Koirat.com

Lapinporokoira Neva: Sisällä leikkisi loputtomiin mutta kun ulkona otetaan patukat, pallot, kepit, kongot ym esille niin siellä ne jaksaa kiinnostaa ehkä puoli minuuttia. Onneksi treenauksen kannalta Neva on sentään namien perään. Pennusta asti yritin innostaa koiraa leikkimään ulkona leluilla, aina ihan pieniä hetkiä kerralla mutta ei vaan syttynyt viettiä niihin.

Neva kävelee hihnassa kuin unelma, mutta jos kävellään "laumassa" eli vähintään toinen koira seurana niin sitten se joskus haukkuu vastaantulevia koiria. Ei kylläkään paljon ja kuuntelee hyvin kunhan alan kieltää tarpeeksi ajoissa (eli jo ennen haukkumista, heti kun korvat nousee ja keho jännittyy).

Eipä tule muuta mieleen. Aika täydellinen koira kyllä mun tän hetken elämään!

Cavalier Simban huonot puolet:
- Jumitus. Lenkeillä käveleminen on mahdottomuus. Hajujen haisteleminen on paljon mielenkiintoisempaa.
- Sään arka. Jos sataa, on paljon pakkasta, tuulee tai on vaan muuten huono keli, ei Simba suostu kävelemään. Pienenkin lenkin teko on työn takana. Poika haistelee ulko-ovelta millanen sää on ja alottaa jumittamisen jo siinä. Nyrpistelee nenäänsä ja kävelee vastentahtoisesti.
- Pukukammo. Kaikki mahdolliset puvut on kauheita. Istuipa ne miten hyvin päälle. Niitten kanssa ei suostuta kävelemään.
- Herkkyys, alistuneisuus, luottamus. Meijen Simba alistuu kaikille. Pennuille, ihmisille, aikuisille koirille, omistajilleen. Se ei pidä ollenkaan omia puoliaan. Muut saa "retuuttaa" sitä miten paljon vaan, korkeintaan lähtee karkuun. Se ei myöskään tajua, että kaikki koirat ei oo kavereita. Simballe on muristu ja näytetty hampaita, mutta tää menee vaan lähelle eleillä "hei leikitään". Simba ei tajua, jos toinen koira on vihainen, eli meijen omistajien pitää aina hakea se pois. Tähän liittyy tavallaan se, että Simba luottaa kaikkiin, että kaikki on kivoja. Mm. sohvalla vois istuu vaikka sen päälle, se ei väistä, koska se luottaa että ei siihen kukaan istu.
- Ei nosta jalkaa. Pissii tassuilleen. Arg. Simballa kesti myös pitkään oppia sisäsiistiks.
Siinä kai ne isoimmat on.

maddy kirjoitti:


-piippailu - tekee mieli vääntää elukalta niskat nurin, kun joka välissä käytetään ääntä vaikka itsekseen eteisessä loikoillen ja aina kun jotain tapahtuu

Hyvin tuttua. Armas ei tosiaankaan kaipaa välttämättä huomiota piipatessaan, vaan se saattaa istuskella seinää tuijottamassa tai puuhailemasas omiaan ja märisee samalla täyttä häkää. Lisäksi aamuisin se herättää minut kitisemällä vaikka 2h, jos en noteeraa sitä mitenkään. Yleensä pitää nousta hetkeksi ja vaikka silittää yhdestä sen päätä -> koira läksii olkkariin nukkumaan. Ja kyllä, voin olla huomioimatta tuntikausia ja Armasta ei kiinnosta, vaan se kiljuu jos kiljututtaa.
Armas on myös todella impulsiivinen ja temperamenttinen, mikä joskus tuottaa harmaita hiuksia. Lisäksi odotettavissa ollut urosaggressiivisuus harmittaa joskus, sillä vapaanapitopaikat ovat kiven alla ja tällä alueella uskaltaa Armin päästää vain yöllä metsässä vapaaksi. Pieni tai iso uros, niin Armas käy sekuntiakaan miettimättä niskaan. Varsinaisesti se ei hyökkää, mutta huitoo ja ärjyy aivan täysillä toisen koiran iholla. Toivon mukaan tuo rauhoittuu hieman iän ja kuohimisen myötä.

Ropin huono puoli taas on sen herkkyys. Se loukkaantuu aivan suuresti pikkujutuista ja muistaa myös kaiken ikävän ja tarpeen tullen näyttää hampaita jopa mulle, jos ahdistuu liikaa esim. hoitotoimenpiteestä.
Tänään herra veti herneet nenään siitä, että se ei suorittanut pyydettyä asiaa ("tuo mulle"-käsky, sitä vastaan olisi tullut aamupala.). Muutaman kerran yritin, koira teki asian just ja just puolitiehen. Tuumasin Ropille, notta voivoi ja vein ruoan keittiöön. Sitten olikin koira korvat luimussa sohvalla niin kyrpiintyneen näköisenä.

