi antaa olla kun pakosta "antautua" ja miettiä siinä samalla jotain ihan muita asioita kun ei pysty keskittymään hetkeen. Kerran yhden tyypin kanssa olen nukahtanut kesken kaiken, koska olin niin väsynyt, mutta tyyppi oli niin "tarpeessa". Ajattelin, että olen kiva ja tehdään nyt sitten, mutta en jaksanutkaan

Joskus muistan törmänneeni sellaiseen pariin jossain (mediassa ehkä?) joka ei harrastanut seksiä laisinkaan. He tekivät kaikkea muuta yhdessä, joidenkin sanoin kuten kaverit tai ystävät. He kuitenkin rakastivat toisiaan ja halusivat olla pariskunta, mutta kummankaan ei tehnyt mieli seksiä. Sellaisiakin ihmisiä on, ja jokaista parisuhdetta tulee mielestäni kunnioittaa juuri sellaisena kuin se on, parisuhteen sisällön erilaisuudesta huolimatta (ellei nyt sitten lähdetä siihen, että on väkivaltaa puolin jos toisin ja pettämistä, hyväksikäyttöä jne).

Tämä ketjuhan oli kiva, realismia muiden elämistä kaikkien itse tai muiden luomien odotusten rinnalle.

Anotunnaria ootellessa..

^ Sitä nimenomaan, vaikka emmä tiä kirjoottelenko silläkää sen enempää, ku kumminki kirjotustyylistäki jo tunnistetaan.

Vaan joo, nerudalla oli fiksu ja asiallinen kirjotus. Olisi voinut olla monet näkökulmat omasta näppiksestä.

Kait mä nyt voin omia ajatuksia aiheesta omallaki nikillä kirjuuttaa, ku sanojeni takana seison kumminkin..

Mä olen kanssa sitä mieltä, että mitään suhdetta ei sen seksittömyyden/seksittömien kausien takia kannata päättää, tai sitte on jo paljon muutakin vikaa koko suhteessa itsessään. Varmaan hyvin monelle parille tulee niitä kuivia kausia jossain vaiheessa elämää, kun perustetaan perhettä/luodaan uraa/sairastutaan/vanhetaan/alun kuherruskuukausi loppuu. Ja mun mielestä ne ei sitä suhdetta tosiaan kaada, jos muuten kaikki palikat on kasassa molemmilla.
Mun mielestä vaan se keskusteluyhteys ja avoimuus pitäisi pystyä säilyttämään, että molemmat osapuolet tietäisi missä mennään. Jos molemmat alkaa miettiä asioita vaan omassa pääkopassa, tulee helposti näitä väärinkäsityksiä "haluaakohan se mua enää ollenkaan, ku ei ole tehny alotetta viimeseen kahteen viikkoon" -tyyliin.

Meillä on tällä hetkellä kans hyvinkin stressaava elämänvaihe molempien töistä, rahatilanteesta ja muutamasta muusta tekijästä johtuen. Eikä varmaan peitto heilu niin usein ku media ja yleinen mielipide kehottaa. Mutta, kummankin mielestä silti ihan riittävän usein. Ja kun kumpikin tietää, että tämä vaihe elämässä on väliaikainen, sen jaksaakin sitten paljon paremmin.

Mun mielestä sekin "toisen vuoksi" seksiin suostuminen on monissa tilanteissa ihan ok. Vaikka itte ei juuri sillä hetkellä ihan parhaimmassa fiiliksessä asian suhteen olisikaan, nii kyllä kai se aina siivouksen voittaa. Ja meillä molemmat tätä "uhrautumista" asian suhteen harrastaakin, kun harvemmin tällä stressimäärällä ne harvinaiset "sillä tuulella" fiilikset just samana iltana tulee.

Sopiiko tänne ilmoitusluontoinen asia: Ajattelin tänään harrastaa seksiä

Kyllähän se varmasti paineistaa moniakin, kun lehdissä kiikkuu, että vähintään pitäis harrastaa kolmesti viikossa ja vähintään kuudessa eri asennossa esileikin kestäessä vähintään tunnin ja orgasmeja tulisi saada siinä kymmenen... Huuh mitä suorittamista

Niinhän se taitaa mennä, että ensin ollaan hurmiossa uudessa suhteessa, joten hieman riuskempia ja riettaampia sen ekan vuoden verran, siitä sitten hieman hiipuen jatkovuosiin... En ole koskaan ollut erityisen seksuaalinen, tai seksikäs ei sen puoleen. Olen "tyypillinen nainen" kai siinä mielessä, et jos mulla ärsyttää jokin asia, esim. siivoamaton kämppä tai muu tekemätön homma, niin ei siinä paljoa tule painiskelustakaan mitään. Tähän kai kaatui edellinen suhde kaikkien muiden hommien lisäksi. Kun pitää tehdä palkkatyö, kotityöt, kaupassa käynnit ja muut paapomiset, niin ei enää haluttanut... väsytti vain. Tunsin olevani äiti.

