Koirat.com

Idefix kirjoitti:



Samoin kun teen kotona vastalihasliikkeitä, punneruksia tai muita lattiatason liikkeitä, niin aina esim. vatsalihasten istumaannousussa Taavi antaa pusun naamaan. Se istuu mun jalkojen vieressä ja odottaa millon oon vetäny ylös asti ja sit pusu ja uudestaan odottamaan.

Eikä! Varsinainen personal trainer!

^ Meillä ja sillon kun asuin vielä kotona, iskä teki jossain välissä jotain "ennakkoon kuntouttavia" lihaskuntoliikkeitä tmv, eli ihan perinteisiä vatsalihas- ja koirankusemisliikkeitä jne. Voi et meidän koirapojilla oli hauskaa, ku eihän isi normaalisti sillä lailla lattialla möyriny Iskän urheilusta ei kyllä tullu mitään.

Silloin viela kun asuin aidin koiran kanssa, meidan yhteinen salajuttu oli se, etta katseltiin elainohjelmia sohvalla telkkarista. Koira ei ominlupinensa edes saanut olla sohvalla, mut aina kun kattelin vaikka jotain koiraohjelmaa, nostin vahan katta ja sanoin etta tuu kainaloon, ja koira hyppas heti sohvalle, pujahti kainaloon ja katteli mun kanssa teeveeta koko ohjelman ajan.
Nykyisen perhekokoonpanon rotikka kattelee teeveeta ihan ittekseenkin valilla jos telkkkari on vaan auki. Sen kanssa ei olla niinkaan kainaloistettu sita kattelua, mut aina valilla kommentoin sille ohjelmia ja ainakin victoria stilwellin ohjelma saa tyton kauhean puheliaaksi. Sit se urahtelee ja murahtelee ja urisee ja ma juttelen sille siita ohjelmasta.
Aamuisin ennen lenkkia pitaa aina rapsuttaa naamaa ja niskaa. Koira tyontaa paansa syliin eika mee pois ennenkuin on kunnolla silitelty. Samalla pyyhitaan rahmat jos on. Ja sit kun on naama taas 'kuosissa' (aka. tukka hyvin hihihih) voidaan lahtea lenkille.

Noita edellisia on ollut ihana lukea! ehka juuri nama hetket ovat niita joissa kaikki rakkaus tiivistyy... OI.

Meillä Taran kanssa on muutamia omia juttuja.
Yksi on kun istun koneella ja vedän viereisen tuolin (läppäri on meillä keittiönpöydällä yleensä) Tara hyppää viereiseen tuoliin istumaan ja siinä kahtoo mitä teen. Tämän se itseasiassa on nykyään myös tehnyt tuon miehekkeen kanssaki.
Toinen on lenkillä, jos katson Taraa ja hihnan otan silleen, että siihen jää sillainen silmukka, Tara ottaa siitä kohdasta kiinni ja juostaan/hypitään vierekkäin (osaa se juosta vieressä nätistikin, mut joskus on kivempaa pelleillä )
Kolmas on maalla. Siellä rantasaunan takana, järven vieressä on sellainen "kallio" kohta. Siinä on isoja kiviä. Sinne me aina Taran kanssa mennään istumaan vierekkäin ja katotaan järvellä lenteleviä lokkeja.

Aapon kanssa ei oikeastaan ole mitään. Se on enemmänkin tuon miehen koira ja niillä on paljon omia juttuja. Ehkä meillekin tulee joskus oma juttu.

Nasu istui eilen telkun edessä ja katsoi miehen kanssa silmä kovana, vähän korvia höristäen Emmerdalea ja myöhemmin Stillvellin koirankoulutusohjelmaa. Meidän koirat on myös ehdollistuneet Emmerdalen loppumusiikkiin ja ryntäävät ruokakupille välittömästi kun tititi dii alkaa soimaan.

Ihana keskustelu

Jo edesmenneellä cockerilla oli tapana istua miun seurana, kun luin tenttiin. Mie istuin pöydän ääressä ja Santtu sängyllä. Se jaksoi kuunnella vaikka miten pitkään, kun selitin sille lääkeaineoppia, kirurgiaa, sisätauteja ja anestesiologiaa.

