Koirat.com

En oikein tiennyt minne mennä avautumaan, joten tänne päädyin. Olisin vailla asiallisia mielipiteitä ja neuvoja tilanteeseeni, joka alkaa olla hermoja raastava...Varmaan jo tilanteen kaikille osapuolille.

Muutin puolisoni luokse asumaan ja hänellä on aikuinen saksanpaimenkoira uros. Olen itsekkin koiraihmisiä ja pienestä pitäen ollut tekemisissä kaikenlaisten koirien kanssa, joten en arvannut tästä tällaisen shown syntyvän.
Yritin alusta alkaen osallistua koiran hoitoon jne., mutta en vain onnistunut ottamaan paikkaani perheessä. Ja tilanne on päätynyt nyt siihen pisteeseen, että koira ei kunnioita minua laisinkaan. Minulla ei ole tarpeeksi auktoriteettiä vaatia johtajuutta itselleni ja olen alkanut pelkäämään koiraa sen käytöksen vuoksi. Sisätiloissa kahdestaan koiran kanssa ollessani hallitsen sitä kohtuu hyvin. Mutta en voi esim. ulkoiluttaa koiraa, koska koira vetää niin kovasti ja hyökkäilee vastaantulevia päin. Kun komennan lenkillä koiraa, alkaa se hyppiä minua päin ja tökkii kuonolla naamaani niin kauan että kaadun.
Tilanteesta ongelmallisen tekee se, että en halua enää asua koiran kanssa samassa talossa, mutta en myöskään voi vaatia puolisoani luopumaan koirasta. Tiedän, että koira on hänelle todella tärkeä ja katkeroituisi jos asiaa häneltä vaatisin. Puolisoni ei tunnu ymmärtävän kuinka raskasta on pelätä omaa perheenjäsentä ja kuinka paljon koira rajoittaa elämääni (yksinollessani en voi kutsua kotiimme vieraita, jne.). Riitelemme jatkuvasti koirasta. Puolisoni ei vaadi minulta koiran ulkoiluttamista, mutta syyttää siitä että koira aistii etten pidä siitä yms.yms. Koirakoulussa kävin tuloksetta.

Olisiko neuvoja mitä tehdä?

Onpa kurja tilanne. En varmaan osaa hyviä neuvoja antaa, mutta auttaisiko ihan tähän välivaiheeseen esimerkiksi tuohon vieraiden kutsumisongelmaan, jos pistäisit koiran yksinkertaisesti toiseen huoneeseen siksi aikaa kun olet yksin kotona?

Jos olette kaikki kolme lenkillä, käyttäytyykö koira silloin erilailla sinun ja puolisosi kanssa? Miten puoliso reagoi ollessaan mukana, jos koira käyttäytyy noin? Eli antaako puoliso tällöin koiralle kunnon palautetta? Mietin vaan että voikohan puolisosi osoittaa tämäntapaisilla käytöksillä koiralle, että sinäkin olet koiran yläpuolella ja sinua tulee totella ja ellei tottele niin saa ankaraa palautetta myös puolisoltasi.

Annathan sinä koiralle sen ruoan? Voiko tässä tilanteessa opetella koiran kouluttamista hyville tavoille ruokapalkalla? Käytättekö muuten positiivista vahvistamista?

Kävisikö ulkona kuonopanta kyseeseen tilanteen paranemista odotellessa? Palkkaathan koiraa sen käyttäytyessä hyvin lenkillä?

Kuulostaa tosiaan siltä, että teidän yhteinen sävel puuttuu tällä hetkellä kokonaan. Olet oikeassa siinä ettei koirasta luopuminen ole todennäköisesti puolisollesi vaihtoehto, mutta ei tilanne noinkaan voi jatkua. Omaa koiraa ei kuulu joutua pelkäämään.

Tsemppiä!

Jemima: kaikenlaista olen kokeillut tilanteen korjaamiseksi. Jopa koirakouluttaja sanoi ettei pysty auttamaan meitä, koska olen liian kiltti luonteeltani näin vaativalle rodulle :(.

