Koirat.com

Tänään oli neuvola ja siellä se pikkuinen sydän jumpsutti hurjasti.
Vähän aikaa joutui täti etsimään ääniä ja lopulta sanoin että NP-ultraaja oli sanonut että "vauva on tuolla jossain kaukana", niin siitä täti sitten otti koppia ja siirsi doplerin sivulle alavatsalle ja jo alkoi kuulua jumpse! Etuistukkaa veikkasi, mutta se selviää sitten 16.11 rakenneultrassa.

Hassua tässä kakkosraskaudessa kun noita käyntejä on niin harvoin, ettei pääse noitakaan ääniä usein kuulemaan... Tietysti parempi niin kun että joutuisi jonkun epäilyn takia juoskemaan siellä alvariinsa tarkastuksissa... puolensa ja puolensa siis.

Toivotaan vielä että rakenneultrassa kaikki ok, kun esikosta oli se sydänvika epäily, niin nyt ei toivoisi kyllä samanlaista dramatiikkaa tämän toisen kanssa.

Meillä oli 8kk neuvola ja poitsu oli kasvanut hyvin :) Paino ja pituus on mennyt melkeinpä tasan keskikäyrällä.
Nyt on sitten ilmeisesti vierastaminen pahimmillaan

Lunatic kirjoitti:

Hassua tässä kakkosraskaudessa kun noita käyntejä on niin harvoin, ettei pääse noitakaan ääniä usein kuulemaan... Tietysti parempi niin kun että joutuisi jonkun epäilyn takia juoskemaan siellä alvariinsa tarkastuksissa... puolensa ja puolensa siis.:

Onko tuo ihan yleistä, että kakkosraskaudessa on neuvolakäyntejä harvemmin? Mun mielestä kamalan omituista, koska jokainen raskaushan on omanlaisensa.

Mä olen kamalasti miettinyt, että miten saisi ajan pysäytettyä edes hetkeksi, kun nuo vauvat kasvaa ja kehittyy niin nopeasti. Ennen kuin mä huomaankaan, niin meidänkin vauvasta on tullut iso poika. Toissapäivänä huomasin, että ensimmäinen hammaskin on jo puhjennut, soseet menee hyvällä ruokahalulla alas ja pojalla on jo kauhea yritys päästä liikkeelle. Ikää paria päivää vajaa 5-kuukautta.

No sitä minäkin olen ihmetellyt... kai se ajatellaan niin ettei tarvitse käydä kun kaikki on jo tuttua... Vaikka ei minullakaan pitkä aika ole edellisestä niin ihan yhtä "uusi" asia tämä kakkosraskaus on kun se edellinenkin. Muuttuuhan tässäkin elämä yhtälailla kun esikoisenkin kanssa. Nyt onkin sitten kaksi lasta huolehdittavan jne.

^^Ihan normi juttu, että seuraavissa raskauksissa käyntejä on harvemmin, mikä on mielestäni kyllä myös hullua. Ymmärrän, että vaikkapa puoleen väliin saakka olisi harvemmin, kun kakkos ultraan saakka on paljon vain sitä odottelua ja esikoistaan odottavilla tähän aikaväliin saakka on pääasiassa vain tietoisku käyntejä, jos kaikki siis on oletettavasti ok.
Itsestä ainakin tuntui ihan hyvältä, ettei tarvinnut esikoisen kanssa ravata hänen neuvolakäyntien lisäksi raskausneuvoloissa, kun väsytti, siis siihen puoleen väliin saakka, mutta sitten alkoikin tulla kaikenmoista kremppaa ja supisteluja, jotka oli ihan uusi juttu, sen takia sitten piti varata lääkärille aikoja ym.
Silloin mietin, että miksi ei voisi valita, että haluaako tiheämmän kaavan mukaan, tai jos kaikki tuntuu olevan ihan samantyylistä, niin harvemmin tai jotakin tuohon suuntaan.

