AIKUISTEN PALSTA - Sunnuntaina, 23.02.2014 klo 18:56
Rauhallista matkaa Auri ja vauvat
piiskahäntä

Viestimäärä: 745
vems

Viestimäärä: 1901
neruda

Viestimäärä: 2829
En myöskään ole palstalla ihan hetkeen käynyt ja voi surkeus mitä uutisia. Osanottoni tässä aivan kamalassa tilanteessa ja hurjasti jaksamista!
Berninpaimenkoira "Manta" s. 2015
Berninpaimenkoira "Mooses" 30.9.2010-7.1.2016
Berninpaimenkoira "Urho" 28.8.2009-5.1.2011
Berninpaimenkoira "Mooses" 30.9.2010-7.1.2016
Berninpaimenkoira "Urho" 28.8.2009-5.1.2011
Kettuprinssi

Viestimäärä: 2473
Ei ole sanoja, jotka kuvaisivat...
Voimia. Uskoa parempaan.
Voimia. Uskoa parempaan.
Vanis
moderaattori

Viestimäärä: 6114
Kiitos vielä kaikille.
On vaikea kuvailla näitä tunteita, kun pää on yhtä suurta vuoristorataa. Ajattelin jo pahimman olevan ohitse, mutta pahin järkytys vain teki tilaa surulle. Kaipaus on kasvanut entisestään, kun painajainen on muuttunut todeksi. Olen sisäistänyt sen, että Auri kuoli, mutta minun on mahdoton hyväksyä että se on todella poissa. Ei tässä pitänyt käydä näin. Meillä piti olla tällä hetkellä jättilauma ihanan raivostuttavia pikkuipanoita, jotka opettelevat tuhoamaan ympäristöään täydellä teholla. Oli aivan hirveää kohdata avon 7-vuotias tyttö, joka tuli tänne innosta sekaisin kun luuli että pennut ovat syntyneet. Jouduin kertomaan, ettei tullutkaan pentuja, eikä Auriakaan enää ole.
Olen käynyt läpi kaiki mahdolliset ja mahdottomat syyt, mutta toistaiseksi tämä on lääkäreillekin täysi mysteeri. Olen jopa epäillyt naapurin myrkyttäneen Aurin, mutta sekään ei täsmää oireisiin, eikä mihinkään muuhunkaan. Auri oli viimeiset viikot sisällä, paria tuntia lukuunottamatta pari päivää ennen kuolemaa. Vaikka naapuri on päästään sekaisin, en näe koirista pitävää perheenisää hiippailemassa myrkyttämässä naapurin koiraa keskellä kirkasta päivää hiihtolomaviikolla, kun ympärillä vilisee lapsia ja aikuisiakin. Tällä hetkellä jopa toivon, että kokeissa löytyisi viitteitä vaikka autoimmuunisairaudesta tai syövästä.
Minua harmitti pitkään, että sain Sagasta vain yhden pentueen. Se on aivan fantastinen koira pitkäikäisestä suvusta. Sagan äiti täytti tällä viikolla 15 vuotta. Auri oli Sagan ainoa tytär, ja minulla oli käsissäni todella potentiaalinen jalostuskoira. Se oli kaikin puolin terve ja rotuisekseen hyväluonteinen, vaikkakin tiukka vahti. Se ei ollut kaikkien kaveri, mutta ei tämän rotuisen tarvitsekaan olla. Se oli meidän oma, ihana perheenjäsen. Menetin rakkaan ystävän, mutta tuore kasvatustyöni koki myös hirveän kolauksen, kun menetin tämän linjan ainoan jalostusnartun.
Nyt on vain pakko katsoa eteenpäin ja luottaa siihen, ettei salama iske toista kertaa samaan puuhun. Jälkensä tämä on jättänyt, enkä niistä jäljistä pääse varmaan ikinä eroon. Pelkään ihan kaikkea, ja on ollut aivan kamalaa jättää Saima ensimmäisiä kertoja yksin. Yhdenkään pennun kanssa en ole varonut näin paljon, ja Saima on minulla kahdeksas pentu, ellei pentueita lasketa. Nyt en osaa luottaa mihinkään, pelkään että se jää jumiin ja kuristuu, repii ovenkarmeja ja repii kurkkutorvensa auki nauloihin, tukehtuu leluun tai lakkaa muuten vain elämästä kesken kaiken. Varovaisuus on toki hyvästä, mutta tämä järjetön pelkääminen on raskasta. Odotan kauhulla seuraavan nartun pennuttamista, mutta tämä on liian tärkeä osa elämääni, enkä halua jättää sitä kokonaan taakseni.
