AIKUISTEN PALSTA - Torstaina, 14.02.2013 klo 20:37
Pääkaupunkiseudun koirakot
kayama
Viestimäärä: 1
0
Hei kaikille!
Ajattelin aloittaa tämän oman foorumitaipaleeni etsimällä erään koiran omistajaa pääkaupunkiseudulta.
Tarina lähtee tästä.
Olimme viime viikon maanantaina (27.10.) vanhempieni kanssa etsimässä geokätköjä Helsingin keskuspuistossa. Auton jätimme Paloheinään, josta jatkoimme fillareilla ympäri puistoa. Päivä eteni kätköilyn puolesta mainiosti, mutta kova tuuli ja lievä sade tekivät ajoittain pyöräilyn työlääksi avoimilla paikoilla. Onneksi viimein metsän siimekseen päästyämme sadekin rauhoittui, joten pääsimme jatkamaan matkaamme poutasäässä.
Löydettyämme taas erään lukuisista reittimme varressa olleista kätköistä palasimme pyöriemme viereen katselemaan seuraavan kätkön sijaintia, kun edestäpäin lähestyi nainen koiransa kanssa. Hän pysähtyikin viereemme juttelemaan ja me yritimme tietysti tehdä tuttavuutta koiran kanssa. Koira oli kuitenkin hieman arka, eikä oikein uskaltanut tulla tervehtimään meitä. Pyörämme sitä kiinnostivat enemmän. Juteltiin sitten niitä näitä hetken, ennen kuin lähdettiin jatkamaan matkaa.
Noin tuntia myöhemmin olimme jälleen pysähtyneet yhdelle kätkölle Haltialassa, kun sama nainen tuli uudemman kerran jo lenkin heittäneenä meitä vastaan. Alettiin sitten juttelemaan uudestaan ja jossakin vaiheessa tuli sitten selvitettyä, että koiran nimi oli Edi ja ikä 10 kk. Olivat kuulemma vasta vähän aikaa sitten muuttaneet pääkaupunkiseudulle, jonka seurauksena ystävyyssuhteita ei ollut ehtinyt muodostua. Nainen kertoi myös, että käyvät silloin tällöin Haltialassa lenkkeilemässä, mutta useammin käyvät Pirkkolan puistossa.
Yritin sitten taas houkutella koiruutta tulemaan lähemmäs, jolloin nainen toikin sen varta vasten viereeni tutustumaan minuun. Taisipa se silloin jopa nuolaista hieman kättänikin. Vähän myöhemmin isäni heitteli sille jopa keppiäkin, josta koira tuntui kovasti tykkäävän.
Viimenään sitten jatkoimme matkaa hän toiseen suuntaan ja minä vanhempieni kanssa toiseen. Hieman jo siinä erotessamme tunsin jostain kumman syystä tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sympatiaa häntä kohtaan, mutta ei sitten kuitenkaan tullut pieneen mieleenikään, että voisi mahdollisesti olla kiva tavata tuota parivaljakkoa uudestaankin. (Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, etteivät miehet taida osata ajatella usein muutenkaan tällaisissa tärkeissä tilanteissa. Eihän??
) Täten jäi sitten suu avaamatta ja yhteystiedot kysymättä.
Illalla kotonani vanhempien kanssa kahvipöydässä tuli muun muassa juttua tästä koiranomistajasta. Hekin sitten mainitsivat minulle, että et sitten pyytänyt häneltä puhelinnumeroa. Siinä vaiheessa oikeastaan viimein tajusin, että ei tainnut olla ihan viimeisen päälle oikein hoidettu tämä juttu. Eli sanomattakin on varmaan selvää, että harmittamaanhan se sitten jäi.
Itselläni on hieman sama tilanne, kuin etsimälläni naisella. Olen asunut Vantaalla nyt jo parisen vuotta, mutta kunnollista ystäväverkostoa ei ole. Tuttuja kyllä riittää harrastusten parista, mutta ne varsinaiset ystävät, joihin voi tarvittaessa tukeutua ja luottaa, puuttuvat.