^Voi Ropi kuulostaa aika persoonalta.

Tällä hetkellä musta kyllä tuntuu, ettei noissa koirissa ole huonoja puolia. Molemmilla on kyllä vähän hihnakäytösongelmia (erityisesti ja lähinnä silloin, kun niiden kanssa on yhdessä liikkeellä), mutta niistä en voi syyttää kuin itseäni.

Tästä itse asiassa puhuttiin avokin kanssa muutama päivä takaperin.

Manun huonoin piirre on turhaan piippailu. Ei se sitä jatkuvasti tee, ajoittain vain mutta herttinen kuinka vinkuminen ottaakin välillä korviin ja sitä myöten hermoille.
Lisäksi Manu vetää hihnassa. Kaikkea on yritetty, mutta tuo vaan tuntuu menevän niin kovasti nenänsä perässä ettei se vaan kerta kaikkiaan malta kulkea rauhassa.

Muoks. Virhe korjattu.

Mitä ihmettä tuo "piippailu" on?

^ Vinkumista, inisemistä tms.

Bernipoika:
Mä en nyt tiedä onko se oikeastaan koiran huono puoli, mutta ehkä kaikkien elämää vaikeuttava asia että tuolla on kaikki mahdolliset vaivat. Epilepsia, ruoka- heinä- siitepölyallergiat, kasvuhäiriö jalassa, hot spotit, vaivaavat anaalirauhaset...
Luonteesta puolesta tuo on ihan mahtava veikko, mutta en voi luottaa siihen muiden koirien kanssa. Se luulee olevansa kaikkien pomo aina ja missä tilanteessa vaan ja ikinä en voi tietää miten se kenenkin käytökseen reagoi.

isompi seropi:
Mä tykkään ton vekkulista luonteesta, mut mä vihaan sitä kun se ei osaa ottaa ihmisiä nätisti vastaan. Tai siis se menee vaan onnesta niin sekasin että hyppii, poukkii, nuolee ja juoksee ihan hulluna. Vieraiden ihmisten kans todella ärsyttävää.
Ja nykyään se on aina kerjäämässä. Joka tarkoittaa sitä,että se istuu mun edessä ja silmää räpäyttämättä tuijottaa mua niin kauan kun syön

pienempi seropi:
Neiti on ollut aina niin arka tapaus, että sille ei oo samanlaista tapakasvatusta tarvinnut/osannut/uskaltanut antaa kun pojille ja nyt välillä en tiedä miten tota tulis komentaa, jotta se tajuis että sitä torutaan. Yleensä kun se tekee jotain kiellettyä karjasen Viivi EI, ja toinen lopettaa kyllä ja katsoo mua häntä heiluen niinku ei tajuiskaan että teki jotain väärää.
Ja syödä se sais paremmin. Ärsyttää semmonen ruuan nyrppiminen ja syömättä jättäminen.

Meiltä löytyy belggari, jonka huono puoli on se että se raasu näyttää sisällä välillä tosi rumalta... Vaikka muuten onkin varsin komea koira. Yksi ärsytyksen aiheista on se, että koira on oppinut että tietynlaisen takin päälle laittaminen tarkottaa uloslähtöä. Koira loikoilee ihan nätisti lattialla, jos kiskon villakangastakin päälle mutta on sekunnin sadasosassa ovella jos kuuluu toppatakin kahinaa.

Samoin yks ehkä raivostuttavimmista asioista on se, että meillä tuo koira on välillä ulkona tarhassa (pääasiassa kylläkin vaan päivisin, kun ei olla kotona mutta välillä muutenkin, esim. äitin tarkasti varjelemana siivouspäivänä... ), kun viihtyy siellä parhaiten, mutta auta armias jos isä menee ulos eikä päästä Furia irti TAI jos joku lähtee moottorikelkalla ja jättää koiran kotiin. Voi luoja sitä räksytystä ja vikinää. Oma vika tietysti, kun esimerkiks isä on opettanut Furin siihen, että se pääsee aina mukaan jos isä menee ulos/koira päästetään aina vapaaksi, jos joku menee ulos sen ollessa tarhassa. Sama juttu moottorikelkkailun kanssa.

Viime viikolla veli oli täällä perheensä kanssa ja koska avovaimo on allerginen, joutu Furi olla ulkona ja yhtenä päivänä veli lähti lapsien kanssa moottorikelkkailemaan ja Furi tietysti mussahti, kun se ei päässyt mukaan ja räksytti ihan jumalattomasti ja KAUAN, olin ihan oikeasti valmis menemään vääntämään koko rakilta niskat nurin. Muuten se on maailman hiljaisin koira, mutta toi turhanpäiväinen räkytys käy kyllä uskomattoman pahasti hermoille.