Olen kokeillut pitää koiraa omassa huoneessaan silloin, kun olen yksin kotona mutta joko A) hyppää portin yli pois (tätä ei tee yksinollessaan koskaan) tai B) jos laitan huoneen oven kiinni, ulvoo siellä niin kauan kunnes pääsee pois. Ja tämä ulvominen on korvia raastavaa ja todellakin jatkaa sitä niin kauan kunnes pääsee pois.

Lenkeillä minun taluttaessa puolisoni joutuu jatkuvasti korjaamaan koiran käyttäymistä, koska minun kiellot kaikuvat kuuroille korville. Puolisoni mukana ollessa ei koira hypi päälleni, kääntyy kyllä päin ja haukkuu kun komennan/kiellän.

Ruokin koiraa mahdollisuuksien mukaan, yleensä annan vähintään toisen päivän ruuista. Palkkaus toimii niin kauan kunnes tulee jotain mielenkiintoisempaa. Ja sen jälkeen minä en kiinnosta, vaikka olisi grillattu villisika sylissä. Ja koira on perso ruualle. Lenkillä palkkaus ei oikein toimi, koira kävelee nätisti tasan sen hetken että saa herkun. Eli pitäisi olla säkillinen herkkuja matkassa...

Kuonopanta toimii osittain vetämiseen, mutta ei auta siinä, että ohitustilanteissa koiran riehuessa pelkään milloin se iskee hampaat naamaani kiinni. Olen yrittänyt ehdotella jos saisin käyttää kuonokoppaa lenkillä, mutta puolisoni ei hyväksynyt sitä. Joten siis nykyisin en enää lenkitä koiraa. Mikä on sääli koirankin kannalta, jos olen vapaalla niin aikaa olisi lenkkeillä... On tosi turhautunut olo tähän tilanteeseen...

Tuttava perheen dalmatialaisurokselle auttoi jääkausi. Oli siis monella tavalla heittiö. Tosin se vaatii sitten sen että mieskin ymmärtää että jotain häikkää on. Ja sen ignooraus kauden aikana sä hoitaisin ruokkimiset ja pakolliset pienet lenkittämiset.

Viimeisin koirankouluttaja oli peviläinen. Koira ei juurikaan reagoinut jääkauteen. Sitten sekoitimme kouluttajan ohjeistamana niin, että osa päivästä oli huomioimattomuutta ja välillä kokonaisia huomioimattomuus päiviä. Ei auttanut.
Tässä kolmen vuoden aikana on tullut kokeiltua aika paljon kaikkea...tuloksetta.

aRr kirjoitti:

Viimeisin koirankouluttaja oli peviläinen. Koira ei juurikaan reagoinut jääkauteen. Sitten sekoitimme kouluttajan ohjeistamana niin, että osa päivästä oli huomioimattomuutta ja välillä kokonaisia huomioimattomuus päiviä. Ei auttanut.
Tässä kolmen vuoden aikana on tullut kokeiltua aika paljon kaikkea...tuloksetta.

Onkohan mikälie peviläinen ollut. Kukaan virallinen kouluttaja ei jätä koulutusta puolitiehen!
Jääkausi ei toimi jossei sitä noudata ohjeiden mukaan ja jokaiselle koiralle on luonteen mukaan omat ohjeet.

Maiza: Ei ollut mikälie peviläinen vaan ihan SE oikea peviläinen. Ja ei myöskään jättänyt koulutusta puolitiehen vaan hänen metodit ei toimineet kohdallamme (onnistumisprosenttihan heillä on 95). Olen luonteeltani liian kiltti enkä näin ollen saa lunastettua menetettyä johtajan paikkaa. Tehtiin laumahäädöt yms. ja silti koira on ja pysyy johtajan paikalla...Noudatimme saatuja ohjeita ja koira on testattu kovapäiseksi, dominoivaksi jne. Molemmet nuket saivat osumia testauksen aikana.

aRr kirjoitti:

Maiza: Ei ollut mikälie peviläinen vaan ihan SE oikea peviläinen. Ja ei myöskään jättänyt koulutusta puolitiehen vaan hänen metodit ei toimineet kohdallamme (onnistumisprosenttihan heillä on 95). Olen luonteeltani liian kiltti enkä näin ollen saa lunastettua menetettyä johtajan paikkaa. Tehtiin laumahäädöt yms. ja silti koira on ja pysyy johtajan paikalla...Noudatimme saatuja ohjeita ja koira on testattu kovapäiseksi, dominoivaksi jne. Molemmet nuket saivat osumia testauksen aikana.

