Koirat.com

Vastauksia ketjussa esiin tulleisiin kysymyksiin...

Koiran kanssa on käyty myös palkkaukseen perustuvassa koulutuksessa. Sillä itseasiassa aloitettiin tämä yhteiselon korjaus. Tuloksia ei juurikaan syntynyt. Koira käveli hiljaisella lenkkipolulla (siis todellakin hiljaiselle, ei autonääniä/eläimiä tms.) kohtuu nätisti ja jos ei ollut mitään häiriötä, niin tuli kutsusta luokse. Patukka on aina ollut jätkän mieluisin lelu ja sitä käytettiin palkkana luoksetulosta, muuten palkkana oli herkku. Mutta. Yksikin lentävä lintu/kaukainen autonääni...ja minä olin jälleen kuin ilmaa ja heiluin yksinäni sen patukan kanssa metsässä. Saksanpaimenkoirayhdistyksen koulutukseen ei olla osallistuttu.

Kuonokopan käyttö lisää puolisoni mielestä saksanpaimenkoirien huonoa mainetta ja siksi ei halua sitä käytettävän (en ymmärrä logiikkaa että on sitten ihan ok, että se irvistelee kaikille vastaantulijoille...).

Tuohon kiltteys asiaan...Helpommin sanottu kuin tehty, että pitää vaan päättää ettei koira pompota. Alkutaipaleellamme olin itsevarma, mutta myönnän pelon myötä senkin ropisseen. Mielestäni olen ollut koiran kanssa jämäkkä. Esim: Jos annan sille käskyn, niin korjaan sen käytöstä niin kauan kunnes se toimii pyydetyllä tavalla. En anna huomiota kuin omasta tahdostani ja silloin pyydän koiran luokseni, en koskaan mene koiran luokse sitä antamaan. jne.

Aika tyhmä olo tulee, kun nelijalkainen karvaturri saa elämän raiteilta...

Missä te asutte? Ottakaa yhteys lähimpään SPL:n alaosastoon: SPL:n Alaosastot ja yhteystiedot ja hakekaa apuja sieltä.

Harmillinen tilanne Käytännössä vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, eli käytännössä sinun täytyy tavalla tai toisella saada koira toimimaan haluamallasi tavalla tai sitten minimoida tilanteet, joissa joudut koiraa hallitsemaan tai sitten luopua koirasta. Ensimmäisen vaihtoehdon suhteen suosittelisin vielä keskustelemaan eri ongelmakoirakouluttajien kanssa, josko voisit vielä saada neuvoja toimivan yhteistyön aikaansaamiseksi. Joka tapauksessa, olipa menetelmät mitä tahansa, täytyy sinun pystyä olemaan johdonmukainen ja jämäkkä. Muut eivät pysty sitä puolestasi olemaan.
Toisessa vaihtoehdossa, jätät suosiolla koiran ulkoiluttamisen miehellesi ja ulkoilutat koiraa korkeintaan kuonokopan jne. kanssa, jotta voit olla varma, ettei koirasta aiheudu vaaraa sinulle tai kanssaihmisille/koirille. Kotona opetatte koiralle yksinolon toisessa huoneessa tai esim. häkissä, niin että voit laittaa koiran toiseen huoneeseen/häkkiin siksi aikaa kun sinulla on vieraita.

Ongelmakoirankouluttajat eivät auta mikäli ei itse koveta itseään ja "näytä" koiralle kaapin paikkaa. Koiralle tulee näyttää mitä se saa tehdä ja mitä ei. Koira aistii ja huomaa sinusta huokuvan "avuttomuuden" ja hyödyntää tätä. Ei muutakuin oksat pois ja oma itsetunto kuriin.

Tee niin että vain sinä ruokit koiran, puolisosi ei anna ruokaa, ei herkkuja yms, kaikki hyvä tulee sinulta. Sinä käytät koiran pihalla, kuonokoppa naamaan ja menoksi ja mikäli alkaa hyppimään niin kylmänrauhallisesti pysähdyt ja ette liiku ennemmin kuin koira rauhoittuu, mikäli hyppii niin anna vähä polvesta, niin ettei koira saa kipeää mutta tajuaa että aina kun hypähtää on polvi vastassa.

Pelkäätkö että koira puree sinua? lenkeillä se on jo näpsinyt? Saisitko oman tuntosi kohoamaan koiran seurassa, mikäli sinulla olisi hätätapauksen varalle kättä pidempää? Vaikka et koskaan joutuisi käyttämään sitä niin ajatus apuvälineestä saattaa karkoittaa pelkoa pois minkä koira jo aistii.

Meilläkin koirat raastavat parisuhdetta.. Tai lähinnä ton avokin asenne minun koiraani. On hänen täydellinen koira ja sitten tuo minun kuriton rakki (joka kuitenkin käyttäytyy sisällä tottelevaisemmin ja on muutenkin osaavampi ja koulutetumpi).

Mutta, itse en tästä välitä. Sitten kun se kamelin selkä katkeaa, niin minä ja koira lähdetään menemään. Koirastani en luovu miehen asennevamman takia. Hän siis ei ole eläinihmisiä juuri lainkaan.