Aurin ja pentujen tuhkat on jo postissa odottamassa, mutta en ole niitä kyennyt hakemaan. Tämä on vain niin väärin. Aurin piti olla pentuhuoneessa hunnilauman kanssa, ei uurnassa takan päällä.
On vaikea kuvailla näitä tunteita, kun pää on yhtä suurta vuoristorataa. Ajattelin jo pahimman olevan ohitse, mutta pahin järkytys vain teki tilaa surulle. Kaipaus on kasvanut entisestään, kun painajainen on muuttunut todeksi. Olen sisäistänyt sen, että Auri kuoli, mutta minun on mahdoton hyväksyä että se on todella poissa. Ei tässä pitänyt käydä näin. Meillä piti olla tällä hetkellä jättilauma ihanan raivostuttavia pikkuipanoita, jotka opettelevat tuhoamaan ympäristöään täydellä teholla. Oli aivan hirveää kohdata avon 7-vuotias tyttö, joka tuli tänne innosta sekaisin kun luuli että pennut ovat syntyneet. Jouduin kertomaan, ettei tullutkaan pentuja, eikä Auriakaan enää ole.
Olen käynyt läpi kaiki mahdolliset ja mahdottomat syyt, mutta toistaiseksi tämä on lääkäreillekin täysi mysteeri. Olen jopa epäillyt naapurin myrkyttäneen Aurin, mutta sekään ei täsmää oireisiin, eikä mihinkään muuhunkaan. Auri oli viimeiset viikot sisällä, paria tuntia lukuunottamatta pari päivää ennen kuolemaa. Vaikka naapuri on päästään sekaisin, en näe koirista pitävää perheenisää hiippailemassa myrkyttämässä naapurin koiraa keskellä kirkasta päivää hiihtolomaviikolla, kun ympärillä vilisee lapsia ja aikuisiakin. Tällä hetkellä jopa toivon, että kokeissa löytyisi viitteitä vaikka autoimmuunisairaudesta tai syövästä.
Minua harmitti pitkään, että sain Sagasta vain yhden pentueen. Se on aivan fantastinen koira pitkäikäisestä suvusta. Sagan äiti täytti tällä viikolla 15 vuotta. Auri oli Sagan ainoa tytär, ja minulla oli käsissäni todella potentiaalinen jalostuskoira. Se oli kaikin puolin terve ja rotuisekseen hyväluonteinen, vaikkakin tiukka vahti. Se ei ollut kaikkien kaveri, mutta ei tämän rotuisen tarvitsekaan olla. Se oli meidän oma, ihana perheenjäsen. Menetin rakkaan ystävän, mutta tuore kasvatustyöni koki myös hirveän kolauksen, kun menetin tämän linjan ainoan jalostusnartun.
Nyt on vain pakko katsoa eteenpäin ja luottaa siihen, ettei salama iske toista kertaa samaan puuhun. Jälkensä tämä on jättänyt, enkä niistä jäljistä pääse varmaan ikinä eroon. Pelkään ihan kaikkea, ja on ollut aivan kamalaa jättää Saima ensimmäisiä kertoja yksin. Yhdenkään pennun kanssa en ole varonut näin paljon, ja Saima on minulla kahdeksas pentu, ellei pentueita lasketa. Nyt en osaa luottaa mihinkään, pelkään että se jää jumiin ja kuristuu, repii ovenkarmeja ja repii kurkkutorvensa auki nauloihin, tukehtuu leluun tai lakkaa muuten vain elämästä kesken kaiken. Varovaisuus on toki hyvästä, mutta tämä järjetön pelkääminen on raskasta. Odotan kauhulla seuraavan nartun pennuttamista, mutta tämä on liian tärkeä osa elämääni, enkä halua jättää sitä kokonaan taakseni.
Aurin ja pentujen tuhkat on jo postissa odottamassa, mutta en ole niitä kyennyt hakemaan. Tämä on vain niin väärin. Aurin piti olla pentuhuoneessa hunnilauman kanssa, ei uurnassa takan päällä.
Reppis

Viestimäärä: 1960
Ei oo vieläkään sanoja, millä lohduttaa. Ei sellasia varmaan mistään löydykään. Oon täällä itku kurkussa kun kuvittelen meidän kohdalle jotain tuollaista.
Ei sitä voi käsittää kunnolla, mitä käyt läpi.
Voimia todella paljon.