Onneksi parisuhde ei ole se pelkkä akti, vaan arki, läheisyys ja kumppanuus. Siksi minusta ei olekaan koskaan ollut yhden yön suhteisiin, sillä en saa seksistä mitään irti ilman tunnetta, tasavertaisuutta ja varmuuden tuntua. Näillä mennään, vaikka ei ehkä enää niin usein mitä lehdissä vaaditaan ;)

ellikeksi kirjoitti:

Sopiiko tänne ilmoitusluontoinen asia: Ajattelin tänään harrastaa seksiä

^ Aivan mainio, sain hyvät naurut tuossa työn lomassa.

Mutta eipä sillä, sitä kun on yhessä useempia vuosia, nii meillä kyllä tuodaan ne erinäiset tarpeet hyvinkii suoraan esille, jos siltä tuntuu. Mikäs sen paremmin tunnelmaa nostattaa, ku tokaisu illalla aamun herätystä laittaessa et "laitappas se kello soimaan tuntia aikasemmin, varataan siihen seksi aikaa".

Pakko kommentoida vaikka haluttomuudesta ei kyse

Monella tunnostaa olevan käsitys, että suhteen edetessä, seksiäkään ole (paljoa).
Taitaa se olevan suurimmaksi osaksi näin, mutta itse olen seurustellut yli 7vuotta nykyisen kanssa (jonka kanssa on lapsikin), ei oo halut kadonnut, eikä seksi loppunut.
Raskauden aikana jossain välissä oli, etten halunnut (ihan vaan niiden takia kun lääkärit pelotteli keskenmenoilla), mutta kun kaikki oli ok, halut palas ja kappas kummaa kun sitten olikin maha tiellä..
Muutenkin puolin ja toisin ehotellaan ja suostutaan, joskus jopa mieskin kieltätyy kun on väsynyt.
En tunne ihteäni seksikkääksi,varsinkaan nykyisin kun tissit on lerppanat, mahassa makkaraa, raskausarpia PALJON ja joka puolella, mutta eihän niiden menoa tarvihe haitata...

Sori OT, mutta oli pakko kommentoida jotenkin kun monella tuntuu olevan käsitys tuosta laantumisesta suhteen edetessä.
Tai no joo, jos ei osaa puhua mistä tykkää tai puhu kumppaninsa kanssa seksistä, ehkä se voi myös vaikuttaa. (Itse ostin miehelle tekorömpsän(p*llun) lahjaksi kerran )

Taraaa kirjoitti:


mutta kun kaikki oli ok, halut palas ja kappas kummaa kun sitten olikin maha tiellä..

No mutta eihän se menoa haittaa kun vaihtaa vaan asentoa

^^ Mä en välttämättä käyttäis sanaa laantuminen, ehkä ennemminkin tasaantuminen. Tai ainaki omalla kohdalla vois puhua tasaantumisesta. Jos alussa alkuhuumassa jaksaa peittoa heiluttaa sen kolme-neljäkin kertaa päivässä, harvalla se sama tahti kumminkaan pysyy vielä viiden vuoden päästä. Eli meno tasaantuu silläkin saralla. Ei ne halut kumminkaan mun mielestä mihinkään katoa, yhtä lailla mua toi mies sytyttää näin kohta viis vuotta myöhemmin ku alussakin.

Ja kausittaisuus on mun mielestä myös aika kuvaavaa, ainakin omalla kohdalla. Esim. jos on kunnolla aika (lomaa tai muuten rennompaa meininkiä) niin sillon toki on aikaa makuuhuone hommiinkin enemmän, mutta taas jos on kiirettä tai muuta, niin toki jää vähemmälle. Mutta yhtä lailla sitä voi näin vuosienkin jälkeen "riehaantua" yhtä lailla ku alkuhuumassakin. Että joululomaa ootellessa.

^^Kyllä sitä vaihettiin. Enhän minä oikein alla uskaltanu olla kun pelotti, jos vaikka mies saa jonku kohtauksen ja rymähtää mahan päälle
Mutta niin aikasiin rupes poika painamaan tuonne alas, joten ei tuntunut ennää kivalle.