Nyt ajattelinkin tämän foorumin kautta kokeilla verkostoitumisen voimaa. On mahdollista, ettei etsimäni nainen kuulu foorumin vakiokeskustelijakaartiin, mutta tuntomerkkien avulla - vaikka vähäisiä ovatkin - saattaisi joku teistä tunnistaa hänet tai kenties olla jopa jutellut hänen kanssaan. Todennäköisesti kuitenkin joku pääkaupunkiseutulainen koiran omistaja on jossain vaiheessa ehtinyt kävelemään häntä ja koiruuttaan vastaan.
Laitetaan vielä tietämäni tuntomerkit tästä parivaljakosta lyhyesti:
- Pitkä ja hoikka nuori nainen
- Koiran nimi on Edi, ikä n. 10 kk
- Liikkuvat ainakin Pirkkolan puistossa ja silloin tällöin Haltialassa
- Rotua en ihan tarkkaan tiedä, mutta Walesin sprinkku tai punavalkoinen Irlanninsetteri sattuisivat ainakin värityksen puolesta lähelle.
Nyt pyytäisinkin, että jos joku teistä näkee tuntomerkkeihin sopivan parivaljakon, niin informoisitte häntä foorumista ja tästä viestistä. Tiedän, että tämä etsintä saattaa olla pelkkää hakuammuntaa, mutta jos ei yritä, ei koskaan voi mitään saavuttaakaan.
Olisi kiva tavata tämä henkilö koiransa kanssa uudestaan. Jännä nähdä, kuinka tässä oikein käy!
Ajattelin aloittaa tämän oman foorumitaipaleeni etsimällä erään koiran omistajaa pääkaupunkiseudulta.
Tarina lähtee tästä.
Olimme viime viikon maanantaina (27.10.) vanhempieni kanssa etsimässä geokätköjä Helsingin keskuspuistossa. Auton jätimme Paloheinään, josta jatkoimme fillareilla ympäri puistoa. Päivä eteni kätköilyn puolesta mainiosti, mutta kova tuuli ja lievä sade tekivät ajoittain pyöräilyn työlääksi avoimilla paikoilla. Onneksi viimein metsän siimekseen päästyämme sadekin rauhoittui, joten pääsimme jatkamaan matkaamme poutasäässä.
Löydettyämme taas erään lukuisista reittimme varressa olleista kätköistä palasimme pyöriemme viereen katselemaan seuraavan kätkön sijaintia, kun edestäpäin lähestyi nainen koiransa kanssa. Hän pysähtyikin viereemme juttelemaan ja me yritimme tietysti tehdä tuttavuutta koiran kanssa. Koira oli kuitenkin hieman arka, eikä oikein uskaltanut tulla tervehtimään meitä. Pyörämme sitä kiinnostivat enemmän. Juteltiin sitten niitä näitä hetken, ennen kuin lähdettiin jatkamaan matkaa.
Noin tuntia myöhemmin olimme jälleen pysähtyneet yhdelle kätkölle Haltialassa, kun sama nainen tuli uudemman kerran jo lenkin heittäneenä meitä vastaan. Alettiin sitten juttelemaan uudestaan ja jossakin vaiheessa tuli sitten selvitettyä, että koiran nimi oli Edi ja ikä 10 kk. Olivat kuulemma vasta vähän aikaa sitten muuttaneet pääkaupunkiseudulle, jonka seurauksena ystävyyssuhteita ei ollut ehtinyt muodostua. Nainen kertoi myös, että käyvät silloin tällöin Haltialassa lenkkeilemässä, mutta useammin käyvät Pirkkolan puistossa.
Yritin sitten taas houkutella koiruutta tulemaan lähemmäs, jolloin nainen toikin sen varta vasten viereeni tutustumaan minuun. Taisipa se silloin jopa nuolaista hieman kättänikin. Vähän myöhemmin isäni heitteli sille jopa keppiäkin, josta koira tuntui kovasti tykkäävän.