Manun kanssa meillä on hellittelyhetkiä milloin lattialla istuen tai sängyllä pötkötellen. Usein kun istun lattialla Manu tulee miun luo ja painee päänsä miun rintaa tai mahaa vasteen ja siinä sitten rapsutellaan ja silitellään vaikka miten pitkään. Parhautta on myös tulla aamuisin viereen ja pusutella mamman naama märäksi. Ihana eläjä

Me leikitään hippaa, jos koiruus ottaa lelun suuhun ja yritän lähetyä se lähtee karkuun, juostaan sitten kämppää ympäri koira eellä ja emäntä perässä (alakerran naapurit varmaan tykkää :P) sama homma anoppilassa pihalla.

Minä istun sohvalla katon telkkaria/olen koneella niin koiruus mussuttaa luuta vieressä tai nukkuu kiinni kyljessä. Tosi läheisyyden kipeä koira, jos makaan sohvalla niin koira on varmasti sylissä nukkumassa (painaa 23kg)

Meillä on suht. pitkä eteinen joten istun toisessa päässä ja heittelen palloa, hullu pallo addikti joten toimiva juttu

Mulla on joka päiväinen sellainen "oma" hetki koiran kanssa kun tulen töistä. Vaikka olis kauppa kassit purkamatta niin me mennään ekana sohvalle vierekkäin tai niin että koira tulee syliin ja sit me "jutellaan" hetki päivän hommista (joka päiväinen kysymys: No ootkos ollu reipas? Oletko tehny paljon koiranhommia? ) Sen jälkeen avokki lähtee pitkälle lenkille koiran kanssa ja minä voin purkaa kassit ja aloittaa ruuan teon . Myös noita hellittely hetkiä on varsinkin viikonloppu aamuisin.

Meillä on kaikkien koirien kanssa omat pikku-rituaalit:)
Veetillä on tapana, että kun sitä oikein hellityttää, niin se tulee syliin ja hieroo naamaansa mun tai miehen kasvoihin. Ja toinen Veetin tapa osoittaa huolenpitoa on lipsuttelemalla mun jalkoja. Näin aina toisinaan, kun istun sohvalla ja katon tv:tä tms. niin ukko tulee viereen, kaivaa mun jalan housunlahkeesta ja alkaa nuolemaan. Se saattaa putsata mun koipia tosi pitkäänkin joskus (ja mies on ihan kateellinen, koska mä olen ainut, jolle Veeti tuota tekee )

Helgalla on kaksikin tapaa. Toinen on sen sylihali, eli se kiipeää syliin, nostaa etutassut kummallekin puolelle mun/miehen kaulaa, ja oikeen likistää itsensä vasten. Päänsä se sitten painaa vasten meidän kasvoja, ja joko olla tuhisee siinä vaan tyytyväisenä tai sitten rupeaa antamaan pusuja.
Helgalla on myös seisontahali-rituaali, eli se nousee vasten mun jalkoja, ja odottaa että rapsutan tässä asennossa sen masua. Eli mun pitää kumartua sen päälle ja sitten hellittelen likkaa rapsuttamalla masua ja kaulaa. Jännä tässä on se, että Helgan "mielestä" on sitä parempi mitä likempänä ja enemmän sen päällä olen:)

Rholle on myös muodostunut joitain tapoja, joista eniten tulee esille sen halihetki tervehtiessä. Rho ei hypi enää vieraita päin, mutta meitä päin se "nousee" seisomaan, ja sitten rapsutellaan "puolin ja toisin", Rho tosin hampailla

Muoks. typot pois

^ Voin vain kuvitella tuon Rhon
Meillä sakemanni kotiin tultaessa kantaa kenkää tms. suussaan

Asiasta lentokoneeseen, miten lausutte/sanotte Rhon nimen?

^^
Mä halipusuttelen lapinpappaa ja niin, että istun lattialle ja se tulee ihan mun eteen, niin liki kun vaan pääsee ja nostaa tassut olkapäille ja pesee mun naaman perusteellisesti. Se ei tee sitä kenenkään muun kuin mun kanssa... Se on kyllä sellanen sydämensulatustemppu että oksat pois.

Guardacaccia kirjoitti:

Näin aina toisinaan, kun istun sohvalla ja katon tv:tä tms. niin ukko tulee viereen, kaivaa mun jalan housunlahkeesta ja alkaa nuolemaan.