*väksy

Ihmisiä ja pariskuntia on niin erilaisia. Aika monella näyttää olevan tilanne aika hyvä; vaikkei seksiä median suosittelemaa määrää harrastettaisikaan, mutta jos molemmat ovat tyytyväisiä, niin aihetta valitukseen tuskin on. Ja varmasti on totta, että tietyn vaiheen jälkeen tulee juuri se tasaantuminen, ja asioiden tärkeysjärjestys muuttuu.
Sittenhän se nimenomaan on ongelma, jos jompikumpi tai molemmat ovat tyytymättömiä ja tilanne menee niin pitkälle, että seksiasiaa alkaa miettimään yhtenä sellaisena asiana, jonka vuoksi saattaa joutua harkitsemaan jatkaakko suhdetta vai ei. Jos se toimii vain osittain, eikä ihan kokonaan, eikä yhdessä pystytä asiaa ratkomaan, mitä on tehtävissä? Onko seksi niin tärkeä asia, että se saa vaikuttaa pitkän suhteen kasassa pysymiseen tai pysymättömyyteen?
Itse en osaa sanoa tulevaisuudesta, koska ikää ei vielä valtavasti ole, mutta voisin ainakin kuvitella, että omalla kohdalla seksi tulee aina olemaan yksi kulmakivi suhteessa. Jos se ei toimi, on se ihan yhtä hyvä syy lopettaa suhde kuin mikä tahansa muukin ongelma. Ja jos kaikki muu paitsi seksi toimii, ja molemmat haluavat vielä pysyä suhteessa, voi sitten keskustella muunlaisista järjestelyistä ja mahdollisista vapauksista muiden ihmisten suhteen.
Tällaisia ajatuksia tänään.

Määkin voisin tänne kirjoitella kun asia kuitenkin kosketti mua vähän aikaa sitten aika isostikin. Enkä tarvitse anonyymejä tunnuksia, miehen kanssa asiasta sujut jne.

Mulla siis tuli haluttomuus kuvioihin kun oltiin miehen kanssa seurusteltu...puolisen vuotta? Alkuun se oli ihan se normaali "kuiva kausi" alkoi, niitä on joskus tullut ennenkin ja max kuukauden kestänyt. Noh, tämä päättikin jatkua sellaiset puoli vuotta.

Seksi ei maittanut, en halunnut, oli ällöä, ajatus inhotti ja olisi halunnut kaikkea muuta paitsi juuri sitä.
Sitten kuitenkin "velvollisuudentunnosta" piti vähän jotain aina tehdä, ja sen jälkeen aina itketti. Kätkettiin se taas sanalla "normaalia", naisethan on tunteellisia, minä hyvinkin.
Velvollisuudentunto oli myös aika paljon syyllisyyttä, joka kerta "ei nyt" sanominen alkoi jo tuntua pahalle, eihän miehestä ole hauska kuulla sitä joka kerta kun yrittää jotain aloitetta tehdä, kertoi myös asian ääneen ja se toki lisäsi syyllisyyttä minulla.
Monet, monet keskustelut asiasta käytiin ja muutama riitakin taisi asiasta tulla.

Mä mietin että pakko sen on olla suhteessa sen vian, ei tää muuten olisi niin mahdollista, miksi muuten en haluaisi miestäni, jota olin siihen yht'äkkiseen stoppiin asti halunnut hyvinkin kiihkeästi.
Sitten yhdessä päätettiin erota, vaikka selkeää oli että molemmilla oli vielä todella vahvat tunteet toisiinsa, molemmat hieman "hölmistyneinä" jopa erosta.
Muutama viikkon sen jälkeen lopetin minipillerit kun en niitä sinkkuna enää tarvinnut..ja kas kummaa, halut palasivat tuon tuiskeessa takaisin.

Oli NIIN hölmö olo, kun yksinkertaisuudessaan syyksi löytyi pillerit, ne pienet pillerit joita söi päivittäin rutiininomaisesti. Kumpikaan ei ollut tajunnut että merkki vaihtui juuri niinä aikoina kun haluttomuus alkoi.
Tavattiin ja nyt taas ollaan yli vuosi oltu yhdessä. Aivan normaalein sänkyleikein ;D

Halusin vaan avata oman tarinan, koska haluttomuus voi (vaikkei välttämättä tee) syödä suhdetta aivan kauheasti. Toki niinkuin weebl kertoi, on sitten näitä molemminpuoleisia ymmärryksiä, meillä se ei olisi toiminut.