Voimia todella paljon.
Bolognesenarttu 7/2012
Vanis
moderaattori

Viestimäärä: 6114
Avausraportti tuli, mutta en saanut vastausta kysymyksiini. Auri kuoli vatsahaavaan. Kuolemanjälkeiset muutokset olivat voimakkaat. Pernassa ja keuhkoissa pieni nodula, perna täysin veretön, keuhkoissa diffuusi pöhö, maksa kumimainen, munuaisissa kuolio. Ohutsuolessa limakalvottomia kohtia. Kaikki veri oli vuotanut ruoansulatuskanavaan.
En voi ymmärtää tätä. Auri oli superterve koira, joka söi lasia ja kyykäärmeitä ja se kuoli VATSAHAAVAAN tiineyden loppuvaiheessa. Tämä on niin väärin, enkä vaan voi hyväksyä tätä.
Aurin kuoleman jälkeen ei ole kulunut päivääkään niin, etten olisi ajatellut Auria ja niitä kauhunhetkiä viimeisenä päivänä. Eilen aamulla lähdin siskoni polttareihin, ja päätin tsekata postilaatikon kotoa lähdettyäni. Ei olisi pitänyt. Postilaatikossa odotti kirje, jota olen odottanut lähes neljä kuukautta. Pakkohan se oli avata, ja ei tullut itkulle loppua. Itkin koko matkan ja pari kertaa meinasi pelti rytistä matkalla. Saavuin polttareihin punasilmäisenä, ja joka ikinen kysely sai hirveän itkukohtauksen aikaiseksi.
Tämän piti olla tämän murhenäytelemän päätös, mutta edelleen mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. En kestä tällaisia mysteerejä. Tämä on vain niin väärin.
En voi ymmärtää tätä. Auri oli superterve koira, joka söi lasia ja kyykäärmeitä ja se kuoli VATSAHAAVAAN tiineyden loppuvaiheessa. Tämä on niin väärin, enkä vaan voi hyväksyä tätä.
Aurin kuoleman jälkeen ei ole kulunut päivääkään niin, etten olisi ajatellut Auria ja niitä kauhunhetkiä viimeisenä päivänä. Eilen aamulla lähdin siskoni polttareihin, ja päätin tsekata postilaatikon kotoa lähdettyäni. Ei olisi pitänyt. Postilaatikossa odotti kirje, jota olen odottanut lähes neljä kuukautta. Pakkohan se oli avata, ja ei tullut itkulle loppua. Itkin koko matkan ja pari kertaa meinasi pelti rytistä matkalla. Saavuin polttareihin punasilmäisenä, ja joka ikinen kysely sai hirveän itkukohtauksen aikaiseksi.
Tämän piti olla tämän murhenäytelemän päätös, mutta edelleen mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. En kestä tällaisia mysteerejä. Tämä on vain niin väärin.
Mankku

Viestimäärä: 1307
Vanis
moderaattori

Viestimäärä: 6114
Tämä mysteeri taisi nyt selvitä. Mitä todennäköisimmin Aurin tappoi Axilur. 
Tänä aamuna mulle soitti tuttu tiibetinmastiffikasvattaja, joka kertoi että kaksi hänen koiristaan taistelee hengestään matolääkkeen takia. Ne oli madotettu Nemavetilla, jossa on sama vaikuttava aine, fenbendatsoli. Leukosyytit olivat kadonneet verestä kokonaan, ja koirat olivat kuoleman kielissä. Iltapäivällä hän käytti loputkin koiristaan verikokeissa, ja kävi ilmi että vielä kahdella oli leukosyytit kovaa vauhtia matkalla nollaan. Niiden ennuste on hyvin epävarma.
Useimmat koirat sietävät fenbendatsolia, osa oireilee lievästi ja jotkut eivät siedä lainkaan. Kuolemantapauksiakin on raportoitu, Suomessa viimeksi viime kesänä, kun kahdeksan huskya heitti henkensä. Maailmalla tapauksia on vielä enemmän. Sairaus- ja kuolemantapauksia ei vain ole osattu yhdistää lääkeinaineeseen.
Mielenkiintoista on myös se, että löysin ainakin yhden englanninkielisen lääkeinfon, jossa sanotaan ettei valmistetta saa käyttää tiineille koirille. Suomessa sitä suositellaan jopa överipitkänä kuurina.
muoks. Täsmensin tietoja ja poistin ulkopuolista koskevan osuuden toistaiseksi.

Tänä aamuna mulle soitti tuttu tiibetinmastiffikasvattaja, joka kertoi että kaksi hänen koiristaan taistelee hengestään matolääkkeen takia. Ne oli madotettu Nemavetilla, jossa on sama vaikuttava aine, fenbendatsoli. Leukosyytit olivat kadonneet verestä kokonaan, ja koirat olivat kuoleman kielissä. Iltapäivällä hän käytti loputkin koiristaan verikokeissa, ja kävi ilmi että vielä kahdella oli leukosyytit kovaa vauhtia matkalla nollaan. Niiden ennuste on hyvin epävarma.
Useimmat koirat sietävät fenbendatsolia, osa oireilee lievästi ja jotkut eivät siedä lainkaan. Kuolemantapauksiakin on raportoitu, Suomessa viimeksi viime kesänä, kun kahdeksan huskya heitti henkensä. Maailmalla tapauksia on vielä enemmän. Sairaus- ja kuolemantapauksia ei vain ole osattu yhdistää lääkeinaineeseen.
Mielenkiintoista on myös se, että löysin ainakin yhden englanninkielisen lääkeinfon, jossa sanotaan ettei valmistetta saa käyttää tiineille koirille. Suomessa sitä suositellaan jopa överipitkänä kuurina.
muoks. Täsmensin tietoja ja poistin ulkopuolista koskevan osuuden toistaiseksi.
(Viestiä on muokattu sunnuntaina, 03.07.2016 klo 10:09)
Mankku