Riippuu odottajasta. Kai normiraskauksissa uudelleensynnyttäjiä seurataan harvemmin. Itse olen kakkosen jälkeen (syntyi rv31) ollut joka kerta riskiodottaja ja saanut hypätä neuvolassa enemmän kuin tarpeeksi. Joka kerta on ollut myös useita ylimääräisiä ultratutkimuksia, jotka ovatkin olleet riskiraskauksien ainoa hyvä puoli... Mutta mielelläni olisin jättänyt vaikka muutaman ultrauksenkin väliin, jos olisin saanut kokea normaaleja raskauksia viikkojen sairaalassamakaamisen sijasta. Tylsää ja niin hermojasyövää ja turhan jännittävää aikaa ne ovat olleet, kun on saanut pelätä mahdetaanko päästä turvallisille viikoilla.

Joka kerta on kuitenkin loppu ollut onnellinen ja vauvat syntyneet täysaikaisina (rv37+)... Ja taas kun edellisestä alkaa olla vuosi alkaa tuntua, että voisihan tuon vielä kerran käydä läpi, niin ihania nämä pienokaiset ovat... Onneksi talossa on teinikin, joka hieman hillitsee haaveilua uusista muksuista. Pysytään koiranpennuissa jatkossa.

Viiden raskauden ja vauvan kokemuksella, UUSI asia se on joka kerta. Viimeksikin sanoin ekalla neuvolassakäynnillä, etten ole koskaan ennen odottanut juuri tätä lasta joten en edes kuvittele tietäväni mitä mahtaa olla edessä.

^Tuosta tuli mieleen, että on muuten uskomatonta miten se vuoden rajapyykki saa aikaan haaveilun uudesta vauvasta :)
Itselläni esikoisen alkaessa lähetä 1v ikää iski niin toivoton vauvakuume. Kakkosen lähennellessä 1v ikää olin taas sitä mieltä, että voi jotta kyllä, vauveliini. :D
Mutta sitten pojalla iski uhma ihan tosissaan päälle ja nyt kun molemmat on uhmaisia, niin ei kiitos, ehkä ja todellakin iso EHKÄ joskus tulevaisuudessa voisin harkita kolmatta, mutta tällä erää ihmislapsoset on tässä ja hauvavauva saa tulla ilostuttamaan ja kiehauttelemaan arkeamme tähän väliin :)

Kuinka kauan olette joutunut yrittämään että olette tulleet raskaaksi? Olisi mielenkiintoista kuulla..

^ Meillä tärppäsi neljännestä kierrosta.

Mä en kyllä yhtään tykkää, että ne neuvolakäynnit harvenee toisessa raskaudessa. Niin kamalan stressin sain aikaiseksi ekassakin raskaudessa ja tiedän niin olevan myöskin toisessa sitten kun sen aika tulee olemaan...

oonuliinu kirjoitti:

Kuinka kauan olette joutunut yrittämään että olette tulleet raskaaksi? Olisi mielenkiintoista kuulla..

Kummatkin tärppäsi suht nopeasti, ensimmäinen kolmannesta kierrosta ja toinen lähti aluilleen toisesta kierrosta.

Esikoinen kahdeksannesta ja kuopus neljännestä kierrosta.

Ehkäisy jätettiin pois 2009 loppuvuodesta, ja nyt tosiaan alkuvuodesta tulin raskaaksi. Ei kyllä mitenkään aktiivisesti yritetty, ja toisekseen kuukautiskiertoni oli äärimmäisen epäsäännöllinen ja välit tosi pitkät.. Niin että puolitoista vuotta noin suunnilleen meni ennen raskautumista, ei kovin helppo juttu, mutta nyt mahassa myllertää pikku potkunyrkkeilijä joulukuun alkua odottelemassa.

Oon ihan unohtanut toivottaa, että onnea loppuraskauteen rose86!

Mulla on vauvakuume. Ensimmäinen on vasta 5kk ja mä haaveilen jo seuraavasta. Mutta mulla vaan on niin ikävä niitä ihania potkuja sekä vauvan möyrintöjä, että tahtoisi päästä kokemaan ne uudestaan, kun itse säästyi pääosin kaikilta inhottavilta vaivoilta. Ehkä tässä kuitenkin pitäisi vielä hetki malttaa...