Koirat.com

Kuten kukkujissa jo heitinkin, olen alkanut semisti enemmän tosissaan suunnittelemaan toisen koiran hankintaan. Tällä hetkellä mietintämyssyssä on sukupuoli. Haluaisin kovasti leikkaamattoman narttuni kaveriksi uroksen. Mulla on ennenkin ollut uros ja narttu yhtäaikaa, sillä erotuksella, että uros oli leikattu, joten ei tarvinnut paljon huolehtia.

Mutta jos sekä uros ja narttu ovat leikkaamattomia, onko yhdistelmä aivan hirveä niinä aikoina vuodesta ? Selviääkö siitä ? Huutako uros tuskaansa 24/7 ja narttu kahta kauheammin ? Mun narttuni on ilmeisesti jonkin verran seksuaalinen, kun sekoaa niin totaalisesti juoksujen aikaan, unohtaa oman itsensä, ja kyllä, itkee ja ulisee. Eikös leikatun nartun kanssa saa osallistua silti kaikkiin kisoihin ? Vai onko tässä tullut muutoksia ? Kun en tuota ainakaan jalostukseen ole koskaan käyttämässä.

Toisaalta vierastan hirveästi koiran leikkaamista. Mun uroskoiran luonne ja persoona muuttui todella, todella paljon leikkauksen myötä. Siksi se tuntuu luonnottomalta. Summa summarum, vaikka usein spekuloidaan, että uros ja narttu ovat paras pari samassa taloudessa, onko se juoksuaikaan yhtä *elvettiä ?

Mulla ei ole kokemusta kahdesa eri sukupuolta edustavasta koirasta samassa taloudessa, mutta yksi leikattu narttu löytyy. Yksi syy leikkaamiselle oli toisen, mahdollisesti uroksen tulo taloon. Mulla ei olisi ollut edes nykyisessä asunnossa mahdollisuutta erottaa niitä eri huoneisiin, saatika saada hoitajaa toiselle niin pitkäksi ajaksi. Muutenkin koiran luonne "muuttui" juoksuja tehdessään ja niiden aikana, se mm. pelkäsi ulkona olemattomia, masentui... Suurin syy leikkauttamiselle oli noi luonnemuutokset, oli kurjaa katsella koiraa, kun selvästi näki ettei ole hyvä olla. Pienempi paha se 10 päivää toipumista, kuin 10 juoksua pahaa oloa. Ja onhan ne juoksut rasittavia, mua häiritsi se, ettei oikein koskaan varmaksi voinut tietää milloin ne tulee, harrastuksia saattoi joutui jättämään kesken, koirakavereita ei voinut tavata. Eikä tarvitse miettiä kohtutulehduksen vaaroja.

Meillä luonteen muuttumisesta leikkauksen vuoksi on vaikea vielä sanoa mitään, kun leikkauksesta on vasta niin lyhyt aika. Mutta näin vähällä seuranta-ajalla sanoisin, että nyt se nauttii elämästä, kun ei tarvitse mennä Hormoni-Heikin pillin mukaan! Tuntuu, että nyt se on "oma-itsensä", sellainen kun se oli aina hetken juoksujen välillä.

Leikatun nartun kanssa saa osallistua kaikennäköiseen kisoihin, näyttelyihinkin. Tämä ymmärtääkseni siksi, että leikkaaminen ei vaikuta ulkonäköön toisin kuin uroksilla, joilla rotumääritelmä määrittää pallukat.

Yhteenvetona siis, itse en hankkisi eri sukupuolta omaavia, leikkaamattomia tapauksia samaan talouteen hoitojärjestelyjen vuoksi. Leikkaamisessa on niin pieni vaiva verrattuna sen tuomiin etuihin niin koiralle kuin omistajallekin. Joten, vastauksena kysymykseen, itse en halua kotiini juoksuaikaista helvettiä

Eli meillähän Taraa ei ole leikattu ja Aapoakaan ei oltu. Juoksut meni siinä mielessä ihan helposti, koska Tara ei koskaan osoittanut kiinnostusta ja antoi hammasta jos Aapo tuli lähelle. Viimesissä juoksuissa sitten kyllä yritti persettä tarjota
Tara on suht rauhallinen tapaus juoksujen aikaan, Aapo kyllä sitten tärppipäivinä änis ja inis, mutta ei kuitenkaan ovista mennyt läpi Eli kannattaa ainakin olla ovi erottamassa jos muuta keinoa ei ole.