Nimenomaan haluttomuus suhteessa oli tän pointti.
Ja tosiaan, jos kukaan tulee enää mulle sanomaan että petihommat ei suju puolison kanssa, kysyn ensimmäisenä että onko pillerivaihdoksia, ikinä en haluais toiselle samanlaista jaskaa suhteeseen.

Mä ajattelisin nii että itse pitkä suhde ei sitä seksiä vähennä vaan se, että jotkut haluaa enemmän ja jotkut vähemmän ja sitten ku se alun toisen miellyttäminen kaikessa vähenee eli se ns.kuherruskausi ni myös seksi vähenee niissä suhteissa missä toisen tai molempien halut ei oo sitä luokkaa että koko ajan täytyis puuhailla. Kun taas niissä suhteissa missä molempien halut on isommat ni sänky puuhat jatkuu yhtä aktiivisina kun suhteen alussa, mutta sitten jos saadaan lapsia, molemmilla on paljon töitä tai harrastuksia nii kyllähän ne rajottaa, jonka johdosta seksi väkisinkin vähenee kun ei vaan ehdi. Halut ei välttämättä silti vähene. Ikävämpäähän se on niissä suhteissa missä toisen halut on suuremmat kun toisella. Sellasta on vaikee saada toimimaan.
Ite oon huomannu omassa nykysessä suhteessa kun on näitä "kuiviakausia" kun haluttaa mut ei huvita kun on riitaa. Sillon yleensä sovitaan, että tänään harrastetaan seksiä huvitti tai ei. Näin me päästä kierteestä joka meille syntyy siitä ettei puuhailla ja pinnat kiristyy, riidellään jonka johdosta taas ei haluta. Lääkkeenä seksi "ilman tunteita". Seksihän on yksi parhaista stressin lievitys keinoista.
En tiedä saako tästä tekstistä nyt yhtään sellasta kuvaa ku oli tarkotus sanoa. Ei oo koskaa tää ulosanti ollu kovin hyvää.

Mulla oli tossa ihan sama ongelma kun myrkulla eli pitkään oli halut hävyksissä ja hirmu analyysejä tehtiin miehen kanssa että mistä johtuu ja mitä vois tehdä. Sitten kun sen aikaisten pillereiden hinta alkoi hipoa kattoa päätin vaihtaa ja mainitsin haluttomuuden lääkärille, joka otti sen huomioon määrätessään uusia. Nyt olen pari kuukautta syönyt uusia pillereitä ja halut on palannut. Aikaisemmin en halunnut edes ajatella seksiä, saatika harrastaa sitä, mutta nyt on asiat jo ihan toisella mallilla. Vaikkakin se kieltäytyminen oli jo ehtinyt tulla aikamoiseksi tavaksi ja nyt taistelen sitä tapaa vastaan

Mitä mieltä ootte kummat on haluttomampia miehet vai naiset? Entä on molemmilla yhtäläinen oikeus kieltäytyä?

Oon huomannu että jos ite kieltäydyn ni se on normaalia ja miehen pitäis se hyväksyä ilman mutinoita. Mut jos mies kieltäytyy ni se on tosi vaikee hyväksyä. Oikeen ärsyttääki joskus vaikka pitäs kai miehellä olla samat oikeudet?

^Ite tunnen monia erilaisia pariskuntia, miehiä ja naisia kaikki erilaisia ;D
On halutonta miestä ja viriiliä naista ja toisinpäin.

Ja oon miettinyt samaa, että mieheltä kieltäytyminen otetaan yleisesti (ainakin mitä naisystäviltä oon kuullut) huonommin. "Kyllähän nyt miehen pitäis aina haluta, onhan ne sellaisia seksimaanikkoja"-asenteella.
Ite en osaa edes kuvitella tosin tilannetta että mies kieltäytyisi, että vähän paha sanoa mitä ajattelisin. Mutta näin mielikuvana testattuna varmaan vain tyytyisin osaani enkä sen suuremmin edes ajattelisi asiaa sen jälkeen :D

Täytyy tunnustaa että mä kyllä vähän loukkaannun jos teen ( en kyllä edes muista milloin ) aloitteen ja mies kieltäytyy.
Kun taas mies haluaa en ole koskaan (muistaakseni) kieltäytynyt, siksi sapettaa miehen kieltäytyminen. Nykyään tilanne on sitten se etten edes tee aloitetta vaan odotan josko miestä alkaisi kiinnostamaan

^Sama mulla. Kerran oon tainnu kieltäytyä ja sillonkin oli aivan älytön päänsärky meneillään. Ukko taas on useammatkin pakit antanu ja kyllä sitä vaan loukkaantuu tuommosesta.