Viestimäärä: 1307
Ai kauheaa! Miten tuosta saa viestiä eteenpäin, että ei kannata käyttää tiineysaikana?
Suostuuko lääkeyhtiö ottamaan vastaan tuollaista tietoa, kai tuostakin pitää olla joku tosi vahva näyttö, että on haitaksi. Voisi edes laittaa jonkun varoitustekstin pakkaukseen.

Suostuuko lääkeyhtiö ottamaan vastaan tuollaista tietoa, kai tuostakin pitää olla joku tosi vahva näyttö, että on haitaksi. Voisi edes laittaa jonkun varoitustekstin pakkaukseen.
- chodsky pes uros, etsijäkoirakokelas s. 6/2013
- schapendoes uros, s. 6/2017
- schapendoes uros, s. 6/2017
^Natina

Viestimäärä: 227




Helmi12

Viestimäärä: 1591
Voi ei
Minä annoin Essille axilur-kuurin huhtikuun alussa ja sillä oli on-off-ripuli melkein 4 viikkoa sen jälkeen. Eli viikossa keskimäärin 5-6 päivänä ripulia, muulloin normaali. Syötin sille melko monta promax-kuuriakin, jotka auttoivat sen aikaa kun kuuri oli päällä. Lisäksi sai inupektia joka päivä. Ripuli ei onneksi ollut paha, siinä mielessä että kakkasi vain pari kertaa päivässä, eli itse koira oli ihan hyvävointinen koko ajan.

Minä annoin Essille axilur-kuurin huhtikuun alussa ja sillä oli on-off-ripuli melkein 4 viikkoa sen jälkeen. Eli viikossa keskimäärin 5-6 päivänä ripulia, muulloin normaali. Syötin sille melko monta promax-kuuriakin, jotka auttoivat sen aikaa kun kuuri oli päällä. Lisäksi sai inupektia joka päivä. Ripuli ei onneksi ollut paha, siinä mielessä että kakkasi vain pari kertaa päivässä, eli itse koira oli ihan hyvävointinen koko ajan.
Vanis
moderaattori

Viestimäärä: 6114
Paniikkiin ei ole syytä, vaikka olisikin madottanut kyseisillä valmisteilla. Jos koira on sietänyt niitä aikaisemmin, on todennäköistä että ongelmia ei tule. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kaikille fenbendatsoli ei yksinkertaisesti sovi. Olen minäkin vuosien varrella madottanut sillä ties kuinka monta koiraa ongelmitta, ja joillekin on tullut vain pahoinvointia. Jatkossa käytän kuitenkin muita valmisteita varmuuden vuoksi.
On myös mahdollista, että joillain roduilla on geneettinen yliherkkyys kyseiselle lääkeaineelle.
Toivottavasti haittavaikutusilmoitus johtaisi nyt edes niihin varoituksiin ja johdonmukaisempiin pakkausselostuksiin. Nemavetin selosteessa mainitaan harvinaisena haittavaikutuksena mm. gastriitti, Axilurin selosteessa vain harvinaisena esiintyvä oksentelu. Muualla ei suositella käytettäväksi tiineysaikana lainkaan jne. Erään tutkimuksen mukaan fenbendatsolin ja luuydinhypoplasian välillä on todettu yhteys.
On myös mahdollista, että joillain roduilla on geneettinen yliherkkyys kyseiselle lääkeaineelle.
Toivottavasti haittavaikutusilmoitus johtaisi nyt edes niihin varoituksiin ja johdonmukaisempiin pakkausselostuksiin. Nemavetin selosteessa mainitaan harvinaisena haittavaikutuksena mm. gastriitti, Axilurin selosteessa vain harvinaisena esiintyvä oksentelu. Muualla ei suositella käytettäväksi tiineysaikana lainkaan jne. Erään tutkimuksen mukaan fenbendatsolin ja luuydinhypoplasian välillä on todettu yhteys.
Mondial

Viestimäärä: 1013
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28764 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 7047 |
Viestejä yhteensä | 547880 |
Uudet käyttäjät tänään | 1 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 3 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 5 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 266201 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 17.02.2025 klo 08:00) |