Hmm hmm hmm. Ajatuksia. Täytyypä kyllä nyt harkita tuon nykyisen nilviäisen leikkauttamista Koska nimenomaan se, että se ei ole mikään rauhallinen 'jaahas taas juoksut' -tapaus vaan oikeasti ihan hermoheikko hätähousu, joka Taraa lainatakseni haluaa mennä tarjoamaan persettään kaikille Ja kisata mä tahdon, mut kerta nartun leikkauttamisella ei edelleenkään ole mitään väliä.. lupaavaa.

Meidän narttu koiralla on ollut leikaamaton uros kaverina eikä urosta kyllä vähejään kiinnostanut eikä narrtu ihmeemmin tarjoillut.
Nyt tän leikkaamattoman uroksen kanssa on päivittäin semmosta kuka panee ja ketä peliä.
Juoksut oli aivan kauheet!
Meidän nartulla ei oo mitään ongelmia näiden juoksujen kans kunhan "pojat" pysyis housuissaan.

Nyt menee OT:ksi ja pahoittelen, mutta tuli niin hyvin mieleen vevven kirjotuksesta:

Käytiin joskus aikoinaan katsomassa vanhempaa uros dogoa ja Tara oli muutaman kuukauden. Uroksen omistaja sanoi että tulee loistavasti toimeen kaikkien koirien kanssa, etenkin narttujen, mitään ongelmaa ei ole. Katottiin sitten kun koko ajan yritti astua Taraa ja ei ollut juoksut lähimainkaan.. Kysyttiin että kuinka usein uros ollut narttujen kanssa kun nuin hormonihirviö. Vastaus: ei koskaan! Loksahti kyllä suu auki mieheltä ja minulta.. nii ja hyvin tulee juttuun? tuleehan kun toinen yrittää hyppiä jatkuvasti selkään eikä välitä mistään muusta..

Mulla oli leikkaamattomat; kamalaa se oli juoksujen aikaan ainakin meillä. Molemmat stressas ihan hirveesti. Onneks mulla on kiva veli joka sit on ottanut tuon uroksen hoitoon juoksujen ajaksi. Nyt uros on leikattu mut ajattelin silti kysyä tuota hoitoon siksi aikaa niin ei kumpikaan stressais turhasta. :)

Jos ei ole tarhaus mahdollisuutta, kannattaa jompi kumpi vielä juoksuilla hoitoon.
Jos uroksen sulkee toiseen huoneeseen, innokkaampi uros tulee ovesta läpi ja jos ei tule läpi, se ulisee ja jatkaa kosiskeluaan oven takaa. Jos ne ovat taas samassa tilassa, voi olla paikan varsin riitaista sakkia. Narttu ei yleensä anna astua kuin vasta h-hetkellä. En tätä hetkeä, narttu monesti karkottaa liian innokkaat urokset ympäriltään - isottelemalla. Innokas uros harvemmin ottaa kuuleviin korviinsa nartun kiukkuamista vaan jaksaa yrittää aina uudestaan pakeista huolimatta.
Jos uros ei juurikaan kiinnostu nartusta, voi narttu olla erittäin kiinnostunut uroksesta. Narttu sitten tarjoilee siinä itseään, pörrää ympäriinsä ja yrittää houkutella urosta astumaan.

Itse en lähtisi tuohon hommaan, että juokseva narttu ja leikkaamaton uros ovat samassa taloudessa. Myöskin jotkin urokset muuttuvat erittäin reviiritietoisiksi perheen nartun juostessa ja suojelevat narttua (omaa lisääntymistään) henkeen ja vereen.
Kokemuksen syvä rintaääni puhuu.

Meillä vietiin aikoinaan narttu hoitoon mummolaan juoksujen ajaksi kunnes se jouduttiin steriloimaan kohtutulehduksen ja munasarjakystan takia.