Viimenään sitten jatkoimme matkaa hän toiseen suuntaan ja minä vanhempieni kanssa toiseen. Hieman jo siinä erotessamme tunsin jostain kumman syystä tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sympatiaa häntä kohtaan, mutta ei sitten kuitenkaan tullut pieneen mieleenikään, että voisi mahdollisesti olla kiva tavata tuota parivaljakkoa uudestaankin. (Lohduttaudun kuitenkin sillä ajatuksella, etteivät miehet taida osata ajatella usein muutenkaan tällaisissa tärkeissä tilanteissa. Eihän??
) Täten jäi sitten suu avaamatta ja yhteystiedot kysymättä.Illalla kotonani vanhempien kanssa kahvipöydässä tuli muun muassa juttua tästä koiranomistajasta. Hekin sitten mainitsivat minulle, että et sitten pyytänyt häneltä puhelinnumeroa. Siinä vaiheessa oikeastaan viimein tajusin, että ei tainnut olla ihan viimeisen päälle oikein hoidettu tämä juttu. Eli sanomattakin on varmaan selvää, että harmittamaanhan se sitten jäi.
Itselläni on hieman sama tilanne, kuin etsimälläni naisella. Olen asunut Vantaalla nyt jo parisen vuotta, mutta kunnollista ystäväverkostoa ei ole. Tuttuja kyllä riittää harrastusten parista, mutta ne varsinaiset ystävät, joihin voi tarvittaessa tukeutua ja luottaa, puuttuvat.
Nyt ajattelinkin tämän foorumin kautta kokeilla verkostoitumisen voimaa. On mahdollista, ettei etsimäni nainen kuulu foorumin vakiokeskustelijakaartiin, mutta tuntomerkkien avulla - vaikka vähäisiä ovatkin - saattaisi joku teistä tunnistaa hänet tai kenties olla jopa jutellut hänen kanssaan. Todennäköisesti kuitenkin joku pääkaupunkiseutulainen koiran omistaja on jossain vaiheessa ehtinyt kävelemään häntä ja koiruuttaan vastaan.
Laitetaan vielä tietämäni tuntomerkit tästä parivaljakosta lyhyesti:
- Pitkä ja hoikka nuori nainen
- Koiran nimi on Edi, ikä n. 10 kk
- Liikkuvat ainakin Pirkkolan puistossa ja silloin tällöin Haltialassa
- Rotua en ihan tarkkaan tiedä, mutta Walesin sprinkku tai punavalkoinen Irlanninsetteri sattuisivat ainakin värityksen puolesta lähelle.
Nyt pyytäisinkin, että jos joku teistä näkee tuntomerkkeihin sopivan parivaljakon, niin informoisitte häntä foorumista ja tästä viestistä. Tiedän, että tämä etsintä saattaa olla pelkkää hakuammuntaa, mutta jos ei yritä, ei koskaan voi mitään saavuttaakaan.
Olisi kiva tavata tämä henkilö koiransa kanssa uudestaan. Jännä nähdä, kuinka tässä oikein käy!
Borderterrieri Krukeby Daphne "Dapi" 1988 - 2002
Beauceron
Viestimäärä: 940
^Natina
Viestimäärä: 227
0
Mihis päin oot muuttamassa ? :)
Beauceron
Viestimäärä: 940
^Natina
Viestimäärä: 227
0
Noni, "naapuriin" :)
| KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
| Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28188 |
| Moderaattoreita | 16 |
| Viestiketjuja yhteensä | 6331 |
| Viestejä yhteensä | 545690 |
| Uudet käyttäjät tänään | 3 |
| Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
| Viestejä kirjoitettu tänään | 0 |
| Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
| Peukkuja ylös | 265843 |
| (Tilastot päivitetty viimeksi 26.04.2024 klo 09:45) |