Okei no sitten teillä on hankala paikka.. Sun kannattaisi jutella miekkosesi kanssa ihan avoimesti omista tuntemuksistasi ja peloista. Mikään ei ole hirveämpää kuin pelätä/jatkuvaan jännittää "omaa" koiraa ja omassa kotona. Se on melkein rinnastettavissa jopa perheväkivaltaan, jos vähän kärjistetään..
Itse en teitä tunne enkä näe mutta kirjottamasi perusteella huomaa että koira ei sinua kunnioita. Tuo kun komennat lenkillä ja koira alkaa hyppimään sua päin kertoo siitä että se ei pidä sinun kieltojasi minään, sulla ei ole valtaa komentaa arvon koiruutta Mutta nämä tiedot olette varmasti saaneetkin.
Pidätkö koiran kanssa hauskaa vai onko se pelkkää asemataistelua?
Koiran paikan määrittää johtajuuden (eli rajojen ja sääntöjen) lisäksi myös yhteinen hauskanpito!

Maiza: Ollaan puhuttu ja tavallaan hän ymmärtää tilanteen, mutta siihen se kai sit jää. Ovat asuneet koiran kanssa aiemmin kahdestaan, joten ovat kuin paita ja peppu. Minä olen se ilkeä kolmas pyörä :p. En vaan tiedä onko tässä mitään tehtävissä, koska en tiedä kuinka kauan jaksan pelossa elää ja koira ei tästä talosta ole pois lähdössä...huoh...Leikin koiran kanssa namin etsintää yms. "lällyjä" leikkejä. Vetoleikit pevi-kouluttaja kielsi, koska voimistavat koiran asemaa. Ja ne onkin niin rajuja että lähtee sormet mukana...Jos koiralle heittää palloa yms. ei se luovuta sitä minulle, joten leikkien määrät on vähissä...

aRr kirjoitti:

Maiza: Ollaan puhuttu ja tavallaan hän ymmärtää tilanteen, mutta siihen se kai sit jää. Ovat asuneet koiran kanssa aiemmin kahdestaan, joten ovat kuin paita ja peppu. Minä olen se ilkeä kolmas pyörä :p. En vaan tiedä onko tässä mitään tehtävissä, koska en tiedä kuinka kauan jaksan pelossa elää ja koira ei tästä talosta ole pois lähdössä...huoh...Leikin koiran kanssa namin etsintää yms. "lällyjä" leikkejä. Vetoleikit pevi-kouluttaja kielsi, koska voimistavat koiran asemaa. Ja ne onkin niin rajuja että lähtee sormet mukana...Jos koiralle heittää palloa yms. ei se luovuta sitä minulle, joten leikkien määrät on vähissä...

Melko ilkeä tilanne.
Aina on mahdollisuuksia päästä tutustumaan koiraan syvemmin, mutta se merkitsisi sitä että sun pitäs saada itsevarmuutta. Vaikea sanoa mitään, koira on tietysti miehellesi tärkeä ja samoin sinä.. Olisi kuitenkin kiva että jonkn ratkaisun saisitte koska eihän tuo mukavaakaan ole.
Joskus koira on vaan liian haastava omistajalle tai sen puolisolle, ne tilanteet on aina kovin hankalia :(

Jos tuo "peviläisyys" ei toiminut, niin oletteko harkinneet aivan toisen tyyppistä koulutustapaa jollain toisella ongelmakoirakouluttajalla?

Täydet sympatiat ketjun aloittajalle ja pikkasen aiheen vierestä tää mut kyllä voin kuvitella et tulevaisuudessa mullakin voipi olla samankaltaisia ongelmia kun nää mun rotuvalinnat tekee sen et mahdolliset koiranhoitajat on aika vähissä eli aika minimissää on munkin menot ja parisuhde ei takuulla onnistu muutakun takuulla samankaltaisen laumisfriikin kanssa..