Hahaha, ajatuskatkos! Mietin että puhut miehestä...

Meillä on molempien isojen poikien kanssa paljon yhteisiä juttuja kantamiseen liittyen. Molemmat tykkäävät kantaa kaikkea suussaan. Vuorotellen pääsevät aina postin hakuun, eläinkauppaan josta saavat kantaa omat luut pussissa kotiin tai sitten jos ollaan menossa johonkin kylään, jompikumpi kantaa viemiset sinne. Lexa kantanut jopa kukkakimpun.

Erno on jostain syystä nostettu viime aikoina aina sänkyyn yöksi nukkumaan. Se tulee aina iltaisin napottamaan etutassut sängynreunalla, että eihän sitä voi olla nostamatta. Ja toinen on niin tyytyväinen.

hamica kirjoitti:

^ Voin vain kuvitella tuon Rhon
Meillä sakemanni kotiin tultaessa kantaa kenkää tms. suussaan

Asiasta lentokoneeseen, miten lausutte/sanotte Rhon nimen?

Lausutaan "Roo" :)

Sasha kirjoitti:

Näin aina toisinaan, kun istun sohvalla ja katon tv:tä tms. niin ukko tulee viereen, kaivaa mun jalan housunlahkeesta ja alkaa nuolemaan.

Hahaha, ajatuskatkos! Mietin että puhut miehestä...

Nyt putosin tuolilta. Voihan sen tosiaan noinkin nähä, jos ei tiiä että puhun Veetistä aika usein ukkona/ukkelina

En nyt tiiä onko nää yhteisiä juttuja vai enemmänki vaan opittuja tapoja. Jos mä meen sohvalle istumaan, joko lukemaan tai katsomaan telkkaria, niin Luna tulee kaveriksi niin, et sen etujalat ja pää on mun sylissä. Meillä tervehditään halaamalla eli ite menen lattialle polvilleni ja Luna laittaa tassut olkapäille. Tähän rituaaliin kuuluu myös älytön "pussailu" sekä poski poskea vasten nojailu. Luna on kyllä muutenkin innokas pussailemaan ja halailemaan. Meillä painitaan koiran kans ja jos leikki menee omistajan mielestä turhan rajuksi kysytään koiralta: "Missä lelu?" jolloin se hakee mielestään hyvän lelun jolla jatketaan. Meidän painiminen on taas sitä, et mä oon kontallani lattialla ja me koiran kans tönitään toisiamme. Näissä tilanteissa Luna heittäytyy herkästi tömähdyksen säestämänä selälleen jolloin sitä pitää kiusata niin et se saa hepulit. Tervettä sakkia täällä

^ Awww :) Tuo on muuten niin miesten juttu tuo koiran kanssa painiminen, avo tekee samaa Pyryn kanssa, samoin isäni :D Ja tiedän monta muutakan miestä ketkä tykkäävät nimenomaan painia koiran kanssa.

^Meilläki avokki on alunperin opettanu tuo painimisen ihanuuden koiralle Ne harrastaaa koiran kans enemmänki pystypainia, me taas tämmöstä matalaa versiota.

En tiedä, onko tämä "meidän yhteinen juttu" vaiko vaan rituaali lenkkeillessä?
Käydään tässä lähistöllä kalliolla kiipeilemässä josta näkee koko kylän ja merelle yms.
Siellä istutaan vierekkäin pitkiä hetkiä, ja ollaan vaan.
Sellainen "mieli lepää" paikka minulle ja ilmeisesti mielialani vaikuttaa koiraani samoin.

Meidän oma ihana hetki on aina aamulla. Ollaan niin onnellisia kun nähdään pitkän yön jälkeen,vaikka samassa huoneessa nukutaankin. Meen lattialle kontalleen ja koirat(3kpl) tulee siihen könyämään niin, että otsat on maassa ja pyllyt ilmassa Siinä sitten teen samalla tavalla itsekin ja siten katsotaan toisiamme ylösalaisin ja riehutaan lisää,samalla rapsutan koiria hännän tyvestä ni niiden pyllyt pyörii ja takapää hyppii hassusti. On ne vaan ihania!