Kokemusta ei ole niinkään omista koirista, mutta parilla tutulla on tällainen yhdistelmä kotona ja kyllä, se on yhtä *elvettiä ennen juoksuja, juoksujen aikaan sekä juoksujen jälkeen.
Yleensä ovat lähettäneet jommankumman hoitoon, ja tällä selvitty pahimman yli, mutta aina ei löydy hoitopaikkaa, ja näin kävi tänä vuonna molemmille tutuille.
Lyhyeesti: toisella koirat huusi yötäpäivää omissa huoneissaan, ja urosta jouduttiin pitämään häkissä koska meinasi tulla ovesta läpi nartun luokse. Uros myös aloitti merkkaamisen sisätiloihin, ja jynkyttää kaikkea mahdollista. Ei osaa vieläkään rentoutua, vaikka juoksut loppui jo yli viikko sitten. Tosin, tämän uroksen käytökseen saattaa vaikuttaa myös se, että lähipiirin nartuilla oli juoksut peräkanaan.
Toisella tutulla on nyt kantava narttu. Uros oli jotenkin saanut oven aukiräpellettyä omistajan ollessa kaupassa. Tämä nyt ei ollut mikään kamala katastrofi, yhdistelmästä oli muutenkin ajateltu tehdä pennut, ne vaan tulee nyt hieman etuajassa.
Mutta, kannattaa tosiaan itse miettiä, onko itsellä resursseja pitää kahta leikkaamatonta eri sukupuolta olevaa juoksujen aikaan. Ja hoitopaikoista ei ikinä voi olla satavarma.

Aloittajalle: Jos haluat kisata koirasi kanssa, niin leikatulla sehän onnistuu ilman kisa-ja treenitaukoja. Ja jos et ole käyttämässä koiraa jalostukseen, niin minusta olisi järkevämpää leikkauttaa narttu. Säästyt vanhuudenvaivoilta kuin esim. märkäkohdulta.

Mulla myös kokemusta yhdistelmästä kaksi narttua+uros. Ei hyvä.

Uros oli siis äitini koira, jonka "perin" hänen kuolemansa jälkeen. Itselläni oli siis kaksi narttua. Uros oli jo vanha ja viisas (?) eli ei varsinaisesti yrittänyt astua kuin ihan tärppipäivinä. Mutta se viikkoja kestänyt levoton läähätys ja ulina! Tärppipäivinä ei sitten auttanut hoitopaikkakaan. Huusi vaikka sadan kilometrin päässä nartuistaan, yritti ovista läpi jne. Kavereilta ei edes viitsinyt kysyä hoitopaikkaa, sukulaisten riesoiksi sen joskus vein.

Eli ei uroksia meillekään enää narttujen sekaan.

Yhden juoksun ajan katselin tuota tetsaamista ja sitten lähti uros puukon alle. Pentu ei oikeastaan edes ilmeisesti tajunnut että mitä tapahtuu, oli ihan samanlainen v*ttupää kuin aikaisemminkin ( ) mutta uroksen pälli alkoi hajota, yritti mm. tulla ovesta läpi, pentua hihnaan laittaessa (uroksen ollessa vieressä) meinasi tulla hampaasta eikä muutenkaan ollut yhtään oma itsensä. Ompa kumma Leikkauksesta on aikaa nyt pari kk:tta eikä tuo ole muuttunut kyllä mihinkään suuntaan, ihan yhtä torspo kuin ennen leikkausta ja ikää on kuitenkin se 6 vuotta. Olisin leikkuuttanut sen jokatapauksessa vaikka pentua ei koskaan olisi tullutkaan, henk.koht. mielipiteeni on se että sama leikata jos ei jalostusmatskua ole.

Siis miten se uros voi ne juoksut muistaa siellä sadan kilometrin päässä? :D

Meillä on nyt siis pentunarttu ja leikkaamaton uros ja tarkoitus olisi molempia käyttää joskus jalostukseen; narttua tietysti tuossa 1-2 vuoden iässä ja urosta sitten jos se on vielä esim. 5-> vuotiaana terve. Ja uroksen kanssa haluan myös harrastaa jatkossakin.