SuperOT:
Täällä kc:ssä olen vähän aikaa sitten oppinut, että jos henkilö kirjoittaa puolisosta, avokista tai kumppanista, hänen sukupuolensa voi olla kumpi vaan.
Jos vastauksiinsa kirjoittaa miehestä tai miekkosesta ilman tarkempaa tietoa, voi tulla pian noottia joltain taholta.

Kaneli kirjoitti:

SuperOT:
Täällä kc:ssä olen vähän aikaa sitten oppinut, että jos henkilö kirjoittaa puolisosta, avokista tai kumppanista, hänen sukupuolensa voi olla kumpi vaan.
Jos vastauksiinsa kirjoittaa miehestä tai miekkosesta ilman tarkempaa tietoa, voi tulla pian noottia joltain taholta.

Heh, TOTTA :D
Jotenkin on enemmän sääntö kuin poikkeus että täällä kirjottelevat enimmikseen naiset.. :D
Joten suo anteeksi, mikäli meni sukupuolet väärinpäin

^ Musta toi on melko yhdentekevää, pointti kuitenkin tulee kaikille selväksi vaikka vahingossa kirjoittaisikin miehestä tai naisesta kun pitäisi kirjoittaa neutraalisti :). Jos joku tuollaisesta alkaa nussuttamaan niin nussuttakoon rauhassa.

Miksi koiraa ei saisi lenkittää kuonokoppa päässä jos siitä olisi apua? mä saattaisin lyödä koiralle muutenkin jos tuntisin oloni uhatuksia kuonokopan päähän silloin kun mies ei ole kotona ja tulee esim niitä vieraita.

Mun korvaan/silmään/mihin lie elimeen pisti heti toi sekä aloittajan itsensä että koirakouluttajankin mainitsema liika kiltteys. Mun mielestä aloittajan pitää vaan päättää napakasti, ettei anna enää koiran pomottaa itseään ja "pilata" parisuhdetta. Jos teillä on toi tilanne jatkunut jo 3 vuotta, on koira aivan varmasti oppinut, että sun yli voi kävellä miten vaan.

En osaa tarkemmin eritellä, mitä sun pitää tehdä, mutta koiran on selvästi opittava, että sun sääntöjen mukaan mennään. PISTE. Johtajan paikan ottaminen ei tarkoita/vaadi sitä, että koiraa rääkätään tai kohdellaan kaltoin. Se vaan vaatii sulta jämäkkyyttä ja itse varmuutta sekä ennen kaikkea periksi antamattomuutta.

^komppaan Mianaa täysin.
Koira aistii kyllä epävarmuuden ja tietää sun heikkoutesi, joita se käyttää sua vastaan.
Olen itsekin luonteeltani kiltti, en mikään päällepäsmäri mutta silti koirien kanssa olen oppinut olemaan se jonka pillin mukaan mennään. Ei johtajuus ole väkivaltaa, koiran kanssa jos alkaa tappelemaan niin jää kakkoseksi, se on selvä. Sun pitää löytää jostain itsestäsi se itsevarma ja päättäväinen ihminen, eli uusi asenne ;)

Kyllä, tiedän että olen kommentoinut samaan asiaan jo ennenkin, mutta:

Maiza kirjoitti:

Heh, TOTTA :D
Jotenkin on enemmän sääntö kuin poikkeus että täällä kirjottelevat enimmikseen naiset.. :D
Joten suo anteeksi, mikäli meni sukupuolet väärinpäin

Ja tämä kommentti kertoo vain entistä enemmän siitä heteronormatiivisesta ajattelusta, mikä vaan vallitsee. Ikään kuin ainoa syy, miksi aloittajan puoliso voisi olla muu kuin mies, olisi se, että aloittaja on itse mies. Ja luulen, että se oli nimenomaan tämä pointti, johon Kanelikin kommentoi.

Aloittajalle itselleen ehdottaisin samaa kuin Jemima, eli kokeilisi sitten täysin skaalan toisesta päästä kouluttajaa. Ja tällä tarkoitan tietysti operanttiin ehdollistamiseen kallistuneita tyyppejä.

aRr, oletteko kokeillut paikkakuntanne saksanpaimenkoirayhdistyksen kouluttajia? Säännöllinen treenaus tällaisessa ryhmässä voisi auttaa ja ainakin saisit rotuun perhetyneiltä ihmisiltä apua.