Tarkoitus olisi viedä toinen koira hoitoon "mummolaan" myöskin siksi aikaa, pariksi viikoksi.

^ no johan nuorena mene narttu jalostukseen jos jo vuoden iässä aattelit Mikäs rotu on kyseessä jos voi kysyä?

AfterShock kirjoitti:

Siis miten se uros voi ne juoksut muistaa siellä sadan kilometrin päässä? :D

Niinpä.
Tuo uros ei tosiaan tärppipäivien aikana rauhoittunut missään muuallakaan. Se kokeiltiin kyllä riittävän monta kertaa. Koira ilmiselvästi muisti, että tyttöystävillä on kivat päivät menossa. Varmaan olisi auttanut, jos sen olisi voinut viedä hoitoon selvästi ennen juoksujen alkua ja kotiin vasta sitten kun ne ovat hiipumaan päin, mutta sehän olisi tarkoittanut viikkojen evakkoa kaksi kertaa vuodessa.

Meillä on nyt kahdet juoksut takana ja ne ekat oli ihan kauheat, kun uros ei tienny miten päin olisi ollut. Islan ekat juoksut kesti kaikkinensa sen 4vko ja Miki oli melkein koko sen ajan idiootti. Nyt nää toiset meni paljon kivuttomammin, juoksut kesti vajaa 3vkoa ja vain parina päivänä oli itkemistä. Nukuttiin sit avon kanssa eri huoneissa, ettei toinen koira jää yksin ja yritä tulla läpi.
Meillä on tietty ulkotarhat, missä voi pitää toista ja toista sisällä jos tarve vaatii.
Aina sitä tärppipäivinä manaa, kun on eri sukupuolta olevat koirat. Pari päivää vuodesta sen kyllä kestää :)

Mondial: No ei siis vuoden ikäisenä vielä mutta (sori nää narttujutut on mulle uusia) kuitenkin toivottavasti ennen kolmen vuoden ikää (oliko se 18 kk se suositusalaraja?). Ja jackrussellinterrieri on, ja kasvattajalla on leasingoikeus eli hän pentujen teettämisestä huolehtii.

Miksi muuten teillä on uroksia ja narttuja samassa taloudessa ?

Mun syyt on aika yksinkertaiset, eka koira oli uros koska pentueessa oli vapaana vain uroksia, viimeksi halusin ihan jo kokeilusyistä hankkia nartun talouteen, nyt taas tuntuu, että ehkä sittenkin uros passaa mulle paremmin. Ja vaikka siihen liittyy näitä vähän monimutkaisia järjestelykysymyksiä, niin ei nekään nyt mitään ylitsepääsemättömiä ole.

No meidän rodussa harva kasvattaja edes myy kahta urosta samaan talouteen. Tai tämmöselle tavalliselle koiranomistajalle, jolla ei välttämättä ole resursseja pitää koiria tarvittaessa erillään jos ne eivät siedäkään toisiaan.

En tiedä josko uros sitten jossain vaiheessa jos tulee ongelmia leikattaisiin, kun näyttelyihinkin pääsee ilman palleja..

^^
Meillä on molemmat koirat alunperin käyttökoiriksi otettu ja suvut on molemmilla sellaiset, millä kannattais jatkaa sukua. Tällä hetkellä koirat on terveet ja Islalla ehkä tulevaisuudessa pennut, jos ja kun se pelaa. Miki oli kanssa alkuun jalostusurokseksi "suunniteltu", mutta kun se ei hirveä hauku niin turhaa sillä on sukua jatkaa. Tosin karhukoirilla kaivataan nykyään laajempaa geenipohjaa, niin mistä sitä tietää jos Mikillekkin morsian löytyis. Sillä kun on terveys kohdillaan silmien (ja lonkkien) osalta tälllä hetkellä.
Uros valittiin ensin, kun päästiin päältä valkkaamaan ja oli toimeliain ja itsenäisin. Narttu taas otettiin ns. kantanarttua ajatellen.